Ketkä aikovat aloittaa laihdutuksen vuonna 2015?
- Viestiketjun aloittaja Akaatti
- Ensimmäinen viesti
"Mä vaan"
10 kg olisi tarkoitus pudottaa painoa (73-->63). Raskauden jälkeen on jäänyt tuo ylimääräinen kymppi ja lapsella kohta ikää 3 vuotta...
gggggg
No niin, eka päivä takana, miten on mennyt? Täällä hienosti, lenkillä käyty ja syöty kevyesti ilman herkkuja. Ja juotu runsaasti vettä. Hyvä mieli, nyt lähtee ne loputkin ylikilot!
niinn
Mulla on lähteny 20kg pois ja vielä matkaa -11kg. Jatkan urakkaa nyt ja kesään mennessä oon kunnossa 
tuo 20 kiloa on oikeastaan tippunu kuin itsestään ja eiköhän ne nää loputkin tästä karise.
tuo 20 kiloa on oikeastaan tippunu kuin itsestään ja eiköhän ne nää loputkin tästä karise.
-20 kg pois
Millä keinoin olet onnistunut 20 kg saamaan helposti pois?
Sama olisi itsellä edessä ja kaikki vinkit ovat tervetulleita!
Sama olisi itsellä edessä ja kaikki vinkit ovat tervetulleita!
Mun piti jättää herkkujen syönti tänään mutta ihan rehellisesti UNOHDIN Hah. No mutta aloitan nyt kumminkin, määrämättömäksi ajaksi mutta en niin tiukkaa ettei esim lasten synttäreillä vois syödä, jotta saa sen syömisen taas kuriin. Niin ja 15 kiloa haluaisin pois.
Historiani on siis sellainen että laihdutin alle vuodessa 40 kiloa elämäntapamuutoksella, se pysyi pitkään ja jopa ekan raskauden läpi hyvin poissa. 2kk synnytyksestä olin edelleen normaalipainoinen/hoikassa kunnossa mutta siitä eteenpäin keräsin 3 kuukaudessa(!) 15 kiloa. Sit ehdin saada 2kg pois kun otin taas itseäni niskasta kiinni kun sitten tulinkin raskaaksi heti Toisestakaan ei jäänyt kiloja (tai no nuo pari tuli takaisin) mutta synnytyksestä on tänään 8kk ja 15 kiloa on edelleen tiukassa. Imettänyt olen kohta 2 vuotta yhdellä 10 viikon tauolla ennen tokan synnytystä ja imetän edelleen muun ruuan ohessa eli se pitää ottaa huomioon. Mutta vauva syö jo 5 ateriaa päivässä eli rintamaito ei ole enää pääasiallinen ravinnon lähde joten ei sillä tavalla tarvi sitä stressata Tavoite olis että kesällä kehtais taas kävellä vähemmissä vaatteissa. Tai että töihin palatessa syyskuussa olis työvaatteitakin ajatellen pienempi
Samalla tyylillä aion mennä kun edellisellä kerralla, itsevarmana kun sen on tehnyt kerran aiemminkin. Tiedän mitä pitää tehdä joten tahdonvoimaa vaan tarvitaan ja pitää vähän kahden pienen kanssa sovitella tuota liikkumista. Mutta paljon kävellään ja pusketaan vaunuja ja ajattelin kuntosalikortin nyt hommata (viimeksi kehtasin kuntosalille vasta kun se 40 kiloa oli jo lähtenyt) ja iltajumpat kun lapset on nukkumassa. Kiinnostaisi myös juoksuharrastus mutta pikkuhiljaa pitää aloittaa kun en ole koskaan sitä tehnyt
Tärkeimpänä pidän kuitenkin arkipäiväiset valinnat syömisen ja hyötyliikunnan suhteen vaikka toki muutakin täytyy tehdä. Mutta mulla se elämänmuutos lähti niin että ihan päivä kerrallaan ja ateria kerrallaan mietin että mitä suuhuni pistän ja miten liikun. Ja joka illan päätin iltajumpalla. Se oli oikeastaan ainoa säännöllinen liikunta mitä tein, muu vaihteli. Nopeesti hommasta tulikin tapa ja aloin nauttia elämästä erilailla kuin ennen En miettinyt kaloreita tai dieettejä enkä omista vaakaa mutta aika hurja muutoshan se oli kun vaatekoko tippui pikkuhiljaa. Musta tämä oli oikein hyvä tapa, numeroiden tuijotteluun helposti kyllästyy.
Siskollani on raskauksien jälkeen kuulemma imetyksen lopetuksen jälkeen tippunut paino että saa nähdä miten se sitten vaikuttaa. Imetin esikoista vuoden ikäiseksi tasan ja varmaan tämänkin kanssa sinne mennään, katsotaan nyt jatkanko vai jätänkö siihen.
Hah. No mutta aloitan nyt kumminkin, määrämättömäksi ajaksi mutta en niin tiukkaa ettei esim lasten synttäreillä vois syödä, jotta saa sen syömisen taas kuriin. Niin ja 15 kiloa haluaisin pois.Historiani on siis sellainen että laihdutin alle vuodessa 40 kiloa elämäntapamuutoksella, se pysyi pitkään ja jopa ekan raskauden läpi hyvin poissa. 2kk synnytyksestä olin edelleen normaalipainoinen/hoikassa kunnossa mutta siitä eteenpäin keräsin 3 kuukaudessa(!) 15 kiloa. Sit ehdin saada 2kg pois kun otin taas itseäni niskasta kiinni kun sitten tulinkin raskaaksi heti
Toisestakaan ei jäänyt kiloja (tai no nuo pari tuli takaisin) mutta synnytyksestä on tänään 8kk ja 15 kiloa on edelleen tiukassa. Imettänyt olen kohta 2 vuotta yhdellä 10 viikon tauolla ennen tokan synnytystä ja imetän edelleen muun ruuan ohessa eli se pitää ottaa huomioon. Mutta vauva syö jo 5 ateriaa päivässä eli rintamaito ei ole enää pääasiallinen ravinnon lähde joten ei sillä tavalla tarvi sitä stressata Tavoite olis että kesällä kehtais taas kävellä vähemmissä vaatteissa. Tai että töihin palatessa syyskuussa olis työvaatteitakin ajatellen pienempi Samalla tyylillä aion mennä kun edellisellä kerralla, itsevarmana kun sen on tehnyt kerran aiemminkin. Tiedän mitä pitää tehdä joten tahdonvoimaa vaan tarvitaan ja pitää vähän kahden pienen kanssa sovitella tuota liikkumista. Mutta paljon kävellään ja pusketaan vaunuja ja ajattelin kuntosalikortin nyt hommata (viimeksi kehtasin kuntosalille vasta kun se 40 kiloa oli jo lähtenyt) ja iltajumpat kun lapset on nukkumassa. Kiinnostaisi myös juoksuharrastus mutta pikkuhiljaa pitää aloittaa kun en ole koskaan sitä tehnyt
Tärkeimpänä pidän kuitenkin arkipäiväiset valinnat syömisen ja hyötyliikunnan suhteen vaikka toki muutakin täytyy tehdä. Mutta mulla se elämänmuutos lähti niin että ihan päivä kerrallaan ja ateria kerrallaan mietin että mitä suuhuni pistän ja miten liikun. Ja joka illan päätin iltajumpalla. Se oli oikeastaan ainoa säännöllinen liikunta mitä tein, muu vaihteli. Nopeesti hommasta tulikin tapa ja aloin nauttia elämästä erilailla kuin ennen
En miettinyt kaloreita tai dieettejä enkä omista vaakaa mutta aika hurja muutoshan se oli kun vaatekoko tippui pikkuhiljaa. Musta tämä oli oikein hyvä tapa, numeroiden tuijotteluun helposti kyllästyy.Siskollani on raskauksien jälkeen kuulemma imetyksen lopetuksen jälkeen tippunut paino että saa nähdä miten se sitten vaikuttaa. Imetin esikoista vuoden ikäiseksi tasan ja varmaan tämänkin kanssa sinne mennään, katsotaan nyt jatkanko vai jätänkö siihen.
Ja lisään vielä että musta tuntui myös että se 40 kiloa lähti ihan kuin itsestään, jos olisin tiennyt että se on noin "helppoa" kuin mitä se loppujen lopuksi oli niin olisin tehnyt sen jo aikapäiviä sitten. Aina kuvittelin ettei musta ole laihduttamaan mutta niin se vaan lähti että heilahti eikä tuntunut edes kärsimykseltä. Jumppaamisesta tuli viikossa kahdessa tapa ja aloin ylipäätään nauttia liikkumisesta, mietin aina että mikä on pisin reitti (jonka ehdin) määränpäähän ja menin aina kävellen/pyörällä tms. Ja kaikki mahdollisuudet käytin liikkumisen suhteen, en ajatellut että nyt olen tänään tehnyt hyvän lenkin niin voin hyvällä omalla tunnolla maata sohvalla. Jumppa oli musta hirmu hyvä siksi että katsoin jotain hyvää ohjelmaa telkkarista siinä sivussa ja tuntikin meni ihan siivillä. Ja kun sai kunnon hien päälle niin oli tosi hyvä fiilis taas itsestä. Mutta ihan pikkujutut, kuten siivoaminen tai töissä kävely, niissäkin liikuin mahdollisimman paljon vaikka edestakaisin ja seksissäkin rupesin olemaan enempi päällä Eikä miestä yhtään haitannut.
Ja kun aloin ruuan suhteen tekemään hyviä valintoja niin tajusin että en menettänytkään siinä mitään, ei harmittanut yhtään etten ottanutkaan sitä isointa ja epäterveellisintä vaihtoehtoa. Ja yhtäkkiä huomasin etten edes jaksa enää mitään isoja annoksia ja että pienempikin annos riitti hyvin pitämään kylläisenä. Ja toisaalta että pieneen nälkään ei kuole saman tien. Ja kyllä söin edelleen herkkuja läpi laihtumisen, mutta ostin vaan pahimpaan herkkunälkään lakun tai askin, ja jos ostin sipsipussin niin oli ihan voittajafiilis kun oli syönyt siitä vaan vähän ja lopulta jouduttiin heittämään loput pois kun ne meni huonoksi. Se tuntui voitolta. Ja aina kun teki hyvää mieli niin mietin että tekeekö OIKEASTI vai onko vaan tapa, riittäiskö joku muu esim omena tai tarviinko mitään. Ja jos oikeesti teki mieli niin otin yhden tai kaksi ja se riittikin, ei sitä oikeesti tarvinnut vetää koko hiton pussia kuin maailmanloppu olis tulossa, kyllä sit taas voi joskus ottaa tai ostaa jos välttämättä tekee taas mieli. Ihan tällaisten perusjuttujen kohdalla muutin ajattelutapaani ja aloin tunnistaa mitä aiemmin olin tehnyt väärin.
Eikä miestä yhtään haitannut.Ja kun aloin ruuan suhteen tekemään hyviä valintoja niin tajusin että en menettänytkään siinä mitään, ei harmittanut yhtään etten ottanutkaan sitä isointa ja epäterveellisintä vaihtoehtoa. Ja yhtäkkiä huomasin etten edes jaksa enää mitään isoja annoksia ja että pienempikin annos riitti hyvin pitämään kylläisenä. Ja toisaalta että pieneen nälkään ei kuole saman tien. Ja kyllä söin edelleen herkkuja läpi laihtumisen, mutta ostin vaan pahimpaan herkkunälkään lakun tai askin, ja jos ostin sipsipussin niin oli ihan voittajafiilis kun oli syönyt siitä vaan vähän ja lopulta jouduttiin heittämään loput pois kun ne meni huonoksi. Se tuntui voitolta. Ja aina kun teki hyvää mieli niin mietin että tekeekö OIKEASTI vai onko vaan tapa, riittäiskö joku muu esim omena tai tarviinko mitään. Ja jos oikeesti teki mieli niin otin yhden tai kaksi ja se riittikin, ei sitä oikeesti tarvinnut vetää koko hiton pussia kuin maailmanloppu olis tulossa, kyllä sit taas voi joskus ottaa tai ostaa jos välttämättä tekee taas mieli. Ihan tällaisten perusjuttujen kohdalla muutin ajattelutapaani ja aloin tunnistaa mitä aiemmin olin tehnyt väärin.