JEESUKSESTA
Aaronia kanavoinut Barbara Brodsky
Cosmic Lighthouse -verkkolehti, numero 06/2009 (
www.cosmiclighthouse.com)
Vapaasti suomentanut Pirjo Laine
Tämä on esipuhe uudesta kirjasta "Forty Seven Stories of Jesus", joka on Aaronin kanavoima kokoelma 47 Jeesus-tarinasta.
Aaronin esipuhe
Jeesuksen syntymän aikaan olin pieni lapsi ja asuin kukkuloilla lähellä Betlehemiä isäni kanssa, joka oli paimen sekä opettaja läheisessä henkisessä yhteisössä. Aikuisena minusta tuli paimen. Minut myös kasvatettiin henkisiin harjoituksiin. Tulin tämän rakkaan ystävän ja mestarin luo ja seurasin häntä sinne, minne pystyin. Rakastin paljon Jeesusta ja olin kiitollinen hänen opetuksistaan. Seuraava on alkunäkökulma aikoihin, jotka vietin Jeesuksen kanssa.
Ymmärrättekö, mitä Jeesuksen syntymä oikeastaan merkitsi - kuka hän oli ja mitä todella annettiin? Jumala antoi poikansa tähän maailmaan puhuakseen niille, jotka kärsivät suunnattomasti täällä. On ok, että suhtaudutte Jeesukseen Jumalan poikana, kirjaimellisesti, jos siitä on apua teille. Mutta vaikka hän oli niiden täydellisimmin kehittyneiden olentojen joukossa, jotka koskaan ovat eläneet maan päällä, älkää rajatko itseänne ja olettako, että hän oli Jumalan ainoa poika. Sallikaa itsenne kunnioittaa elämää sen kaikissa muodoissa - sekä tällä maan päällä että ympäri maailmankaikkeutta. Jos näette Jumalan Jeesuksessa, niin teidän on nähtävä Jumala kaikessa. Miten tahansa suhtaudutte Jeesukseen, niin olkaa tietoisia sitä rakkaudesta, mikä kannusti häntä inkarnoitumaan keskuuteemme.
Tarkoitukseni ei ole loukata ketään, mutta on paljon hämmennystä Jeesuksen todellisen lahjan ja sen kirkon oppijärjestelmän välillä, mikä on kasvanut sen ympärille. Jokainen uskonto muodostaa oman mytologiansa, mikä on toisinaan hyödyllinen vaalimaan niiden uskoa, jotka löytävät tukea tuosta uskonnosta. Mutta sama mytologia voi olla myös este modernimmalle ja realistisemmalle lähestymistavalle omalla matkalla kohti Jumalaa. Se miten Jeesus syntyi, ei muuta mitenkään hänen elämänsä ja kuolemansa olemusta tällä maan päällä. Jeesus oli täysin itsensä oivaltanut olento. Hän inkarnoitui tänne vain palvelemaan ja opettamaan. Sen joka tulisi sellaiseen inkarnaatioon, on tehtävä se puhtaan lähteen kautta. Marian sydän oli puhdas ja hän pystyi opettamaan lapselleen, mitä sen tarvitsi tietää, jotta se voisi täysin kehittää mahdollisuuksiaan tuossa inkarnaatiossa. Siitä kiitämme ja siunaamme häntä.
Korkein tarkoitus Jeesuksen tulemisen aikoihin oli maatason avaaminen korkeammalle tietoisuudelle. Monia vuosituhansia maataso oli ollut alemmassa tietoisuudessa, missä ihmiset olivat yhteydettömiä. Jeesuksen tulemisen oli tarkoitus avata ovi korkeampaan tietoisuuteen ja auttaa ihmisiä tietämään yhteydestään toisiin ja maahan, koska vain tuon tietämisen kautta voi olla todellista rakkautta.
Olette kaikki yhtä sydäntä! Tietämättä tätä on helpompaa tappaa toisia ja ottaa heiltä omiksi tarpeiksenne. Mutta kun ymmärrätte "sinun sydämesi on minun sydämeni", niin miten voitte tapaa itsenne ja ottaa itseltänne?
Jeesuksen lahjan kauneus on sellainen, ettei se tarvitse mitään myyttejä tuekseen. Teidän jokaisen tapaan Jeesus eli monta inkarnaatiota. Kauan, kauan sitten hän siirtyi elämän ja kuoleman kierron ohi. Hän siirtyi teidän laillanne sisäisissä varjoissa kohti tietoisuutta luontaisesta jumaluuden ilmaisemisesta. Hänen oppimiskokemuksensa toivat hänet lopulta täydellisyyteen Jumalan - teidän, minun ja koko luomakunnan isän - kanssa.
Tavallaan on surullista, että te ette voi tuntea Jeesuksen monia inkarnaatiokokemuksia ja näin innostua omasta kasvustanne ymmärtämällä hänen kehitystään. Kauan sitten hän oli samalla kokemustasolla kuin te tänä päivänä. Hän on ollut se, kuka te olette. Hän on elänyt läpi kaikki elämät ja henkilökohtaiset kokemukset, joita voitte mitenkään kuvitella. Tästä syystä hän rakastaa teitä hyvin paljon, pystyy ymmärtämään teitä täysin ja antamaan täydellistä rakkautta teille.
Koska Jumala on täysin ilmaistuna Jeesuksessa, Jumalan siemen teissä kasvaa jatkuvasti kohti samaa täydellisyyttä. Olette kaikki Jumalan kipinöitä, jotka kehittyvät monien elämien kautta kohti täydellistä valoa ja kypsää yhteensopivuutta Luojanne kanssa. Ajan aamukoitosta lähtien muutamat olennot ovat kehittyneet niin paljon, että heistä on tullut puhdasta ja säteilevää valoa, joka täyttää maailmankaikkeuden loistollaan. Sellaiset olennot todella istuvat Jumalan rinnalla ja heidän valonsa ja rakkautensa voima on sammumaton.
Jeesus on sellainen olento. Jumalalle Jeesus oli todiste hänen jumalaisesta suunnitelmastaan - täydellinen esimerkki siitä, mitä koko ihmiskunnasta voisi tulla. Sellaisena hän oli hyvin rakastettu - Jumalan poika - koska olette kaikki Jumalan poikia ja tyttäriä. Jeesusta pidettiin erityisesti arvossa, koska hän saavutti ensimmäisten joukossa tämän jumalaisen täydellisyyden.
Maailmanne oli tuolloin täynnä sotaa, väärinkäsitystä, vihaa ja kaaosta - vielä enemmän kuin tänä päivänä. Monet tuon ajan ihmiset uskoivat, että Jumala opetti heitä kostamaan toisille - myös kansat toisilleen. Jumalan nimeen vuodatettiin paljon verta. Monet uskoivat, että Jumalan lait olivat sopivaisuusasia - murha oli sallittu hänen nimeensä. Nämä eivät olleet ihmisiä, joiden oli tarkoitus tehdä pahaa, vaan olentoja jotka olivat täynnä väärinkäsityksiä. Tunneilmasto oli silloin hyvin erilainen kuin tänä päivänä. Kyllä, maailman monissa osissa on sotaa ja vihaa, mutta tänä päivänä on myös eräs sana, käsitys, mitä hädin tuskin oli 2000 vuotta sitten, ja se on anteeksianto. Vallitsevana filosofiana oli silloin silmä silmästä, hammas hampaasta.
Nähdessään maailman täyttävät väärinkäsitykset Jumala suri lapsiensa puolesta. Niinpä hän pyysi poikaansa, joka seisoi hänen rinnallaan, antamaan suuren lahjan ihmiskunnalle - palaamaan ihmistasolle opettamaan oppitunteja rakkaudesta, myötätunnosta ja anteeksiannosta. Tuo lahja ei ollut yhtään vähemmän itse Jumalan, koska hän antoi rakkaan poikansa fyysisen maailman tuskaan ja kaaokseen.
Sen miehen henki, joka tunnette Jeesuksena, suostui Jumalan pyyntöön iloisena siitä, että hän saattoi palvella tätä. Hän ymmärsi täysin, että palatessaan fyysiselle tasolle ja inkarnoituessaan ihmismuotoon hän otti kaikki ihmisen tuskat itselleen. Hän suostui unohtamaan todellisen itsensä. Vaikka hänen unohduksensa ei olisi yhtä syvä kuin useimmilla ihmisillä, hän kokisi syvän epäilyksen ja epätoivon aikoja. Hän suostui fyysisen kehon kipuihin ja ihmismuodon haurauteen. Naulat jotka tunkeutuivat hänen lihaansa ristiinnaulitsemisessa, olivat erityisen kivuliaita. Rakkaudesta ja antaakseen rakkautta hän hyväksyi iloisesti kaiken piinan, mitä hän saattoi kohdata.
Jeesus tuli opettamaan Jumalan todellista viestiä rakkaudesta ja rauhasta tympääntyneeseen, kaoottiseen ja tuskan täyttämään maailmaan. Tämä on hänen syntymänsä ja elämänsä todellinen lahja. Hänellä oli vapaa tahto, kuten kaikilla olennoilla. Hän olisi voinut sanoa "ei" eikä Jumala olisi rakastanut häntä yhtään vähempää. Ymmärrättekö, mitä merkitsee, että lähtee vapaasti ja halukkaasti tuosta täydellisestä rakkaudesta ja valosta? Voitteko ymmärtää, miten paljon tämä Pyhä Henki rakasti ihmiskuntaa ja Jumalaa hyväksyäkseen tämän opetustehtävän? Vain täydellinen rakkaus olisi voinut tehdä tämän valinnan ja vain täydellinen rakkaus olisi kyennyt opettamaan sellaista rakkautta tosille. Kuka teistä voisi lähettää rakkaan lapsenne sodan ja vihan repimään paikkaan, varmaan piinaan, opettamaan toisia?
Kun ajattelette Jeesusta ja hänen opetuksiaan rakkaudesta, rauhasta ja anteeksiannosta, ajatelkaa myös annettua lahjaa - täydellistä rakkautta. Antakaa kaikkien joululahjojenne ja inhimillisten lahjojenne olla rakkautta ja anteeksiantoa toisillenne, jotta Jeesus voi nähdä, että hänen oppituntinsa on todella opittu. Tämä on suurin lahja, jonka voitte antaa hänelle, tapa jolla voitte parhaiten kunnioittaa hänen lahjaansa: rakastaa toisianne.
Jeesus jatkaa rakkauslahjansa antamista. Pitkään hän on ollut täysin pätevä jatkamaan eteenpäin ja olemaan vielä lähempänä Jumalaa. Mutta hän pitäytyy sen tekemisestä jatkaakseen tämän energian pitämistä käytettävissänne. Sitten kun kaikki kärsimys on lopussa maan päällä, uskon Jeesuksen menevän kotiin. Mutta siihen saakka hän pysyy läsnä ja käytettävissä. Tämä on hänen jatkuva lahjansa.
Jeesuksen opetusten tärkeä osa on se, että anteeksiannon on alettava itsestä ja sitten se laajennetaan toisiin ja ettei teidän tarvitse kärsiä myyttistä helvettiä syntienne vuoksi. Tämä on yksinkertaista ymmärtää: ette voi vahingoittaa toista niin, ettei sitä huomata. Joka kerta kun vahingoitatte toista, teidän on todella kaduttava ja pyydettävä anteeksiantoa tuolta olennolta. Sovitus tapahtuu teille, kun olette ymmärtäneet tekemänne vahingon ja pyytäneet anteeksiantoa. Mutta olette edelleen vastuussa siitä, mitä olette tehneet ja koette tekojenne seuraamukset.
Joidenkin kristittyjen keskuudessa on uskomus, että voitte kasata tämän karman Jeesuksen harteille, että hän kuoli syntienne tähden ja hänen anteeksiannossaan teidät vapautetaan kaikista seuraamuksista. Kenties tästä tulee kristillinen käsitys pelastuksesta. Näen tämän vääristymänä. Pelastus on löydettävä - ei Jeesuksen (tai muiden mestareiden) tekojen kautta, vaan seuraamalla hänen opetuksiaan ja ottamalla vastuun itsestänne. Pelastuksenne on valmiudessa seurata hänen opetuksiaan rakkaudesta ja anteeksiannosta, alkaa kylvää näitä uusia siemeniä. Hän näyttää teille polun pelastukseen, mutta hän ei tee sitä puolestanne. Hän opastaa teitä, jotta voitte tehdä sen omasta puolestanne.
Jeesus koki sekä iloa että tuskaa elämässään. Kun hän inkarnoitui tänne maan päälle, hän oli ihminen aivan kuin te ja minä, mutta verho joka erotti hänet todellisesta henki-identiteetistä, oli ohuempi kuin useimmilla teistä. Näin hän ymmärsi, että Jumala oli todella hänen isänsä. Hän ymmärsi tämän jo nuorena poikana. Joillekin teistä on ehkä tuttu tämä tarina raamatusta. Kun Jeesus oli Jerusalemissa pääsiäisenä Marian ja Joosefin kanssa, he kadottivat hänet. Lopulta he löysivät hänet puhumasta oppineille miehille temppelissä. Hän vastasi vanhempiensa huolestuneisiin kysymyksiin: "Minun on oltava isäni hommissa." Ja kuitenkin hänen ihmisyytensä, erityisesti hänen varhaisvuosinaan, tunsi fyysistä tuskaa ja hänellä oli samoja pelkoja ja epäilyksiä kuin kenellä tahansa. Lopussa hän kärsi ja sitten kuoli tuskassa. Ja kuitenkin hänen viimeiset sanansa olivat: "Anna heille anteeksi, isä."
Voitteko nähdä, mitä olisi tapahtunut hänen elämälleen ja opetuksilleen, jos hänet olisi julistettu prinssiksi tai opettajaksi, jos häntä olisi rakastettu eikä häntä olisi pelätty millään tavalla, jos hän olisi kerännyt suuren varallisuuden ja seuraajakunnan ja sitten kuollut rauhallisesti vanhana miehenä? Miten paljon vähemmän vaikutusta hänen opetuksellaan olisi ollut? On helppoa sanoa "anna heille anteeksi", kun on vähän anteeksiannettavaa. Mutta se että on ristillä tuskissaan ja silti kykenee sanomaan "anna heille anteeksi", on hyvin innoittavaa.
Jeesus ei ottanut syntejänne itselleen, niin paljon kuin hän näyttikin tietä teille. Hänen kuolemansa annettiin pelastukseksenne siinä mielessä, että se oli syvällisin tapa kertoa hänen viestinsä. Hänellä oli valinnanmahdollisuus, kuten teillä aina on. Hänen ei tarvinnut kuolla sillä tavalla. Mutta hän ymmärsi, että hänen kuolemansa oli yhtä tärkeä kuin hänen elämänsä ja että se oli lahja, joka hänen oli pyydetty antamaan. Hän antoi sen iloiten siitä, että toiset voisivat vastaanottaa hänen viestinsä ja ymmärtää sen.
Anteeksiantoa ei ole tarkoitettu vain elämän rutiinivirheisiin, vaan enemmänkin siihen, kun on kaikki menetettävänä ja kaikki anteeksiannettavana. Kun olette ymmärtäneet tämän oppitunnin ja osaatte sen, tämä teidän syntymän ja elämän kiertonne katkeaa, koska anteeksianto todella lopettaa karman. Tämä on se pelastuksen lahja, mitä hänen opetuksensa tarjoavat.
Tunsin Jeesuksen myös monta vuotta myöhemmin, hänen elämänsä loppupuolella, kun seurasin häntä ja otin hänet opettajakseni. Olin edelleen paimen. Tuossa elämänsä vaiheessa hän ei tuntenut eikä ilmaissut vihaa. Ja kuitenkin tunnen varmasti, että nuorempana miehenä hän tunsi vihaa. Korostan, että tämä on arvelua - eri suoraan hänen opetuksistaan, vaan omasta ymmärryksestäni liittyen vihaan. Hän hyväksyi ihmisyytensä. Hänen vihansa - luulisin - ei ollut persoonallista siinä mielessä, että siitä olisi tullut hän. Hän ei kiinnittynyt siihen, vaan pelkästään tunsi sitä persoonattomana tunteena. Aistin, että hän tunsi vihaa ilman inhoa tai kiinnittymistä - ja totta puhuen iloakin. Myös tuntiessaan vihaa hän pystyi syvän myötätuntonsa ja ymmärryksensä kautta antamaan anteeksi niille olennoille, joille hän suuttui. Hän ymmärsi, miksi heistä tuntui siltä kun tuntui, miksi heidän täytyi käyttäytyä niin kuin täytyi ja - mikä oli yhtä tärkeää - että hänen täytyi antaa anteeksi itselleen nuo tunteet.
Tunnen varmasti, että häntä suututti epäoikeudenmukaisuus ja sydämettömyys. Mutta se oli niin täysin rakkauden tasapainottamaa, ettei se luonut vääristymää. Hän oli ainutlaatuinen. Hyvin harvoja sellaisia olentoja syntyy ihmiskehoon, jotka ovat yhtä korkealle kehittyneitä, kuin hän oli tuossa elämässä. Hänen ei tarvinnut inkarnoitua oman kasvunsa vuoksi. Hän otti vastaan tämän työn puhtaasti rakkaudesta ja palvellakseen toisia.
Tietenkään useimmat teistä eivät ole yhtä kehittyneitä. Olette täällä oppimassa. Ja samaan aikaan tunnette vihaa ja ymmärrätte, että tarvitsee antaa anteeksi, asettua toisen ihmisen saappaisiin ja tietää hänen pelkonsa. Mutta viha on edelleen henkilökohtaista. Se on ok. Olette täällä oppimassa - teidän ei odoteta olevan täydellisiä. Tämän tietoisuuden saavuttamista voidaan nopeuttaa käyttämällä Jeesuksen opastavaa elämää esimerkkinä. Se on prosessi, mikä teidän on toistettava uudestaan ja uudestaan, joka kerta hyväksyen, että olette ihminen. Niin kauan kuin olette täällä inkarnoituneena ja oppimassa ihmiskehossa, on vihaa.
Jeesus syntyi Kristuksena, täysin elävänä. Ja kuitenkin hän oli ihminen. Kun hän varttui, verhosta tuli aina vain läpinäkyvämpi. Mutta hänen nuoruudessaan oli aikoja, jolloin oli pelkoa ja epäilyä. Jeesus rakasti luontoa ja - ymmärrykseni mukaan - hän meni usein luontoon yksin selvittääkseen pelon ja epäilyn, rukoillakseen ja yhdistyäkseen taivaallisen isänsä kanssa. Lopulta hän löysi täydellisen luottamuksen itseensä.
Silloin kun tunnette sellaisia negatiivisia tunteita kuin vihaa, mustasukkaisuutta ja pelkoa, annatte enemmän ja enemmän tilaa negatiivisuuden tulemiselle mieleenne ja henkeenne. Silloin kun voitte tervehtiä myös tuota negatiivisuutta rakkaudella, ette anna sille jalansijaa.
Rakkaus on suurin voima maailmankaikkeudessa. Rakkautenne on kilpi, joka suojaa teitä pelolta ja epäilyltä. Luottamuksenne on myös sellainen kilpi. Pyydän teitä miettimään 23. psalmin rivejä: "Vaikka minä kulkisin pimeässä laaksossa, en pelkäisi mitään pahaa." Teille ei luvata, ettei ole mitään pahaa, mutta voitte oppia olemaan pelkäämättä pahaa, jos voitte nähdä pimeyden ympärillänne ja lähettää sille rakkautta. Ja näin tehdessänne teitä ei voi vahingoittaa. Jumala yksin ei voi suojella teitä. Teillä on aina vapaa tahto. Luottamuksenne suojelee teitä.
Sen ydinolemus mitä Jeesus opetteli nuorena miehenä, oli siirtyminen ohi kiinnittymisestä pelkoon ja epäilykseen. Hän ymmärsi, että jos hän jatkaisi sitä elämänkurssia, minkä hän näki "pakollisena", olisi paljon tuskaa. Hän kasvatti luottamusta kohdatakseen tuon tuskan ja tehdäkseen sen työn, mitä hän oli tullut tekemään. Hän kohtasi sen, mitä kuka tahansa ihmiseksi inkarnoitunut kohtaa. Vaikka hän syntyi kaiken ihmistason tuolta puolen, hän tiesi, että jos hän loisi karmaa itselleen, hänen olisi inkarnoiduttava uudelleen käsittelemään sitä. Hän ymmärsi sen.
Kaikki olennot kohtaavat saman ongelman. Jos on jokin väärinkäsitys, mikä johtaa teidät raivoon tai vihaan ja luo karmaa ettekä harjoita anteeksiantoa, niin kiinnitytte tuohon ihmismuotoon ja teidän on palattava - kenties moneen elämään - työstämään tienne siitä ulos. Tämä ei ole rangaistus. Teiltä vain vie aikaa se, mitä tulitte oppimaan. Ja teistä tulee vahvempia ja viisaampia tämän vuoksi, mutta kuten luultavasti jo tiedätte, se voi olla tuskallista.
Luulisin, että Jeesuksen ja hänen elämänsä esimerkin ajatteleminen voi tuoda vähän lohtua tuohon tilanteeseen. Hänenkin täytyi yrittää välttää tätä ansaa. Tavallaan te kaikki yritätte. Haluaisitte kaikki olla valmiita siirtymään seuraavalle tasolle kasvussanne, kokemaan itsenne valokehona - fyysisen ilmentymistarpeen tuolla puolen. Ja näin oppitunti on sama kaikille teille: sen tiedostaminen, missä kohtaa luotte uutta karmaa, ja työskenteleminen enemmän ja enemmän myötätunnon, anteeksiannon sekä itsenne ja toisten hyväksynnän kanssa.
Siihen saakka kunnes Jeesus pystyi siirtymään kaiken pelon ja epäilyksen yli ja muodostamaan sellaisen luottamustason, missä negatiivisuus ei löytänyt mitään rakoa sisääntulolle, hän ei pystynyt kehittymään työssään. Näin hänen oli välttämätöntä sopeutua täysin ihmisyyteensä, jotta myös siinä muodossa hän pystyi antamaan ehdotonta rakkautta.
Elämä on oppimista varten. Kukaan ei pakota meitä tekemään oikeita asioita. Jumala on antanut meille oloomme kaksi tärkeää lahjaa: vapaa tahto ja tietoisuussiemen hänestä ja hänen kaltaisenaan olemisesta. Kärsimys on tulosta itsekkäistä ja taidottomista valinnoistamme. Valintamme kumpuavat vapaasta tahdostamme. Nämä valinnat luovat aktivoituna seuraamuksia. Katsokaa elämää maan päällä. Hyvin paljon kärsimystä. Hyvin paljon negatiivisia seuraamuksia itsekkäistä teoistamme. Koska Jumaltietoisuuden siemen on sisällämme, olemme todellakin kyvykkäitä tekemään taitavampia valintoja ja näin luomaan positiivisemman elämän meille kaikille.
Jumala on Luoja ja hän on juurruttanut osan itseään meihin. Siksi ajatustemme, sanojemme ja tekojemme kautta mekin olemme luojia. Kun katsomme sitä sotkua, missä tämä maailma on, jotkut meistä haluavat vain syyttää Jumalaa tai vetää sellaisia johtopäätöksiä, jotka poistavat meidät itsemme yhtälöstä. Meidän on kipeästi katsottava tarkemmin ja löydettävä Jumalan antamat resurssit ja suurempi potentiaali, mitä meillä on itsessämme. Sitten meidän tietenkin täytyy myös ymmärtää vastuumme, kun tietoisuus osallisuudestamme luomiseen kasvaa.
Jokainen uskonto jossa on rakkausperusta, on mahdollinen polku kohti Jumalaa. Ne jotka eivät hyväksy Jeesusta Jumalan pojaksi, saattavat löytää suurta rakkautta häntä ja hänen opetuksiaan kohtaan. Heillä on silloin haasteena oppia rakkaudesta ja anteeksiannosta ilman Jeesuksen antamaa innoitusta - ja se on vieläkin vaikeampi tehtävä.
Jeesuksen sanoja "kukaan ei pääse isän luokse paitsi minun kauttani" ovat tulkinneet laajasti väärin ne, jotka käyttävät sitä kirkon vallan hyväksi merkitsemään sitä, että on otettava Kristus henkilökohtaiseksi pelastajaksi siirtyäkseen kohti Jumalaa. Jeesus ei tarkoittanut ollenkaan tätä. "Minun kauttani" ei ollut tarkoitettu merkitsemään "henkilökohtaisesti minun kauttani". Sen sijaan hän tarkoitti "sen kautta mitä opetan" - tämän anteeksiannon, hyväksynnän, rakkauden ja erityisesti sen kautta, että elää tätä Kristus-tietoisuutta ja paljastaa sen itsessään.
Jeesus ei tullut opettamaan omasta loistostaan, vaan teidän loistostanne. Kun hän sanoi "olen tie", hän tarkoitti sitä, että hänen jumaluutensa ymmärtäessämme meidän on tunnistettava oma jumaluutemme. Kun kehitymme oman jumaluutemme tunnistamisessa, sitä seuraa valtava vastuu. Siksi hyvin monet ihmiset ovat haluttomia tunnistamaan omaa jumaluuttaan ja voimaansa ja myös kieltävät tämän olevan sitä, mitä Kristus tarkoitti.
Kyse on jumaluudesta, mitä hän ja jokainen meistä kannamme. Olisi oikeampi muotoilla tuo lausuma uudestaan "kukaan ei voi päästä totuuteen, paitsi avautumalla henkilökohtaisesti syvimmälle totuudelleen yhteydestä ja rakkaudesta". Tämä on sielun tapa kehittyä eikä kukaan voi päästä siihen paitsi tuon polun kautta - oppien ne rakkauden oppitunnit, joista esimerkkinä on Jeesuksen elämä.
Tämä henkilökohtainen jumaltietoisuus voi löytyä toisten kautta, jotka ovat korkealle kehittyneitä olentoja ja jotka pystyvät opastamaan teitä kohti Jumalan valoa ja rakkautta. Kyse on sen tunnistamisesta, joka resonoi eniten sydämessänne. Jeesus sattuu olemaan ainoa, joka hallitsee Jumalan täydellisyyden. Mutta kun kuitenkin näemme, miten useimmat meistä ihmisistä eivät toteuta omaa potentiaaliamme - puhumattakaan Kristus-potentiaalista - joukossamme on toisia, jotka ovat pidemmällä kuin me ja jotka pystyvät hyvinkin auttamaan meitä. Siihen opastamisessa on enemmän merkitystä sydämemme opastusjärjestelmällä kuin jollain henkisellä olennolla.
Jotkut ihmiset kirkon piirissä ovat vääristäneet kristillisyyden merkityksen. Kenties murhia ja tappamista on toteutettu enemmän Kristuksen nimissä kuin rakastamista - niin surullinen kuin tämä tosiasia onkin. Tuon traagisen todellisuuden ulkopuolella on monia omistautuneita kristittyjä, jotka eivät ole kirkon jäseniä ja joilla ei ole kiinnostusta samaistua mihinkään uskontokuntaan. Kuitenkin heillä on tarkoitus oppia antamaan anteeksi ja rakastamaan toisia, olemaan vahingoittamatta mitään olentoa ja oppia ne opetukset, mitä Jeesus on opettanut. Näin tehdessään he ovat varmasti Kristuksen seuraajia. Asialla ei ole mitään tekemistä kristillisen kirkon kanssa - ainoastaan sillä on merkitystä, että he seuraavat suuren mestarin opetuksia. On täysin mahdollista tuntea Jumala, rakastaa ja seurata häntä ja parantaa henkistä tietoisuuttaan ilman, että on koskaan astunut jalallaan kirkkoon.
Kysyn teiltä, jotka olette jonkin uskonnollisen järjestön jäseniä: jos oman uskontonne perustaja tulisi takaisin maan päälle tänä päivänä, toivottaisiko oma kirkkonne tai temppelinne hänet tervetulleeksi vai leimattaisiinko hänet kerettiläiseksi? Mitä luomme rakkauden nimissä? Miten jakaudumme niin, että uskonto sotii toista vastaan oikeanmukaisuuden nimissä? Kenties olemme tulossa maan päällä aikaan, jolloin leimamme saavat aikaan enemmän vahinkoa kuin hyvää. Uskonnollisen oppijärjestelmän noudattamisesta ei välttämättä ole mitään vahinkoa, mutta on hyödyllistä kysyä itseltään, miksi minun on leimauduttava. Erottaako tuo leima minut toisista? Tuomitsenko itseni paremmaksi kuin heidät? Olenko osa ratkaisua, mikä vetää kaikki olennot yhteen, vai olenko osa ongelmaa, joka luo ja edistää erillisyyttä?
Jeesuksen elämä ja kuolema eivät puhuneet vain niille, jotka olivat elossa hänen aikanaan, vaan jokaiselle sitä seuranneelle sukupolvelle. Näin hänen elämänsä viesti on ehkä puhuttu teille jokaiselle monta kertaa eri inkarnaatioissa. Ne teistä jotka ovat eläneet pimeydessä menneisyydessä, ovat hitaasti oppimassa opetuksia rakkaudesta. Sillä kun kerran olette valmis kuulemaan tämän viestin, niin se liikuttaa ja koskettaa teitä ja elätte lisääntyvässä määrin "taidokasta" elämää. Jokainen teistä on jatkuvasti kasvamassa itsen palvelemisesta toisten palvelemiseen.
Toinen aihe, Jeesus meditoi ja oli tavannut buddhalaisuuden harjoittajia. Buddhalaisesta näkökulmasta Jeesusta kutsuttaisiin bodhisattvaksi - olennoksi, joka on täysin toteuttanut/oivaltanut itsensä ja on täysin tietoinen kaikesta, mitä hän on koskaan ollut. Olemuksessaan Kristuksensa hän tarvitsi tavan tuoda opetuksia taivaasta ja paljastaa ne ihmisyytensä kautta maan päällä. Olisi ollut erittäin helppoa langeta saarnaamisen ansaan sen sijasta, että todella elää omaa totuuttaan. Ja jos hän ei olisi elänyt sitä 100%:sti, se olisi tietenkin menettänyt auktoriteettinsa.
Jeesus tuli maailmaan erityisesti siksi, että hyvin monet olennot eivät pystyneet tajuamaan viestiä myötätunnosta. He jäivät kiinni omiin ikivanhoihin opetuksiinsa pelosta - itse tekemästään pimeydestä. He tarvitsivat oven, joka avautui anteeksiantoon. Jeesus oli tuo ovi. Vain oleminen hänen seurassaan, myös hiljaisuudessa, oli syvällistä opetusta. Vielä enemmän se tapa miten hän oli ihmisten kanssa ja toteutti itseään - hänen tekojensa ja puheensa laatu - oli hyvin syvällinen. Kukaan ihminen joka tavoitteli rakastavaa ystävällisyyttä, ei voinut tulla hänen seuraansa tuntematta hänen valoaan ja avaamatta sydäntään hänelle.