Keskusteltiin miehen kanssa tänään mun kuolemastani

[harmaana]

Mulla on todettu vakava sairaus (sydämeen liittyvä) ja joudun sydänleikkaukseen.

Halusin keskustella tänään mitä jos siinä käy huonosti, mitä toivon lapsen tulevaisuudesta, ja että miten kaikki pitää olla selvää ennen kuin menen sinne. Puhuin että haluan että lapsi viedään johonkin terapiaan käsittelemään asiaa ja hän itse menisi uudestaan naimisiin, mutta vain sellaisen naisen kanssa joka hyväksyy lapsen ja rupeaa hänelle äidiksi.

Miestä ahdistaa, mutta haluan puhua nämä hänelle. Ollaan oltu yhdessä 14 v, lapsi 5 v.

 

[JONSERED Karhunkantaja]

JOS jotain tapahtuisi, mitä en usko, ahdistaisi enemmän, ellei olisi puhunut.

 

[Lania]

Meillä ollut samainen tilanne, mutta mínulla syöpä. Onhan se ahdistavaa puhua asiasta, mutta pakkohan asiat on selvittää. Minä tein myös kirjallisena toiveeni.

 

[Pikkuinen Jättiläinen]

:hug:

Tottakai se ahdistaa, mutta toisaalta kun se kuolema voi yllättää joskus muulloinkin niin siinä mielessä olisi hyvä puhua ja kertoa niistä toiveistaan.

 

[ap]

Anteeksi, lähti käsistä. Haluaisitteko itse puhua näitä, jos olisi edes pieni riski, että henki menee? En itse pelkää kuolemaa, mutta lapsen kannalta pelkään miten ottaa sen. Tai huonosti tietenkin, mutta oli jo järkyttävässä paniikissa pelkästään sairaalassa olostani.

 

[vieras]

Tietenkin asiat täytyy puhua selviksi ja jos huonosti käy, niin omaisillekin on sitten helpompaa. Ikäviä tilanteita teillä, alkoi ihan kurkkua kuristaa. Toivottavasti parannutte :hug:

 

[Lania]

Tietysti haluaisin puhua. Ja kuten sanoin, tein itse kirjallisena. Minäkään en koskaan ole pelännyt kuolemaa, mutta pelkäsin menettäväni lapseni.

 

[leijona76]

Kyl me ollaan puhuttu joskus näistä asioista vaikkei kummallakaan ole akuuttia hätää ollu. Mut kun ei koskaan tiedä tulevaisuudesta.

 

[ap]

Mieskin kyllä kuunteli ja mietti. Sanoi että uskoo että ne ja ne (mainitsi sukulaisianimeltä) auttavat kyllä, jos niin käy. Ja ei kuulemma aio uusiin naimisiin.

Puhuin myös hautajaisistani, että olen tehnyt elintestamentin ja haluan muutenkin polttohautauksen.

Musta on myös parempi, että asia on puhuttu, jos käy huonosti. Pieni riski, mutta kuitenkin.

 

[JONSERED Karhunkantaja]

Olen tietenkin tehnyt perheelleni oman haluni tiettäväksi, kun jossain vaiheessa henki lähtee. Minusta se on oikein ja luonnollista, ettei jätä arvailun varaan.

 

[Vilinäiti]

Saman selvityksen oon tehny minäkin. Puhuin myös vanhempieni kanssa.
Tiukkaa teki mut onneks tuli puhuttua.
Kaikki on nyt niin hyvin kun voi olla, ikuisesti kyllä mielessä ja fyysisesti olemassa.

 

[hyytikyppynen]

Me ollaan puhuttu vasta jälkikäteen. Mulla tuli niin äkillisesti lähtö leikkaukseen ettei ees käyny mielessä "mitä jos", mut kyllä se helpotti ko jälkeen päin käytiin läpi asioita. Joten hyvä se lienee että puhuupi, rauhallisin mielin voi mennä operoitavaksi ko tietää että kotona asiat on kunnossa, kävi miten kävi.

 

[ap]

Tietysti haluaisin puhua. Ja kuten sanoin, tein itse kirjallisena. Minäkään en koskaan ole pelännyt kuolemaa, mutta pelkäsin menettäväni lapseni.

Pitäisköhän vielä kirjoittaa ajatuksiani, ja antaa kopio isosiskolleni, jos mies ei jaksa niitä asioita käsitellä, jos siis käy huonosti...

Olen ihan hyvissä käsissä, mutta siinä on kumminkin riskinsä.

Ja nuo hymiöt on tulleet vahingossa sitten.

 

[Turbojurpo]

Voit myös videoida viimeisen tervehdyksesi. Jos minä joutuisin sellaisen tekemään, luultavasti laittaisin taustalle islamia ylistävän banderollin ja pitelisin AK-47:n replikaa.

 

[JONSERED Karhunkantaja]

Voit myös videoida viimeisen tervehdyksesi. Jos minä joutuisin sellaisen tekemään, luultavasti laittaisin taustalle islamia ylistävän banderollin ja pitelisin AK-47:n replikaa.

Hieno ajatus, jos kokee ko. asiat itselleen läheisiksi. :saint:

 

[anve]

Tuo asioiden kirjoittaminen paperille sekä siskon kanssa puhuminen varmasti helpottaisi sinun mieltä. Me puhuille asioista ennen kuin menimme kihloihin.. kirjoittelimme muutamia kirjeitä kun oli pidempi välimatka ja niiden avulla oli myös kuolemaa helpompi lähestyä.

 

[ap]

Musta on videota jo meidän juhlista, jouluista, lomilta että lapsi voi katsoa mua kyllä, jos kuolen.

Tuli kyllä mieleen jos kirjoittaisi lapsellekin jotain, varuilta. Vaikka pari kirjettä, yksi nyt jos käy huonosti ja yksi sitten annettavaksi vähän myöhemmin, isompana, jossa kertoisin kaikkea hänelle, mitä yleensä puhutaan isompien lasten kanssa.

 

[Turbojurpo]

Voit myös videoida viimeisen tervehdyksesi. Jos minä joutuisin sellaisen tekemään, luultavasti laittaisin taustalle islamia ylistävän banderollin ja pitelisin AK-47:n replikaa.

Hieno ajatus, jos kokee ko. asiat itselleen läheisiksi. :saint:

Se vain on niin muodissa nykyään, erityisesti Lähi-Idässä. Heristellään rynkkyä ja puhutaan pehmoisia suuresta uhrauksesta kodin, uskonnon ja isänmaan edestä, paratiisissa odottavista neitsyistä ja taatusta maineesta jälkipolvien keskuudessa.

 

[JONSERED Karhunkantaja]

Musta on videota jo meidän juhlista, jouluista, lomilta että lapsi voi katsoa mua kyllä, jos kuolen.

Tuli kyllä mieleen jos kirjoittaisi lapsellekin jotain, varuilta. Vaikka pari kirjettä, yksi nyt jos käy huonosti ja yksi sitten annettavaksi vähän myöhemmin, isompana, jossa kertoisin kaikkea hänelle, mitä yleensä puhutaan isompien lasten kanssa.

Kuulostaa hyvältä ajatukselta, terapeuttiselta. Ja tavallaan lopulliseltakin. Mutta antanee sinulle mielenrauhan.












Ja voihan ne kirjeet polttaa/repiä, kun kotiutuu

 

[JONSERED Karhunkantaja]

Se vain on niin muodissa nykyään, erityisesti Lähi-Idässä. Heristellään rynkkyä ja puhutaan pehmoisia suuresta uhrauksesta kodin, uskonnon ja isänmaan edestä, paratiisissa odottavista neitsyistä ja taatusta maineesta jälkipolvien keskuudessa.

Käännösvirhe siinä neitsyiden kohdalla, ikävä tuottaa pettymys.

Ja totta, muotitietoinen on oltava!

 

[Turbojurpo]

Niin, joistain viikunoista tai muista hedelmistä siinä kohdassa puhutaan oikeasti. Olisikin "hauskaa" nähdä itsemurhapommittajien hehkuttavan hedelmistä.

 

[ap]

Musta on videota jo meidän juhlista, jouluista, lomilta että lapsi voi katsoa mua kyllä, jos kuolen.

Tuli kyllä mieleen jos kirjoittaisi lapsellekin jotain, varuilta. Vaikka pari kirjettä, yksi nyt jos käy huonosti ja yksi sitten annettavaksi vähän myöhemmin, isompana, jossa kertoisin kaikkea hänelle, mitä yleensä puhutaan isompien lasten kanssa.

Kuulostaa hyvältä ajatukselta, terapeuttiselta. Ja tavallaan lopulliseltakin. Mutta antanee sinulle mielenrauhan.

Ja voihan ne kirjeet polttaa/repiä, kun kotiutuu

Joo, tod. näk. mun käy ihan hyvin. Ja saan repiä nuo.

Mutta jos käy huonommin, niin yksi kirje äidiltä hänen nykytajunsa mukaan kirjoitettuna voi ehkä lohduttaa. Ja toiseen sitten asiat jotka haluaisin jutella hänen kanssaan kun on isompi.

 

[joo]

Minä myön oon sellanen, että haluaisin puhua aiheesta. Kun mä olin sairaalassa erään aika vakavan asian takia, aloin kertoa miehelle, missä on meidän tärkeät paperit ja verkkopankkitunnukset ym. Ihan jo siitä syystä, jos olen sairaalassa pitkään, vaikken kuolisikaan (ja hyvinhän siinä kävi, kun tätä olen kirjoittamassa). Mies meni jotenkin ihan lukkoon ja sanoi, ettei halua nyt ajatella sellaisia, mä voin sitten kertoa kun pääsen kotiin.

 

[ap]

Minä myön oon sellanen, että haluaisin puhua aiheesta. Kun mä olin sairaalassa erään aika vakavan asian takia, aloin kertoa miehelle, missä on meidän tärkeät paperit ja verkkopankkitunnukset ym. Ihan jo siitä syystä, jos olen sairaalassa pitkään, vaikken kuolisikaan (ja hyvinhän siinä kävi, kun tätä olen kirjoittamassa). Mies meni jotenkin ihan lukkoon ja sanoi, ettei halua nyt ajatella sellaisia, mä voin sitten kertoa kun pääsen kotiin.

Mä jouduin nuo jo puhumaan, kun jouduin yllättäen sinne sairaalaan. Kaikki mitä ei osannut tai tiennyt aiemmin, munkin pankkitunnukset, miten pyykkikonetta käytetään, lapsen jutuista muutama juttu... (ei mitään hurjan vakavaa, mutta esim. mitkä ulkovaatteet ovat kosteussuojattuja ja mitkä eivät, ei oo noi asiat ennen kiinnostaneet).

 

[Siiri78]

Meillä on paljon puhuttu tästä asiasta. Olen kertonut miehelleni, miten haluaisin lapsia autettavan ym jos minä en selviä tästä syövästä.

En pelkää kovinkaan paljon itse kuolemaa, vaan sitä miten lapset selviäisivät ja miten se vaikuttaisi heidän elämäänsä myöhemminkin.