Keskeytyneen keskenmenon kokeneita?

Itsellä todettiin v.2008 keskeytynyt keskenmeno ekassa ultrassa rv 11+2. Se oli aika kova shokki...raskausoireet oli ihan siihen päivään asti, tosin huomasin aamulla että rinnat ei ollut enää ollenkaan kipeet. Siitä vähän jo aavistelin, että mahtaako kaikki olla ok ja kun kätilö sit huudahti ultratessaan, että "Onpa se pieni!" niin samantien tuli itku...Nyt sitten eilen tein positiivisen raskaustestin ja ja laskin että olen viikolla 5...Pessimistinä ajattelen, että ei tämä tästä etene kovinkaan pitkälle, varsinkaan kun raskausoireita ole juuri lainkaan. Mutta aika näyttää...laskettu aika olisi joulun tienoilla.

 

mulla toi alku oli jotenkin hankalaa, mietin kokoajan että kesken menee. nyt oon viikolla 8+2, ja raskaus ei oo mielessä enää 24/7 mutta en edelleenkään jaksa uskoa että loppuun päästään. jotenkin helpompaa näin. tosin jossain vaiheessa se olisi alettava valmistautua ajatukseen että vauva sieltä tulee, halusi tai ei :ashamed:

 

Minulla oli loppuvuodessa ihmisentaimi kuollut kohtuun alle 6-viikkoisena. Tilannetta seurattiin, ulos tuli lopulta spontaanisti vasta 12+0. Sen jälkeen yksi raskaus takana, sitä ennen kaksi km, joten ymmärrän kyllä tunteesi. Mutta paistaa se päivä risukasaankin, koita luottaa raskauteen! Kolaus mahdollisen km kohdalla on nimittäin yhtä kova, olet sitten täysillä raskaana tai pessimistisesti.

 

:hug: Meillä takana kaksi keskeytynyttä km:a ja yksi joka luokiteltiin myöhemmin kohtukuolemaksi. Nyt on menossa jo rv 29. Tässä raskaudessa pelko pienen menettämisestä väheni vasta joskus rv 20 jälkeen. Minulle on siis tehty yksi kaavinta, yksi lääkkeellinen tyhjentäminen kotona ja lisäksi yksi tuskaisa synnytys rv 18. Onnellista odotusta ja kovasti suojelusenkeleitä matkaan pienelle.

 

Itsellä todettiin v.2008 keskeytynyt keskenmeno ekassa ultrassa rv 11+2. Se oli aika kova shokki...raskausoireet oli ihan siihen päivään asti, tosin huomasin aamulla että rinnat ei ollut enää ollenkaan kipeet. Siitä vähän jo aavistelin, että mahtaako kaikki olla ok ja kun kätilö sit huudahti ultratessaan, että "Onpa se pieni!" niin samantien tuli itku...Nyt sitten eilen tein positiivisen raskaustestin ja ja laskin että olen viikolla 5...Pessimistinä ajattelen, että ei tämä tästä etene kovinkaan pitkälle, varsinkaan kun raskausoireita ole juuri lainkaan. Mutta aika näyttää...laskettu aika olisi joulun tienoilla.

ai niin, ei mullakaan ollut oireita tossa vaiheessa. ne tuli viikolta 6 tai 7. ja sen jälkeen oon toivonut oireettomuutta ei tää pahoinvointi oo mistään kotoisin, ja väsymys.

 

Mulla myös 2008 keskeytynyt keskenmeno. Rv 14 ultrassa todettiin että kasvu pysähtynyt rv11-rv12 .
Seuraavassa raskaudessa olin epäileväisin mielin ja keskenhän sekin meni, tosin jo aikaisemmin ja itsestään vuodolla alkoi rv 9 . Kolmannen kerran kun tulin raskaaksi olin entistä epäuskoisempi, mutta tuossa tuo tyty 4,5 kk nukkuu päikkäreitään :heart:

Veikkaisin että olo helpottuu ultran jälkeen, kun on se viimeksi huonoja uutisia tuonut välietappi takana. :hug: Koita ajatella niin, että ihan yhtä hyvin tämä voi onnistuakin!
Mulle lekuri sanoi, että useamman perättäisen keskenmenon kokee vain noin 1% naisista, mutta yhden kokee yli 15 %

 

Mulla oli tammikuussa 2010 keskeytynyt km ja olin lääkkeellisesssä tyhjennyksessä joka epäonnistui ja jouduin siitä parin viikon päästä vielä kaavintaan. Yksi "normaali" kierto oli välissä ja nyt taas raskaana ja rv 7+6 ja pelkään kokoajan että menee kesken taas kun ikääkin jo on yli 35v. Kaksi kertaa oon jo ultrassakin käynyt ihan mieltäni rauhottaakseni. Ens maanantaina taas. Ja kaikki siis omakustanteisesti :attn: . Oireita kuulostelen ihan haukkana kun viimeksi oireet loppuivat yhtäkkiä ja siitä tiesin et jotain vinossa. Mutta hyvin pessimistisiä ovat minunkin ajatukseni. Vasta jos pääsen rv 12 asti niin uskon rauhoittuvani. PAitsi sitten saa varmaan taas pelätä punktiota tms.

 

Keskeytynyt keskenmeno rv10 2002 ja rv19 2010 tammikuussa. Edelleen aivan rikki keskenmenon jäljiltä. Mutta kyllä elämä voittaa ja joskus toivottavasti vielä uskaltaa alkaa haaveilla vauvasta taas. Lapsia kaksi syntynyt keskenmenojen välissä.

 

Keskeytynyt keskenmeno rv10 2002 ja rv19 2010 tammikuussa. Edelleen aivan rikki keskenmenon jäljiltä. Mutta kyllä elämä voittaa ja joskus toivottavasti vielä uskaltaa alkaa haaveilla vauvasta taas. Lapsia kaksi syntynyt keskenmenojen välissä.

Voi ei.... Selvitettiinkö sitä lainkaan, että miksi viikolla 19 raskaus keskeytyi? Joka päivä on pelko perseessä loppuuko raskausoireet tai alkaako vuoto...Ensimmäisen lapseni saanut v.2001 ja silloin oli niin nuori ettei ymmärtänyt edes pelätä mitään komplikaatioita.

 

Mulla nytten tammikuussa 2010 oli ensimmäinen keskeytynyt keskenmeno rv 12+2 ja todettiin ensimmäisessä np ultrassa missä hoitaja sanoi että "sikiöltä ei löydy sykettä" ja että "se on menehtynyt ilmeisesti jo joulukuussa 2009".Pietin itkua silloin vaikka todella sattui ja teki mieli itkeä ihan hulluna,mutta sitten kun autoon pääsin niin silloin purskahdin itkuun ja itkin kotia päästyäni,meillä myös sikiö oli pieni,sikiöllä vastasi viikkoja tuolloin vain 7+0. :'( Otin kuvankin muistoksi siitä kun hoitaja kysyi että haluanko kuvan muistoksi.Ja nytten tuon keskenmenon jälkeen olen yrittänyt raskautua uudelleen mutta ei ole tärpännyt vieläkään. :'( Toista lasta yritetään uudestaan.

 

Takana on yksi keskeytynyt keskenmeno, joka jätti jälkensä ja seuraava raskaus oli henkisesti rankka loppuun saakka. Tuosta toisesta raskaudesta saimme ihanan pojan.

En kaipaa raskausaikaa ollenkaan sillä en uskaltanut nauttia siitä missään vaiheessa oikeastaan ollenkaan vaan olin varalta varuillani koko ajan.

 

Mulla aikalailla sama stoori + ikäluokka kun jääräpäällä. 11/09 kkm, tyhjennys epäonnistui ja kaavittiin. Nyt rv 5+2 menossa. Vuosi siis yritettiin tuon jälkeen. Yritän ajatella, että jos menee taas kesken niin tätä(kään) ei ole tarkoitettu meille saapuvaksi, ja siinä on ollut jotain vikaa.

 

Itselläni oli keskeyntynyt keskenmeno 08/08 rv 14.
Sikiön sydän oli lakannut lyömästä rv13+1,istukassa oli jokin pieni hyytymä. Kokemus oli elämäni pahin ja jouduin pienen synnyttämään alakautta. Sen jälkeen raskauduin uudestaan 4 kk päästä ja syntyi terve poika. Keskenmennyt oli myös poika. Ja nyt olen uudestaan rv10 raskaana vailla oireita ja pelottaa että taasko tässä käy samalla tavalla. Mutta kun ei niille mitään voi niin en ole kamalasti asiaa alkanut stressaamaan,selviää sitten vajaan parin viikon päästä np-ultrassa onko pieni elossa vai ei.
Tämä on 9.raskauteni ja kuudetta elävää siis odotellaan.