Keskenmenon pelko piinaa ajatuksissa.

Mitenhän sitä saisi tsempattu niin, ettei olisi niin rajua keskenmenon pelkoa. Edellinen raskaus meni varhaisessa vaiheessa kesken ja on jäänyt mieleen kummittelemaan. Ensin luulin, että ei siinä mitään ongelmaa. Ja mielestäni olin ihan sinut asian kanssa.
Mutta nyt kun on taas alkuraskaus menossa niin eipä olekaan niin helppoa

Mietin jokaista selän vihlaisua liian tarkkaan, hartiapistosta ja mitä kaikkea tuossa oireita nyt olikin. Ja kun ne oireet oli silloin rajut, niin nyt tulee tarkkailtua koko ajan pientäkin kipua. Sampura..

Pitäisi vaan saada hus hus pois kaikki moiset ajatukset. Tämä on uusi raskaus ja sillä selvä. Oliskin noin helppoa..

 

Tiedän niin mistä puhut.

Takana yksi km rv 9+?, tästä jo vuosia aikaa. Nyt rv 5+5 enkä ole hetkeäkään uskaltanut iloita tästä raskaudesta, koko ajan on ollut tosi vahva tunne että kesken menee. Ja eilen aamulla se sitten alkoi, ruskea vuoto, olen jo mielessäni luovuttanut tämän raskauden suhteen.

 

Eewokki, huhhuh todellakin. Miten sulla nyt on mennyt, onko vuoto enentynyt? Mä tiedän, että mulla ei tartte ku tippa tulla minkäänlaista suhrua niin peli on menetetty. Näinkin alussa tuntuu, että joka vessakäynnillä pitää tarkkailla. Luulin, et oisin pystynyt nauttimaan enemmän.

 

Koittakaahan vain olla ajattelematta asiaa, vaikka varmasti on vaikeaa. Mulla ekassa raskaudessa vaikka minklaisia kipuja ja ruskehtavaa vuotoa ja tuolla pihalla tuo reilu kolme vuotias silti nyt juoksee Itselläni ei kyllä ole ollut keskenmenoa (ainakaan vielä) ja kyllähän se huolettaa ja pelottaa tässä raskaudessa ihan kuin ekassakin. Oon vasta viikolla 6-7 ja harvasepäivä on tullut pikkuista vuotoa. Ei veristä vaan lähinnä sella sta rusehtavaa valkovuotoa. Kyllähän se joka kerta säikäyttää, kun veskissä käy, mutta pitää koittaa silti ottaa rennosti ja uskoa että sieltä masu asukki löytyy, kun viimein kuukauden päästä on eka neuvola käynti.. Kaikki kivut ja vuodot ei todellakaan tarkoita keskenmenoa, vaikka ne tietysti pistää kovasti pelottamaan

 

Minulla oli reilu vuosi sitten keskenmeno viikolla 18. Tässä raskaudessa oli aivan mieletön keskenmenon pelko. Eikä huoli kokonaan ole ohi nytkään. Alussa oli tässä raskaudessa ruskeaa vuotoa sekä viikolla 9+ ihan kirkasta verta, enemmän kuin menkoissa ja niin vaan viikkoja on nyt 36 ja kovasti vauvaa jo malttamattomana odotellaan:heart: Että ei ne vuodot välttämättä mitään tarkoita. Peloista kannattaa jutella neuvolassa. Itse olen käynyt myös neuvolapsykologilla juttelemassa. Puhumalla ne murheet useimmiten pienenee

 

Voimia!

itsella perakkaisia keskenmenoja takana monta: 06/09, 06/10, 10/10, 11/10, lisaksi viela huonosti paattynyt turner-raskaus, jolloin tytto syntyi 19 raskausviikolla 12/08. Nyt kun helmikuussa plussasin, oli todella vaikeaa rentoutua aluksi.
Koska jokaisen KM:n jalkeen ajattelin etta, ei tallai voi enaa kayda kun jo niin monta.... ja aina sai pettya uudelleen...
Mutta sitkeys palkitaan.
helmikuun plussa potkii masussa, ja la lokakuussa:heart: Nyt kun yli puolenvalin mennaan niin olen jo rentoutunut pikkuhiljaa... etta tama tulee syliin asti.
2 lasta ennestaan terveena maailmaan saatettu, niin se piti mulla toivoa ylla.

kannattaa tosiaan puhua, vaikka hyvalle ystavalle tms omista tunteista. Mulle ystavat olivat iso apu.

T.Neiti+Kihuli 23+2

 

minäkin pelkään tajuttomasti km:a, koska sisko saanut jo neljä kertaa sen.
Vaikka olen ihan alussa, (tein kaksi päivää sitten testin) pelkään kuollakseni, että kuvittelen vaan oireet..
Ja sitten nämä alavatsakivut huolestuttaa..

 

Mä pääsin mielestäni loistavasti eroon peloista tuossa viime viikolla. Olin ihan ihmeissäni kuinka mä pystyinki nauttimaan raskaudesta vaikka takana keskenmeno. Ensinhän olin ihan heikkopäinen niinku tuosta aloituksestakin huomaa.
Mutta. Eilen sit huomasin illalla punaista pyyhkiessä. Ei mitään rusehtavaa vaan kirkasta. Yö sitten meni enemmän ja vähemmän pyöriessä ja miettiessä. Nyt aamulla sitten vuoto lisääntyny ja kiitettävästi hyytymää joukossa. Joten näinpä on että kesken menee toisen.
Mun tekis mieli kirjoittaa tähän kaikki kirosanat mitä tiedän.
Oon jotenkin itellekin niin helvetillisen kiukkuinen että mä annoin periksi sille onnellisuuden tunteelle! Voi että mulla on nyt niin huono mieli, olin jo ihan varma että esikoisesta saadaan helmikuussa leivottua isoveikka.
Mä oon kaikesta niin väsyny ja kiukkunen, miksi en ole voinut tavata mun miestä parikymppisenä, meillä ois tupa täynnä porukkaa. Tiedän, että pitää olla kiitollinen yhdestäkin lapsesta ja tottakai olen, mutta tää on niin turhauttavaa kun ikä kummittelee mielessä ja blaa blaa blaa. Olis sit nii ettei tärppäiskään mutta tää että menee perhana kesken niin en jaksa.

Anteeksi valitus, tältä tuntuu just nyt.

 

Kirjoitin OmenaKukka sulle just viestin mutta tilanne selvisikin jo täältä, voi ei, olen tosi pahoillani sun puolesta. :'( :hug:

 

Mulla on ensimmäinen raskaus kierron mukaan laskettuna 7+3 ja pelkään aivan hulluna keskenmenoa tai kohdun ulkopuolista.. Ystävä sai ihan vasta 2 keskenmenoa ihan peräkkäin ja näin läheltä kuinka pahasti se sattuu..
en silti osaa olla iloitsematta tästä..Enkä uskalla läheisille kertoa raskaudesta, kun jos keskenmenon saan, on helpompaa jos kukaan ei vahingossakaan huomauta asiasta..Helpompi on vain kertoa sitten menneessä muodossa..
Sitten kun en tiedä mitkä kivut ja tuntemukset kuuluvat raskauteeni ja mitkä taas kertovat jostain muusta, kun ei aikaisempia raskauksia ole..

 

hepuhi, mulla on niin samat tunteet ollut. En osaa olla iloitsematta vaikka kuinka pelottaakin =)