Ossaan mia sen hienommastikki kirijottaa: Canadassa.
Ketju uskossa oleville ja uskonasioita pohdiskeleville! :)
- Viestiketjun aloittaja UniQuePopPy
- Ensimmäinen viesti
"Uskis"
Ok. Oletko ollut pitkäänkin siellä?
"Uskis"
Mun setä asui 60-luvulta asti Thunder Bayssa, siellä on paljon suomalaisia. Piti mennä käymään siellä mutta hän sitten ehti jo kuolla. Mutta isäni ehti käydä tätä veljeään katsomassa siellä kun oli ne olympialaiset.
"vieras"
Voit joko uskoa siihen tai raamattuun. Ei siitä pidä tehdä ELÄMÄÄ. Sillon udohdat elämän. Elämä on sitä että elät ja otat vastaan ilot ja surut. Se että hoet joka päivä jotain rukousta missaat elämän.Aloitanpas hieman pitkäveteisellä jutulla, mutta toivottavasti joku haluaisi perehtyä. Oltuani sairaalassa koin suurta ahdinkoa ja synnintunto nousi piinaavaksi, aina kun kumminkin yritän kääntyä synnistä pois alkaa vihollinen pistämään kapulaa rattaisiin... Loppujen lopuksi pelkään, että tulen hulluksi tämän oman veivaamiseni takia, koska henkisesti koen kovaakin ahdistusta ja puristusta. Eikä tuon tunteen lähdettä osaa selittää, miksi jotkut päivät ovat todella ahdistavia. Mutta käsitinköhän "väärin" tuon sairaalareissun, olin siis autuaan tietämätön koko sairaudesta, se oli kuin pommi mikä tippu taivaalta ja siitä se sitten alkoi. Että tämä olisi ollut Jumalan puhuttelua minulle? Kun tulin sairaalasta, rukoilin että Jumala antaisi Sanassaan minulle vastauksen ja jotain mikä pistäisi miettimään tätä kaikkea... Silmiini sitten pomppasi tämä ja tämä puhutteli. Voin alleviivata kohdat, mitkä puhuttelivat erityisesti
1 Elihu jatkoi puhettaan ja sanoi:
2 "Maltahan vähän, niin julistan sinulle, sillä vielä on minulla Jumalan puolesta puhuttavaa.
3 Minä noudan tietoni kaukaa ja osoitan Luojani oikeuden;
4 sillä totisesti, sanani eivät ole valhetta-mies, jolla on täydellinen tieto, on edessäsi.
5 Katso, Jumala on voimallinen, mutta ei halveksu ketään; väkevä on hänen ymmärryksensä voima.
6 Hän ei pidä jumalatonta elossa, vaan hankkii kurjille oikeuden.
7 Hän ei käännä silmiänsä pois hurskaista, vaan antaa heidän istua kuningasten kanssa valtaistuimella ikuisesti; he kohoavat korkealle.
8 Ja jos niinkin käy, että heidät kytketään kahleisiin, sidotaan kurjuuden köysillä,
9 niin hän sillä ilmaisee heille, mitä he ovat tehneet ja mitä rikkoneet pöyhkeilemisellään,
10 avaa heidän korvansa nuhtelulle ja käskee heitä kääntymään pois vääryydestä.
11 Jos he kuulevat ja alistuvat, niin saavat viettää päivänsä onnessa ja ikävuotensa ihanasti.
12 Mutta jos eivät kuule, niin he syöksyvät surman peitsiin ja menehtyvät ymmärtämättömyyteensä.
13 Mutta jumalattomat pitävät vihaa, he eivät apua huuda, kun hän on heidät vanginnut.
14 Heidän sielunsa kuolee nuoruudessa, heidän elämänsä loppuu niinkuin haureellisten pyhäkköpoikain.
15 Kurjan hän vapahtaa hänen kurjuutensa kautta ja avaa hänen korvansa ahdistuksella.
16 Sinutkin houkutteli ahdingosta pois avara tila, jossa ei ahtautta ollut, ja lihavuudesta notkuvan ruokapöydän rauha.
17 Ja niin kohtasi sinua kukkuramäärin jumalattoman tuomio; tuomio ja oikeus on käynyt sinuun kiinni.
18 Älköön kärsimyksen polte houkutelko sinua pilkkaamaan, älköönkä lunastusmaksun suuruus viekö sinua harhaan.
19 Voiko huutosi auttaa ahdingosta tahi kaikki voimasi ponnistukset?
20 Älä halaja yötä, joka siirtää kansat sijoiltansa.
21 Varo, ettet käänny vääryyteen, sillä se on sinulle mieluisampi kuin kärsimys.
22 Katso, Jumala on korkea, valliten voimassansa; kuka on hänen kaltaisensa opettaja?
23 Kuka määrää hänen tiensä, ja kuka sanoo: 'Sinä teit väärin'?
24 Muista sinäkin ylistää hänen töitänsä, joiden kiitosta ihmiset veisaavat;
25 kaikki ihmiset ihailevat niitä, kuolevaiset katselevat niitä kaukaa.
26 Katso, Jumala on suuri, emme häntä käsitä, hänen vuottensa luku on ilman määrää.
27 Hän kokoaa vedenpisarat; ne vihmovat virtanaan sadetta,
28 jota pilvet vuodattavat, valuttavat ihmisjoukkojen päälle.
29 Kuka ymmärtää pilvien leviämiset, kuka hänen majansa jyrinän?
30 Katso, hän levittää niiden päälle leimauksensa ja peittää meren pohjat.
31 Sillä niin hän tuomitsee kansat, niin hän antaa runsaan ravinnon.
32 Hän peittää molemmat kätensä leimauksilla ja lähettää ne ahdistajan kimppuun.
33 Hänet ilmoittaa hänen jylinänsä, jopa karjakin hänen tulonsa."
Pitäisikö minun odottaa, että Jumala nostattaa minulle elämäntilanteissa näitä syntejä esille? Ja odottaa vähän kuin merkkiä Jumalalta, kun yksi pahuus on sellainen mistä en pääse ominvoimin irti ja se piinaa minua kyllä jo aikalailla. Olen rukoillut apua, että Jumala vastaisi mutta ei mitään kuulu?
[QUOTE="Uskis";27017768]Sori, mutta jos olet jossain välissä kertonut että sulla todettiin joku sairaus, niin multa on se tieto mennyt ohi, sen vaan tiedän että olit 2 pv sairaalassa. Mikä sairaus sulla löydettiin, ja kuinka tänään kävi (ei ole pakko vastata jos et tällä hetkellä halua siitä puhua)?[/QUOTE]
Se sairaus oli/on kohdunulkoinen raskaus, jota jo epäilty, mutta täällä terveyskeskuksessa meni tutkimukset mönkään... Sitten jouduinkin yhtäkkisten mahakipujen takia sairaalaan. Sairaalassa odotin tuon vajaan 2päivää diagnoosia mikä minulla on. Ensimmäisenä aamuna puhuttiin mahdollisesta leikkauksesta, jos ei saada selville mistä kipu johtuu. Toisenpäivän aamuna ihmettelin jo, miksei mulle anneta aamupalaa, myöhemmin sitten sain tietää että olen syömiskiellossa jos minua leikataankin jo samana päivänä. Mulla oli kuumetta ja flunssaakin samaan aikaan, tunsin ihan kauheata ahdistuksen tunnetta sairaalassa, koska en tiennyt mitä tapahtuu seuraavaksi ja mikä minulla on. Pelkäsin leikkausta todella paljon, koska mua ei ole leikattu ikinä... Toisena päivänä myöhään iltapäivällä ultrattiin tarkemmilla laitteilla ja kohdunulkoinen raskaus näkyi selkeästi, oikeassa munajohtimessa... Sain soluntuhoajapiikin, jonka pitäisi tuhota istukka... Mutta tuonkaan pistoksen teho ei ole satavarmaa. Kävin tänään verikokeissa ja huomenna soittavat, jos hormoonit ei olekaan laskeneet tai on muuta huomautettavaa lukemissa.
Pelottaa tosi paljon välillä olla lasten kanssa itekseen täällä, mitä jos menetänkin tajuni. Kaksi pientä lasta ei osaa tehdä yhtään mitään, jos menenkin tajuttomaksi... Ja pelottaa ennemminkin lasten puolesta...
Se sairaus oli/on kohdunulkoinen raskaus, jota jo epäilty, mutta täällä terveyskeskuksessa meni tutkimukset mönkään... Sitten jouduinkin yhtäkkisten mahakipujen takia sairaalaan. Sairaalassa odotin tuon vajaan 2päivää diagnoosia mikä minulla on. Ensimmäisenä aamuna puhuttiin mahdollisesta leikkauksesta, jos ei saada selville mistä kipu johtuu. Toisenpäivän aamuna ihmettelin jo, miksei mulle anneta aamupalaa, myöhemmin sitten sain tietää että olen syömiskiellossa jos minua leikataankin jo samana päivänä. Mulla oli kuumetta ja flunssaakin samaan aikaan, tunsin ihan kauheata ahdistuksen tunnetta sairaalassa, koska en tiennyt mitä tapahtuu seuraavaksi ja mikä minulla on. Pelkäsin leikkausta todella paljon, koska mua ei ole leikattu ikinä... Toisena päivänä myöhään iltapäivällä ultrattiin tarkemmilla laitteilla ja kohdunulkoinen raskaus näkyi selkeästi, oikeassa munajohtimessa... Sain soluntuhoajapiikin, jonka pitäisi tuhota istukka... Mutta tuonkaan pistoksen teho ei ole satavarmaa. Kävin tänään verikokeissa ja huomenna soittavat, jos hormoonit ei olekaan laskeneet tai on muuta huomautettavaa lukemissa.
Pelottaa tosi paljon välillä olla lasten kanssa itekseen täällä, mitä jos menetänkin tajuni. Kaksi pientä lasta ei osaa tehdä yhtään mitään, jos menenkin tajuttomaksi... Ja pelottaa ennemminkin lasten puolesta...
JEESUKSESTA
Aaronia kanavoinut Barbara Brodsky
Cosmic Lighthouse -verkkolehti, numero 06/2009 ( www.cosmiclighthouse.com)
Vapaasti suomentanut Pirjo Laine
Tämä on esipuhe uudesta kirjasta "Forty Seven Stories of Jesus", joka on Aaronin kanavoima kokoelma 47 Jeesus-tarinasta.
Aaronin esipuhe
Jeesuksen syntymän aikaan olin pieni lapsi ja asuin kukkuloilla lähellä Betlehemiä isäni kanssa, joka oli paimen sekä opettaja läheisessä henkisessä yhteisössä. Aikuisena minusta tuli paimen. Minut myös kasvatettiin henkisiin harjoituksiin. Tulin tämän rakkaan ystävän ja mestarin luo ja seurasin häntä sinne, minne pystyin. Rakastin paljon Jeesusta ja olin kiitollinen hänen opetuksistaan. Seuraava on alkunäkökulma aikoihin, jotka vietin Jeesuksen kanssa.
Ymmärrättekö, mitä Jeesuksen syntymä oikeastaan merkitsi - kuka hän oli ja mitä todella annettiin? Jumala antoi poikansa tähän maailmaan puhuakseen niille, jotka kärsivät suunnattomasti täällä. On ok, että suhtaudutte Jeesukseen Jumalan poikana, kirjaimellisesti, jos siitä on apua teille. Mutta vaikka hän oli niiden täydellisimmin kehittyneiden olentojen joukossa, jotka koskaan ovat eläneet maan päällä, älkää rajatko itseänne ja olettako, että hän oli Jumalan ainoa poika. Sallikaa itsenne kunnioittaa elämää sen kaikissa muodoissa - sekä tällä maan päällä että ympäri maailmankaikkeutta. Jos näette Jumalan Jeesuksessa, niin teidän on nähtävä Jumala kaikessa. Miten tahansa suhtaudutte Jeesukseen, niin olkaa tietoisia sitä rakkaudesta, mikä kannusti häntä inkarnoitumaan keskuuteemme.
Tarkoitukseni ei ole loukata ketään, mutta on paljon hämmennystä Jeesuksen todellisen lahjan ja sen kirkon oppijärjestelmän välillä, mikä on kasvanut sen ympärille. Jokainen uskonto muodostaa oman mytologiansa, mikä on toisinaan hyödyllinen vaalimaan niiden uskoa, jotka löytävät tukea tuosta uskonnosta. Mutta sama mytologia voi olla myös este modernimmalle ja realistisemmalle lähestymistavalle omalla matkalla kohti Jumalaa. Se miten Jeesus syntyi, ei muuta mitenkään hänen elämänsä ja kuolemansa olemusta tällä maan päällä. Jeesus oli täysin itsensä oivaltanut olento. Hän inkarnoitui tänne vain palvelemaan ja opettamaan. Sen joka tulisi sellaiseen inkarnaatioon, on tehtävä se puhtaan lähteen kautta. Marian sydän oli puhdas ja hän pystyi opettamaan lapselleen, mitä sen tarvitsi tietää, jotta se voisi täysin kehittää mahdollisuuksiaan tuossa inkarnaatiossa. Siitä kiitämme ja siunaamme häntä.
Korkein tarkoitus Jeesuksen tulemisen aikoihin oli maatason avaaminen korkeammalle tietoisuudelle. Monia vuosituhansia maataso oli ollut alemmassa tietoisuudessa, missä ihmiset olivat yhteydettömiä. Jeesuksen tulemisen oli tarkoitus avata ovi korkeampaan tietoisuuteen ja auttaa ihmisiä tietämään yhteydestään toisiin ja maahan, koska vain tuon tietämisen kautta voi olla todellista rakkautta.
Olette kaikki yhtä sydäntä! Tietämättä tätä on helpompaa tappaa toisia ja ottaa heiltä omiksi tarpeiksenne. Mutta kun ymmärrätte "sinun sydämesi on minun sydämeni", niin miten voitte tapaa itsenne ja ottaa itseltänne?
Jeesuksen lahjan kauneus on sellainen, ettei se tarvitse mitään myyttejä tuekseen. Teidän jokaisen tapaan Jeesus eli monta inkarnaatiota. Kauan, kauan sitten hän siirtyi elämän ja kuoleman kierron ohi. Hän siirtyi teidän laillanne sisäisissä varjoissa kohti tietoisuutta luontaisesta jumaluuden ilmaisemisesta. Hänen oppimiskokemuksensa toivat hänet lopulta täydellisyyteen Jumalan - teidän, minun ja koko luomakunnan isän - kanssa.
Tavallaan on surullista, että te ette voi tuntea Jeesuksen monia inkarnaatiokokemuksia ja näin innostua omasta kasvustanne ymmärtämällä hänen kehitystään. Kauan sitten hän oli samalla kokemustasolla kuin te tänä päivänä. Hän on ollut se, kuka te olette. Hän on elänyt läpi kaikki elämät ja henkilökohtaiset kokemukset, joita voitte mitenkään kuvitella. Tästä syystä hän rakastaa teitä hyvin paljon, pystyy ymmärtämään teitä täysin ja antamaan täydellistä rakkautta teille.
Koska Jumala on täysin ilmaistuna Jeesuksessa, Jumalan siemen teissä kasvaa jatkuvasti kohti samaa täydellisyyttä. Olette kaikki Jumalan kipinöitä, jotka kehittyvät monien elämien kautta kohti täydellistä valoa ja kypsää yhteensopivuutta Luojanne kanssa. Ajan aamukoitosta lähtien muutamat olennot ovat kehittyneet niin paljon, että heistä on tullut puhdasta ja säteilevää valoa, joka täyttää maailmankaikkeuden loistollaan. Sellaiset olennot todella istuvat Jumalan rinnalla ja heidän valonsa ja rakkautensa voima on sammumaton.
Jeesus on sellainen olento. Jumalalle Jeesus oli todiste hänen jumalaisesta suunnitelmastaan - täydellinen esimerkki siitä, mitä koko ihmiskunnasta voisi tulla. Sellaisena hän oli hyvin rakastettu - Jumalan poika - koska olette kaikki Jumalan poikia ja tyttäriä. Jeesusta pidettiin erityisesti arvossa, koska hän saavutti ensimmäisten joukossa tämän jumalaisen täydellisyyden.
Maailmanne oli tuolloin täynnä sotaa, väärinkäsitystä, vihaa ja kaaosta - vielä enemmän kuin tänä päivänä. Monet tuon ajan ihmiset uskoivat, että Jumala opetti heitä kostamaan toisille - myös kansat toisilleen. Jumalan nimeen vuodatettiin paljon verta. Monet uskoivat, että Jumalan lait olivat sopivaisuusasia - murha oli sallittu hänen nimeensä. Nämä eivät olleet ihmisiä, joiden oli tarkoitus tehdä pahaa, vaan olentoja jotka olivat täynnä väärinkäsityksiä. Tunneilmasto oli silloin hyvin erilainen kuin tänä päivänä. Kyllä, maailman monissa osissa on sotaa ja vihaa, mutta tänä päivänä on myös eräs sana, käsitys, mitä hädin tuskin oli 2000 vuotta sitten, ja se on anteeksianto. Vallitsevana filosofiana oli silloin silmä silmästä, hammas hampaasta.
Nähdessään maailman täyttävät väärinkäsitykset Jumala suri lapsiensa puolesta. Niinpä hän pyysi poikaansa, joka seisoi hänen rinnallaan, antamaan suuren lahjan ihmiskunnalle - palaamaan ihmistasolle opettamaan oppitunteja rakkaudesta, myötätunnosta ja anteeksiannosta. Tuo lahja ei ollut yhtään vähemmän itse Jumalan, koska hän antoi rakkaan poikansa fyysisen maailman tuskaan ja kaaokseen.
Sen miehen henki, joka tunnette Jeesuksena, suostui Jumalan pyyntöön iloisena siitä, että hän saattoi palvella tätä. Hän ymmärsi täysin, että palatessaan fyysiselle tasolle ja inkarnoituessaan ihmismuotoon hän otti kaikki ihmisen tuskat itselleen. Hän suostui unohtamaan todellisen itsensä. Vaikka hänen unohduksensa ei olisi yhtä syvä kuin useimmilla ihmisillä, hän kokisi syvän epäilyksen ja epätoivon aikoja. Hän suostui fyysisen kehon kipuihin ja ihmismuodon haurauteen. Naulat jotka tunkeutuivat hänen lihaansa ristiinnaulitsemisessa, olivat erityisen kivuliaita. Rakkaudesta ja antaakseen rakkautta hän hyväksyi iloisesti kaiken piinan, mitä hän saattoi kohdata.
Jeesus tuli opettamaan Jumalan todellista viestiä rakkaudesta ja rauhasta tympääntyneeseen, kaoottiseen ja tuskan täyttämään maailmaan. Tämä on hänen syntymänsä ja elämänsä todellinen lahja. Hänellä oli vapaa tahto, kuten kaikilla olennoilla. Hän olisi voinut sanoa "ei" eikä Jumala olisi rakastanut häntä yhtään vähempää. Ymmärrättekö, mitä merkitsee, että lähtee vapaasti ja halukkaasti tuosta täydellisestä rakkaudesta ja valosta? Voitteko ymmärtää, miten paljon tämä Pyhä Henki rakasti ihmiskuntaa ja Jumalaa hyväksyäkseen tämän opetustehtävän? Vain täydellinen rakkaus olisi voinut tehdä tämän valinnan ja vain täydellinen rakkaus olisi kyennyt opettamaan sellaista rakkautta tosille. Kuka teistä voisi lähettää rakkaan lapsenne sodan ja vihan repimään paikkaan, varmaan piinaan, opettamaan toisia?
Kun ajattelette Jeesusta ja hänen opetuksiaan rakkaudesta, rauhasta ja anteeksiannosta, ajatelkaa myös annettua lahjaa - täydellistä rakkautta. Antakaa kaikkien joululahjojenne ja inhimillisten lahjojenne olla rakkautta ja anteeksiantoa toisillenne, jotta Jeesus voi nähdä, että hänen oppituntinsa on todella opittu. Tämä on suurin lahja, jonka voitte antaa hänelle, tapa jolla voitte parhaiten kunnioittaa hänen lahjaansa: rakastaa toisianne.
Jeesus jatkaa rakkauslahjansa antamista. Pitkään hän on ollut täysin pätevä jatkamaan eteenpäin ja olemaan vielä lähempänä Jumalaa. Mutta hän pitäytyy sen tekemisestä jatkaakseen tämän energian pitämistä käytettävissänne. Sitten kun kaikki kärsimys on lopussa maan päällä, uskon Jeesuksen menevän kotiin. Mutta siihen saakka hän pysyy läsnä ja käytettävissä. Tämä on hänen jatkuva lahjansa.
Jeesuksen opetusten tärkeä osa on se, että anteeksiannon on alettava itsestä ja sitten se laajennetaan toisiin ja ettei teidän tarvitse kärsiä myyttistä helvettiä syntienne vuoksi. Tämä on yksinkertaista ymmärtää: ette voi vahingoittaa toista niin, ettei sitä huomata. Joka kerta kun vahingoitatte toista, teidän on todella kaduttava ja pyydettävä anteeksiantoa tuolta olennolta. Sovitus tapahtuu teille, kun olette ymmärtäneet tekemänne vahingon ja pyytäneet anteeksiantoa. Mutta olette edelleen vastuussa siitä, mitä olette tehneet ja koette tekojenne seuraamukset.
Joidenkin kristittyjen keskuudessa on uskomus, että voitte kasata tämän karman Jeesuksen harteille, että hän kuoli syntienne tähden ja hänen anteeksiannossaan teidät vapautetaan kaikista seuraamuksista. Kenties tästä tulee kristillinen käsitys pelastuksesta. Näen tämän vääristymänä. Pelastus on löydettävä - ei Jeesuksen (tai muiden mestareiden) tekojen kautta, vaan seuraamalla hänen opetuksiaan ja ottamalla vastuun itsestänne. Pelastuksenne on valmiudessa seurata hänen opetuksiaan rakkaudesta ja anteeksiannosta, alkaa kylvää näitä uusia siemeniä. Hän näyttää teille polun pelastukseen, mutta hän ei tee sitä puolestanne. Hän opastaa teitä, jotta voitte tehdä sen omasta puolestanne.
Jeesus koki sekä iloa että tuskaa elämässään. Kun hän inkarnoitui tänne maan päälle, hän oli ihminen aivan kuin te ja minä, mutta verho joka erotti hänet todellisesta henki-identiteetistä, oli ohuempi kuin useimmilla teistä. Näin hän ymmärsi, että Jumala oli todella hänen isänsä. Hän ymmärsi tämän jo nuorena poikana. Joillekin teistä on ehkä tuttu tämä tarina raamatusta. Kun Jeesus oli Jerusalemissa pääsiäisenä Marian ja Joosefin kanssa, he kadottivat hänet. Lopulta he löysivät hänet puhumasta oppineille miehille temppelissä. Hän vastasi vanhempiensa huolestuneisiin kysymyksiin: "Minun on oltava isäni hommissa." Ja kuitenkin hänen ihmisyytensä, erityisesti hänen varhaisvuosinaan, tunsi fyysistä tuskaa ja hänellä oli samoja pelkoja ja epäilyksiä kuin kenellä tahansa. Lopussa hän kärsi ja sitten kuoli tuskassa. Ja kuitenkin hänen viimeiset sanansa olivat: "Anna heille anteeksi, isä."
Voitteko nähdä, mitä olisi tapahtunut hänen elämälleen ja opetuksilleen, jos hänet olisi julistettu prinssiksi tai opettajaksi, jos häntä olisi rakastettu eikä häntä olisi pelätty millään tavalla, jos hän olisi kerännyt suuren varallisuuden ja seuraajakunnan ja sitten kuollut rauhallisesti vanhana miehenä? Miten paljon vähemmän vaikutusta hänen opetuksellaan olisi ollut? On helppoa sanoa "anna heille anteeksi", kun on vähän anteeksiannettavaa. Mutta se että on ristillä tuskissaan ja silti kykenee sanomaan "anna heille anteeksi", on hyvin innoittavaa.
Jeesus ei ottanut syntejänne itselleen, niin paljon kuin hän näyttikin tietä teille. Hänen kuolemansa annettiin pelastukseksenne siinä mielessä, että se oli syvällisin tapa kertoa hänen viestinsä. Hänellä oli valinnanmahdollisuus, kuten teillä aina on. Hänen ei tarvinnut kuolla sillä tavalla. Mutta hän ymmärsi, että hänen kuolemansa oli yhtä tärkeä kuin hänen elämänsä ja että se oli lahja, joka hänen oli pyydetty antamaan. Hän antoi sen iloiten siitä, että toiset voisivat vastaanottaa hänen viestinsä ja ymmärtää sen.
Anteeksiantoa ei ole tarkoitettu vain elämän rutiinivirheisiin, vaan enemmänkin siihen, kun on kaikki menetettävänä ja kaikki anteeksiannettavana. Kun olette ymmärtäneet tämän oppitunnin ja osaatte sen, tämä teidän syntymän ja elämän kiertonne katkeaa, koska anteeksianto todella lopettaa karman. Tämä on se pelastuksen lahja, mitä hänen opetuksensa tarjoavat.
Tunsin Jeesuksen myös monta vuotta myöhemmin, hänen elämänsä loppupuolella, kun seurasin häntä ja otin hänet opettajakseni. Olin edelleen paimen. Tuossa elämänsä vaiheessa hän ei tuntenut eikä ilmaissut vihaa. Ja kuitenkin tunnen varmasti, että nuorempana miehenä hän tunsi vihaa. Korostan, että tämä on arvelua - eri suoraan hänen opetuksistaan, vaan omasta ymmärryksestäni liittyen vihaan. Hän hyväksyi ihmisyytensä. Hänen vihansa - luulisin - ei ollut persoonallista siinä mielessä, että siitä olisi tullut hän. Hän ei kiinnittynyt siihen, vaan pelkästään tunsi sitä persoonattomana tunteena. Aistin, että hän tunsi vihaa ilman inhoa tai kiinnittymistä - ja totta puhuen iloakin. Myös tuntiessaan vihaa hän pystyi syvän myötätuntonsa ja ymmärryksensä kautta antamaan anteeksi niille olennoille, joille hän suuttui. Hän ymmärsi, miksi heistä tuntui siltä kun tuntui, miksi heidän täytyi käyttäytyä niin kuin täytyi ja - mikä oli yhtä tärkeää - että hänen täytyi antaa anteeksi itselleen nuo tunteet.
Tunnen varmasti, että häntä suututti epäoikeudenmukaisuus ja sydämettömyys. Mutta se oli niin täysin rakkauden tasapainottamaa, ettei se luonut vääristymää. Hän oli ainutlaatuinen. Hyvin harvoja sellaisia olentoja syntyy ihmiskehoon, jotka ovat yhtä korkealle kehittyneitä, kuin hän oli tuossa elämässä. Hänen ei tarvinnut inkarnoitua oman kasvunsa vuoksi. Hän otti vastaan tämän työn puhtaasti rakkaudesta ja palvellakseen toisia.
Tietenkään useimmat teistä eivät ole yhtä kehittyneitä. Olette täällä oppimassa. Ja samaan aikaan tunnette vihaa ja ymmärrätte, että tarvitsee antaa anteeksi, asettua toisen ihmisen saappaisiin ja tietää hänen pelkonsa. Mutta viha on edelleen henkilökohtaista. Se on ok. Olette täällä oppimassa - teidän ei odoteta olevan täydellisiä. Tämän tietoisuuden saavuttamista voidaan nopeuttaa käyttämällä Jeesuksen opastavaa elämää esimerkkinä. Se on prosessi, mikä teidän on toistettava uudestaan ja uudestaan, joka kerta hyväksyen, että olette ihminen. Niin kauan kuin olette täällä inkarnoituneena ja oppimassa ihmiskehossa, on vihaa.
Jeesus syntyi Kristuksena, täysin elävänä. Ja kuitenkin hän oli ihminen. Kun hän varttui, verhosta tuli aina vain läpinäkyvämpi. Mutta hänen nuoruudessaan oli aikoja, jolloin oli pelkoa ja epäilyä. Jeesus rakasti luontoa ja - ymmärrykseni mukaan - hän meni usein luontoon yksin selvittääkseen pelon ja epäilyn, rukoillakseen ja yhdistyäkseen taivaallisen isänsä kanssa. Lopulta hän löysi täydellisen luottamuksen itseensä.
Silloin kun tunnette sellaisia negatiivisia tunteita kuin vihaa, mustasukkaisuutta ja pelkoa, annatte enemmän ja enemmän tilaa negatiivisuuden tulemiselle mieleenne ja henkeenne. Silloin kun voitte tervehtiä myös tuota negatiivisuutta rakkaudella, ette anna sille jalansijaa.
Rakkaus on suurin voima maailmankaikkeudessa. Rakkautenne on kilpi, joka suojaa teitä pelolta ja epäilyltä. Luottamuksenne on myös sellainen kilpi. Pyydän teitä miettimään 23. psalmin rivejä: "Vaikka minä kulkisin pimeässä laaksossa, en pelkäisi mitään pahaa." Teille ei luvata, ettei ole mitään pahaa, mutta voitte oppia olemaan pelkäämättä pahaa, jos voitte nähdä pimeyden ympärillänne ja lähettää sille rakkautta. Ja näin tehdessänne teitä ei voi vahingoittaa. Jumala yksin ei voi suojella teitä. Teillä on aina vapaa tahto. Luottamuksenne suojelee teitä.
Sen ydinolemus mitä Jeesus opetteli nuorena miehenä, oli siirtyminen ohi kiinnittymisestä pelkoon ja epäilykseen. Hän ymmärsi, että jos hän jatkaisi sitä elämänkurssia, minkä hän näki "pakollisena", olisi paljon tuskaa. Hän kasvatti luottamusta kohdatakseen tuon tuskan ja tehdäkseen sen työn, mitä hän oli tullut tekemään. Hän kohtasi sen, mitä kuka tahansa ihmiseksi inkarnoitunut kohtaa. Vaikka hän syntyi kaiken ihmistason tuolta puolen, hän tiesi, että jos hän loisi karmaa itselleen, hänen olisi inkarnoiduttava uudelleen käsittelemään sitä. Hän ymmärsi sen.
Kaikki olennot kohtaavat saman ongelman. Jos on jokin väärinkäsitys, mikä johtaa teidät raivoon tai vihaan ja luo karmaa ettekä harjoita anteeksiantoa, niin kiinnitytte tuohon ihmismuotoon ja teidän on palattava - kenties moneen elämään - työstämään tienne siitä ulos. Tämä ei ole rangaistus. Teiltä vain vie aikaa se, mitä tulitte oppimaan. Ja teistä tulee vahvempia ja viisaampia tämän vuoksi, mutta kuten luultavasti jo tiedätte, se voi olla tuskallista.
Luulisin, että Jeesuksen ja hänen elämänsä esimerkin ajatteleminen voi tuoda vähän lohtua tuohon tilanteeseen. Hänenkin täytyi yrittää välttää tätä ansaa. Tavallaan te kaikki yritätte. Haluaisitte kaikki olla valmiita siirtymään seuraavalle tasolle kasvussanne, kokemaan itsenne valokehona - fyysisen ilmentymistarpeen tuolla puolen. Ja näin oppitunti on sama kaikille teille: sen tiedostaminen, missä kohtaa luotte uutta karmaa, ja työskenteleminen enemmän ja enemmän myötätunnon, anteeksiannon sekä itsenne ja toisten hyväksynnän kanssa.
Siihen saakka kunnes Jeesus pystyi siirtymään kaiken pelon ja epäilyksen yli ja muodostamaan sellaisen luottamustason, missä negatiivisuus ei löytänyt mitään rakoa sisääntulolle, hän ei pystynyt kehittymään työssään. Näin hänen oli välttämätöntä sopeutua täysin ihmisyyteensä, jotta myös siinä muodossa hän pystyi antamaan ehdotonta rakkautta.
Elämä on oppimista varten. Kukaan ei pakota meitä tekemään oikeita asioita. Jumala on antanut meille oloomme kaksi tärkeää lahjaa: vapaa tahto ja tietoisuussiemen hänestä ja hänen kaltaisenaan olemisesta. Kärsimys on tulosta itsekkäistä ja taidottomista valinnoistamme. Valintamme kumpuavat vapaasta tahdostamme. Nämä valinnat luovat aktivoituna seuraamuksia. Katsokaa elämää maan päällä. Hyvin paljon kärsimystä. Hyvin paljon negatiivisia seuraamuksia itsekkäistä teoistamme. Koska Jumaltietoisuuden siemen on sisällämme, olemme todellakin kyvykkäitä tekemään taitavampia valintoja ja näin luomaan positiivisemman elämän meille kaikille.
Jumala on Luoja ja hän on juurruttanut osan itseään meihin. Siksi ajatustemme, sanojemme ja tekojemme kautta mekin olemme luojia. Kun katsomme sitä sotkua, missä tämä maailma on, jotkut meistä haluavat vain syyttää Jumalaa tai vetää sellaisia johtopäätöksiä, jotka poistavat meidät itsemme yhtälöstä. Meidän on kipeästi katsottava tarkemmin ja löydettävä Jumalan antamat resurssit ja suurempi potentiaali, mitä meillä on itsessämme. Sitten meidän tietenkin täytyy myös ymmärtää vastuumme, kun tietoisuus osallisuudestamme luomiseen kasvaa.
Jokainen uskonto jossa on rakkausperusta, on mahdollinen polku kohti Jumalaa. Ne jotka eivät hyväksy Jeesusta Jumalan pojaksi, saattavat löytää suurta rakkautta häntä ja hänen opetuksiaan kohtaan. Heillä on silloin haasteena oppia rakkaudesta ja anteeksiannosta ilman Jeesuksen antamaa innoitusta - ja se on vieläkin vaikeampi tehtävä.
Jeesuksen sanoja "kukaan ei pääse isän luokse paitsi minun kauttani" ovat tulkinneet laajasti väärin ne, jotka käyttävät sitä kirkon vallan hyväksi merkitsemään sitä, että on otettava Kristus henkilökohtaiseksi pelastajaksi siirtyäkseen kohti Jumalaa. Jeesus ei tarkoittanut ollenkaan tätä. "Minun kauttani" ei ollut tarkoitettu merkitsemään "henkilökohtaisesti minun kauttani". Sen sijaan hän tarkoitti "sen kautta mitä opetan" - tämän anteeksiannon, hyväksynnän, rakkauden ja erityisesti sen kautta, että elää tätä Kristus-tietoisuutta ja paljastaa sen itsessään.
Jeesus ei tullut opettamaan omasta loistostaan, vaan teidän loistostanne. Kun hän sanoi "olen tie", hän tarkoitti sitä, että hänen jumaluutensa ymmärtäessämme meidän on tunnistettava oma jumaluutemme. Kun kehitymme oman jumaluutemme tunnistamisessa, sitä seuraa valtava vastuu. Siksi hyvin monet ihmiset ovat haluttomia tunnistamaan omaa jumaluuttaan ja voimaansa ja myös kieltävät tämän olevan sitä, mitä Kristus tarkoitti.
Kyse on jumaluudesta, mitä hän ja jokainen meistä kannamme. Olisi oikeampi muotoilla tuo lausuma uudestaan "kukaan ei voi päästä totuuteen, paitsi avautumalla henkilökohtaisesti syvimmälle totuudelleen yhteydestä ja rakkaudesta". Tämä on sielun tapa kehittyä eikä kukaan voi päästä siihen paitsi tuon polun kautta - oppien ne rakkauden oppitunnit, joista esimerkkinä on Jeesuksen elämä.
Tämä henkilökohtainen jumaltietoisuus voi löytyä toisten kautta, jotka ovat korkealle kehittyneitä olentoja ja jotka pystyvät opastamaan teitä kohti Jumalan valoa ja rakkautta. Kyse on sen tunnistamisesta, joka resonoi eniten sydämessänne. Jeesus sattuu olemaan ainoa, joka hallitsee Jumalan täydellisyyden. Mutta kun kuitenkin näemme, miten useimmat meistä ihmisistä eivät toteuta omaa potentiaaliamme - puhumattakaan Kristus-potentiaalista - joukossamme on toisia, jotka ovat pidemmällä kuin me ja jotka pystyvät hyvinkin auttamaan meitä. Siihen opastamisessa on enemmän merkitystä sydämemme opastusjärjestelmällä kuin jollain henkisellä olennolla.
Jotkut ihmiset kirkon piirissä ovat vääristäneet kristillisyyden merkityksen. Kenties murhia ja tappamista on toteutettu enemmän Kristuksen nimissä kuin rakastamista - niin surullinen kuin tämä tosiasia onkin. Tuon traagisen todellisuuden ulkopuolella on monia omistautuneita kristittyjä, jotka eivät ole kirkon jäseniä ja joilla ei ole kiinnostusta samaistua mihinkään uskontokuntaan. Kuitenkin heillä on tarkoitus oppia antamaan anteeksi ja rakastamaan toisia, olemaan vahingoittamatta mitään olentoa ja oppia ne opetukset, mitä Jeesus on opettanut. Näin tehdessään he ovat varmasti Kristuksen seuraajia. Asialla ei ole mitään tekemistä kristillisen kirkon kanssa - ainoastaan sillä on merkitystä, että he seuraavat suuren mestarin opetuksia. On täysin mahdollista tuntea Jumala, rakastaa ja seurata häntä ja parantaa henkistä tietoisuuttaan ilman, että on koskaan astunut jalallaan kirkkoon.
Kysyn teiltä, jotka olette jonkin uskonnollisen järjestön jäseniä: jos oman uskontonne perustaja tulisi takaisin maan päälle tänä päivänä, toivottaisiko oma kirkkonne tai temppelinne hänet tervetulleeksi vai leimattaisiinko hänet kerettiläiseksi? Mitä luomme rakkauden nimissä? Miten jakaudumme niin, että uskonto sotii toista vastaan oikeanmukaisuuden nimissä? Kenties olemme tulossa maan päällä aikaan, jolloin leimamme saavat aikaan enemmän vahinkoa kuin hyvää. Uskonnollisen oppijärjestelmän noudattamisesta ei välttämättä ole mitään vahinkoa, mutta on hyödyllistä kysyä itseltään, miksi minun on leimauduttava. Erottaako tuo leima minut toisista? Tuomitsenko itseni paremmaksi kuin heidät? Olenko osa ratkaisua, mikä vetää kaikki olennot yhteen, vai olenko osa ongelmaa, joka luo ja edistää erillisyyttä?
Jeesuksen elämä ja kuolema eivät puhuneet vain niille, jotka olivat elossa hänen aikanaan, vaan jokaiselle sitä seuranneelle sukupolvelle. Näin hänen elämänsä viesti on ehkä puhuttu teille jokaiselle monta kertaa eri inkarnaatioissa. Ne teistä jotka ovat eläneet pimeydessä menneisyydessä, ovat hitaasti oppimassa opetuksia rakkaudesta. Sillä kun kerran olette valmis kuulemaan tämän viestin, niin se liikuttaa ja koskettaa teitä ja elätte lisääntyvässä määrin "taidokasta" elämää. Jokainen teistä on jatkuvasti kasvamassa itsen palvelemisesta toisten palvelemiseen.
Toinen aihe, Jeesus meditoi ja oli tavannut buddhalaisuuden harjoittajia. Buddhalaisesta näkökulmasta Jeesusta kutsuttaisiin bodhisattvaksi - olennoksi, joka on täysin toteuttanut/oivaltanut itsensä ja on täysin tietoinen kaikesta, mitä hän on koskaan ollut. Olemuksessaan Kristuksensa hän tarvitsi tavan tuoda opetuksia taivaasta ja paljastaa ne ihmisyytensä kautta maan päällä. Olisi ollut erittäin helppoa langeta saarnaamisen ansaan sen sijasta, että todella elää omaa totuuttaan. Ja jos hän ei olisi elänyt sitä 100%:sti, se olisi tietenkin menettänyt auktoriteettinsa.
Jeesus tuli maailmaan erityisesti siksi, että hyvin monet olennot eivät pystyneet tajuamaan viestiä myötätunnosta. He jäivät kiinni omiin ikivanhoihin opetuksiinsa pelosta - itse tekemästään pimeydestä. He tarvitsivat oven, joka avautui anteeksiantoon. Jeesus oli tuo ovi. Vain oleminen hänen seurassaan, myös hiljaisuudessa, oli syvällistä opetusta. Vielä enemmän se tapa miten hän oli ihmisten kanssa ja toteutti itseään - hänen tekojensa ja puheensa laatu - oli hyvin syvällinen. Kukaan ihminen joka tavoitteli rakastavaa ystävällisyyttä, ei voinut tulla hänen seuraansa tuntematta hänen valoaan ja avaamatta sydäntään hänelle.
Aaronia kanavoinut Barbara Brodsky
Cosmic Lighthouse -verkkolehti, numero 06/2009 ( www.cosmiclighthouse.com)
Vapaasti suomentanut Pirjo Laine
Tämä on esipuhe uudesta kirjasta "Forty Seven Stories of Jesus", joka on Aaronin kanavoima kokoelma 47 Jeesus-tarinasta.
Aaronin esipuhe
Jeesuksen syntymän aikaan olin pieni lapsi ja asuin kukkuloilla lähellä Betlehemiä isäni kanssa, joka oli paimen sekä opettaja läheisessä henkisessä yhteisössä. Aikuisena minusta tuli paimen. Minut myös kasvatettiin henkisiin harjoituksiin. Tulin tämän rakkaan ystävän ja mestarin luo ja seurasin häntä sinne, minne pystyin. Rakastin paljon Jeesusta ja olin kiitollinen hänen opetuksistaan. Seuraava on alkunäkökulma aikoihin, jotka vietin Jeesuksen kanssa.
Ymmärrättekö, mitä Jeesuksen syntymä oikeastaan merkitsi - kuka hän oli ja mitä todella annettiin? Jumala antoi poikansa tähän maailmaan puhuakseen niille, jotka kärsivät suunnattomasti täällä. On ok, että suhtaudutte Jeesukseen Jumalan poikana, kirjaimellisesti, jos siitä on apua teille. Mutta vaikka hän oli niiden täydellisimmin kehittyneiden olentojen joukossa, jotka koskaan ovat eläneet maan päällä, älkää rajatko itseänne ja olettako, että hän oli Jumalan ainoa poika. Sallikaa itsenne kunnioittaa elämää sen kaikissa muodoissa - sekä tällä maan päällä että ympäri maailmankaikkeutta. Jos näette Jumalan Jeesuksessa, niin teidän on nähtävä Jumala kaikessa. Miten tahansa suhtaudutte Jeesukseen, niin olkaa tietoisia sitä rakkaudesta, mikä kannusti häntä inkarnoitumaan keskuuteemme.
Tarkoitukseni ei ole loukata ketään, mutta on paljon hämmennystä Jeesuksen todellisen lahjan ja sen kirkon oppijärjestelmän välillä, mikä on kasvanut sen ympärille. Jokainen uskonto muodostaa oman mytologiansa, mikä on toisinaan hyödyllinen vaalimaan niiden uskoa, jotka löytävät tukea tuosta uskonnosta. Mutta sama mytologia voi olla myös este modernimmalle ja realistisemmalle lähestymistavalle omalla matkalla kohti Jumalaa. Se miten Jeesus syntyi, ei muuta mitenkään hänen elämänsä ja kuolemansa olemusta tällä maan päällä. Jeesus oli täysin itsensä oivaltanut olento. Hän inkarnoitui tänne vain palvelemaan ja opettamaan. Sen joka tulisi sellaiseen inkarnaatioon, on tehtävä se puhtaan lähteen kautta. Marian sydän oli puhdas ja hän pystyi opettamaan lapselleen, mitä sen tarvitsi tietää, jotta se voisi täysin kehittää mahdollisuuksiaan tuossa inkarnaatiossa. Siitä kiitämme ja siunaamme häntä.
Korkein tarkoitus Jeesuksen tulemisen aikoihin oli maatason avaaminen korkeammalle tietoisuudelle. Monia vuosituhansia maataso oli ollut alemmassa tietoisuudessa, missä ihmiset olivat yhteydettömiä. Jeesuksen tulemisen oli tarkoitus avata ovi korkeampaan tietoisuuteen ja auttaa ihmisiä tietämään yhteydestään toisiin ja maahan, koska vain tuon tietämisen kautta voi olla todellista rakkautta.
Olette kaikki yhtä sydäntä! Tietämättä tätä on helpompaa tappaa toisia ja ottaa heiltä omiksi tarpeiksenne. Mutta kun ymmärrätte "sinun sydämesi on minun sydämeni", niin miten voitte tapaa itsenne ja ottaa itseltänne?
Jeesuksen lahjan kauneus on sellainen, ettei se tarvitse mitään myyttejä tuekseen. Teidän jokaisen tapaan Jeesus eli monta inkarnaatiota. Kauan, kauan sitten hän siirtyi elämän ja kuoleman kierron ohi. Hän siirtyi teidän laillanne sisäisissä varjoissa kohti tietoisuutta luontaisesta jumaluuden ilmaisemisesta. Hänen oppimiskokemuksensa toivat hänet lopulta täydellisyyteen Jumalan - teidän, minun ja koko luomakunnan isän - kanssa.
Tavallaan on surullista, että te ette voi tuntea Jeesuksen monia inkarnaatiokokemuksia ja näin innostua omasta kasvustanne ymmärtämällä hänen kehitystään. Kauan sitten hän oli samalla kokemustasolla kuin te tänä päivänä. Hän on ollut se, kuka te olette. Hän on elänyt läpi kaikki elämät ja henkilökohtaiset kokemukset, joita voitte mitenkään kuvitella. Tästä syystä hän rakastaa teitä hyvin paljon, pystyy ymmärtämään teitä täysin ja antamaan täydellistä rakkautta teille.
Koska Jumala on täysin ilmaistuna Jeesuksessa, Jumalan siemen teissä kasvaa jatkuvasti kohti samaa täydellisyyttä. Olette kaikki Jumalan kipinöitä, jotka kehittyvät monien elämien kautta kohti täydellistä valoa ja kypsää yhteensopivuutta Luojanne kanssa. Ajan aamukoitosta lähtien muutamat olennot ovat kehittyneet niin paljon, että heistä on tullut puhdasta ja säteilevää valoa, joka täyttää maailmankaikkeuden loistollaan. Sellaiset olennot todella istuvat Jumalan rinnalla ja heidän valonsa ja rakkautensa voima on sammumaton.
Jeesus on sellainen olento. Jumalalle Jeesus oli todiste hänen jumalaisesta suunnitelmastaan - täydellinen esimerkki siitä, mitä koko ihmiskunnasta voisi tulla. Sellaisena hän oli hyvin rakastettu - Jumalan poika - koska olette kaikki Jumalan poikia ja tyttäriä. Jeesusta pidettiin erityisesti arvossa, koska hän saavutti ensimmäisten joukossa tämän jumalaisen täydellisyyden.
Maailmanne oli tuolloin täynnä sotaa, väärinkäsitystä, vihaa ja kaaosta - vielä enemmän kuin tänä päivänä. Monet tuon ajan ihmiset uskoivat, että Jumala opetti heitä kostamaan toisille - myös kansat toisilleen. Jumalan nimeen vuodatettiin paljon verta. Monet uskoivat, että Jumalan lait olivat sopivaisuusasia - murha oli sallittu hänen nimeensä. Nämä eivät olleet ihmisiä, joiden oli tarkoitus tehdä pahaa, vaan olentoja jotka olivat täynnä väärinkäsityksiä. Tunneilmasto oli silloin hyvin erilainen kuin tänä päivänä. Kyllä, maailman monissa osissa on sotaa ja vihaa, mutta tänä päivänä on myös eräs sana, käsitys, mitä hädin tuskin oli 2000 vuotta sitten, ja se on anteeksianto. Vallitsevana filosofiana oli silloin silmä silmästä, hammas hampaasta.
Nähdessään maailman täyttävät väärinkäsitykset Jumala suri lapsiensa puolesta. Niinpä hän pyysi poikaansa, joka seisoi hänen rinnallaan, antamaan suuren lahjan ihmiskunnalle - palaamaan ihmistasolle opettamaan oppitunteja rakkaudesta, myötätunnosta ja anteeksiannosta. Tuo lahja ei ollut yhtään vähemmän itse Jumalan, koska hän antoi rakkaan poikansa fyysisen maailman tuskaan ja kaaokseen.
Sen miehen henki, joka tunnette Jeesuksena, suostui Jumalan pyyntöön iloisena siitä, että hän saattoi palvella tätä. Hän ymmärsi täysin, että palatessaan fyysiselle tasolle ja inkarnoituessaan ihmismuotoon hän otti kaikki ihmisen tuskat itselleen. Hän suostui unohtamaan todellisen itsensä. Vaikka hänen unohduksensa ei olisi yhtä syvä kuin useimmilla ihmisillä, hän kokisi syvän epäilyksen ja epätoivon aikoja. Hän suostui fyysisen kehon kipuihin ja ihmismuodon haurauteen. Naulat jotka tunkeutuivat hänen lihaansa ristiinnaulitsemisessa, olivat erityisen kivuliaita. Rakkaudesta ja antaakseen rakkautta hän hyväksyi iloisesti kaiken piinan, mitä hän saattoi kohdata.
Jeesus tuli opettamaan Jumalan todellista viestiä rakkaudesta ja rauhasta tympääntyneeseen, kaoottiseen ja tuskan täyttämään maailmaan. Tämä on hänen syntymänsä ja elämänsä todellinen lahja. Hänellä oli vapaa tahto, kuten kaikilla olennoilla. Hän olisi voinut sanoa "ei" eikä Jumala olisi rakastanut häntä yhtään vähempää. Ymmärrättekö, mitä merkitsee, että lähtee vapaasti ja halukkaasti tuosta täydellisestä rakkaudesta ja valosta? Voitteko ymmärtää, miten paljon tämä Pyhä Henki rakasti ihmiskuntaa ja Jumalaa hyväksyäkseen tämän opetustehtävän? Vain täydellinen rakkaus olisi voinut tehdä tämän valinnan ja vain täydellinen rakkaus olisi kyennyt opettamaan sellaista rakkautta tosille. Kuka teistä voisi lähettää rakkaan lapsenne sodan ja vihan repimään paikkaan, varmaan piinaan, opettamaan toisia?
Kun ajattelette Jeesusta ja hänen opetuksiaan rakkaudesta, rauhasta ja anteeksiannosta, ajatelkaa myös annettua lahjaa - täydellistä rakkautta. Antakaa kaikkien joululahjojenne ja inhimillisten lahjojenne olla rakkautta ja anteeksiantoa toisillenne, jotta Jeesus voi nähdä, että hänen oppituntinsa on todella opittu. Tämä on suurin lahja, jonka voitte antaa hänelle, tapa jolla voitte parhaiten kunnioittaa hänen lahjaansa: rakastaa toisianne.
Jeesus jatkaa rakkauslahjansa antamista. Pitkään hän on ollut täysin pätevä jatkamaan eteenpäin ja olemaan vielä lähempänä Jumalaa. Mutta hän pitäytyy sen tekemisestä jatkaakseen tämän energian pitämistä käytettävissänne. Sitten kun kaikki kärsimys on lopussa maan päällä, uskon Jeesuksen menevän kotiin. Mutta siihen saakka hän pysyy läsnä ja käytettävissä. Tämä on hänen jatkuva lahjansa.
Jeesuksen opetusten tärkeä osa on se, että anteeksiannon on alettava itsestä ja sitten se laajennetaan toisiin ja ettei teidän tarvitse kärsiä myyttistä helvettiä syntienne vuoksi. Tämä on yksinkertaista ymmärtää: ette voi vahingoittaa toista niin, ettei sitä huomata. Joka kerta kun vahingoitatte toista, teidän on todella kaduttava ja pyydettävä anteeksiantoa tuolta olennolta. Sovitus tapahtuu teille, kun olette ymmärtäneet tekemänne vahingon ja pyytäneet anteeksiantoa. Mutta olette edelleen vastuussa siitä, mitä olette tehneet ja koette tekojenne seuraamukset.
Joidenkin kristittyjen keskuudessa on uskomus, että voitte kasata tämän karman Jeesuksen harteille, että hän kuoli syntienne tähden ja hänen anteeksiannossaan teidät vapautetaan kaikista seuraamuksista. Kenties tästä tulee kristillinen käsitys pelastuksesta. Näen tämän vääristymänä. Pelastus on löydettävä - ei Jeesuksen (tai muiden mestareiden) tekojen kautta, vaan seuraamalla hänen opetuksiaan ja ottamalla vastuun itsestänne. Pelastuksenne on valmiudessa seurata hänen opetuksiaan rakkaudesta ja anteeksiannosta, alkaa kylvää näitä uusia siemeniä. Hän näyttää teille polun pelastukseen, mutta hän ei tee sitä puolestanne. Hän opastaa teitä, jotta voitte tehdä sen omasta puolestanne.
Jeesus koki sekä iloa että tuskaa elämässään. Kun hän inkarnoitui tänne maan päälle, hän oli ihminen aivan kuin te ja minä, mutta verho joka erotti hänet todellisesta henki-identiteetistä, oli ohuempi kuin useimmilla teistä. Näin hän ymmärsi, että Jumala oli todella hänen isänsä. Hän ymmärsi tämän jo nuorena poikana. Joillekin teistä on ehkä tuttu tämä tarina raamatusta. Kun Jeesus oli Jerusalemissa pääsiäisenä Marian ja Joosefin kanssa, he kadottivat hänet. Lopulta he löysivät hänet puhumasta oppineille miehille temppelissä. Hän vastasi vanhempiensa huolestuneisiin kysymyksiin: "Minun on oltava isäni hommissa." Ja kuitenkin hänen ihmisyytensä, erityisesti hänen varhaisvuosinaan, tunsi fyysistä tuskaa ja hänellä oli samoja pelkoja ja epäilyksiä kuin kenellä tahansa. Lopussa hän kärsi ja sitten kuoli tuskassa. Ja kuitenkin hänen viimeiset sanansa olivat: "Anna heille anteeksi, isä."
Voitteko nähdä, mitä olisi tapahtunut hänen elämälleen ja opetuksilleen, jos hänet olisi julistettu prinssiksi tai opettajaksi, jos häntä olisi rakastettu eikä häntä olisi pelätty millään tavalla, jos hän olisi kerännyt suuren varallisuuden ja seuraajakunnan ja sitten kuollut rauhallisesti vanhana miehenä? Miten paljon vähemmän vaikutusta hänen opetuksellaan olisi ollut? On helppoa sanoa "anna heille anteeksi", kun on vähän anteeksiannettavaa. Mutta se että on ristillä tuskissaan ja silti kykenee sanomaan "anna heille anteeksi", on hyvin innoittavaa.
Jeesus ei ottanut syntejänne itselleen, niin paljon kuin hän näyttikin tietä teille. Hänen kuolemansa annettiin pelastukseksenne siinä mielessä, että se oli syvällisin tapa kertoa hänen viestinsä. Hänellä oli valinnanmahdollisuus, kuten teillä aina on. Hänen ei tarvinnut kuolla sillä tavalla. Mutta hän ymmärsi, että hänen kuolemansa oli yhtä tärkeä kuin hänen elämänsä ja että se oli lahja, joka hänen oli pyydetty antamaan. Hän antoi sen iloiten siitä, että toiset voisivat vastaanottaa hänen viestinsä ja ymmärtää sen.
Anteeksiantoa ei ole tarkoitettu vain elämän rutiinivirheisiin, vaan enemmänkin siihen, kun on kaikki menetettävänä ja kaikki anteeksiannettavana. Kun olette ymmärtäneet tämän oppitunnin ja osaatte sen, tämä teidän syntymän ja elämän kiertonne katkeaa, koska anteeksianto todella lopettaa karman. Tämä on se pelastuksen lahja, mitä hänen opetuksensa tarjoavat.
Tunsin Jeesuksen myös monta vuotta myöhemmin, hänen elämänsä loppupuolella, kun seurasin häntä ja otin hänet opettajakseni. Olin edelleen paimen. Tuossa elämänsä vaiheessa hän ei tuntenut eikä ilmaissut vihaa. Ja kuitenkin tunnen varmasti, että nuorempana miehenä hän tunsi vihaa. Korostan, että tämä on arvelua - eri suoraan hänen opetuksistaan, vaan omasta ymmärryksestäni liittyen vihaan. Hän hyväksyi ihmisyytensä. Hänen vihansa - luulisin - ei ollut persoonallista siinä mielessä, että siitä olisi tullut hän. Hän ei kiinnittynyt siihen, vaan pelkästään tunsi sitä persoonattomana tunteena. Aistin, että hän tunsi vihaa ilman inhoa tai kiinnittymistä - ja totta puhuen iloakin. Myös tuntiessaan vihaa hän pystyi syvän myötätuntonsa ja ymmärryksensä kautta antamaan anteeksi niille olennoille, joille hän suuttui. Hän ymmärsi, miksi heistä tuntui siltä kun tuntui, miksi heidän täytyi käyttäytyä niin kuin täytyi ja - mikä oli yhtä tärkeää - että hänen täytyi antaa anteeksi itselleen nuo tunteet.
Tunnen varmasti, että häntä suututti epäoikeudenmukaisuus ja sydämettömyys. Mutta se oli niin täysin rakkauden tasapainottamaa, ettei se luonut vääristymää. Hän oli ainutlaatuinen. Hyvin harvoja sellaisia olentoja syntyy ihmiskehoon, jotka ovat yhtä korkealle kehittyneitä, kuin hän oli tuossa elämässä. Hänen ei tarvinnut inkarnoitua oman kasvunsa vuoksi. Hän otti vastaan tämän työn puhtaasti rakkaudesta ja palvellakseen toisia.
Tietenkään useimmat teistä eivät ole yhtä kehittyneitä. Olette täällä oppimassa. Ja samaan aikaan tunnette vihaa ja ymmärrätte, että tarvitsee antaa anteeksi, asettua toisen ihmisen saappaisiin ja tietää hänen pelkonsa. Mutta viha on edelleen henkilökohtaista. Se on ok. Olette täällä oppimassa - teidän ei odoteta olevan täydellisiä. Tämän tietoisuuden saavuttamista voidaan nopeuttaa käyttämällä Jeesuksen opastavaa elämää esimerkkinä. Se on prosessi, mikä teidän on toistettava uudestaan ja uudestaan, joka kerta hyväksyen, että olette ihminen. Niin kauan kuin olette täällä inkarnoituneena ja oppimassa ihmiskehossa, on vihaa.
Jeesus syntyi Kristuksena, täysin elävänä. Ja kuitenkin hän oli ihminen. Kun hän varttui, verhosta tuli aina vain läpinäkyvämpi. Mutta hänen nuoruudessaan oli aikoja, jolloin oli pelkoa ja epäilyä. Jeesus rakasti luontoa ja - ymmärrykseni mukaan - hän meni usein luontoon yksin selvittääkseen pelon ja epäilyn, rukoillakseen ja yhdistyäkseen taivaallisen isänsä kanssa. Lopulta hän löysi täydellisen luottamuksen itseensä.
Silloin kun tunnette sellaisia negatiivisia tunteita kuin vihaa, mustasukkaisuutta ja pelkoa, annatte enemmän ja enemmän tilaa negatiivisuuden tulemiselle mieleenne ja henkeenne. Silloin kun voitte tervehtiä myös tuota negatiivisuutta rakkaudella, ette anna sille jalansijaa.
Rakkaus on suurin voima maailmankaikkeudessa. Rakkautenne on kilpi, joka suojaa teitä pelolta ja epäilyltä. Luottamuksenne on myös sellainen kilpi. Pyydän teitä miettimään 23. psalmin rivejä: "Vaikka minä kulkisin pimeässä laaksossa, en pelkäisi mitään pahaa." Teille ei luvata, ettei ole mitään pahaa, mutta voitte oppia olemaan pelkäämättä pahaa, jos voitte nähdä pimeyden ympärillänne ja lähettää sille rakkautta. Ja näin tehdessänne teitä ei voi vahingoittaa. Jumala yksin ei voi suojella teitä. Teillä on aina vapaa tahto. Luottamuksenne suojelee teitä.
Sen ydinolemus mitä Jeesus opetteli nuorena miehenä, oli siirtyminen ohi kiinnittymisestä pelkoon ja epäilykseen. Hän ymmärsi, että jos hän jatkaisi sitä elämänkurssia, minkä hän näki "pakollisena", olisi paljon tuskaa. Hän kasvatti luottamusta kohdatakseen tuon tuskan ja tehdäkseen sen työn, mitä hän oli tullut tekemään. Hän kohtasi sen, mitä kuka tahansa ihmiseksi inkarnoitunut kohtaa. Vaikka hän syntyi kaiken ihmistason tuolta puolen, hän tiesi, että jos hän loisi karmaa itselleen, hänen olisi inkarnoiduttava uudelleen käsittelemään sitä. Hän ymmärsi sen.
Kaikki olennot kohtaavat saman ongelman. Jos on jokin väärinkäsitys, mikä johtaa teidät raivoon tai vihaan ja luo karmaa ettekä harjoita anteeksiantoa, niin kiinnitytte tuohon ihmismuotoon ja teidän on palattava - kenties moneen elämään - työstämään tienne siitä ulos. Tämä ei ole rangaistus. Teiltä vain vie aikaa se, mitä tulitte oppimaan. Ja teistä tulee vahvempia ja viisaampia tämän vuoksi, mutta kuten luultavasti jo tiedätte, se voi olla tuskallista.
Luulisin, että Jeesuksen ja hänen elämänsä esimerkin ajatteleminen voi tuoda vähän lohtua tuohon tilanteeseen. Hänenkin täytyi yrittää välttää tätä ansaa. Tavallaan te kaikki yritätte. Haluaisitte kaikki olla valmiita siirtymään seuraavalle tasolle kasvussanne, kokemaan itsenne valokehona - fyysisen ilmentymistarpeen tuolla puolen. Ja näin oppitunti on sama kaikille teille: sen tiedostaminen, missä kohtaa luotte uutta karmaa, ja työskenteleminen enemmän ja enemmän myötätunnon, anteeksiannon sekä itsenne ja toisten hyväksynnän kanssa.
Siihen saakka kunnes Jeesus pystyi siirtymään kaiken pelon ja epäilyksen yli ja muodostamaan sellaisen luottamustason, missä negatiivisuus ei löytänyt mitään rakoa sisääntulolle, hän ei pystynyt kehittymään työssään. Näin hänen oli välttämätöntä sopeutua täysin ihmisyyteensä, jotta myös siinä muodossa hän pystyi antamaan ehdotonta rakkautta.
Elämä on oppimista varten. Kukaan ei pakota meitä tekemään oikeita asioita. Jumala on antanut meille oloomme kaksi tärkeää lahjaa: vapaa tahto ja tietoisuussiemen hänestä ja hänen kaltaisenaan olemisesta. Kärsimys on tulosta itsekkäistä ja taidottomista valinnoistamme. Valintamme kumpuavat vapaasta tahdostamme. Nämä valinnat luovat aktivoituna seuraamuksia. Katsokaa elämää maan päällä. Hyvin paljon kärsimystä. Hyvin paljon negatiivisia seuraamuksia itsekkäistä teoistamme. Koska Jumaltietoisuuden siemen on sisällämme, olemme todellakin kyvykkäitä tekemään taitavampia valintoja ja näin luomaan positiivisemman elämän meille kaikille.
Jumala on Luoja ja hän on juurruttanut osan itseään meihin. Siksi ajatustemme, sanojemme ja tekojemme kautta mekin olemme luojia. Kun katsomme sitä sotkua, missä tämä maailma on, jotkut meistä haluavat vain syyttää Jumalaa tai vetää sellaisia johtopäätöksiä, jotka poistavat meidät itsemme yhtälöstä. Meidän on kipeästi katsottava tarkemmin ja löydettävä Jumalan antamat resurssit ja suurempi potentiaali, mitä meillä on itsessämme. Sitten meidän tietenkin täytyy myös ymmärtää vastuumme, kun tietoisuus osallisuudestamme luomiseen kasvaa.
Jokainen uskonto jossa on rakkausperusta, on mahdollinen polku kohti Jumalaa. Ne jotka eivät hyväksy Jeesusta Jumalan pojaksi, saattavat löytää suurta rakkautta häntä ja hänen opetuksiaan kohtaan. Heillä on silloin haasteena oppia rakkaudesta ja anteeksiannosta ilman Jeesuksen antamaa innoitusta - ja se on vieläkin vaikeampi tehtävä.
Jeesuksen sanoja "kukaan ei pääse isän luokse paitsi minun kauttani" ovat tulkinneet laajasti väärin ne, jotka käyttävät sitä kirkon vallan hyväksi merkitsemään sitä, että on otettava Kristus henkilökohtaiseksi pelastajaksi siirtyäkseen kohti Jumalaa. Jeesus ei tarkoittanut ollenkaan tätä. "Minun kauttani" ei ollut tarkoitettu merkitsemään "henkilökohtaisesti minun kauttani". Sen sijaan hän tarkoitti "sen kautta mitä opetan" - tämän anteeksiannon, hyväksynnän, rakkauden ja erityisesti sen kautta, että elää tätä Kristus-tietoisuutta ja paljastaa sen itsessään.
Jeesus ei tullut opettamaan omasta loistostaan, vaan teidän loistostanne. Kun hän sanoi "olen tie", hän tarkoitti sitä, että hänen jumaluutensa ymmärtäessämme meidän on tunnistettava oma jumaluutemme. Kun kehitymme oman jumaluutemme tunnistamisessa, sitä seuraa valtava vastuu. Siksi hyvin monet ihmiset ovat haluttomia tunnistamaan omaa jumaluuttaan ja voimaansa ja myös kieltävät tämän olevan sitä, mitä Kristus tarkoitti.
Kyse on jumaluudesta, mitä hän ja jokainen meistä kannamme. Olisi oikeampi muotoilla tuo lausuma uudestaan "kukaan ei voi päästä totuuteen, paitsi avautumalla henkilökohtaisesti syvimmälle totuudelleen yhteydestä ja rakkaudesta". Tämä on sielun tapa kehittyä eikä kukaan voi päästä siihen paitsi tuon polun kautta - oppien ne rakkauden oppitunnit, joista esimerkkinä on Jeesuksen elämä.
Tämä henkilökohtainen jumaltietoisuus voi löytyä toisten kautta, jotka ovat korkealle kehittyneitä olentoja ja jotka pystyvät opastamaan teitä kohti Jumalan valoa ja rakkautta. Kyse on sen tunnistamisesta, joka resonoi eniten sydämessänne. Jeesus sattuu olemaan ainoa, joka hallitsee Jumalan täydellisyyden. Mutta kun kuitenkin näemme, miten useimmat meistä ihmisistä eivät toteuta omaa potentiaaliamme - puhumattakaan Kristus-potentiaalista - joukossamme on toisia, jotka ovat pidemmällä kuin me ja jotka pystyvät hyvinkin auttamaan meitä. Siihen opastamisessa on enemmän merkitystä sydämemme opastusjärjestelmällä kuin jollain henkisellä olennolla.
Jotkut ihmiset kirkon piirissä ovat vääristäneet kristillisyyden merkityksen. Kenties murhia ja tappamista on toteutettu enemmän Kristuksen nimissä kuin rakastamista - niin surullinen kuin tämä tosiasia onkin. Tuon traagisen todellisuuden ulkopuolella on monia omistautuneita kristittyjä, jotka eivät ole kirkon jäseniä ja joilla ei ole kiinnostusta samaistua mihinkään uskontokuntaan. Kuitenkin heillä on tarkoitus oppia antamaan anteeksi ja rakastamaan toisia, olemaan vahingoittamatta mitään olentoa ja oppia ne opetukset, mitä Jeesus on opettanut. Näin tehdessään he ovat varmasti Kristuksen seuraajia. Asialla ei ole mitään tekemistä kristillisen kirkon kanssa - ainoastaan sillä on merkitystä, että he seuraavat suuren mestarin opetuksia. On täysin mahdollista tuntea Jumala, rakastaa ja seurata häntä ja parantaa henkistä tietoisuuttaan ilman, että on koskaan astunut jalallaan kirkkoon.
Kysyn teiltä, jotka olette jonkin uskonnollisen järjestön jäseniä: jos oman uskontonne perustaja tulisi takaisin maan päälle tänä päivänä, toivottaisiko oma kirkkonne tai temppelinne hänet tervetulleeksi vai leimattaisiinko hänet kerettiläiseksi? Mitä luomme rakkauden nimissä? Miten jakaudumme niin, että uskonto sotii toista vastaan oikeanmukaisuuden nimissä? Kenties olemme tulossa maan päällä aikaan, jolloin leimamme saavat aikaan enemmän vahinkoa kuin hyvää. Uskonnollisen oppijärjestelmän noudattamisesta ei välttämättä ole mitään vahinkoa, mutta on hyödyllistä kysyä itseltään, miksi minun on leimauduttava. Erottaako tuo leima minut toisista? Tuomitsenko itseni paremmaksi kuin heidät? Olenko osa ratkaisua, mikä vetää kaikki olennot yhteen, vai olenko osa ongelmaa, joka luo ja edistää erillisyyttä?
Jeesuksen elämä ja kuolema eivät puhuneet vain niille, jotka olivat elossa hänen aikanaan, vaan jokaiselle sitä seuranneelle sukupolvelle. Näin hänen elämänsä viesti on ehkä puhuttu teille jokaiselle monta kertaa eri inkarnaatioissa. Ne teistä jotka ovat eläneet pimeydessä menneisyydessä, ovat hitaasti oppimassa opetuksia rakkaudesta. Sillä kun kerran olette valmis kuulemaan tämän viestin, niin se liikuttaa ja koskettaa teitä ja elätte lisääntyvässä määrin "taidokasta" elämää. Jokainen teistä on jatkuvasti kasvamassa itsen palvelemisesta toisten palvelemiseen.
Toinen aihe, Jeesus meditoi ja oli tavannut buddhalaisuuden harjoittajia. Buddhalaisesta näkökulmasta Jeesusta kutsuttaisiin bodhisattvaksi - olennoksi, joka on täysin toteuttanut/oivaltanut itsensä ja on täysin tietoinen kaikesta, mitä hän on koskaan ollut. Olemuksessaan Kristuksensa hän tarvitsi tavan tuoda opetuksia taivaasta ja paljastaa ne ihmisyytensä kautta maan päällä. Olisi ollut erittäin helppoa langeta saarnaamisen ansaan sen sijasta, että todella elää omaa totuuttaan. Ja jos hän ei olisi elänyt sitä 100%:sti, se olisi tietenkin menettänyt auktoriteettinsa.
Jeesus tuli maailmaan erityisesti siksi, että hyvin monet olennot eivät pystyneet tajuamaan viestiä myötätunnosta. He jäivät kiinni omiin ikivanhoihin opetuksiinsa pelosta - itse tekemästään pimeydestä. He tarvitsivat oven, joka avautui anteeksiantoon. Jeesus oli tuo ovi. Vain oleminen hänen seurassaan, myös hiljaisuudessa, oli syvällistä opetusta. Vielä enemmän se tapa miten hän oli ihmisten kanssa ja toteutti itseään - hänen tekojensa ja puheensa laatu - oli hyvin syvällinen. Kukaan ihminen joka tavoitteli rakastavaa ystävällisyyttä, ei voinut tulla hänen seuraansa tuntematta hänen valoaan ja avaamatta sydäntään hänelle.
USKONTO JA RAAMATTU
Akaasisia tiedostoja kanavoinut Jen Eramith M.A. ( Home)
Maaliskuu 2011
Vapaasti suomentanut Pirjo Laine
Kanavoitiinko raamattu alun perin? Miten paljon sitä on muutettu sen jälkeen?
Vastaamme tähän kysymykseen sekä vanhan että uuden testamentin osalta, koska ne ovat hyvin erilaisia tallenteita. Osia kummastakin kanavoitiin ja monia osia on lisätty poliittisista tai yhteiskunnallista syistä. Lisäksi joitain osia on käännetty tavalla, mikä sisältää kanavoinnin taian, ja toisissa osissa se on kadotettu käännöksissä vuosien kuluessa. Raamattu kokonaisuudessaan on yhdistelmä, joka sisältää kanavoitua aineistoa ja poliittista, kanavoimatonta aineistoa.
Miten raamatun tarinat palvelevat ihmiskuntaa?
On monia tapoja, joilla raamatun tarinat palvelevat ihmiskuntaa. Emme hahmottele niitä kaikkia tässä, vaan puhumme joistain, joille voidaan antaa akaasinen sisältö. Ensimmäinen on, että osa kanavoitua aineistoa antaa henkisen työkalun, mikä on universaali - se soveltuu kaikkiin. Suuri osa raamatun kanavoidusta aineistosta on samanlaista kuin aineisto, mitä löytyy eri uskonnollisten perinteiden pyhistä kirjoituksista. Itse asiassa, voitte tietää jonkin kanavoiduksi siitä, että se korreloi suoraan toisten uskontojen pyhien kirjoitusten kanssa. (Lisäksi kanavoitu aineisto perustuu aina rakkauteen ja myötätuntoon.)
Ei ole mitään sattumaa, että jotkut uuden testamentin asiat voidaan löytää myös koraanista. Samat ajatukset voidaan löytää myös intialaisista vedoista ja filosofien kirjoituksista. Suuret ajattelijat ja henkiset johtajat ympäri maailman ovat päätyneet samoihin ajatuksiin, koska ne ovat perimmiltään totta ja hyödyllisiä ihmisille. Esimerkiksi se ajatus, että toisen ihmisen rakastaminen on perimmäinen laki, on ihmiskoodi. Te kaikki tiedätte jossain sisällänne, että se on totta. Löydätte henkisiä muistutuksia tästä universaalista totuudesta, kun niitä on kirjoitettuna erilaisiin yhteiskunnallisiin asiayhteyksiin. Nuo raamatun osat ovat uskomattoman hyödyllisiä. Joitain niistä sisältyy psalmeihin. Silloin kun tunnistatte noiden kohtien puhuvan todella sille korkeammalle rakkaudelle, jota tunnette sydämessänne, niin voitte otaksua niiden olevan kanavoituja.
Toinen tapa millä raamattu palvelee ihmiskuntaa, on, että se on historiallinen dokumentti, joka antaa arvokkaan kurkistuksen siihen, miten länsimainen kulttuuri ilmaantui vanhassa testamentissa kuvatun juutalaissivilisaation kautta ja miten kulttuuri kehittyi, kun eri yhteisöt ottivat yhteen uudessa testamentissa. Yli puolet raamatun sisällöstä perustuu yhteiskuntasääntöjen ja -hierarkioiden tallentamiseen, toteuttamiseen ja vahvistamiseen. Nämä kohdat perustuvat valtapeleihin, joita tapahtui historiassa ja joita pelataan tänäkin päivänä. Tämä dokumentti toi täysin uuden toimintamallin - ajatusvallankumouksen, joka lopulta kehittyi länsimaiseksi kulttuuriksi, voimaksi joka nyt pyyhkii yli maailman. Sen ymmärtäminen, miten se syntyi ja miten se perustettiin alun perin, voi auttaa teitä löytämään sen, mikä kulttuurissanne on arvokasta, ja tunnistamaan, mikä ei enää palvele.
Hyödyllinen harjoitus raamatun kanssa on löytää ne kohdat, jotka perustuvat rakkauteen, ja ne kohdat jotka perustuvat johonkin muuhun - tuomitsemiseen tai kritiikkiin tai sukulinjojen edelleenkertomiseen. Jos vertaatte noita kohtia, löydätte kaksi hyvin erilaista ääntä. Jos käytätte rakkautta ohjenuorana siihen, mikä on hyödyllistä raamatussa, huomaatte, että on helppoa erottaa henkinen opastus valtapeleistä. Varmistakaa, että rakkaus mitä käytätte linssinänne, sisältää kaikki ihmiset, ei vain samanlaisia kuin itse olette. Silloin kun löydätte tuon rakkaustason, päästätte helposti irti niistä kohdista ja sivuista, jotka ylläpitävät valtapeliä, mikä ei enää palvele teitä.
Lopuksi, kolmas tapa, millä raamattu palvelee ihmiskuntaa, on, että analysoimalla sitä, katsomalla eri osia ja tekijöitä erikseen, saatte rikasta aineistoa sen päättämiseen, kuka haluatte olla eteenpäin liikkuvana ihmisperheenä. Väittelyjen joita näette ihmisten käyvän raamatusta - väittelyjen sen pätevyydestä ja tulkinnasta - on tarkoitus tapahtua juuri nyt maaplaneetalla, koska se auttaa teitä kasvamaan. Väittelyt eivät perimmiltään koske raamattua. Väittelyt koskevat valtaa - kellä sitä oli historiassa ja kellä sitä pitäisi olla tulevaisuudessa. (Vihje: vain harvoilla voi olla sitä nykyjärjestelmässänne - jokaisella täytyy olla sitä tasavertaisesti tulevaisuudessa!)
Väittelyt raamatusta koskevat itse asiassa sitä, kuka olette ihmisperheenä ja keneksi haluatte tulla, kun kehitytte. Ne antavat hyvin hedelmällistä vuoropuhelua, joka on joskus tuottamatonta ja joskus loukkaavaa, mutta aina hyödyllistä, koska olette päättämässä, mitä säilyttää ja mistä päästää irti, kun siirrytte ihmiskunnan uuteen aikaan.
Onko sillä merkitystä, onko raamatun joku tarina todella historiallinen vai ainoastaan vertauskuva? Miten voimme käyttää raamatun tarinoita elämässämme?
Vastaus on, että historioitsijoille sillä on merkitystä, muttei ihmisille, jotka etsivät henkistä opastusta raamatusta. Henkinen merkitys on nykyhetkessä. Ainoa paikka missä se voi olla, on se, missä olette eli tämä ajanhetki. Sillä merkityksellä on merkitystä, mikä resonoi silloisesta hetkestä ja miten tuo merkitys on omassa elämässänne nyt. Silloin kun tullaan henkisen opastuksen löytämiseen, sillä on merkitystä, miten se informoi ja auttaa teitä elämään rakastavammin läsnä olevassa hetkessä elämässänne.
Raamattua ja sen useimpia tallenteita lukiessanne teidän on hyödyllistä lukea sitä myyttinä, koska jos kiinnitytte liikaa sen todenperäisyyteen, kadotatte lukemisen tarkoituksen. Lukemisen tarkoituksena on löytää merkitystä, mikä opastaa teitä nyt. Älkää halvaantuko odottamaan profetioita, jotka toteutuvat tai sitten eivät. Tekstin tulkinnalla on merkitystä useimmille teistä. Sillä on merkitystä, mikä osa tarinasta hämmentää jotain sisällänne ja missä voitte tuntea rakkautenne voivan kasvaa tarinan merkityksen kautta.
Pyhän kirjoituksen merkitys on kollektiivimytologian voima. Ihmisolennot tarvitsevat tarinoita, jotka auttavat teitä saamaan tolkkua omasta elämästänne ja löytämään paikkanne ihmisperheessä. Jonain päivän jonkin tarina ei ole kovin kiinnostava teille kaikille. Toisena päivänä se voi kiinnostaa teitä kovasti sen perusteella, mitä teidän tarvitsee oppia, mitä teidän tarvitsee kuulla. OPankaa merkille, mihin tarinan hahmoon samaistutte, ja miettikää, mitä voitte muuttaa tai parantaa elämässänne tuon hahmon perusteella. On erittäin tärkeää raamatun ja kaikkien muiden tekstien osalta, että ensin etsitte rakkauden tarinasta. Etsikää, missä rakkauttanne "hämmennetään", ja seuratkaa sitä. Jos ette käytä lukemaanne siihen, miten elätte läsnä olevassa hetkessä, tekstillä ei ole mitään merkitystä.
Teidän on erittäin tärkeää luottaa omaan ajatteluunne. Jos jokin ei kuulosta teistä todelta, jos jokin ei näytä oikealta, teidän ei tarvitse päättää, onko se oikein vai ei kenenkään muun kannalta. Päättäkää omasta puolestanne. Kysykää itseltänne: "Kun luen tätä, uskonko sen?" Jos vastaus on "kyllä", käyttäkää sitä. Jos vastaus on "ei", niin päästäkää irti tuosta tarinasta ja etsikää sellainen, mikä resonoi kanssanne.
Ette joudu vaikeuksiin, jos hylkäätte jonkin tarinan. Kukaan ei katsele, uskotteko vai ette. Raamattu tai mikään muu pyhä kirjoitus ei testaa teitä. Nämä ovat teille työkaluja kehittämään omaa määräysvallan tunnettanne ja omaa tunnettanne siitä, missä rakkautta ja valoa on elämässänne. Niin kauan kuin käytätte niitä työkaluna tehdäksenne elämästänne parempaa, olette oikeilla raiteilla. Jos käytätte noita tarinoita työkaluna itsenne tuomitsemiseen tai tuntemiseen huonoksi, niin ne voivat olla tuhoavia. Mikä tahansa teksti voi olla tuhoava. On tärkeää, että etsitte mytologiaa, yleisiä tarinoita ja löydätte rakkautta ja kasvua niistä. Tuosta sisäisen auktoriteetin ja rakkauden tilasta katsottuna raamattu sisältää paljon viisautta joissain osissaan ja se voi olla uskomattoman hyödyllinen työkalu valaistumiseenne.
Akaasisia tiedostoja kanavoinut Jen Eramith M.A. ( Home)
Maaliskuu 2011
Vapaasti suomentanut Pirjo Laine
Kanavoitiinko raamattu alun perin? Miten paljon sitä on muutettu sen jälkeen?
Vastaamme tähän kysymykseen sekä vanhan että uuden testamentin osalta, koska ne ovat hyvin erilaisia tallenteita. Osia kummastakin kanavoitiin ja monia osia on lisätty poliittisista tai yhteiskunnallista syistä. Lisäksi joitain osia on käännetty tavalla, mikä sisältää kanavoinnin taian, ja toisissa osissa se on kadotettu käännöksissä vuosien kuluessa. Raamattu kokonaisuudessaan on yhdistelmä, joka sisältää kanavoitua aineistoa ja poliittista, kanavoimatonta aineistoa.
Miten raamatun tarinat palvelevat ihmiskuntaa?
On monia tapoja, joilla raamatun tarinat palvelevat ihmiskuntaa. Emme hahmottele niitä kaikkia tässä, vaan puhumme joistain, joille voidaan antaa akaasinen sisältö. Ensimmäinen on, että osa kanavoitua aineistoa antaa henkisen työkalun, mikä on universaali - se soveltuu kaikkiin. Suuri osa raamatun kanavoidusta aineistosta on samanlaista kuin aineisto, mitä löytyy eri uskonnollisten perinteiden pyhistä kirjoituksista. Itse asiassa, voitte tietää jonkin kanavoiduksi siitä, että se korreloi suoraan toisten uskontojen pyhien kirjoitusten kanssa. (Lisäksi kanavoitu aineisto perustuu aina rakkauteen ja myötätuntoon.)
Ei ole mitään sattumaa, että jotkut uuden testamentin asiat voidaan löytää myös koraanista. Samat ajatukset voidaan löytää myös intialaisista vedoista ja filosofien kirjoituksista. Suuret ajattelijat ja henkiset johtajat ympäri maailman ovat päätyneet samoihin ajatuksiin, koska ne ovat perimmiltään totta ja hyödyllisiä ihmisille. Esimerkiksi se ajatus, että toisen ihmisen rakastaminen on perimmäinen laki, on ihmiskoodi. Te kaikki tiedätte jossain sisällänne, että se on totta. Löydätte henkisiä muistutuksia tästä universaalista totuudesta, kun niitä on kirjoitettuna erilaisiin yhteiskunnallisiin asiayhteyksiin. Nuo raamatun osat ovat uskomattoman hyödyllisiä. Joitain niistä sisältyy psalmeihin. Silloin kun tunnistatte noiden kohtien puhuvan todella sille korkeammalle rakkaudelle, jota tunnette sydämessänne, niin voitte otaksua niiden olevan kanavoituja.
Toinen tapa millä raamattu palvelee ihmiskuntaa, on, että se on historiallinen dokumentti, joka antaa arvokkaan kurkistuksen siihen, miten länsimainen kulttuuri ilmaantui vanhassa testamentissa kuvatun juutalaissivilisaation kautta ja miten kulttuuri kehittyi, kun eri yhteisöt ottivat yhteen uudessa testamentissa. Yli puolet raamatun sisällöstä perustuu yhteiskuntasääntöjen ja -hierarkioiden tallentamiseen, toteuttamiseen ja vahvistamiseen. Nämä kohdat perustuvat valtapeleihin, joita tapahtui historiassa ja joita pelataan tänäkin päivänä. Tämä dokumentti toi täysin uuden toimintamallin - ajatusvallankumouksen, joka lopulta kehittyi länsimaiseksi kulttuuriksi, voimaksi joka nyt pyyhkii yli maailman. Sen ymmärtäminen, miten se syntyi ja miten se perustettiin alun perin, voi auttaa teitä löytämään sen, mikä kulttuurissanne on arvokasta, ja tunnistamaan, mikä ei enää palvele.
Hyödyllinen harjoitus raamatun kanssa on löytää ne kohdat, jotka perustuvat rakkauteen, ja ne kohdat jotka perustuvat johonkin muuhun - tuomitsemiseen tai kritiikkiin tai sukulinjojen edelleenkertomiseen. Jos vertaatte noita kohtia, löydätte kaksi hyvin erilaista ääntä. Jos käytätte rakkautta ohjenuorana siihen, mikä on hyödyllistä raamatussa, huomaatte, että on helppoa erottaa henkinen opastus valtapeleistä. Varmistakaa, että rakkaus mitä käytätte linssinänne, sisältää kaikki ihmiset, ei vain samanlaisia kuin itse olette. Silloin kun löydätte tuon rakkaustason, päästätte helposti irti niistä kohdista ja sivuista, jotka ylläpitävät valtapeliä, mikä ei enää palvele teitä.
Lopuksi, kolmas tapa, millä raamattu palvelee ihmiskuntaa, on, että analysoimalla sitä, katsomalla eri osia ja tekijöitä erikseen, saatte rikasta aineistoa sen päättämiseen, kuka haluatte olla eteenpäin liikkuvana ihmisperheenä. Väittelyjen joita näette ihmisten käyvän raamatusta - väittelyjen sen pätevyydestä ja tulkinnasta - on tarkoitus tapahtua juuri nyt maaplaneetalla, koska se auttaa teitä kasvamaan. Väittelyt eivät perimmiltään koske raamattua. Väittelyt koskevat valtaa - kellä sitä oli historiassa ja kellä sitä pitäisi olla tulevaisuudessa. (Vihje: vain harvoilla voi olla sitä nykyjärjestelmässänne - jokaisella täytyy olla sitä tasavertaisesti tulevaisuudessa!)
Väittelyt raamatusta koskevat itse asiassa sitä, kuka olette ihmisperheenä ja keneksi haluatte tulla, kun kehitytte. Ne antavat hyvin hedelmällistä vuoropuhelua, joka on joskus tuottamatonta ja joskus loukkaavaa, mutta aina hyödyllistä, koska olette päättämässä, mitä säilyttää ja mistä päästää irti, kun siirrytte ihmiskunnan uuteen aikaan.
Onko sillä merkitystä, onko raamatun joku tarina todella historiallinen vai ainoastaan vertauskuva? Miten voimme käyttää raamatun tarinoita elämässämme?
Vastaus on, että historioitsijoille sillä on merkitystä, muttei ihmisille, jotka etsivät henkistä opastusta raamatusta. Henkinen merkitys on nykyhetkessä. Ainoa paikka missä se voi olla, on se, missä olette eli tämä ajanhetki. Sillä merkityksellä on merkitystä, mikä resonoi silloisesta hetkestä ja miten tuo merkitys on omassa elämässänne nyt. Silloin kun tullaan henkisen opastuksen löytämiseen, sillä on merkitystä, miten se informoi ja auttaa teitä elämään rakastavammin läsnä olevassa hetkessä elämässänne.
Raamattua ja sen useimpia tallenteita lukiessanne teidän on hyödyllistä lukea sitä myyttinä, koska jos kiinnitytte liikaa sen todenperäisyyteen, kadotatte lukemisen tarkoituksen. Lukemisen tarkoituksena on löytää merkitystä, mikä opastaa teitä nyt. Älkää halvaantuko odottamaan profetioita, jotka toteutuvat tai sitten eivät. Tekstin tulkinnalla on merkitystä useimmille teistä. Sillä on merkitystä, mikä osa tarinasta hämmentää jotain sisällänne ja missä voitte tuntea rakkautenne voivan kasvaa tarinan merkityksen kautta.
Pyhän kirjoituksen merkitys on kollektiivimytologian voima. Ihmisolennot tarvitsevat tarinoita, jotka auttavat teitä saamaan tolkkua omasta elämästänne ja löytämään paikkanne ihmisperheessä. Jonain päivän jonkin tarina ei ole kovin kiinnostava teille kaikille. Toisena päivänä se voi kiinnostaa teitä kovasti sen perusteella, mitä teidän tarvitsee oppia, mitä teidän tarvitsee kuulla. OPankaa merkille, mihin tarinan hahmoon samaistutte, ja miettikää, mitä voitte muuttaa tai parantaa elämässänne tuon hahmon perusteella. On erittäin tärkeää raamatun ja kaikkien muiden tekstien osalta, että ensin etsitte rakkauden tarinasta. Etsikää, missä rakkauttanne "hämmennetään", ja seuratkaa sitä. Jos ette käytä lukemaanne siihen, miten elätte läsnä olevassa hetkessä, tekstillä ei ole mitään merkitystä.
Teidän on erittäin tärkeää luottaa omaan ajatteluunne. Jos jokin ei kuulosta teistä todelta, jos jokin ei näytä oikealta, teidän ei tarvitse päättää, onko se oikein vai ei kenenkään muun kannalta. Päättäkää omasta puolestanne. Kysykää itseltänne: "Kun luen tätä, uskonko sen?" Jos vastaus on "kyllä", käyttäkää sitä. Jos vastaus on "ei", niin päästäkää irti tuosta tarinasta ja etsikää sellainen, mikä resonoi kanssanne.
Ette joudu vaikeuksiin, jos hylkäätte jonkin tarinan. Kukaan ei katsele, uskotteko vai ette. Raamattu tai mikään muu pyhä kirjoitus ei testaa teitä. Nämä ovat teille työkaluja kehittämään omaa määräysvallan tunnettanne ja omaa tunnettanne siitä, missä rakkautta ja valoa on elämässänne. Niin kauan kuin käytätte niitä työkaluna tehdäksenne elämästänne parempaa, olette oikeilla raiteilla. Jos käytätte noita tarinoita työkaluna itsenne tuomitsemiseen tai tuntemiseen huonoksi, niin ne voivat olla tuhoavia. Mikä tahansa teksti voi olla tuhoava. On tärkeää, että etsitte mytologiaa, yleisiä tarinoita ja löydätte rakkautta ja kasvua niistä. Tuosta sisäisen auktoriteetin ja rakkauden tilasta katsottuna raamattu sisältää paljon viisautta joissain osissaan ja se voi olla uskomattoman hyödyllinen työkalu valaistumiseenne.
"Uskis"
Oijoi.
Ja kurjaa kun jouduit luopumaan vauva-ajatuksesta tässä raskaudessa. Onko sulla sun mies nyt illalla kotona että se voisi vahtia sun vointia?
"Uskis"
Luen nuo kun ehdin. Mutta kuka on tuo Aaron?Tuossa pari tekstiä jotka herättivät minua toden teolla ymmärtämään mikä on jeesus ja raamattu. En vätä tätä kenellekään absoluuttiseksi totuudeksi. Tänä vain kolahtivat sydämessä. Muille se voi olla jokin muu asia
[QUOTE="Uskis";27019264]Oijoi. Ja kurjaa kun jouduit luopumaan vauva-ajatuksesta tässä raskaudessa. Onko sulla sun mies nyt illalla kotona että se voisi vahtia sun vointia?[/QUOTE]
Onhan se onneksi... Välillä vaan tuntuu että oon aika yksin tämän asian kanssa. Jäi vauvahaaveet kyllä ihan totaalisesti taka alalle, sellanen kokemus kyllä ollut että aikamoiset traumat jäi... :/
Ja kurjaa kun jouduit luopumaan vauva-ajatuksesta tässä raskaudessa. Onko sulla sun mies nyt illalla kotona että se voisi vahtia sun vointia?[/QUOTE]Onhan se onneksi... Välillä vaan tuntuu että oon aika yksin tämän asian kanssa. Jäi vauvahaaveet kyllä ihan totaalisesti taka alalle, sellanen kokemus kyllä ollut että aikamoiset traumat jäi... :/
"Uskis"
Se suru voi tulla vielä kovempana lähipäivinä...toivottavasti saat vaikka lastenhoitoapua tms.
En ole mikään runotäti, mutta tämä tuli mieleen...rääkkään nyt tämän ketjun lukijoita taas Lemisen tuotannolla.
Anna surun tulla
kun on surun aika
suru hiljentää
suru syventää.
Anna itkun tulla kun se haluaa.
Anna kaipuun tulla
kun on sillä aika
kaipaus kolkuttaa
sisin vavahtaa.
Anna armon tulla
Isä rakastaa.
[QUOTE="Uskis";27019575]Se suru voi tulla vielä kovempana lähipäivinä...toivottavasti saat vaikka lastenhoitoapua tms.
En ole mikään runotäti, mutta tämä tuli mieleen...rääkkään nyt tämän ketjun lukijoita taas Lemisen tuotannolla.
Anna surun tulla
kun on surun aika
suru hiljentää
suru syventää.
Anna itkun tulla kun se haluaa.
Anna kaipuun tulla
kun on sillä aika
kaipaus kolkuttaa
sisin vavahtaa.
Anna armon tulla
Isä rakastaa.[/QUOTE]
Kiitos, tuo sai kyllä palan kurkkuun Ihana runo... Tuntuu olevan välillä taistelua tämä elämä, mutta kyllä tämä on puhutellutkin mua kovasti ja omia tekojakin miettinyt. Onneksi Jumala on armollinen ja Hän rakastaa meitä sellaisina kuin olemme.
En ole mikään runotäti, mutta tämä tuli mieleen...rääkkään nyt tämän ketjun lukijoita taas Lemisen tuotannolla.
Anna surun tulla
kun on surun aika
suru hiljentää
suru syventää.
Anna itkun tulla kun se haluaa.
Anna kaipuun tulla
kun on sillä aika
kaipaus kolkuttaa
sisin vavahtaa.
Anna armon tulla
Isä rakastaa.[/QUOTE]
Kiitos, tuo sai kyllä palan kurkkuun
Ihana runo... Tuntuu olevan välillä taistelua tämä elämä, mutta kyllä tämä on puhutellutkin mua kovasti ja omia tekojakin miettinyt. Onneksi Jumala on armollinen ja Hän rakastaa meitä sellaisina kuin olemme.
"Uskis"
Mitähän tuohon tekstiin sanoisi. Höm, höm.Tuossa pari tekstiä jotka herättivät minua toden teolla ymmärtämään mikä on jeesus ja raamattu. En vätä tätä kenellekään absoluuttiseksi totuudeksi. Tänä vain kolahtivat sydämessä. Muille se voi olla jokin muu asia
Voi olla, että Jeesus kävi nuorena Intiassa ja joogasi, ja että ne kohdat olisi kirkon toimesta poistettu Raamatusta. Mutta. Se, mikä Uuteen Testamenttiin Nikeassa jätettiin, oli niitä kohtia, jotka olivat yleisesti silloisen alkuseurakunnan käytössä. Ne kohdat poistettiin, joita seurakunta ei käyttänyt ja oli jo hylännyt epäluotettavina. Ja ne kohdat joita Raamatussa on, puhuvat idän uskontoja vastaan jyrkästi.
Puhut vain Jeesuksesta. Aivan, Jeesus/Jumala on tärkein henkilö. Mutta Jeesuksen suhteellisen harvoista sanoista on kehitelty hyvin kirjavaa oppia. Miten niitä pitäisi tulkita oikein? Vastaus: oletko lukenut koskaan Jeesuksen sanojen käytännön sovelluksen uskovilla, eli Paavalin ja muiden apostolien kirjeet? Hehän tulkitsivat Jeesuksen sanat oikein. Mikseivät he puhu kanavoinnista, karmasta jne? Miksei alkuseurakunnassa järjestetty kanavointi-istuntoja, puhuttu ihmisen jumaluudesta? Se heidän tekstinsä on hyvin karun arkista ja konkreettista, ei ympäripyöreitä rakkausenergioita. Se voi tuntua tylsältä, mutta se on siunauksen tie.
Kirjoitit:
"Jeesus ei tullut opettamaan omasta loistostaan, vaan teidän loistostanne. Kun hän sanoi "olen tie", hän tarkoitti sitä, että hänen jumaluutensa ymmärtäessämme meidän on tunnistettava oma jumaluutemme. Kun kehitymme oman jumaluutemme tunnistamisessa, sitä seuraa valtava vastuu. Siksi hyvin monet ihmiset ovat haluttomia tunnistamaan omaa jumaluuttaan ja voimaansa ja myös kieltävät tämän olevan sitä, mitä Kristus tarkoitti."
Tuttua, niin tuttua. Kuka kuiskutteli tästä ihmisen jumalasemasta jo Eedenissä?
"te tulette NIINKUIN JUMALA tietämään hyvän ja pahan".
Mutta mitä sanoo Raamattu ihmisen asemasta Jumalaan nähden? Se on karua luettavaa, ihmiseltä otetaan luulot pois. Jobin kirjan lopussa Jumala puhuttelee vakavasti Jobia ja asettaa tämän ruotuun.
"Missä olit silloin, kun Minä maan perustin? Ilmoita se, jos ymmärryksesi riittää.
Kuka on määrännyt sen mitat-tottapa sen tiedät-tahi kuka on vetänyt mittanuoran sen ylitse? "Käsitätkö, kuinka avara maa on? Ilmoita se, jos kaiken tämän tiedät."
"...vai onko sinun käsivartesi niinkuin Jumalan, ja voitko korottaa äänesi jylinän niinkuin Hän?"
Tai psalmi 39:5/6
"Vain tuulen henkäys ovat kaikki ihmiset, kuinka lujina seisokootkin"
Tai Jes. 40:15
Katso, kansakunnat ovat kuin pisara vesisangon uurteessa, ovat kuin tomuhiukkanen vaa'assa. Katso, merensaaret Hän nostaa kuin hiekkajyvän.
***********************
Meidän PITÄÄ olla pieniä. Usko on sitä varten, että pieni, heikko ja syntinen ihminen saa heittäytyä suuren Jumalan käsivarsille ja antaa itsensä ja asiansa Hänen kannettavikseen. Jeesus on luvannut kantaa painolastimme.
Miksi Jumala puhuu meistä pieninä, ja lapsina?
Se on psykologisestikin hyvin eheyttävää. Kuinka syntyy narsistinen luonnehäiriö? Se syntyy siitä, että vauva ei ole saanut turvautua johonkin häntä suurempaan eli suuriin ja voimakkaisiin vanhempiinsa, eli on jätetty pärjäämään yksin. Ja aikuisena tällainen ihminen ei voi sietää heikkoutta, ei pyytele anteeksi, ei myönnä mitään.
Kokemus siitä, että on joku suurempi johon nojata ja joka rakastaa tätä lasta, ei tee lapsesta tahdotonta vässykkää vaan eheän. Perusturvallisuus on kunnossa.
Siis: ei-uskovat eivät ole psykologisesti katsottuna narsisteja kaikki, mutta oman pienuutensa ja heikkoutensa myöntäminen on hyvin tervehdyttävä ilmiö.
**************************************
Jeesuksessa ja Hänen ristintyössään yksin on voima vapauttaa ihminen monista elämää kahlitsevista jutuista. Sen voiman on moni uskova tuntenut konkreettisesti. Jeesus ei tarvitse apua idästä.
Uskovan elämän perusta on yksinkertainen, siinä ei ole montaa elementtiä. Paavali koki Jumalan puhuvan hänelle tämän omien vaikeuksiensa keskellä:
2.Kor.2:9
"Minun(Jumalan) armossani on sinulle kyllin; sillä Minun voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa". Eli :Kun ihminen on pienimmillään ja ihmisen omat voimat on viety, silloin Jumala pääsee hänessä vaikuttamaan.
Raamatussa sanotaan, että tulkaa Jeesuksen kaltaisiksi. Mutta tämä on Jeesuksen luonteenpiirteisiin viittaava kohta. Ihmisen jumala-asemasta ei puhuta mitään.
Jeesuksen voima voi olla meissä pienissä uskovissa, mutta erillisenä, ei meistä itsestä kumpuavina.
Suuri voima - pienissä saviastioissa.
********************************************
Edellinen UniQuen ketju on oppikiistoja täynnä, en halua tästä aiheesta puhua tässä ketjussa tämän enempää. Mutta oli pakko oikoa tuota new-age -harhaoppia. Siinä ei ole mitään uutta auringon alla, vaan samaa ylpeyden syntiä, mihin sielunvihollinen aikoinaan sortui, niin sitä hän tarjoaa ihmisillekin.
Mutta siunausta sinulle silti...olet Herralle rakas, toivottavasti Hän avaa sulle näitä juttuja.
yksinäinen äiti
Hei Uskis. Rukoiletko miun puolesta että löytäisin uskovaisia ystäviä? Muita ystäviä miul on mutta toisia USKOVIA ei tässä lähellä...
"Uskis"
Lisään vielä: Jumala ei halua, että ihminen sairastuu vahvuuteen ja suuruuteen. Kuten pienen vauvan, niin kenenkään ei tarvitse kannatella itseään yksin. Hän kantaa meitä jos me annamme siihen luvan.
Kun ihminen on laitettu selkä seinää vasten, alkaa Jumalan työ ja mahdollisuudet. Siitä alkaa usko.
Kun ihminen on laitettu selkä seinää vasten, alkaa Jumalan työ ja mahdollisuudet. Siitä alkaa usko.
"Uskis"
Rukoilen puolestasi.Alkuperäinen kirjoittaja yksinäinen äiti;27021139:Hei Uskis. Rukoiletko miun puolesta että löytäisin uskovaisia ystäviä? Muita ystäviä miul on mutta toisia USKOVIA ei tässä lähellä...
Olisiko siellä seurakuntia lähellä?
"bomb"
Mä olen viime aikoina pohtinut aika lailla uskonasioita, alkusysäyksenä oli se, että monet tuttavista ovat eronneet kirkosta kuka mistäkin syystä. Mä en jostain syystä voi, tai siis se ei tunnu mulle oikealta ratkaisulta. Mä itse asiassa tykkään käydä välillä kirkossa, esimerkiksi pääsiäisen tienoilla ja jouluna. Siellä tulee sellainen levollinen ja seesteinen olo. Toisena juttuna on se, että olen kaivanut rippiristini laatikon perältä ja laittanut sen takaisin kaulaani. Sekin vaan tuntuu hyvältä, että se on siinä.
Mitä mun kannattaisi nyt tehdä? Mä tavallaan tiedän jo suunnan, jota kohti olen menossa, mutta en oikein tiedä, mistä pitäisi aloittaa. Mistä Raamatun lukeminen kannattaisi aloittaa? Mä olen sellainen "hiljainen uskoja", eli se on vahvasti mun henkilökohtainen oma juttuni, enkä ainakaan vielä ole valmis mihinkään sen kummallisempiin seurakuntajuttuihin.
Mitä mun kannattaisi nyt tehdä? Mä tavallaan tiedän jo suunnan, jota kohti olen menossa, mutta en oikein tiedä, mistä pitäisi aloittaa. Mistä Raamatun lukeminen kannattaisi aloittaa? Mä olen sellainen "hiljainen uskoja", eli se on vahvasti mun henkilökohtainen oma juttuni, enkä ainakaan vielä ole valmis mihinkään sen kummallisempiin seurakuntajuttuihin.
yksinäinen äiti
[QUOTE="Uskis";27021173]Rukoilen puolestasi. Olisiko siellä seurakuntia lähellä?[/QUOTE]
Kiitos. On kiva täältä lukea uskovaisten juttuja... On tässä melko lähellä mutta tuntuu hankalalta lähteä lasten kanssa kun miul ei ole autoa. Aikasemmin, ennen kun muutimme tänne kävin seurakunnassa, mutta siitä seurakunnasta miul on ikäviä muistoja. Sekin vaikuttaa siihen että tuntuu pelotavalta lähteä seurakuntaan. Pitäis vaan tietysti rohkeesti mennä... Olen aika nynnyksi tullut tässäkun en ole käynyt pitkään aikaan hengellisissä tilaisuuksissa.
Olisiko siellä seurakuntia lähellä?[/QUOTE]Kiitos. On kiva täältä lukea uskovaisten juttuja...
On tässä melko lähellä mutta tuntuu hankalalta lähteä lasten kanssa kun miul ei ole autoa. Aikasemmin, ennen kun muutimme tänne kävin seurakunnassa, mutta siitä seurakunnasta miul on ikäviä muistoja. Sekin vaikuttaa siihen että tuntuu pelotavalta lähteä seurakuntaan. Pitäis vaan tietysti rohkeesti mennä... Olen aika nynnyksi tullut tässäkun en ole käynyt pitkään aikaan hengellisissä tilaisuuksissa.
hoh hoh
tätä ketjua kun lukee niin roomalaiset oli oikeessa kun niitä tappo.tulis uudestaa sama meno,sais sairaat poistaa.vittu oottte sekasin.
[QUOTE="Uskis";27018091]Mun setä asui 60-luvulta asti Thunder Bayssa, siellä on paljon suomalaisia. Piti mennä käymään siellä mutta hän sitten ehti jo kuolla. Mutta isäni ehti käydä tätä veljeään katsomassa siellä kun oli ne olympialaiset.[/QUOTE]Ma asun T. Bayssa nyt. Mika Sun sedan nimi oli?
:D harmana
Ai sori, en tiennyt et tää ketju oli tarkoitettu vain kaikille ahdasmielisille raamatullapäähän hakkaajille.. Jätän teidän keskenään egoisminne kanssa, ja luen taustalta juttujanne.
"Uskis"
Hmm, siinä paljastuisi mun tyttönimi. Setä oli etunimeltään Jaakko. Eronnut, ei lapsia, asui loppuelämänsä yksin. Sanoi käyvänsä jossain suomalaisten suosimalla "haalilla" (hall) tuttuja moikkaamassa.
Hyvin värikäs persoona, näkyi ja kuului.