Ketään hoidoissa PKKS:ssä!!!

Rosetta: Kiitos kun laittelit omia kokemuksias noiden testien kanssa! Valaa vähän uskoa tähän omaan tilanteeseenkin kun jollain toisella nuo "ei-niin-vahvat-viivat" on digillä osoittautuneet positiiviseksi.

Meiän Ransu on Allun kuoleman jälkeen nukkunut meidän makkarissa, sängyn alla. Menee sängyn alle miun puolelta ja usein sen takapää jää sängyn ulkopuolelle. Eipä siinä mitä mutta sitten kun se alkaa piereskelemään!! Huh huh, että on oltavat.

Pentuna se nukkui kans tuolla sängyn alla ja Allu sängyn vieressä. Sitten kun Ransulle tuli ikää, niin poikien egot ei mahtuneet enää samaan huoneeseen ja sitten ne nukkuikin muualla; toinen koirien huoneessa ja toinen muualla talossa.

Soja: Meillä on kanssa ajateltu vaikka miten päin tätä asiaa, mm. "toivottavasti vaan ei tärppää nyt, ei ois ollenkaan hyvä juttu" plus muut keinot.

 

Tuossa ois kuva noista testeistä...

Kaks ylintä eilen kp14 ja alin tänään kp15.

 

Kyllä sulla se ovis on varmasti nytten, joten petiin siitä mars mars . En miekään saanut clomi kierroissa liuskoihin tuon vahvempia viivoja kun sulla eilen. Tänäänhän se onkin siten paras päivä touhuilla tai meille ainakin polilla sanoivat että ovisplussaa seuraavana päivänä pitää laittaa simpat matkaan =).
Itsekin oli silloin ekassa clomikierroissa ihan ihmeissäni kun liuskat ei näyttänyt kunnon viivoja, vaikka mie luomuna saan ihan selkeän vahvan ovisplussan liuskoillakin.

Miehän ottasin rasmun vaikka keskeen nukkumaan, jos se ois minusta kiinni. Miestä häiritsee jos Rasmu nukkuu samassa huoneessa kun Rasmu kuorsaa joskus ja paikkaa vaihtaessa laminaatti lattiasta kuuluu rapinaa . Opiskelu aikoina kun asuttiin pojun kanssa kaksistaan sai nukkua mun vieressä, mutta on sittemmmin joutunut luovuttamaan paikkansa miehelle :kieh:.

 

Rosetta: Mies meinas että hän treenaa nyt kun tultiin kyläilemästä, mutta enpä taida päästäkään sitä punttien kimppuun vielä :kieh: Kerta siun mielestä toivoa oviksen suhteen on, niin siitä on pidettävä kiinni ja käytettävä tämä hetki hyväksi!

Alavatsaan juilii välillä tosi ilkeesti, meinaa välillä vetää ihan kaksinkerroin. Ja sen voin sanoa, että tätä tunnetta en kuvittele, on se niin voimakas

Ransu kuorsaa :/ Pitää välillä ihan älytöntä mölyä, täytyy ihan herättää se välil ku ei voi ite nukkua siinä mölyssä. Paikoillaan onneks pysyy, tietty ahdastahan siellä sängyn alla on, ei voi turhia ravailla paikkaa vaihtaen. Aamulla sitten kömpii pois sieltä ja runkosängyt vaan pomppii

 

kipinäkenkä, joo, eiköhän se oo ollu ovis. Hyvä että asia on varmistettu!

Kiitos muuten teille kaikille, jokainen auttaa aina askeleen eteenpäin kun on oikein hankalaa.

Mie oon yrittäny unohtaa, mutta voin sanoa että edellisestä päivästä, jolloin en olisi tätä asiaa ajatellut onnekaan, on todella pitkä aika. Joka ikinen päivä se on mielessä. Halusin tai en.

Rosetta, pistäkäähän rasmun kanssa risaseks, kun isäntä on poissa, heh!

Jouselle oikein hyvää lomaa siellä kaukana jossain..

Soja, kiitos taas. kirjottelinkin sulle.

Mammuliinos, ootko vielä maisemissa?

pianhan me nähdään. Se on hyvä juttu Mie jatkan taistelua joka päivä. Mutta periksi en aio antaa, vaikka se olis mun viimeinen teko!

 

Kipinäkenkä: No pitäähän se nyt joku tärkeysjärjestys olla . Parin viikon päästähän sen sitten näkee oliko se ovis vai ei, mutta kyllä mie oisin aika lailla varma että nyt on ollut, kun sulla on ihan hyvän kuuloisia oireitakin.

Aurinko: Vaikeaa on varmasti yrittää unohtaa. Tuollaiset kokemukset pyörii varmasti pitkään mielessä ja aika on varmasti ainut mikä auttaa :hug:.
Tosi risaseksi pistettiin eilen, nukuttiin päikkärit ja käytiin lenkillä. Siinäpä se ilta sitten menikin.

Mulla on tuleva IVF-hoito ruvennut pyörimään mielessä enemmän nyt kun polin aukeaminen rupeaa lähestymään, vaikka onhan tässä vielä aikaa. Kaikenlaista tulee pohdittua ja pyöriteltyä mielessään =) . Onneksi päästään Päivin kanssa jutustelemaan jo elokuussa niin saa vähän tarkemmin selville miten hoito etenee sitten syyskuussa.

 

miekin kaipailen mammuliinoksen ja jousen kuulumisia?

tuli siitä ens ma tapaamisesta mieleen, että pitäskö vaihtaa tuolla yksäri puolella tai maililla myös puh.nrot? niin saadaan toisemme kiinni jos jotain tulee?

rosetta miekin voin jotain kertoo IVF:n etenemisestä

Aurin-ko yritä jaksaa antaa ajan kulua. ja muista että sinulla on oikeus olla väsynyt ja surullinen. huilaa myös, älä sinnittele liikaa.... tiedän kokemuksesta... :/

 

Hei!
Eilen aamu alkoi eläinlääkäreille soittamisella.. Maanantai iltana kolli kissamme alkoi hengittää normaalia raskaammin. Tein arvion että tiistai aamuna soitan eläinl. jos tilanne sama. Tilanne oli jo huonompi eilen aamusta.. Klo9 lähdimme kohti kaupunkia ja kissamme menehtyi matkalla viereeni yhdeksän jälkeen. :'(
Jari.A katsoi kummiskin viellä kissan ja sanoi veritulpan vieneen mennessään. Jos jotain hyvää, niin ei joutunut kauaa kärsimään. Lääkärin mielestä olisi elänyt invaliidin elämää lääkityksellä ja olisi vain ollut ajan kyse milloin menehtyy. Nytten on hyvä olla meidän ukkelin. Kävimme hautaamassa muiden eläinten viereen ja sanoimme viimeiset hyvästit. Eilinen päivä meni täysin jossain sumussa.. En ole vieläkään pystynyt edes hiekkistä ja ruokia raivata pois.
Parisuhde rintamallakaan kaikki ei ole hyvin, ja ei tässä vaiheessa vielä tiedetä miten meidän käy.. Surua ja surua. :'(

Meni täysin ON.

 

Jousi80: Isot :hug: , lemmikin menetys on jotain niin kamalaa :'( :'(

Nyt kisun on hyvä olla.

Voimia teille parisuhteenkin kanssa, ikävää että teillä on asiat huonosti. Ja sitten vielä rakkaan lemmikin menetys siihen samaan syssyyn. Paljon annetaan kestettäväksi kerralla...Ihan liikaa.

Miekään en ihan heti pystynyt Allun tavaroita raivaamaan pois ja tuntui, etten hänen ruokia pysty Ransulle syöttämään. Vieläkin on yksi purkki Allun lempiruokaa kaapissa... Ikävä hellitti välillä mutta nyt itku tulee aina Allua ajatellessa. :'(

 

soja: Puhelinnumeroita vois tosiaan vaihtaa jos tullee jotain asiaa.... Mie voinkin sulle jo kohta laittaa omani =). Lähinnä haluaisin tietää tehdäänköhän meille IVF lyhyellä vai pitkällä kaavalla. Itse veikkaisin että pitkä kaava tulee.

jousi: Voi ei, kylläpä sulle nyt kertyy vastoinkäymisiä . Osanotot sinne rakkaan ystävän poismenosta :hug:. Toivottavasti asiat kääntyy parhaan päin myös parisuhderintamalla, vaikeita asioita, jaksamisia :hug:

 

jousi :hug: olipa kurjia kuulumisia, halauksia paljon sinulle. en oikein osaa muuta sanoa

 

jouselle isot halaukset :hug:

Joo tosiaan olen ollu vähä poissa. En oo yksinkertasesti ehtiny istumaan koneella. Ne on nuo työt kun sotkee harrastukset
Hyvin on pojan päivähoito tehny tehtävänsä *naurahtaa*...kerkes olla reilun viikon päiväkodissa ja nyt on kuumetta ja nuhaa. Sairaslomilla olen pojan takia kaksi päivää..ja nyt on sit aikaa vilkasta mitä jengille kuuluu.
Täällä on ollu juttua taas niin paljon, ettei millään enää muista selaamaatta mitä kellekin kuuluu. Yritän parantaa tapani ja käydä edes lukemassa teidän kuulumiset.
On se vaan taas rankkaa yhdistää lapsi ja työ...vaikka kuinka väsyttäs illalla, niin ei auta. Pakko vaan jaksaa...välillä menee ihan vihaseks, kun väsyttää niin paljon. Ja nyt vielä hermoja kiristää tuo pojan kuume...ei oo kiva kattoo sairasta lasta.

Nooh elämäähän tää vaan on.
Odotan taas vaan syksyä ja sitä että saatas taas laittaa huurunenät kyytiin. Olen jo ruvennu ajattelemaan niin, että jos me ei sitä toista lasta saada niin that´s it. Olen jo niin hemmetin tyytyväinen tohon meidän pikku terroristiin...(Tänne päin on tulossa tuttavapiiriin niin monta vauvaa lähimpien kuukausien aikana, että ei jaksa edes laskea...ihanahan se olis se pikku käärö, mutta aika näyttää mitä tuleman pitää...)

Tunnen olevani täällä palstalla jotenki erilainen...mulla on jo lapsi, meidän lapsettomuuden "syy" on miehessä...en siis ihan varmasti voi sanoa että ymmärtäisin minkälaista taistelua te käytte...! Tottakai yritän asettua teidän asemaan ja miettiä miltä teistä tuntuu...

Teillä oli se tapaaminenki tulossa...itse en jaksa varmaan enää revetä mihinkään ylimääräseen. Pitäkää hauskaa ja kertoilkaa millasta oli. Jos joku viittii yksärillä kertoo sen ajan ja paikan, niin katon pääsenkö/jaksanko tulla vai jätänkö väliin. Voihan se olla, että teen yllärisaapumisen

 

olipa kiva kuulla mammuliinos kuulumisia! varmaan aika härdelliä välilä tuo teidän arki. Olet kyllä ihan porukkaan kuuluva siinä missä mekin, vaikka "syyt" erit. meitä on nyt käsittääkseni minä, aurin-ko ja rosetta tulossa tapaamiseen. Kipinäkenkä ja sie mietitte vielä? korjatkaa jos sotken...

mie laitan yksäriä, jos se nyt töistä onnistuu, tää netti pätkii

 

Joo, mie mietin vielä mutta luulen, että ei tuu tähän tapaamiseen vielä "uskaltauduttua". Mies on vielä ens viikon lomalla niin luulen, että me nautitaan vielä toistemme seurasta koko ens viikko 24h/vrk

Niinkuin mammuliinos sanoi erilaisuudesta, niin miekin koen olevani jotenkin erilainen tässä ketjussa. Ei sillä, että miulla mitenkään paskat fiilikset ois minkään suhteen, ehei... Vaan se, että esim. miun oli alussa "vaikee" tulla tähän ketjuun, kun kuitenkin meillä on yritystä takana niin vähän ja jos miulla ei näitä perussairauksia ois, niin en varmasti tässä ketjussa olis. Nyt saan kiittää tuonne polille pääsystä miun reumaa ja reumatologia joka laittoi pyörät pyörimään.

Hankala selittää mutta ehkä saatte kiinni siitä mitä ajan takaa.

Miulla on tänään ollut ihan kauhee ahdistuspäivä. Sokerit käyttäytyy ihan miten huvittaa, ei mitään järkee missään niiden liikkeissä. Häihin pitäis vaatteet löytää ja rahat on loppu ja ja ja... Vielä kamalan monet juhlat tässä loppukesän aikana, lahjaa saa olla ostamassa moneen kertaan. Miten ne aina sattuukin samaan syssyyn.

Alavatsaankin sattuu ja tissit aristaa välillä oudosti ja tunteet heittelee, ihania sivuvaikutuksia noista Clomeista. Eilen paruin työkaverin kuollutta koiraa ja telkkarissa moni ohjelma itketti. Argh. Eikä edelleenkään mies suostu täräyttämään minnuu että lopeta nyt hyvä nainen!!

Ihan OT tähän loppuun: Onko tää vaan miun koneessa, mutta voitteko te muut lisätä hymiöitä tai lihavoida tekstiä tuonne väliin....? Mie jos koitan jonkun hympän lisätä tekstiin keskelle jälkeenpäin niin ei tasan onnistu.

 

Lihavointi väliin onnistuu, kun maalaa sen lihavoitavan pätkän. Sit noi hymiöt sun muut se heittää aina tekstin loppuun jostain syystä, sen saa siirrettyä haluamaansa paikkaan leikkaa ja liitä konstilla. Mut tosiaan helposti ton kanssa sotkeutuu.

Ihania on kipinäkenkä nuo siun jutut just niin tuttua.... ja älä suotta ujostele, jokainen on tavallaan päätynyt polille, myökin päästiin tosi nopeeta, kun miullakin oli noita hormoniongelma taustoja tosi paljon. Ja ei kai se yritysaika tässä mitään merkkaa... miusta ainakin tuntuu, että eri lähtökohdat rikastuttaa tätä meidän keskustelua.

Mut mepä siis sitten rosetan ja aurin-kon kanssa treffataan ja laitetaan homma alulle, jos vaikka saatas ens talvelle joku "kerho" meistä

 

Kiitti soja kun neuvoit Täytyy kokeilla miten saan homman toimimaan.

Mie sain tänään kuningasajatuksen liittyen edesmenneeseen koiraani. Miula oli aikeissa joskus ottaa tatuointi mutta en usko, että kukaan saa nahkaan tökitettyä just Allun naaman, vaan varmasti tulis vaan ihan random rotikan näköinen. Siispä hylkäsin sen ajatuksen ja päätin, että otan nahkaani Allun rekisterinumeron =) Silloin pappa on aina miun lähellä :heart:

Nää oireet on kyllä siinä mielessä tosi inhottavia, kun saa ajattelemaan tosi herkästi, että tää alavatsan jomotus ja boobsien aristus vois johtua raskaudesta... Mutta sitten mie aina palaan maan pinnalle kun ajattelen että mahdollisesta oviksesta on vasta niin vähän aikaa, että ei se mahd. raskaus vois vielä missään tuntua. Ja sitten minnuu alkaa ketuttamaan tää jomotus ja aristus :kieh:

 

Porukkaan kuulumisesta, niin toki ymmärrän jokaisen tunteet, ainakin yritän. Minusta jokainen voi olla mukana juuri sellaisena kuin on, sellaisella taustalla tai taustattomuudella kuin on. Jokaisella taitaa olla omat ajatuksensa, toisilla enemmän, toisilla vähemmän hoitoja takana, ja lähtötilanteet ja lapsitoiveet ja niiden lähtökohdat on erilaisia. Mulla on varmaan joku kompleksi iästä, kun lähes poikkeuksetta oon nuorin ollu jokapaikassa missä oon kirjotellu..

kipinäkenkä, toivotaan että kyse on nyt niistä kauana kaivatuista oireista. Peukut on pystyssä täällä!!
oita jaksaa tuota ahdistusoloa, kuulostaapa tutulle. Ja ymmärrän ahdistuksen sokeriasioistakin, vaikkei mulla diabetesta ole. Ja tuo sinun toinen sairaus on hyvinkin tuttu mulle työnpuolesta, olen sillä osastolla töissä tällä hetkellä, joten tiiän ettei ne kumpikaan erikaseen, puhumattakan yhdessä, ole mitään helppoja juttuja. Toivottavasti sun fyysinen olo olis muuten mahdollisimman hyvä.

Jouselle paljon tsemppiä ja lämpimiä ajatuksia täältä!

soja ja rosetta, no me naiset sitten pistetään tää homma alulle. Oon ainakin itse niin vertaistuen tarpeessa ollut jo pitkään, että aion voittaa jännityksen ja tavata uusia ihmisiä oikeassakin elämässä eikä vaan netissä kun tämmönen tilaisuus tulee. Voisin littyä/järkkäillä vaikka mitä ryhmäjuttua jos vaan olis jotain, oikeesti!

ON: Maanatain ahdistuspäivän jälkeen on ollu huomattavasti helpompi hengittää. Olen jopa ollut välillä (tiiviistä työputkesta huolimatta) oma aktiivinen itseni. Liikuskellu oon sopivasti, ja mielikin on helpottanut. Jokainen päivä on lähempänä elokuun vaihdetta, ja jo elokuu helpottaa. Mikäs päivä polille saikaan aikoja soittaa, mie varmaan etunenässä heti meen lankojapitkin, et saisinko ajan 31.8. klo 9
Voi kun tämmöinen suht hyvä olo jatkuis vaan.

Kuullaan taas!

Aurinko

 

Mammuliinos: Mukava kuulla kuulumisia, miekin kerkisin jo ihmetellä minne oot kadonnut =). varmasti on tosiaan arki aikamoista pyöritystä, kun itselläkin tuntuu välillä ettei kerkiä töitten jälkeen oikein mitään järkevää tehdä, vaikka ei ole kuin mies ja koira hoidettavana .
Aika erilaiset taustathan meillä kaikilla on ja erilaisia kokemuksia takana. Ihan samalla tavalla kuulut porukkaan kuin muutkin.

kipinäkenkä: Niin kuin tuossa jo äsken sanoin niin aika erilaisia "tapauksia" ollaan kaikki. Ja aika erilaiset taustat on tosiaan kaikilla. Mulla kans on aina oviksen jälkeen tissit kipeinä, joten on sulla se ovis nyt ollut ja toivottavasti tulisi se toivottu tuloskin parin viikon päästä
.

Aurinko: 17.8 voi mun käsittääkseni ruveta aikaa polille varailemaan =). ihan turhaan podet ikäkriisiä, siehän oot just parhaassa vauvan teko iässä ja enhän miekään oo sinua kun parisen vuotta vanhempi. Itse koen olevani vähän turhan "vanhakin", kun mun tuttava piirissä kaikilla samanikäisillä tai nuoremmillakin on jo usempikin muksu. Itsekin olisin halunnut aloittaa vauvan yrityksen jo aikaisemmin, mutta mies ei lämmennyt ajatukselle.

Täytyy myötää, että minuakin pikkuisen jännitää tavata teitä, mutta varmasti tulee mukava tapaaminen .

 

sama täälläkin että jännittää tavata, mutta eiköhän me selvitä

jutellaan niitä näitä, kiva on tutustua uusiin ihmisiin. ja aurin-gon kanssa onkin laiteltu maileja, varmaan juteltavaa löytyy meillä kaikilla kolmella. Ja edelleen, jos kuka haluaa tulla mukaan, niin tervetuloa vaan.


Kiva kuulla aurin-ko että sulla ollu parempia päiviä. täällä sama juttu, oon ihan nauranutkin parina päivänä! pitää nyt nauttia "normaalista" olosta kun kerta näin on!

kuuluillaan!

 

Nyt tuntuu että jotain toivoa tämän kierron päivien suhteen on kun tänään vaihtui kp:t kakkosella alkavaksi. Viikon
päästä heilun varmasti jo testien kanssa vessassa aamutuimaan


Mitään toiveita en onneksi ole alkanut herättelemään. Kaveri sanoi että ei varmasti haittais jos olisin vähän toiveikkaampi mutta mie en siihen nää mitään syytä. Olen raskaana jos olen ja jos en niin sitten en ole ja thats it.

Peukkuja jotta huomenna olisi yhtä hieno ilma kuin nytkin =) mukavaa tapaamista toivottelee

kk

 

kipinäkenkä, saatpa uskoa tosiaan että täällä jännäillään sun puolesta. joo, se on varmaan itsensä suojaamista, kun ei mitään hehkutusta ala. Ei muka pety niin pahasti..Joka kertahan se koskee. Pidetään peukkuja edelleen.

soja, huippua kun siekin voit jo paremmin, ja nautit varmaan rokistakin! Vaikeiden aikojen jälkeen on ihana tunne kyllä! Huomiseen!

Rosetta, kiitos ikätsempistä. kai sitä jotenkin on tottunu kun töissäkin oon porukan nuorin yms. Mie oon aina toivonu että olisin äiti jo nuorena, kun ollaan vakiinnuttu niin aikaisin. Mutta mutta.. toivottavasti kovin monta vuotta ei tarvitsisi odottaa. Kyllä ne tämmöisinä hyvinäkin päivinä tahtoo pompata näköpiiriin, ne monet isot masut tuolla ulkona liikuskellessa ja pienet vauvat. Sydämeen pistää usein katsoa toisten onnea lasten kanssa. Miekin olisin kiirehtiny hoitoihin vähän aikaisemmin, mut mies jarutteli, ja ehkä se oli viisasta, nyt ei tuota opiskelua tarvitse tässä enää pyörittää ja onhan silloin taloudellisestikin tosi tiukkaa ollu. Viime syksynä ei edetty, kun mieheltä loppui työt, ja pohdittiin muuttoa keskisuomeen ja muuta, isoja juttuja nekin, mies ei silloin jaksanut niin tätä pohtia, työttömyys yms kriisit oli jo tarpeeksi. Silloinhan asiat selvisi meille molemmille ihan yllättäen, nopsasti, ja nyt on toimet molemmilla..Miehen vauvakuume vaan kasvaa, mitä syksymmäks mennään, huomaa lähes päivittäin kun kattelee ympärillä olevia pieniä ja telkkarista.. Ei se hänelläkään häviä, eikä laannu, välillä ollaan tietysti molemmat tahollamme viimesiä menetyksiä podettu. ja tietty yhdessäkin. Välillä mua koskee niin paljon kun muistan sen kohdun ulkoisen.. yritän usein olla ajattelematta sitä, säästää vähän.

Päivin luona käymisestä, niin ehkä olisi hyvä käydä, en oikein tiedä, kun tulee vähän semmoinen olo, että nythän kaikki menee jo niin hyvin, mikäs tässä..

Huomenna nähdään sitten porukalla joka nyt syystä ja toisesta on kolmen kokoinen, soja, rosetta ja mie. Mutta tästä se lähtee. Mie olisin kyllä innokas kasaamaan porukkaa jos jonkinlainen vertaistukiryhmä saatais aikaan. Ja syksyllä varmaan entistä enemmän löytys porukkaa kun kaikki taas jatkuu.. Jokainen päivä lähempänä syksyä, ja mulla parempi mieli.

ON: muutenkin viikko on mielialan puolesta ollut nousujohteinen, maanatain uutiset toi vaan muistot niin kipeästi. Mutta toivottavasti tämä tunne jatkuu. Uskon tulevaan(kaikin puolin) ja jaksan hymyillä. Sisupussi minussa on kans yhä enemmän esillä. kp on nyt 25, ei mitään tuntemuksia (alkuvikolla munasarjat kipuili ja viimeviikollakin), on ihanan hyvä olo kun ei koske, ja muutamat yöt oon nukkunu tosi hyvin. Tästä on hyvä jatkaa

 

Kipinäkenkä: Niin eipä sillä toiveikkuudella taida tosiaan olla mitään tekemistä sen kanssa tärppääkö vai ei =). Mie kans oon yrittänyt aina olla ajattelematta mahdollisimman vähän mitään ettei sattuisi niin paljon, mutta kyllähän se aina kolahtaaa kuitenkin.
Hurjasti tsemppiä B)

Aurinko: Kyllä tosiaan välillä tuntuu haikealta katsoa toisten perhe elämää, kun itsellä on tämmöistä takkuamista. Mutta jospa se tästä vielä iloksi muuttuu jonain päivänä, siihen on pakko uskoa. Miun miehellä ei vauvakuumetta ihmeemmin ole tai sitten ei vaan näytä sitä ettei mulle tulisi paha mieli. Kyllä siitäkin inssien aikaan huomasi, että katseli vauvoja ja lapsia sillä silmällä telkkarista yms. kun mies selkeästi minua enemmän luuli että insseillä onnistuttaisiin.

Viikonloppuna oltiin mökillä ja olipa mukavaa, kun sattui lämmin viikonloppu olemaan. Saunottua ja uitua tuli paljon. Eilen otin vähän aurinkoakin laiturilla B) .

 

Heippa vaan kaikille!

Mie huomasin ensimmäisen kerran tuossa pari viikkoa sitten että miestä harmitti/suretti tosi paljon kun kuultiin erään ystäväpariskunnan odottavan vauvaa. Itsessä se uutinen ei herättänyt kamalasti minkäänlaisia tunteita, mutta kun mieheltä kyselin mitä mieltä hän uutisesta oli, niin hiljaiseksihan tuo veti ison miehen... Silloin tuntui omassa sydämessä pahalta, kun oletan, että mie olen se joka hankaloittaa raskaaksi tulemista. Vaikkei meitä molempia nyt olekaan tutkittu sen kummemmin, niin kyllä mie pidän tätä miun mahdollista ovuloimattomuutta "the" syynä meidän hankaluuksiin.

Pettymys on varmasti miehelle isompi kuin miulle, jos nyt ei tärpännyt. Jotenkin mie oon laittanu pään ja sydämen siihen asentoon että mikään ei tunnu missään. Kai se on tää pitkällinen pessimismi joka on saanut miut kovettumaan.

 

iltaa

Ja kiitos Rosetalle ja Sojalle viimeisestä! :hug: Tosi kiva oli tutustua teihin pikkuisen lisää.
Niin kivaa, että heitänpä tänne ilmoille jonkun päivämäärän.. onko se liian pian, ottakaa kantaa kuhan kerkiätte. Ja tervetuloa siis jokainen uusi kasvo mukaan! miun mielestä voitas nähä vaikka ens viikolla jo
Ehdottaisin tiistaita 4.8. klo 16 tai sitten keskiviikkoa 5.8, silloin käy mikä aika vaan. Ja jos vielä lauantaita ehotan tähän samaan, eli 8.8 klo 15 jälkeen ( aamuvuorossa silloin)..seuraava eli 10.8 alkavalla viikolla mulla on niin paljon töitä, että käyn suunnilleen nukkumassa kotona Mutta katsellaan. Jos muille käy niin mie järrjestän, minkä vaan pystyn!

Kuten vähän mietittiin, siitä jonkinlaisen ryhmän kasaamisesta tänne suunnalle niin, otinpa tuossa äsken ja tein uuden sähköpostiosoitteen gmailiin, jonka voisi sitten jättää päiville ja sitten tuonne polin ilmoitustaululle. (aattelin että olis hyvä jos se ei ole ehkä kenekään henkilökohtainen) Se verran arka asia etten nimeäni halua sinne suoraan laittaa.Mut kaikki mitä jutellaan yms. on nyt ja sitten myöhemmin tietty luottamuksellista.
eli
helmisimpukka2@gmail.com
siitä tuli, simpukkayhdistyksen mukaan, tai siitä vaan tuo simpukka tuli mieleen.

Ja niistä lehdistä, simpukkayhdistyksen, niin jos haluutte luettavaksi, niin multa löytyy muutama numero, viimevuoden 3 ja 4 numero ja sitten tältä vuodelta nuo kaksi ilmestynyttä, eli 1 ja 2. Neljä kertaa vuodessahan se ilmestyy. Ja simpukkayhdistyksen sivuiltahan löytyy ne teemat, mitä erityisesti käsitellään.

Omalla tavallani tämmöinen vertaistukijuttu on mun yksi tapa käsitellä tätä kaikkea. Niinkuin se on jo ollut nettimuotoisena pian pari vuotta..Mutta se tuskin tekee miusta yhtään huonompaa järjestelemään tähän hommaan

soja, niin, jäin miettimän sitä unettomuusasiaa ja jaksamiasiaa muutenkin. ehkä tosiaan olis aika itsekin polilla sanoa käydessään oikeesti se miten menee, eikä aina vaan olla silleen niinkuin tähän asti, että "kyllä mä pärjään" mainita näistä oireista yms. mie oon vaan aina jotenkin niin ollu reipas olevinaan. ja jos nyt kuitenkin saisin käytyä siellä päivillä. Taidan kysäistä sähköpostilla siltä onko miten kiirus siinä elokuussa. Kirjottaessa on jotenkin hirveen paljon selkeämpää ilmaista se mitä tarkottaa.
Njoo, taas kirjotan tämmösiä jättiviestejä, jaksaakohan näitä kukaan lukeakaan!

 

aurin-ko Luettu on

kiitos viimeisestä. pitää lähtee unille, niin selvii loppuviikosta... toi useemman yön valvominen painaa edelleen... mut mikään ei voita ilorokkia :heart: