L
"lumienkeli"
Vieras
Onko tuo kovin yleinen ja loppuuko raskausoireet samantien kun ollut mennyt vai huomataanko vasta ihan rutiinitarkastuksessa..
M
"minä"
Vieras
Kahden keskeytyneen keskenmeno kokeneena voin kertoa, että oli keskenmeno kummassakin tapauksessa jossain viikoilla 5 - 8, mutta huomattiin vasta ultrassa. Raskausoireita oli koko ajan.
Toisilla oireet loppuu kuin seinään, toisilla ei. Minulla raskausoireet ei loppuneet. Kasvu oli loppunut viikolla 12 ja huomattiin viikolla 14 että sydän ei enää lyö.
Keskenmenot yleensäkin ovat yleisempiä kuin luullaan. Useimmiten keskenmeno käsittääkseni kuitenkin oireilee jotenkin, esim. tiputteluvuodolla - eli on hivenen harvinaisempaa että menee kesken mutta kroppa ei reagoi siihen mitenkään.
Keskenmenot yleensäkin ovat yleisempiä kuin luullaan. Useimmiten keskenmeno käsittääkseni kuitenkin oireilee jotenkin, esim. tiputteluvuodolla - eli on hivenen harvinaisempaa että menee kesken mutta kroppa ei reagoi siihen mitenkään.
P
"Polla"
Vieras
mikä ihmeen keskeytynyt keskenmeno? ai keskenmeno alkaa ja sitten se menee kesken ja raskaus jatkuu normaalisti? :O
B
birra
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja Meritähti;24481183:
mutta eikös suurinosa keskenmenoista satu jo niihin aikoihin kun menkkojen pitäisi alkaa tai kun sydämen pitäisi ruveta sykkimään.
V
"vieras"
Vieras
V
"vanilla"
Vieras
V
"vieras"
Vieras
[QUOTE="Polla";24481187]mikä ihmeen keskeytynyt keskenmeno? ai keskenmeno alkaa ja sitten se menee kesken ja raskaus jatkuu normaalisti? :O[/QUOTE]
Sikiö kuolee kohtuun, mutta ei valu itsestään pihalle.
Sikiö kuolee kohtuun, mutta ei valu itsestään pihalle.
Keskeytynyt keskenmeno on sellainen, jossa alkio tai sikiö kuolee eli sydän lakkaa lyömästä ja kehitys päättyy, mutta tyhjennysvuoto ei heti alakaan. Minulla on takana yksi, joka oli kuollut 6+, sykettä ei löydetty 7+ ja epäiltiin vain pitkäksi kierroksi, 9+ ei edelleen sykettä, mutta ruskuaisipussi oli niin siisti, ettei tehty mitään. 10+4 alkoi musta tuhru, ulos tuli vasta 12+0.
Niin, niitä oireita oli koko ajan, eivät vain voimistuneet kuvotukset.
Niin, niitä oireita oli koko ajan, eivät vain voimistuneet kuvotukset.
M
"mami"
Vieras
Miulla oli keskeytynyt rv 7 ja huomattiin vasta ultrassa rv 12. Jälkeenpäin mietittynä oireet kyllä vähenivät mutta ei sitä silloin osannut ajatella.
B
birra
Vieras
mutta useimmin ne tulee itsestään ulos ainakin näin olen luullut..eikä tätä satu onneksi joka toiselle.
C
cruella
Vieras
V
"vieras"
Vieras
K
kokenut yhden:(
Vieras
Itelläni loppui oireet, pahoinvointi ja väsymys aikalailla kuin seinään. Aavistelin pari viikkoa pahinta ja sit vko 13 alussa ekassa ultrassa havaittiin sikiön kuolleen 9+3. Ei tullut itestään ulos vaan kaavittiin loppujen lopuksi. Vkolla 7+4 oli havaittu syke ja oli kiinnittynyt oikein yksityisessä ultrassa.
P
pienen pieni
Vieras
Minulla oli viikonloppuna (rv16+) polttavia ja pitkiä supistuksia, sekä alaselkä särkyä. Sikiön syke korkea (160-180). ultrassa kuitenkin kaikki hyvin. Hiivatulehdus 3+.
Tiistaina neuvolassa kaikki on, syke 160.
Keskiviikko iltana kaamea vatsakipu, vetinen ripuli. koti doplerilla sikiön syke -120.
Torstai aamuna sikiön sykettä en löytänyt koti doplerilla, etsin 2 tuntia. Neuvolassa ei myöskään löytäneet sykettä. Ultrassa ei myöskään näy sykettä, sikiö liikkumaton. rv17. Lapsivesi valunut pois.
Maanantaina käynnistetään synnytys. Viikonlopun yli, pieni enkelimme masussani. Henkisesti raskasta :'(<3
Tiistaina neuvolassa kaikki on, syke 160.
Keskiviikko iltana kaamea vatsakipu, vetinen ripuli. koti doplerilla sikiön syke -120.
Torstai aamuna sikiön sykettä en löytänyt koti doplerilla, etsin 2 tuntia. Neuvolassa ei myöskään löytäneet sykettä. Ultrassa ei myöskään näy sykettä, sikiö liikkumaton. rv17. Lapsivesi valunut pois.
Maanantaina käynnistetään synnytys. Viikonlopun yli, pieni enkelimme masussani. Henkisesti raskasta :'(<3
Jotenki kamala vastata tuon "pienen pieni" -kirjotuksen jälkeen... Voimia sinulle rutkasti ja osanottoni suruun! 
Vastaan nyt kumminkin ap:lle. Itsellä takana neljä keskenmenoa, viimeisin tällä viikolla. Kaikkien yhteydessä olen itse ensimmäisenä alkanut epäillä km:a, juurikin raskausoireiden loppumisen takia. Varsinkin tässä viimeisimmässä -varmaankin kokemuksen tuomalla varmuudella- sanoin miehelle viikko sitten aamulla, että "tais olla tässä taas tämäkin raskaus" ja ultra todisti, että juurikin noihin aikoihin oli sikiön kehitys loppunut. Osassa km:ista on sitten spontaani vuoto alkanut piankin, osassa ei, ja sitten on otettu tyhjennyspillerit. Näissä tapauksissa kaikki "raskausmateriaali" (kiva termi, mutta sitä ne käyttää) ei ole tullut ulos pillereillä ja on päädytty lopulta kaavintaan. Nytkin otin pillerit ja vuoto kesti tasan 6 tuntia, jonka jälkeen loppui kun seinään, eli kaavinta lienee edessä taasen...
Kaikki mun km:t on olleet suht varhaisilla viikoilla (5-9 vkoa), ja vaikka näihin jollain tapaa turtuukin, niin kyllä se aina kirpasee, ja voin vaan kuvitella, miten tuskallista se voi olla, kun ns. riskirajan yli on jo päästy -kohtukuolemista nyt puhumattakaan!
Itellä liitty tähän viimeisimpään km
n "hauska" jälkiepisodi, kun verenhukan ja vahvojen kipulääkkeiden aiheuttamien vatsakramppien tulokseni pyörryin naama edellä kaakelilattialle ja suurimmat vauriot ja tuskat on tällä kertaa tulleet sen ilmalennon aiheuttamista vammoista...
Vastaan nyt kumminkin ap:lle. Itsellä takana neljä keskenmenoa, viimeisin tällä viikolla. Kaikkien yhteydessä olen itse ensimmäisenä alkanut epäillä km:a, juurikin raskausoireiden loppumisen takia. Varsinkin tässä viimeisimmässä -varmaankin kokemuksen tuomalla varmuudella- sanoin miehelle viikko sitten aamulla, että "tais olla tässä taas tämäkin raskaus" ja ultra todisti, että juurikin noihin aikoihin oli sikiön kehitys loppunut. Osassa km:ista on sitten spontaani vuoto alkanut piankin, osassa ei, ja sitten on otettu tyhjennyspillerit. Näissä tapauksissa kaikki "raskausmateriaali" (kiva termi, mutta sitä ne käyttää) ei ole tullut ulos pillereillä ja on päädytty lopulta kaavintaan. Nytkin otin pillerit ja vuoto kesti tasan 6 tuntia, jonka jälkeen loppui kun seinään, eli kaavinta lienee edessä taasen...
Kaikki mun km:t on olleet suht varhaisilla viikoilla (5-9 vkoa), ja vaikka näihin jollain tapaa turtuukin, niin kyllä se aina kirpasee, ja voin vaan kuvitella, miten tuskallista se voi olla, kun ns. riskirajan yli on jo päästy -kohtukuolemista nyt puhumattakaan!
Itellä liitty tähän viimeisimpään km
n "hauska" jälkiepisodi, kun verenhukan ja vahvojen kipulääkkeiden aiheuttamien vatsakramppien tulokseni pyörryin naama edellä kaakelilattialle ja suurimmat vauriot ja tuskat on tällä kertaa tulleet sen ilmalennon aiheuttamista vammoista...
A
awedx
Vieras
Viikolla 7+ kävimme (lapsettomuushoitojen takia) ultrassa, jossa näimme sykkeen. Menimme 12 viikon ultraan, jossa todettiin keskeytynyt keskenmeno. Käsitin, että kehitys oli loppunut viikolle 8, mutta kohtu kai edelleen kasvanut eikä mitään oireita keskenmenosta ollut. Ystäväni oli muutamia kuukausia sitten saanut lapsen ja hänen raskaus oli ollut täysin oireeton eli en siksi osannut epäillä, että jokin olisi vialla. Olin vain helpottunut, että viikko 12 oli täynnä. Omat oireet olivat viikolle 7 kestänyt pahoinvointi sekä yleinen turvotus.
Sain ultran tehneeltä kätilöltä kohtua pehmittävän (?) lääkkeen ja seuraavana aamuna tulin osastolle. (Sain valita lääkkeet tai kaavinta.) Sain ensimmäiset lääkkeet klo 8 emättimeen sekä seuraavat kielen alle sulateltavaksi (yht. 5 x/pv). Kipuja ei juurikaan ollut koko päivänä, mutta alkuyöstä n. klo23kohtu alkoi supistelemaan ja tyhjenemään. Olen aina miettinyt, miltä synnytyskivut tuntuvat ja oletan, että sain tästä hieman esimakua. Lääkäri sanoikin, että tiedät kyllä, kun tyhentyminen alkaa ja kipu oli huomattava, mutta mielestäni siedettävä, koska olin siihen "henkisesti asennoitunut". (Lääkkeet päivän aikana: aamulla hoitajan antamana burana+joku muu perussärkylääke, illalla pyysin samat varuilta yötä vasten. Silloin ei kuitenkaan vielä ollut kipuja. Kun tunsin selkeästi, että nyt alkaa tapahtua, pyysin vielä voimakkaamman särkylääkkeen.)
Sain ohjeet odottaa (ainakin) yhdet kuukautiset ennen seuraavaa yritystä, mutta sen jälkeen heti, kun olemme itse henkisesti valmiita, voimme yrittää uudestaan. Nyt keskitynyt omien hormoonitoiminnan tasapainottamiseen sekä yleiseen lepoon. Vaikka en leikkauksessa ollutkaan, tajusin, että aikamoinen myllytys tuo varmaan elimistölle oli. Ja toisaalta, mitä väsyneempi fyysisesti olen, sitä isompi minun tunnevuoristorata on. Tapahtuneesta huolimatta, katsomme positiivisesti tulevaisuuteen ja haluamme yrittää uudestaan heti, kun mahdollista. Voimia kaikille saman kokeneille.
Sain ultran tehneeltä kätilöltä kohtua pehmittävän (?) lääkkeen ja seuraavana aamuna tulin osastolle. (Sain valita lääkkeet tai kaavinta.) Sain ensimmäiset lääkkeet klo 8 emättimeen sekä seuraavat kielen alle sulateltavaksi (yht. 5 x/pv). Kipuja ei juurikaan ollut koko päivänä, mutta alkuyöstä n. klo23kohtu alkoi supistelemaan ja tyhjenemään. Olen aina miettinyt, miltä synnytyskivut tuntuvat ja oletan, että sain tästä hieman esimakua. Lääkäri sanoikin, että tiedät kyllä, kun tyhentyminen alkaa ja kipu oli huomattava, mutta mielestäni siedettävä, koska olin siihen "henkisesti asennoitunut". (Lääkkeet päivän aikana: aamulla hoitajan antamana burana+joku muu perussärkylääke, illalla pyysin samat varuilta yötä vasten. Silloin ei kuitenkaan vielä ollut kipuja. Kun tunsin selkeästi, että nyt alkaa tapahtua, pyysin vielä voimakkaamman särkylääkkeen.)
Sain ohjeet odottaa (ainakin) yhdet kuukautiset ennen seuraavaa yritystä, mutta sen jälkeen heti, kun olemme itse henkisesti valmiita, voimme yrittää uudestaan. Nyt keskitynyt omien hormoonitoiminnan tasapainottamiseen sekä yleiseen lepoon. Vaikka en leikkauksessa ollutkaan, tajusin, että aikamoinen myllytys tuo varmaan elimistölle oli. Ja toisaalta, mitä väsyneempi fyysisesti olen, sitä isompi minun tunnevuoristorata on. Tapahtuneesta huolimatta, katsomme positiivisesti tulevaisuuteen ja haluamme yrittää uudestaan heti, kun mahdollista. Voimia kaikille saman kokeneille.
G
guest93
Vieras
Vaikka tämä vanha ketju onkin, ajattelin jakaa tänne oman kokemukseni. Minulla todettiin ensimmäisen neuvolakäynnin (rv 10) yhteydessä keskeytynyt keskenmeno (oli ilmeisesti keskeytynyt rv 9) ja sain heti mifegyne-lääkkeen(perjantai). Myöhään sunnuntai-iltana alkoi runsas vuoto ja se kesti koko yön. Vuoto oli niin runsasta, ettei tavallinen side sitä pitänyt ja isoja "palasia" tuli paljon. Kivut peittyivät helposti 600mg buranalla.
Maanantaiaamuksi oli varattu aika naistentautien polille lääkkeelliseen tyhjennykseen ja kerroin yön tapahtumista. Minut päätettiin ultrata ennen kuin sain cytotecit. Kohtu oli tyhjentynyt yön aikana, mutta muuta raskausmateriaalia oli vielä jonkin verran jäljellä, joten lääkkeet piti ottaa. Sain ensin kaksi suun kautta otettavaa cytotecia, ja 600mg buranan, siitä 20min päästä uudelleen 2 cytotecia ja neljän tunnin kuluttua vielä viimeiset kaksi. Heti cytotecien ottamisen jälkeen alkoi tuntua kovaa kipua ja polttelua vatsassa, mutta kipulääkkeet peittivät kivut kokonaan ja oli paljon kivuttomampi kokemus kuin mitä odotin.
Raskauden alussa minulla tuntui joka päivä vatsassa pientä pistelyä ja pahoinvointiakin oli joinain päivinä. Oireet loppuivat noin rv 8 ja samalla viikolla minulla oli 37 C kuumetta yhtenä päivänä. Rv 9-10 minulla oli todella heikko olo ja lämpöä oli vähän väliä. Keskenmeno ei käynyt mielessä, koska vuotoa ei tullut. Järkytys ja suru olivat sanoinkuvaamattomat, kun lääkäri totesi keskenmenon. Meillä oli jo ennen raskautta yli puoli vuotta yritystä takana ja olimme niin onnellisia kun vihdoin tärppäsi. Kaiken kukkuraksi minulla on kilpirauhasen vajaatoiminta, joten en voi olla ajattelematta, että se on tämän kaiken takana, vaikka lääkitys siihen onkin.
Maanantaiaamuksi oli varattu aika naistentautien polille lääkkeelliseen tyhjennykseen ja kerroin yön tapahtumista. Minut päätettiin ultrata ennen kuin sain cytotecit. Kohtu oli tyhjentynyt yön aikana, mutta muuta raskausmateriaalia oli vielä jonkin verran jäljellä, joten lääkkeet piti ottaa. Sain ensin kaksi suun kautta otettavaa cytotecia, ja 600mg buranan, siitä 20min päästä uudelleen 2 cytotecia ja neljän tunnin kuluttua vielä viimeiset kaksi. Heti cytotecien ottamisen jälkeen alkoi tuntua kovaa kipua ja polttelua vatsassa, mutta kipulääkkeet peittivät kivut kokonaan ja oli paljon kivuttomampi kokemus kuin mitä odotin.
Raskauden alussa minulla tuntui joka päivä vatsassa pientä pistelyä ja pahoinvointiakin oli joinain päivinä. Oireet loppuivat noin rv 8 ja samalla viikolla minulla oli 37 C kuumetta yhtenä päivänä. Rv 9-10 minulla oli todella heikko olo ja lämpöä oli vähän väliä. Keskenmeno ei käynyt mielessä, koska vuotoa ei tullut. Järkytys ja suru olivat sanoinkuvaamattomat, kun lääkäri totesi keskenmenon. Meillä oli jo ennen raskautta yli puoli vuotta yritystä takana ja olimme niin onnellisia kun vihdoin tärppäsi. Kaiken kukkuraksi minulla on kilpirauhasen vajaatoiminta, joten en voi olla ajattelematta, että se on tämän kaiken takana, vaikka lääkitys siihen onkin.