Kettuuntuneena kyselen: nuorena äidiksi tulleet: moniko teistä on ilman koulutusta ja työpaikkaa ja elätte sossun rahoilla?

vai et sellasta.. on ne sit niin huonoja ihmisiä jotka sossusta rahaa hakevat..?? No, mun mielestä ei. riippuu tietenki ihan tapauksesta. itsekkin sitä jonkin aikaa jouduin tehdä. nyt onneksi työ ja poika kolme vuotias.

 

Ja vielä Sörhipöykerö haluaisin huomauttaa sulle että tuolla sun alentuvalla tyylillä kirjoittaa mulle sä et voita yhtikäs mitään. Ensinnäkin mä näen sen läpi ja toisekseen sä et mua sillä saa loukatuksi. Ja muuten: mullakin on jonkin verran kokemusta tieteellisestä tutkimuksesta vaikka en yliopiston kasvatti olekaan.

Jätä siis ihmeessä ylimielisyytesi pois kommenteistasi ja suhtaudu muhun kaltaisenasi. Se että sä olet korkeammin koulutettu kuin minä, ei tee susta pätkääkään älykkäämpää tai parempaa.

 

vai et sellasta.. on ne sit niin huonoja ihmisiä jotka sossusta rahaa hakevat..?? No, mun mielestä ei. riippuu tietenki ihan tapauksesta. itsekkin sitä jonkin aikaa jouduin tehdä. nyt onneksi työ ja poika kolme vuotias.

No ei ole ei. Väärinkäyttäjät on persiistä munkin mielestäni, mutta senhän takia meillä sosiaaliturva on että sitä voi tarvittaessa käyttää...

 

Mä voisin hypätä tähän nippuun. Olin täyttänyt 21 v kuukautta ennen esikoisen syntymää. Muuten en ole missään vaiheessa mitenkään täyttänyt kunnon teiniäidin määritelmää. Mulla on aina ollut kohtalaisen selkeät tavoitteet elämässäni ja kunnianhimoa vaikka muille jakaa. Esikoisen synnyttyä olin aika yksin äitiyteni kanssa, koska suurin osa "normaali-ikäisistä" äideistä suhtautui muhun kuin teiniäitiin ja taas toisaalta teiniäitiporukkaan en osannut itse samastua. Ehkä sen takia äitiydestä ei ole tullut mun elämässäni mikään määräävä tekijä - mä olen ensisijaisesti minä itse ja vasta sen jälkeen jonkun toisen äiti.

 

Ja vielä Sörhipöykerö haluaisin huomauttaa sulle että tuolla sun alentuvalla tyylillä kirjoittaa mulle sä et voita yhtikäs mitään. Ensinnäkin mä näen sen läpi ja toisekseen mullakin on jonkin verran kokemusta tieteellisestä tutkimuksesta vaikka en yliopiston kasvatti olekaan.

Jätä siis ihmeessä ylimielisyytesi pois kommenteistasi ja suhtaudu muhun kaltaisenasi. Se että sä olet korkeammin koulutettu kuin minä, ei tee susta pätkääkään älykkäämpää tai parempaa.

Hyvin kirjoitettu. Ja kun sydämen viisautta ei voi kirjoista opiskella.

 

vai et sellasta.. on ne sit niin huonoja ihmisiä jotka sossusta rahaa hakevat..?? No, mun mielestä ei. riippuu tietenki ihan tapauksesta. itsekkin sitä jonkin aikaa jouduin tehdä. nyt onneksi työ ja poika kolme vuotias.

Kuten itsekin sanoit, riippuu tapauksesta. On oikein ettei kenenkään tarvitse nälkää nähdä, mutta väärin jos sossun antimet lasketaan "tuloiksi", eikä sitten viitsitä itse yrittää hankkia elantoa. Ja se on kanssa väärin jos sieltä saa rahaa harrastuksiin tms toisarvoiseen. Okei, harrasteet on köyhänkin muksulle tärkee henkireikä, mutta työssäkäyvätkin joutuu tekee valintoja siitä meneekö jennapetteri luistelemaan vai soittamaan viulua. Kaikkea ei voi saada.

 

Minä sain esikoiseni päivää vaille 24-vuotiaana, että kai minäkin aika nuori äiti olin

Ammatillista koulutusta ei ole, lukio on takana. Lukion jälkeen sekalaisia opintoja yliopistossa ja ammattikorkeassa. Vakityöpaikka on siivoushommissa, joita tein hetken täysipäiväisesti ennen esikoisen syntymää. Ja työtä en kaihda, olen sitä mieltä että aina sitä jotain työtä löytyy täältä kasvukeskuksen läheltä jos rahat alkavat loppua. Eli sossun rahoille en hevin suostu jäämään, vaikka tietysti sitä voi tulla elämäntilanteita (vakava sairaus, kuolemantapaus tms.), jolloin on pakko hakea avustuksia.

Tulevaisuus ei huoleta (paitsi joskus yön synkkinä tunteina), kouluun on vielä tarkoitus mennä vaikka taloudellisesti se voikin olla katastrofaalista. Vielä ei ole tiedossa minkä tasoinen koulutus ja miten sen suoritan, mutta eiköhän sitä tässä joskus keksi mitä haluaa isona tehdä

 

Äidiksi 23-vuotiaana, valmistuin ammattikorkeasta vastasyntynyt kainalossa, pari vuotta oli kotona, nyt 25-veenä aloitin työurani.

Sossusta olen hakenut joskus 2kk avustusta kun lukioikäisenä muutimme miehen kanssa yhteen ja hän ei vanhempiensa tulojen takia saanut rahaa, joten entinen sossupummi minäkin

 

Ja vielä Sörhipöykerö haluaisin huomauttaa sulle että tuolla sun alentuvalla tyylillä kirjoittaa mulle sä et voita yhtikäs mitään. Ensinnäkin mä näen sen läpi ja toisekseen mullakin on jonkin verran kokemusta tieteellisestä tutkimuksesta vaikka en yliopiston kasvatti olekaan.

Jätä siis ihmeessä ylimielisyytesi pois kommenteistasi ja suhtaudu muhun kaltaisenasi. Se että sä olet korkeammin koulutettu kuin minä, ei tee susta pätkääkään älykkäämpää tai parempaa.

Hyvin kirjoitettu. Ja kun sydämen viisautta ei voi kirjoista opiskella.

Juu ei voi, eikä näemmä myöskään avarakatseista ajattelutapaa

 

Mä ehdin täyttää 23 ennen kuin esikoinen syntyi, kahden vuoden päästä lapsiluku kasvoi vielä yhdellä.
Koulutus löytyy, sossusta ei haeta rahaa. Työpaikkaa mulla ei ole, olen nyt kotihoidontuella kotona. Tulevaisuudessa taidan kouluttautua uudelle alalle.

 

Minä olin hiukan päälle parikymppinen kun sain lapsen. Olin keskeyttänyt opinnot jo aiemmin, sillä en tiennyt mitä haluan elämältä ja menin töihin. Olin siis nuori ja kouluttautumaton. Nyt olen löytänyt sen alan, mikä on lähellä sydäntä ja opiskelen kolmoistutkintoa hyvällä menestyksellä.

Taidan siis olla se "huonompi äiti". Saan kai edes pisteitä siitä, että olen lopettanut tupakoinnin ja otan alkoholia erittäin harvoin, saanhan? :snotty:

 

Tulin ekan kerran äidiksi 19-vuotiaana ja työtulojen perusteella sain ihan mukavaa äitiyspäivärahaa.Tästä tokasta saan saman kuin ekasta.

 

Mä olin 17 kun sain ekan lapsen.Lähdin opiskelemaan kun lapsi oli vajaan vuoden, mies jäi kotiin hoitamaan lasta, silloin jouduttiin sossusta hakemaan. Sain ammatin, olin töissä,sain toisen lapsen 22 v. Välistä ollaan jouduttu siis sossusta hakemaan kun miehen ja minun työt olleet pätkätöitä. Mutta ei se musta yhtään huonompaa vanhempaa tee ja yritetty on aina töitä löytää ja pakon edessä on turvauduttu sossuun. Ja mieluummin haetaan sieltä kuin kituutetaan kun ei ylpeys anna periksi sieltä hakea

 

Sain lapsen 20-vuotiaana, ei koulutusta ja sossusta nostetaan rahaa. Mitä sitten? Ei se tee minusta huonompaa ihmistä, kyllä mä vielä kerkeen opiskella ja tehdä töitä ja maksaa veroja.

 

Sain esikoisemme 17-vuotiaana, mies tuolloin 19-vuotias. Minulla ei ollut ammattia, miehellä oli.

Tällä hetkellä lähes 20 vuotta myöhemmin; äitinä olen kirjoittanut ylioppilaaksi ja opiskellut yhden ammatin. Lisäksi olen täydentänyt koulutustani työn ohessa. Nyt haussa opiskelupaikka uuteen ammattiin. Miehellä 2 ammattia ja vakituinen työ. Asumme omassa talossa, ajamme uudella autolla. Velkaa 0 euroa eikä opintolainaakaan tarvitse ottaa, jos syksyllä opiskelemaan pääsen. Lapset ovat saaneet harrastaa mitä ovat keksineet. Listalla esim. jääkiekko, laskettelu ja golf. Taloudellisesti olemme siis tulleet hyvin toimeen omilamme. Mutta MIKÄ PARASTA OLEMME KAIKKI ONNELLISIA meidän vanhempien nuoresta iästä huolimatta.

Ikä, koulutus ja hyvä yhteiskunnallinen asema eivät estä ihmisiä käyttämästä hyväkseen muita ihmisiä tai heille kuulumattomia etuja vaan yksilön arvot!

 

noh, myö elettiin miehen kanssa sossun rahoilla, minä lukiossa, mies työttömänä ilman minkäänlaista kiinnostusta edes hankkia ammattia. ryypättiin ja rällättiin ja elettiin tosi tosi huolettomasti. viikkoa ennen kun sain tietää raskaudestani minulle sanottiin että jos en rupea ryhdistäytymään tai ylipäätänsä käymään koulussa, valkolakki jäisi haaveeksi. noh minäpä en välittänyt siitä tuon taivaallista. menkat oli myöhässä ja eräänä iltana baarissa ennenkuin aloitin tuoppostani tein raskaustestin. ja plusssaahan se näytti. tuopponen jäi juomatta. tupakki oli pakko vetää kun meni pasmat sekaisin. ilmoitin isännälle että nyt on tulossa perillisiä. mies ajoi polkupyörällä ojaan. seuraavalla viikolla hän meni takaisin jatkamaan kesken jäänyttä kouluaan, lopetti liian ryyppäämisen, valmistui kiitettävin arvosanoin ja sai vielä stipendin. Minä sensijaan rupesin lukemaan ja luinkin itseni c:n ylioppilaaksi, noh eihän se c ole mikään kehumisen aihe mutta kun a:sta lähdettiin ja puoli vuotta oli aikaa lukea. pisaraakaan en ottanut raskauden aikana. sossun rahoilla elettiin kun poika syntyi. mies teki hommia silloin tällöin koulun ohella. nykyään hän on vakituisessa työpaikassa ja tienaa ihan kivasti. menneisyyden velkoja maksetaan edelleen.
vuoden olin kotona kunnes menin töihin kaupan kassalle. siitä ei tienannut ja kävimme vieläkin sopan luukulla. nykyään me olemme molemmat töissä ja asumme omakotitalossa. rilluttelut ovat muisto vain ja ensi kesänä (ehkä, jos hyvin käy) menemme naimisiin.

eli juu, yhteiskunnan varoilla ollaan eletty, vaan ei enää. nykyään sitä todellakin arvostaa tavaraa kun sen omasta persnahastaan hankkii...

no jooo, menipähän selittelyks, mutta tässä yritin todistaa että vaikka nuorena ollaan vanhemmiksi tultu, ei se sitä tarkoita että me kaikki olemme samanlaisia, jos yksi nuori äiti hankkii mukulan ja elää sopan rahoilla, ei se tarkoita että me kaikki, tai että me elettäisiin koko lopun elämän niillä rahoilla-

 

Minä olen jo vanha äiti, mutta nuori, 20v. kun sain ensimmäisen lapseni. Silloin emme sossun apua tarvinneet, nyt kylläkin. Olen vailla ammattikoulutusta, työtä, siis yhteiskunnan elätti, hylkiö.... Pidän silti elämän reunasta kiinni.

 

Täytin 19 kuukautta ennen esikoisen syntymää. Lukio jäi kesken, mutta kesken se olisi jääny muutenkin :kieh:

En ole elänyt sossun enkä äidin rahoilla, koulun kävin lapsen ollessa 2 vanha ja nyt on ammatti tosin olen taas kotihoidontuella :heart:

 

Minä olen jo vanha äiti, mutta nuori, 20v. kun sain ensimmäisen lapseni. Silloin emme sossun apua tarvinneet, nyt kylläkin. Olen vailla ammattikoulutusta, työtä, siis yhteiskunnan elätti, hylkiö.... Pidän silti elämän reunasta kiinni.

Se että sä tarvitset sossun apua ei tee susta hylkiötä eikä huonompaa ihmistä. Ainakin minä tällä aloituksellani tarkoitan ihmisiä jotka eivät edes halua muuta kuin elää sossun rahoilla (ja tämä määritelmä ei siis tullut multa).

Meillä Suomessa on sosiaaliturva ja sitä on oikeutettu jokainen tarvitseva käyttämään.

 

Olin 19 kun sain lapsen ja ei ole mitään koulutusta tai ammattia, soskun rahoilla elellään tällä hetkellä ja varmaan jatkossakin niin kauan kun opiskellaan. Minä hain nyt juuri kouluun että saisin jonkun ammatin ja työpaikan ja toivotaan että pääsenkin opiskelemaan =)

 

Ja vielä Sörhipöykerö haluaisin huomauttaa sulle että tuolla sun alentuvalla tyylillä kirjoittaa mulle sä et voita yhtikäs mitään. Ensinnäkin mä näen sen läpi ja toisekseen sä et mua sillä saa loukatuksi. Ja muuten: mullakin on jonkin verran kokemusta tieteellisestä tutkimuksesta vaikka en yliopiston kasvatti olekaan.

Jätä siis ihmeessä ylimielisyytesi pois kommenteistasi ja suhtaudu muhun kaltaisenasi. Se että sä olet korkeammin koulutettu kuin minä, ei tee susta pätkääkään älykkäämpää tai parempaa.

Noi on nyt täysin sun omia kuvitelmias. Mulla ei ole minkään valtakunnan syytä suhtautua suhun alentuvasti tai ylimielisesti, enkä ole koskaan pistänyt minkään valtakunnan painoa ihmisen koulutustasolle - jos siis jollakin kunniallisella tavalla itsensä (ja perheensä) elättää.

 

noh, myö elettiin miehen kanssa sossun rahoilla, minä lukiossa, mies työttömänä ilman minkäänlaista kiinnostusta edes hankkia ammattia. ryypättiin ja rällättiin ja elettiin tosi tosi huolettomasti. viikkoa ennen kun sain tietää raskaudestani minulle sanottiin että jos en rupea ryhdistäytymään tai ylipäätänsä käymään koulussa, valkolakki jäisi haaveeksi. noh minäpä en välittänyt siitä tuon taivaallista. menkat oli myöhässä ja eräänä iltana baarissa ennenkuin aloitin tuoppostani tein raskaustestin. ja plusssaahan se näytti. tuopponen jäi juomatta. tupakki oli pakko vetää kun meni pasmat sekaisin. ilmoitin isännälle että nyt on tulossa perillisiä. mies ajoi polkupyörällä ojaan. seuraavalla viikolla hän meni takaisin jatkamaan kesken jäänyttä kouluaan, lopetti liian ryyppäämisen, valmistui kiitettävin arvosanoin ja sai vielä stipendin. Minä sensijaan rupesin lukemaan ja luinkin itseni c:n ylioppilaaksi, noh eihän se c ole mikään kehumisen aihe mutta kun a:sta lähdettiin ja puoli vuotta oli aikaa lukea. pisaraakaan en ottanut raskauden aikana. sossun rahoilla elettiin kun poika syntyi. mies teki hommia silloin tällöin koulun ohella. nykyään hän on vakituisessa työpaikassa ja tienaa ihan kivasti. menneisyyden velkoja maksetaan edelleen.
vuoden olin kotona kunnes menin töihin kaupan kassalle. siitä ei tienannut ja kävimme vieläkin sopan luukulla. nykyään me olemme molemmat töissä ja asumme omakotitalossa. rilluttelut ovat muisto vain ja ensi kesänä (ehkä, jos hyvin käy) menemme naimisiin.

eli juu, yhteiskunnan varoilla ollaan eletty, vaan ei enää. nykyään sitä todellakin arvostaa tavaraa kun sen omasta persnahastaan hankkii...

no jooo, menipähän selittelyks, mutta tässä yritin todistaa että vaikka nuorena ollaan vanhemmiksi tultu, ei se sitä tarkoita että me kaikki olemme samanlaisia, jos yksi nuori äiti hankkii mukulan ja elää sopan rahoilla, ei se tarkoita että me kaikki, tai että me elettäisiin koko lopun elämän niillä rahoilla-

Musta sun kirjoituksesi on hieno esimerkki siitä, mitä se aikuiseksi kasvaminen on. Vastuun ottamista. Onnea teille!

 

Koulutusta ei ollut ku esikoinen syntyi. Olin silloin 17v. Mut sossusta en oo rahaa hakenu miehellä oli vakiduuni jo silloin. Nyttemmin 3 lasta ja vakipaikat molemmilla.

 

Sain esikoiseni 23-vuotiaana. Ja oli perustutkinto taskussa ja vakinainen työpaikka (vaikkakin eri alalta). Tasan kerran ollaan haettu sossusta avustusta kun mies oli armeijan jälkeen työttömänä. Nyt on kolmas lapsi tulossa ja kotona olen lapsia hoitanut esikoisen syntymästä asti.

 

Esikoisen syntyessä olin 20,juniori kahta vuotta myöhemmin,ammattia ei ollut ennen esikoista.Mulla kävi tuuri ja sain työpaikan ja mut vakinaistettiin,kun rupesin haistelemaan elämää kodin ulkopuolella.Koskaan,ei edes silloin kun mies opiskeli ja mä olin kht:lla,ei olla sossusta haettu tukia.