Keskeytynyt keskenmeno ja jälkihoito

Nyt oli kyllä pakko kirjoittaa, niin paljon suututtaa. Ensin taustaa: Olimme menossa ekaan ultraan rv 13 ja suruksemme selvisi, että vauva olikin kuollut jo viikolla 8, sykettä ei siis löytynyt. Sain pikana lähetteen Taysin naistentautien polille. Itkin koko matkan ja olin aivan shokissa. Sain polilta lääkkeen, jonka piti aloittaa keskenmeno. Menin kotiin ja kärsin synnytyssupistuksista 8 tunnin ajan. Huusin kivusta ja oksensin... Kamalaa..

3. päivänä oli sitten tarkoitus mennä Taysiin, jossa keskenmenon olisi pitänyt tapahtua Cytotecin avulla. Makasin osastolla 3 päivää ja mitään ei tapahtunut. Odottelin koko ajan pääsyä kaavintaan, mutta aina oli vastaus "kokeillaan nyt vielä lääkkeellä". Hoitajatkin ihmettelivät, kun keskenmeno ei lähde käyntiin ja että miksei kaavintaan jo lähetetä. Vihdoin 3.päivänä hoitaja tuli pyytämään lääkärin tutkimushuoneeseen, että nyt tarkastettaisiin kaavintaa varten. Makasin tutkimuspöydällä ja kuuntelin lääkärin kommentteja. Ilman mitään varoitusta ja puudutusta lääkäri "kaivoi" sikiön pois. Sanoi, että tämähän tulee tälläkin lailla. Sanoin, että sattuu kovasti, lääkärin kommentti oli " vähän tämä on tietysti epämiellyttävää". Itkin kivusta, vaikka kipukynnykseni on yleensä korkea. Sitten kotiin ja jälkitarkastukseen 4 viikon päästä.

Jälkitarkastus koitti ja ajattelin, että vihdoinkin tämä kamala kokemus on ohi. Mutta ultraäänessä selvisikin, että raskausmateriaalia olikin jäänyt vielä kohtuun, mikä selitti raskaushormoonin korkean tason. Sain lähetteen kaavintaan kiireellisenä. Mitään ei viikkoon kuulunut ja tänään sitten soitin polille, että missä kutsu viipyy. Järkytys oli kauhea, kun kuulin, että minulla onkin aika ensin lääkärille ja katsotaan ensin tyhjennys taas lääkkeillä. Soitin miehelleni, etten todellakaan suostu enää lääkejuttuun, viimeksikään siitä ei ollut mitään hyötyä.

Nyt minua kiinnostaakin millaisia kokemuksia teillä muilla on ollut vastaavassa tilanteessa. Olin kuvitellut, että kaavinta seuraava toimenpide, jos kohtuun on jäänyt vielä raskausmateriaalia. Hermot on todella kireellä, kun tuntuu, että tästä keskenmenosta ei "pääse eroon" koskaan. Ikää on jo melkein neljäkymmentä ja haluaisin kovasti päästä taas yrittämään vauvelia.

 

Ensinnäkin pahoittelut tapahtuneesta!

Itsellä tarinan alku aivan samanlainen, tapahtui tammikuussa. Me tosin menimme jo ultraa seuraavana päivänä sairaalaan, jossa aloitettiin lääkkeellinen tyhjennys. Vuotoa oli muutama päivä, jonka jälkeen selvisin pikkuhousunsuojilla - olin tyytyväinen.
Vuoto tosin vaan jatkui ja jatkui 4 viikkoa, jolloin meninkin jo jälkitarkastukseen.... raskausmateriaalia oli kohdussa edelleen eli lähete suoraan kaavintaan.
Kaavinta suoritettiin siis päivä jälkitarkastuksen jälkeen, ja siitä alkoi vasta "kunnon" toipuminen keskenmenosta. Eli vaadi ihmeessä itsellesi nyt se kaavinta, outoa toimintaa siellä!!
Kaavinnan jälkeen vuotoa oli pari päivää ja siitä sitten 5 viikkoa ensimmäisiin menkkoihin, jonka jälkeen sitten pääsi yrittämään uudelleen. Vielä(kään) ei ole onnistunut uudelleen, mutta keskenmenosta sentään jo "päästy eroon".

 

Ai teillä on sentään ollut jotain jälkitarkastuksia. Itsellä keskeytynyt poistettiin lääkkeillä jotka sain kotiin mukaan, ei siis puhettakaan että olisi sairaalassa tämä tapahtunut. Vuotoa tuli mielestäni yllättävän vähän koko aikana, tihuuttelua jatkui vähän toista viikkoa ja se oli siinä. Kivut kuten ap:lla, oksensin ja ripulikin iski. Kaksi viikkoa tyhjennyksestä ensimmäinen verikoe, jonka tuloksen soitin seuraavana päivänä. Arvot vielä koholla, joten viikon päästä seuraava verikoe. Siinä arvot eivät enää olleet koholla, joten siinäpä sitten kaikki. Ei jälkitarkastuksia, ei mitään. Lääkäri oli jo tuossa ultrassa hyvin tympeä ja kiireinen kun keskeytynyt keskenmeno todettiin, pääasia että sai meidät pian ulos. Vähän jäi sellainen kuva että jos olisi kaavintaan ollut tarvetta, olis annettu kuokka käteen, passitettu kotiin kaivamaan ja sanottu että rouva on hyvä vaan....

 

Minullakin huonoja kokemuksia lääkkeellisestä keskytyksestä. Ei lähtenyt poistumaan vaikka laitettiin kaikki sallitut lääkkeet, nousi korkea kuume ja pääsin kaavintaan. En todellakaan suosittele lääkkeellistä kenellekään! Lääkärit/sairaalat yrittävät päästä halvalla ja suosittelevat lääkkeitä. Sinua on kohdeltu todella törkeästi! Potilailla on oikeudet, niitä valvoo sairaalan potilasasiamies, otahan yhteyttä!

 

Minä kehottaisin myös _vaatimaan_ asianmukaista hoitoa. Ja vähintäänkin hyvin painavasti perusteltua selitystä, miksi olet joutunut näin kauan kärsimään. Keskenmenosta ei itselläni ole kokemusta, mutta kyllä ne lääkärit pompottelevat esimerkiksi kovista endokivuista kärsivää potilasta. Jos siis edes pääsee vastaanotolle, kun ajanvarausta hoitavan sairaanhoitajan mielestä kyseessä täytyy olla vain ovulaatiokivut... (Olin siis kolme viikkoa kotonani vuodepotilaana, kun en kivuiltani jaksanut taistella itselleni asianmukaista hoitoa).

 

Tervehdys!
Oma kokemukseni keskeytyneestä keskenmenosta on viime lokakuulta. Nt-ultrassa r-viikolla 13 havaittiin sikiön kuolleen jo rvkolla 8. Sain myös kotiin otettavaksi keskeytykseen tarkoitetut lääkkeet ja koko viikonlopun odotin vuotoa ja pelättyjä kipuja alkavaksi. Niitä vain ei kuulunut ja itsellä oli hiukan hölmistynyt olo, että tässäkö tämä nyt oli. Soitin maanantaina polille, että musta tuntuu, ettei lääkkeellinen keskeytys onnistunut. Pyysivät saman tien polille tarkistukseen ja ultrassa selvisi, että suuri osa raskausmateriaalia oli vielä jäljellä kohdussa. Sain ajan kaavintaan samalle päivälle ja kaavinta onnistuikin hyvin. Jälkitarkastuksessa 4-6 viikon kuluttua todettiin kohdun olevan tyhjä.

Nyt ehdottomasti vaadit päästä kaavintaan, jos ei kerran lääkkeet onnistuneet tehtävässään ekalla kerralla, niin miten sitten toisella!

Voimia ja lohdutusta sinulle ja miehellesi!

 

Minulla todettiin viime huhtikuun alussa keskeytynyt keskenmeno. Menin pienen tuhruvuodon ja alavatsakipujen takia yksityiselle (lauantai), joka totesi sikiön kuolleen pari viikkoa aiemmin. Sanoin heti että haluan kaavinnan mahdollisimman nopeasti. Lääkäri kirjoitti saman tien viikon sairauslomaa ja pyysi tulemaan maanantaina kätilöopistolle. Siellä ultrattiin uudestaan ja otettiin verikokeet ja sain kaavinta-ajan seuraavaksi aamuksi. Pääsin samana päivänä pois, jälkivuoto kesti viikon. Jälkitarkastuksessa kävin kolmen viikon päästä yksityisellä, kaikki näytti olevan kunnossa. Kuitenkaan vieläkään ei ole tärpännyt, ja kierto on mennyt sekaisin. Tässä kierrossa aloitan terolutit.

 

Hirveitä juttuja! Mulla huomattiin viikolla 10 keskenmeno joka oli tapahtunut viikolla 5. Viikonlopun yli jouduin odottelemaan poliklinikka aikaa ja antoivat lääkkeet mukaan. Eli mulle annettiin heti kaavinta-aika ja jotkut lääkkeet mitkä piti toimenpide aamuna syödä ennen sairaalaan menoa, mitään kipuja ei ollut ja iltapäivällä tehtiin kaavinta. Ensin tuli verta solkenaan, mutta sitten viikonpäästä loppui. Ei mitään jälkitarkastuksia tarvinnut ja 8 viikkoa kesti ennenkuin kierto alkoi normaalisti ja heti eka kierrosta raskaaksi. Nyt yli puolenvälin ollaan menossa ja kaikki hyvin. Jos vielä vastaava tilanne sattuu minun kohdalle niin ehdottomasti kaavinta heti eikä lääkkeellistä tyhjennystä !

Jos minä olisin sinä niin tekisin potilasasiamiehelle ilmoituksen. Ihan järkyttävää kohtelua !

 

Mistä sen tietää, millä viikolla sikiö on kuollut kohtuun? Mulle ei sanottu mitään...

 

sikiön koosta tai sen pussukan koosta mikä siellä ultrassa näkyy. Jostain taulukosta katsoovat mitä raskausviikkoja ne vastaavat.
Ap.n kohtalo on järkyttävä! Näin meitä naisia pompotellaan!

 

Hei,
minulla todettiin keskeytynyt keskenmeno viikolla 14. Odotin kaksosia. Toinen oli kuollut jo vko 10 ja toinen vasta 12+4 tai jotakin. Hirveä järkytys ja valitsin umpimähkään että haluan keskenmenon lääkkeillä. Olin päivän kätilöopistolla jossa sain 5 kertaa lääkettä ja minut lähetettiin yöksi kotiin. Synnytin kotona miehen tukemana. Ensin meni lapsivedet...sitten syntyi sikiöt (aivan vauvoja jo) ja sitten veret, hyytymät ja varmaankin istukka. Järkyttävä kokemus ja osastolta sanottiin puhelimitse että ihan normaalia ja ole vaan kotona. Menetin paljon verta ja lähdin ambulanssilla sairaalaan. Paineet olivat sitten 79/39 ja olin sekaisin. Minua ronkittiin ja ilman puudutusta otettiin isoilla saksilla materiaalia vielä pois. Olin tiputuksessa ja jotekin järjissäni vielä kun pääsin sitten lepäämään hetkeksi. Kaikki mahdollinen tapahtui. Lääkäri ei oikein osannut käyttää ultraa jne. Lopulta pääsin kaavintaan rättiväsyneenä. Kaavinta kesti 30 minuuttia jostakin syystä, yleensä kestää 10 min. Lääkäri totesi että kaikki on mennyt kohdallani pieleen. Niin menikin ja en syytä ketään. Kätilöopistolle en kuitenkaan mene ikinä jos ei ole ihan pakko.

Suru on ollut valtava ja kokemus kova. Elämä jatkuu ja kotona on pieni tyttö ja ihana mies.

Toivottavasti en järkyttänyt ketään.

 

Ihan järkyttäviä kokemuksia teillä! Kyynelsilmin täällä luen.. Jos vain suinkin jaksatte jossain vaiheessa niin viekää tollaset asiat eteenpäin! Jos vaikka joskus naisten ei tarvisi enää kärsiä epäasiallisesta kohtelusta muutenkin vaikean asian keskellä painiessa.

Turhautunut: Sulla on oikeus vaatia tästä eteenpäin asianmukaista hoitoa ja kohtelua! Ei mitään lääkkeellisiä tyhjennyksiä enää.

Voimia naiset!

 

aih, tää olikin vanha ketju... uppouduin niin etten hokannu päiväyksiä katsoa.

 

Sinulle kaksosten kotisynnytys: Aivan järkyttävää, olen sanaton! Jos tuo kaikki on tosiaan totta niin nosta syyte!