Alkuperäinen kirjoittaja yksinäinen äiti;27038137:
Miten voisin kasvaa uskossa? Luen Raamattua ja rukoilen, mutta tuntuu ettei se riitä. Ja teen syntiä vaikka haluan elää oikein. Haluaisin myös enemmän auttaa muita kun pystyn. Uskotko sie Uskis herätykseen?
Seurakunta, seurakunta...
Tai, oikeastaan uskovien yhteys on vielä tärkeämpi. Kun elämään tulee edes 1-2 uskovaa ihmistä, niin he voivat rukoilla puolestasi, ja uskomiseen tulee voimaa. Yksin uskoessa uskoon voi tulla vääristymiä ja vaikeat asiat moninkertaistuvat omassa päässä. Ajatukset kiertävät kehää.
Syntiin lankeamisesta: varmaan tiedätkin sen asian, että jokainen uskova tulee lankeamaan synteihin kuolemaansa asti, koska meissä se vanha minä on ja pysyy kuin terva, uuden ja uudestisyntyneen luonnon ohella. Onneksi Jumala on luvannut meille päivittäin anteeksiantonsa, ja Hän ei vanhoja syntejäsi muistele. Ja se anteeksiantamus tapahtuu heti pyydettyäsi syntejä anteeksi, vaikka oma minä jäisi syyttämään vielä niistä virheistä, ja mihin syyttelyyn sielunvihollinen vielä heittää mielellään löylyä lisää.
Nyt tulee 2 vastakkaista näkökulmaa, mutta ne molemmat ovat kristinuskoon kuuluvia: toisaalta lankeemukset voivat olla jopa hyväksi joskus, mutta toisaalta niistä pitää yrittää päästä eroon.
Jälkimmäinen noista laittamistani Erkki Lemisen runoista kertoo (juu, olen Erkki-fani
) juuri siitä, että lankeemusten kautta Jeesus myös haluaa pitää meidät uskovat nöyrinä, ja keitä varten Jeesus tuli? Juuri heitä varten, jotka kokevat itsensä syntisiksi, huonoiksi ja Jumalaa tarvitseviksi. He tarvitsevat ja saavat armon.
Mutta sitten, Jeesus usein sanoo "tehkää parannus". Eli jokaisessa on usein luontaisena semmoisia omia helmasyntejä, huonoja luontaisia taipumuksia. Ja ne taipumukset pysyvät meissä loppuun asti ja härnäävät, mutta niitä ei saa kuunnella/totella. Alkoholisti ei voi vedota siihen että "piti tässä nyt aloittaa ryyppyputki kun mulla on se alkoholismigeeni" tai "olen ad/hd, siksi sain raivota koko illan lapsille, paiskoa ovia ja jättää laittamatta viidettä päivää lojuneet tiskit tiskikoneeseen".
Riippuvuuksissa ja toistuvissa lankeemuksissa pätee se ihan maallinenkin riippuvuuksien hoito: pitää miettiä, onko omassa elämässä joitain lankeemuksille altistavia tekijöitä ja välttää niitä. Itselläni on tavallisen uskovan taistelun lisäksi lievä add (ei diagnosoitu, mutta oireet täsmää hyvin), ja se pahentaa asiaa. Mutta vaikka ei sellaista olisikaan, niin olen huomannut että väsymys ja sosiaalisen tuen puute altistaa riippuvuuksille ja töppäilyille. Pitää mennä ajoissa nukkumaan, pitää kaivaa yksinäisinä päivinä vaikka oman perheenjäsenen tai kumminkaimantutun puhelinnumero ja soittaa hänelle. Jos joku asia viekoittelee jatkuvasti, niin pitää soveltaa Jeesuksen vertausta silmän tai jalan repäisemisestä pois ja sen heittämisestä pois luotaan: ei avaa telkkaria, ei kanna kaupasta mitään karkkihyllyn tuotetta kotiin jne. Sitten kun se täysrepäisy on tehty, voi vähitellen kokeilla josko se kohtuukäyttö onnistuisi.
Seurakunnasta vielä...
Itselläni tulee aniharvoin kulutettua kirkon penkkiä, mutta sitten tulee käytyä pienemmissä ympyröissä ja tilaisuuksissa, kotiseuroissa ja raamattupiirissä. Jo se, että on joku, jolle laittaa rukouspyyntö vaikka tekstarilla, riittää usein.
Mutta aina seurakuntajutut ei ole helppoja. Kävin opiskelupaikkakunnallani vuosikausia yhdessä elävässä seurakunnassa, eikä siellä tutustumiset edenneet koskaan eteis-tai kahvijuttelua pidemmälle. Ja lopulta tuntui vaikealta mennä sinne aina yksin. Kaverin tai puolison kanssa seurakuntaan meneminen on ihan eri juttu, vaikka kaikissa seurakunnissa ei yksinäisiä, uusia tulijoita tuijotetakaan.
Omasta kokemuksestani voisi sanoa, että joskus se homman toimimattomuus voi johtua siitä, että ei ole Jumalan juuri itselle tarkoittamassa seurakunnassa, vaikka seurakunta olisikin oikein kristillinen. Noin 10-15 vuoden etsimisen jälkeen löytyi se oikea seurakunta mulle, ja täällä seurakuntajutut on auenneet ihan uudella tavalla, ja koen että tämä kaupunki ja tämä meidän perheen eläminen täällä on johdatettu, ja ennalta valmistettu. Mutta kauan siihen meni.
Ja ongelmatonta tai kriisitöntä se seurakuntaelämä ei ole siinä itselle tarkoitetussakaan seurakunnassa, koska me kaikki ollaan valitettavasti hyvin inhimillisiäkin. Mutta me hiotaan toinen toisiamme.
Mutta nyt voit ajatella, että ainakin minä rukoilen puolestani, ja muutkin tätä ketjua lukevat uskovat.
Herra haluaa yhdistää uskovia, ja Hän haluaa sulle johdattaa uskovia elämään. Sitä en tiedä, kuinka kauan siihen menee, mutta uskon että tulet näkemään niitä rukousvastauksia sitten kun on niiden aika.
...olisi kiva kuulla mitä ajatuksia nämä höpinäni herättivät. Kritiikkiäkin saa heittää.
