keskustelu sectiota haluaville

Olisiko tämän otsikon alla sopiva paikka keskustella synnytyspelosta ja halusta saada suunniteltu sectio.

toivoisin, että tämän otsikon alla keskutelisivat VAIN NE JOTKA HALUAVAT SECTION! käännytystä ja alatiesynnytysylistystä on saatu lukea riittävästi muualtakin. joten jospa kaikki voisivat olla niin sisälukutaitoisia, että toteuttaisivat tämän toiveen!

Olen itse 25-vuotias ja mies 27-vuotias, kuumeillaan esikoista. on ollut helpottavaa lukea, että sectio on mahdollista saada erikoismaksuluokassa. luulen tämän tiedon vievän suurimman pelon odotusajalta. olisi kamalaa joutua odottamaan loppuraskauteen asti tietoa siitä, että pääseekö sectioon vai ei. luulen nimittäin itse, että en taida edes haluta pelkopolille keskustelemaan. luulen, että oman pelkoni taustalla on kokemukset varhaisnuoruudesta; tulin hyväksikäytetyksi vanhemman miehen taholta ja jouduin sen seurauksena juoksemaan naistenpolilla pari vuotta. jäi käsittämätön häpeän tunne ja nöyryys siitä tuolissa makaamisesta ja ronkkimisesta. lisäksi pelkään synnytyksen hallitsemattomuutta. pelkään jääväni ulkopuoliseksi ja pelkään, ettei minulle kerrota missä mennään. pelkään paniikkia ja sitä, että tapahtuu jotain hallitsematonta. kipua en pelkää.

muuttuisikohan painolasti pienemmäksi, jos jakaisimme kokemuksiaja tuntemuksia, niin ettei kukaan tulisi niitä tuomitsemaan?

 

voima :hug:

kaksi sektiota itsellä takana. niissäkin kyllä ronkitaan, esim. virtsakatedrinlaitossa, mutta kerro kokemastasi ja esitä toivomus, että tekevät senkin vasta puudutuksen alettua vaikuttaa. raskaudenaikana kohdunkaulantilannetta pitää myös tarkistaa joitakin kertoja, ilmoita näillekin tahoille sitten peloistasi.

jaksamista :hug:

 

Pakko lisätä tuohon edelliseen viestiin....itse pyysin että puuduttavat ensin,mutta ei kuulemma ole käytäntö niin koska sitten ei tiedä onko se hyvin ja jos se on huonosti niin sitte saattaa jotenkin vaurioitua ja tulla kipeeksi kun puudutus lakkaa. Mutta kun muistaa olla TOSI rentona niin ei tunnu =)

 

Hieno keskustelun avaus,

tuosta katetrin laitosta sen verran että käytäntö vaihtelee sairaaloittain, ei pitäisi olla mahdoton puudutuksessakaan koska se on silloin paikallaan kun virtsaa tulee ulos.

Omaa taustaa ja miksi haluan päätöksen/lupauksen sektiosta jos sitä vielä raskauden loppuvaiheessa haluan. Pirullisinta olisi odottaa loppumetreille, henkinen paine saisi hyppimään seinille eikä ainakaan paranna lapsen kehitystä:

-sairastan tautia joka voimistaa kivun kokemista, siis ihan fyysisesti todettua kivun määrää, ei mitään "tunnetta" siitä. Tulen olemaan luultavasti hyvin huonossa kunnossa muutenkin raskauden loppuvaiheessa
- olen menettänyt aiemman keskenmenneen raskauden kipukohtausten yhteydessä tajuntani
- minulla on ollut kipuja tämän raskauden aikana jolloin vain valitin ääneen ja järjellinen "rentoutus" on mahdotonta
- äitini synnytykset ovat olleet hankalia, itse jäin kiinni ja luita murtui
- näin synnytysvideon opiskeluaikoina (10 vuotta sitten) ja sen jälkeen olin pitkään erittäin ahdistunut,näin painajaisia jne. Tilanne meni ohi kun luin jostain sektion saamisesta EML-maksulla
- kuulin pari vuotta sitten erään äidin tehneen itsemurhan viimeisillä viikoilla, kaikki säälivät miestä mutta minä ajattelin heti että mitäs eivät ole ymmärtäneet toisen synnytyspelkoa..

Tällä hetkellä ensimmäinen kolmannes takana, saan neuvolasta mahd. jossain vaiheessa lähetteen pelkopolille joka ei kuitenkaan välttämättä ole se oikea osoite sairautenikin perusteella. Järjellisestikin ajatellen on hyvin mahdolista että en ole synnytyksessä sellaisissa voimissa ja tajunnan tilassa että voisin toimia ohjeiden mukaan. Tämän alueen sairaalassa vastustetaan sektioita kuulemma viimeiseen asti ja suunnitellutkin tehdään pystyviillolla jos ei tajua asiaa aikaisemin kysyä. Mahdollinen painostus pelottaa jo etukäteen, kuten myös huono kohtelu sairaalassa jos leimaavat turhaksi valittajaksi..

 

Nosto

 

Heippa!

Juu tämä on hyvä aloitus. Itse odottelen ensimmäistä lastani ja la on 28.01.2006. Toissaviikolla neuvolassa otin synnytyspelon puheeksi ja pyysin lähetteen NKL:n pelkopolille. Alkuviikosta postiluukusta tipahti kaivattu "kutsu" tämän kuun lopulle jolloin siis viikkoja 27. Otin myös yksityisellä lääkäriasemalla puheeksi EML-sektion mutta ko. lääkäri oli kyllä niin eri planeetalta kuin itse joten se keskustelu tyssäsi jo heti alkuunsa.

Tämän enempää en juuri nyt ehdi kertoilemaan peloistani yms. kun hirveä kiire töistä kotiin mutta pidetäänhän keskustelua yllä ja ketju ylhäällä. Toimii erittäin hyvänä "terapiana" kun saa muiden samanhenkisten kanssa vatvoa näitä asioita ihan sydämensä kyllyydestä Palataan juttuun!

 

nosto, kyllä meitä on varmaan muitakin!

 

Jos tiedät mitä haluat, toteuta se !

Itse sain kesällä ensimmäisen lapseni. Olin raja-tapaus, diagnoosilla; jos kaikki asiat menee kohdalleen, ei ongelmia, äiti motivoitunut alatiesynnytykseen. No kävi niin, että ne kaikki asiat kääntyivät katolleen ja ongelmia tuli. Hirvittävä kokemus, mutta lapsi syntyi ja hengissä ollaan molemmat edelleen. Ei siitä enempää.

Nyt kun olen ajatellut asioita jälkeenpäin, en ymmärrä, miten minut saatiin aivopestyä alatiesynnytykseen, vaikka kaikki tosiasiat olivat sitä vastaan. Aika pontevasti sain kiellettyä myös omat pelkoni, hyvä tyttö. Todennäköisesti tarve miellyttää muita ja "pärjätä" synnytyksessä ajoivat minut toimimaan vasten tahtoani. On mielestäni hämmästyttävää, miten omilla aivoillaan normaalisti ajattelevan aikuisen naisen saa toimimaan henkensä uhalla ja hyvinvointiaan riskeeraten tällä tavalla. Propaganda upposi ainakin minuun kun puukko mummoon.

Nyt tunnen pettymystä, lähinnä itseeni. Annoin ruumiini toisten käsiin, päästin itsemääräämisoikeuden käsistäni. Halusin uskoa parhaimpaan, vaikka järki ja tunteet sanoivat toista. Miksi ? No sitä yritän itselleni selvittää. Jotenkin nyt tunnen itseni heikoksi.

Häpeäkseni tunnustan vielä, että jatkan elämää valheessa. Olenpa kuullut suustani lauseen; ei se niin kamalaa ollut ja aika kultaa muistot. Miten oppisin olemaan rehellinen itselleni ja muille ???

Onko muita samalla tavalla tuntevia idiootteja ?

 

Itselläni on kolmas tulossa ja haluaisin sektion, mutta hiukan muista syistä. Itselläni oleva perussairaus on tällä raskaudessa jyllännyt niin, että vasen lonkka ja polvi jumittavat hyvin herkästi, ei en taivu erityisemmin. Kaksi aiempaa synnytystä alateitse, ilman ongelmia - jalatkin kun taipuivat kiitettävästi. Tällä kertaa ei taida onnistua - vai onko joku kuullut jonkun synnyttäneen alateitse toinen jalka suorana?

Sektiokin kyllä jännittää, mieluummin olisin terve ja taipuisa, että voisin tälläkin kertaa synnyttää "tutusti ja turvallisesti" alateitse.

Parin viikon päästä otan asian esille Naistenklinikalla...

 

\

Nyt kun olen ajatellut asioita jälkeenpäin, en ymmärrä, miten minut saatiin aivopestyä alatiesynnytykseen, vaikka kaikki tosiasiat olivat sitä vastaan. Aika pontevasti sain kiellettyä myös omat pelkoni, hyvä tyttö. Todennäköisesti tarve miellyttää muita ja "pärjätä" synnytyksessä ajoivat minut toimimaan vasten tahtoani. On mielestäni hämmästyttävää, miten omilla aivoillaan normaalisti ajattelevan aikuisen naisen saa toimimaan henkensä uhalla ja hyvinvointiaan riskeeraten tällä tavalla. Propaganda upposi ainakin minuun kun puukko mummoon.

Nyt tunnen pettymystä, lähinnä itseeni. Annoin ruumiini toisten käsiin, päästin itsemääräämisoikeuden käsistäni. Halusin uskoa parhaimpaan, vaikka järki ja tunteet sanoivat toista. Miksi ? No sitä yritän itselleni selvittää. Jotenkin nyt tunnen itseni heikoksi.

Häpeäkseni tunnustan vielä, että jatkan elämää valheessa. Olenpa kuullut suustani lauseen; ei se niin kamalaa ollut ja aika kultaa muistot. Miten oppisin olemaan rehellinen itselleni ja muille ???

Onko muita samalla tavalla tuntevia idiootteja ?

Olen juuri sellainen ihminen joka on TODELLA helppo puhua ympäri.. vaikka kuinka "uhoan" niin tosi paikan tullen pääni saa käännettyä helposti mikä harmittaa sitten jälkeenpäin. Ensi maanantaina olisi sitten aika pelkopolille, täytyy kattoa miten käy...

 

[/quote]

Olen juuri sellainen ihminen joka on TODELLA helppo puhua ympäri.. vaikka kuinka "uhoan" niin tosi paikan tullen pääni saa käännettyä helposti mikä harmittaa sitten jälkeenpäin. Ensi maanantaina olisi sitten aika pelkopolille, täytyy kattoa miten käy...
[/quote]

Jos todella sektio tuntuu ainoalta oikealta vaihtoehdolta tiedostaessasi kaikki faktat (toki kukaan ei tiedä miten ne juuri sinun kohdallasi menevät ja useimmiten suunniteltu sektio menee hyvin), niin anna niiden puhua siellä pelkopolilla ja myöntele, mutta sano, että kuitenkin olet sitä mieltä, että...

Minua ainakin ärsytti se loputon alatiesynnytyksen ylistys ja komplikaatioiden, kivun ym. vähättely ("ponnistusvaihe ei ensisynnyttäjillä juuri satu", repeämät, no, kun on terve ja mitat vaikuttavat olevan ok, niin eipä sinulle pitäisi repeämiä tulla...ja "leikkaaus on aina riski"maassa jossa tehdään kohdunpoistoja runsaiden kuukautisten takia iäkkäämmille naisille...ja silikoneja pistellään, jotta jollekulle tulee parempi mieli, kenenkään paheksumatta).

Tehty yksi pelkosektio ja jos uudestaan raskaaksi tulen, niin luultavasti toinen. Sektioajatus ei mieltä ylennä, mutta alatiesynnytys tuntuu pahemmalta vaihtoehdolta...

 

Täällä myös yksi pelokas. Toinen synnytys oli niin järkyttävä kokemus, että enää en siihen alakautta ryhdy. En ole vielä edes raskaana, mutta kolmas on haaveissa ja se tullaan sectoimaan. Tämä on jo luvattu sairaalan puolesta. Jos nyt tulen vielä raskaaksi, todennäköisesti laittavat heti alussa pelkopolille ja hyvä niin. Minua ei tulla käännyttämään, se on varma se. Voimia teille kaikille odotukseen ja tulevaan sectioon.

 

Pelkäsin ensimmäistä synnytystä ja kävin myös pelkopolilla puhumassa peloista. Itselläni ne kohdistuivat niin kivun kestämiseen, kuin mahdolliseen paniikkikohtauksen laukeamisen pelkoon. Pelkopolilla käynti ei auttanut ainakaan minua. Saahan sitä puhua peloistaan vaikka kenelle, mutta siinä tosi tilanteessa ei tule mieleen mitkään neuvot, eikä lohduttavat sanat auta. Yritin pitää pelkoni mahdollisimman taustalla ajatellen, että saan tarvittaessa kivunlievityskeinoja jne., mutta luonto päättikin sitten toisin. Lapsi tuli niin nopeasti, ettei sairaalassa annettu mitään muuta kuin ilokaasua ja kivut olivat sitten aika melkoiset. Kova kipu häiritsi ponnistusvaihetta ja se venyikin jonkun verran.

Nyt kun tiedän millainen synnytys on, pelkään vielä enemmän. Olen synnytyksen jälkeen kokenut pari kertaa samantyylisiä vatsakipuja kuin millä synnytys käynnistyi ja vaikka en ole raskaana, pillahdin itkuun pelkästä ajatuksesta, että mitäs jos nyt olisin raskaana ja nämä olisivat supistuskipuja.

Jos meille vielä toinen lapsi suodaan, aion keskustella perinpohjin section mahdollisuudesta. Ensimmäisellä kerralla ei paniikkikohtausta ehtinyt tulla, mutta nyt jälkeenpäin on alkanut tulla takaisin vanhat oireet. Puhuin pelkopolilla tästäkin, laukaiseeko synnytys paniikkikohtauksia myöhemmin, mutta ei sieltä mitään vastausta saanut. Olen ollut pari vuotta ilman kohtauksia ja nyt näyttää taas siltä, että kohtaukset ovat tulossa takaisin.

Mikään itsestään selvä vaihtoehto sectio ei ole minulle, mutta jos tulee tarvetta, toivottavasti saan keskustella asiasta jonkun täyspäisen henkilön kanssa ilman mitään jeesusteluja.

 

Pitäkää hyvät ihmiset päänne, jos alatiesynnytys tuntuu olevan täysin mahdoton. Ei tarvitse olla se hyvä tyttö, vaan miettiä asiat itse valmiiksi, ja sitten vakuuttaa muut.

Itse olen kyllä menossa ihan alatiesynnytykseen, mutta ei se mikään itseisarvo ole.

PS. Suomessa sektio, (C-)section = ulkomaankieltä

 

\

Pitäkää hyvät ihmiset päänne, jos alatiesynnytys tuntuu olevan täysin mahdoton. Ei tarvitse olla se hyvä tyttö, vaan miettiä asiat itse valmiiksi, ja sitten vakuuttaa muut.

Itse olen kyllä menossa ihan alatiesynnytykseen, mutta ei se mikään itseisarvo ole.

PS. Suomessa sektio, (C-)section = ulkomaankieltä

latinaahan se, mutta sitähän sairaalassa vilisee

 

Onko muut huomanneet että pelkosektiosta puhuttaessa kerrotaan ja varoitellaan kuinka paljon riskejä siihen liittyy mutta jos oletkin vastoin tahtoasi joutumassa sektioon ja pelkäät sitä niin kerrotaan vastaavasti kuinka turvallinen tapa suunniteltu sektio on..?

 

Kyllä synnytyspelko on ihan pätevä syy sectioon siinä missä esim. ahdas lantiokin ja kyllä sen saa ilman erityismaksuluokkaakin.

 

\

Onko muut huomanneet että pelkosektiosta puhuttaessa kerrotaan ja varoitellaan kuinka paljon riskejä siihen liittyy mutta jos oletkin vastoin tahtoasi joutumassa sektioon ja pelkäät sitä niin kerrotaan vastaavasti kuinka turvallinen tapa suunniteltu sektio on..?

Aivan. Juuri näin!! Tämä ärsyttää itseänikin! :kieh:

 

Haluaisin oikeasti olla kärpäsenä katossa kuuntelemassa kuinka suunnitellun sektion riskeistä puhutaan sektiopelkoiselle... siitä olisi sitten hyvä huikata tiukkoja kysymyksiä siihen väliin..

 

\

Haluaisin oikeasti olla kärpäsenä katossa kuuntelemassa kuinka suunnitellun sektion riskeistä puhutaan sektiopelkoiselle... siitä olisi sitten hyvä huikata tiukkoja kysymyksiä siihen väliin..

Tai siis lähinnä sitä kuinka niitä riskejä vähätellään ja kuinka kerrotaan miten turvallinen toimenpide on..

 

\

\

Haluaisin oikeasti olla kärpäsenä katossa kuuntelemassa kuinka suunnitellun sektion riskeistä puhutaan sektiopelkoiselle... siitä olisi sitten hyvä huikata tiukkoja kysymyksiä siihen väliin..

Tai siis lähinnä sitä kuinka niitä riskejä vähätellään ja kuinka kerrotaan miten turvallinen toimenpide on..

Yleensä kyllä tehdään päinvastoin. Korostetaan riskejä. Ja alatiesynnytys saadaan kuulostamaan täysin riskittömältä ja helpolta hommalta.

 

\

\

\

Haluaisin oikeasti olla kärpäsenä katossa kuuntelemassa kuinka suunnitellun sektion riskeistä puhutaan sektiopelkoiselle... siitä olisi sitten hyvä huikata tiukkoja kysymyksiä siihen väliin..

Tai siis lähinnä sitä kuinka niitä riskejä vähätellään ja kuinka kerrotaan miten turvallinen toimenpide on..

Yleensä kyllä tehdään päinvastoin. Korostetaan riskejä. Ja alatiesynnytys saadaan kuulostamaan täysin riskittömältä ja helpolta hommalta.

Siis tässähän oli kyse siitä, miten sektion riskit vs. turvallisuus kerrotaan niille, jotka EI halua sektiota, vaan JOUTUVAT siihen. Jännä miten heille sektio on paljon turvallisempi kuin meille jotka haluamme sektion....

 

\

tuosta katetrin laitosta sen verran että käytäntö vaihtelee sairaaloittain, ei pitäisi olla mahdoton puudutuksessakaan koska se on silloin paikallaan kun virtsaa tulee ulos.

Mulle sanottiin pelkopolilla että mieluimmin laittavat katetrin ennen puudutusta, ihan siitä syystä että on fyysisesti helpompaa hoitajille kun jalat vielä toimii, MUTTA halutessaan saa suunnitellun sektion papereihin merkinnän siitä, jos haluaa katetrin laitettavan vasta leikkaussalissa puudutuksen jälkeen!
On kyllä mielestäni ammattitaidon puutetta jos katetrin pistää puudutuksen takia väärin, vaikken asiantuntija sillä saralla olekaan...

 

Ei se katetrin laitto ole kivulias, tuntuu vain "hassulta" aluksi. Sen takia ei kannata jännittää.

 

\

Ei se katetrin laitto ole kivulias, tuntuu vain "hassulta" aluksi. Sen takia ei kannata jännittää.

Sekin on varmaan aivan yksilökohtainen juttu, sattuuko vai ei.
Mutta jos haluaa sektion esim. juuri sen takia että pelkää/inhoaa alapäähän tehtäviä toimenpiteitä jotka voivat sattua/tuntua ilkeältä, on hyvä tietää että on mahdollisuus saada katetri vasta puutuneeseen kroppaan, niin ei tarvitse edes sitä jännittää...