Minulle tuli vl-suurperheestä mieleen viikonloppu ja heti tietysti että ahaa, uusperhe, viikonloppuperhe, suurperhe...
En ole suurperheellinen, enkä lestadiolainen, en uus- enkä vanhoillis-. Olen kuitenkin uskossa. Olen ulkopuolinen vähän jokaisessa ryhmässä. "Tavallisiin" verrattuna minun(kin) elämääni ohjaa Raamatun arvot, usko ylösnousseeseen Jeesukseen joka kuoli ja kärsi meidän syntiemme tähden; usko armoon, lunastukseen, .. ja niin no, kyllä toinen uskova tietää sen.
Mutta en kuulu helluntailaisiin, en baptisteihin, en lestadiolaisiin. Eronneena, joka katsoo telkkari ja ottaa myös joskus alkoholia, meikkaa yms., en sovellu lestadiolaisten ryhmään. Minulta puuttuu siis vertaistuki. Olisi kuitenkin tosi hienoa puhua uskosta, pohtia siihen liittyviä asioita, pohtia omaa elämää ja omia ajatuksia Raamattuun nojaten. Se vahvistaa uskoa.
Mutta eronneena en kuulukaan " oikeiden uskovaisten" joukkoon. Tämäkin kun on tullut koettua.. :ashamed:
Lisäksi tällä hetkellä elän avoliitossa, lapsi on syntynyt avioliiton ulkopuolella ja tämä on Raamatun vastaista. Tiedän että Raamattuun nojaten toimin väärin ja elän synnissä tavallaan, silti elän näin ja miksi, sitä en ruodi tässä. Siksi minua ei pidetä "oikeana uskovaisena".
On siis uskovia, joilla on oikeampi usko kuin toisilla uskovilla. Kastekysymyksistä tai Raamatun perussanomasta (pyhä kolminaisuus, vrt. jehovat) ei olle eri mieltä, minä vaan en ole syntynyt lestadiolaisperheeseen, ja olen tullut uskoon vasta myöhemmässä elämänvaiheessa = aikuisena.
