Turhautunut
Nyt oli kyllä pakko kirjoittaa, niin paljon suututtaa. Ensin taustaa: Olimme menossa ekaan ultraan rv 13 ja suruksemme selvisi, että vauva olikin kuollut jo viikolla 8, sykettä ei siis löytynyt. Sain pikana lähetteen Taysin naistentautien polille. Itkin koko matkan ja olin aivan shokissa. Sain polilta lääkkeen, jonka piti aloittaa keskenmeno. Menin kotiin ja kärsin synnytyssupistuksista 8 tunnin ajan. Huusin kivusta ja oksensin... Kamalaa..
3. päivänä oli sitten tarkoitus mennä Taysiin, jossa keskenmenon olisi pitänyt tapahtua Cytotecin avulla. Makasin osastolla 3 päivää ja mitään ei tapahtunut. Odottelin koko ajan pääsyä kaavintaan, mutta aina oli vastaus "kokeillaan nyt vielä lääkkeellä". Hoitajatkin ihmettelivät, kun keskenmeno ei lähde käyntiin ja että miksei kaavintaan jo lähetetä. Vihdoin 3.päivänä hoitaja tuli pyytämään lääkärin tutkimushuoneeseen, että nyt tarkastettaisiin kaavintaa varten. Makasin tutkimuspöydällä ja kuuntelin lääkärin kommentteja. Ilman mitään varoitusta ja puudutusta lääkäri "kaivoi" sikiön pois. Sanoi, että tämähän tulee tälläkin lailla. Sanoin, että sattuu kovasti, lääkärin kommentti oli " vähän tämä on tietysti epämiellyttävää". Itkin kivusta, vaikka kipukynnykseni on yleensä korkea. Sitten kotiin ja jälkitarkastukseen 4 viikon päästä.
Jälkitarkastus koitti ja ajattelin, että vihdoinkin tämä kamala kokemus on ohi. Mutta ultraäänessä selvisikin, että raskausmateriaalia olikin jäänyt vielä kohtuun, mikä selitti raskaushormoonin korkean tason. Sain lähetteen kaavintaan kiireellisenä. Mitään ei viikkoon kuulunut ja tänään sitten soitin polille, että missä kutsu viipyy. Järkytys oli kauhea, kun kuulin, että minulla onkin aika ensin lääkärille ja katsotaan ensin tyhjennys taas lääkkeillä. Soitin miehelleni, etten todellakaan suostu enää lääkejuttuun, viimeksikään siitä ei ollut mitään hyötyä.
Nyt minua kiinnostaakin millaisia kokemuksia teillä muilla on ollut vastaavassa tilanteessa. Olin kuvitellut, että kaavinta seuraava toimenpide, jos kohtuun on jäänyt vielä raskausmateriaalia. Hermot on todella kireellä, kun tuntuu, että tästä keskenmenosta ei "pääse eroon" koskaan. Ikää on jo melkein neljäkymmentä ja haluaisin kovasti päästä taas yrittämään vauvelia.
3. päivänä oli sitten tarkoitus mennä Taysiin, jossa keskenmenon olisi pitänyt tapahtua Cytotecin avulla. Makasin osastolla 3 päivää ja mitään ei tapahtunut. Odottelin koko ajan pääsyä kaavintaan, mutta aina oli vastaus "kokeillaan nyt vielä lääkkeellä". Hoitajatkin ihmettelivät, kun keskenmeno ei lähde käyntiin ja että miksei kaavintaan jo lähetetä. Vihdoin 3.päivänä hoitaja tuli pyytämään lääkärin tutkimushuoneeseen, että nyt tarkastettaisiin kaavintaa varten. Makasin tutkimuspöydällä ja kuuntelin lääkärin kommentteja. Ilman mitään varoitusta ja puudutusta lääkäri "kaivoi" sikiön pois. Sanoi, että tämähän tulee tälläkin lailla. Sanoin, että sattuu kovasti, lääkärin kommentti oli " vähän tämä on tietysti epämiellyttävää". Itkin kivusta, vaikka kipukynnykseni on yleensä korkea. Sitten kotiin ja jälkitarkastukseen 4 viikon päästä.
Jälkitarkastus koitti ja ajattelin, että vihdoinkin tämä kamala kokemus on ohi. Mutta ultraäänessä selvisikin, että raskausmateriaalia olikin jäänyt vielä kohtuun, mikä selitti raskaushormoonin korkean tason. Sain lähetteen kaavintaan kiireellisenä. Mitään ei viikkoon kuulunut ja tänään sitten soitin polille, että missä kutsu viipyy. Järkytys oli kauhea, kun kuulin, että minulla onkin aika ensin lääkärille ja katsotaan ensin tyhjennys taas lääkkeillä. Soitin miehelleni, etten todellakaan suostu enää lääkejuttuun, viimeksikään siitä ei ollut mitään hyötyä.
Nyt minua kiinnostaakin millaisia kokemuksia teillä muilla on ollut vastaavassa tilanteessa. Olin kuvitellut, että kaavinta seuraava toimenpide, jos kohtuun on jäänyt vielä raskausmateriaalia. Hermot on todella kireellä, kun tuntuu, että tästä keskenmenosta ei "pääse eroon" koskaan. Ikää on jo melkein neljäkymmentä ja haluaisin kovasti päästä taas yrittämään vauvelia.