Keskenmenon jälkeen raskaana

[Katsu*]

Kiitos taas J-R ja Jane Täällä on mukava käydä lukemassa kannustuvia sanoja.Se ahdistus tosiaan helpotti mutta nyt on ollut lievää jännittyneisyyttä hetkittäin enkä edes taas osaa syytä löytää sen tarkemmin.Esikoinen jo reilu 4 vuotias.Tuntuu että vauva ajasta jo pitkä aika.Ehkä sekin voi vaikuttaa.En ottanut ollenkaan saarnaamisena Janen kirjoitusta vaan päinvastoin.Onneksi säätiedotus näyttäisi nyt sellasta että pääsee ulkoilemaan vauvan kanssakin vapaasti. Juu,saan minä välillä nukkuakin

katsu ja poika 18pv

 

[J-R]

Onnea Viljonkkatyttö hyvistä uutisista! Mulla ei ole kokemusta siitä, jos viikot ja vauvan koko eivät meinaa täsmätä, kun oma eka raskaus oli tuulimuna. Syke kuitenkin näkyy ja vauva onoikeassa paikassa, iloitaan siitä. Itse takerruin tämän toisen raskauden alkupäivinä ja viikkoin tiukasti ajatukseen "raskaana kunnes toisin todistetaan", ja yritin pitää ajatuksen poissa murheista. Janekin kamppailee tämän saman asian kanssa. Kumpa voisin sanoa, että kyllä se siitä ja ajatelkaa muita asioita, mutta ainakin itse koin alun todella raskaaksi. Muutaman viikon jälkeen kyllä (ehkä 7-9 rv:t) aloin pikkuhiljaa hyväksyä ajatusta, etten voi itse vaikuttaa tilanteeseen. Tuli jotenkin sellainen passiivisen odotuksen kausi ajatuksella käy mitä käy, en voi sille mitään. Np-ultraa rv 12 jännitettiin mihen kanssa enemmän kuin mitään ikinä, ja siellä hyviä uutisia saatuamme oloni parani. Myönnän kyllä, että vasta rakenneultra rv 20 hälvensi loput pelot. Keskenmenon takia raskaus muuttui siis nautinnolliseksi vasta puolessa välissä. Aika hurjaa, mutta enkän minä ajatuksille minkään mahtanut. Nyt tuntuu hyvältä, kun usko siihen, että asiat voivat mennä hyvinkin, on palannut. Jane, kyllä sunkin usko voi palautua. Yllättävän nopeasti se sitten rakentuu, kun takaiskuja ei tulekaan (ja sullehan ei tule!). Toivon kovasti, että gynesi on viisas ihminen, joka osaa sanoa Sinulle jotain, johon voit tarttua. Jotain mikä auttaa sinnittelemään. Musta tärkeää on se, ettei päästä epätoivoa valloilleen, vaan yrittää pitää mielen niin rauhallisena kuin mahdollista. Ainakin siten voi vähentää stressihormonimylläkkää. Sille, ettei voi vielä iloita ja nauttia raskaudesta, ei kaiketi mahda mitään. Noin mä yritin ajatella, ja siihen aktiivisesti pyrin, eli tein jotain muuta jos huomasin alkavani kiihtyä epätoivoiseksi. Ja muistakaa, että olen esimerkki siitä, että kaikki voi oikeasti mennä hyvinkin, ja meitä on täällä monta!

Katsulle edelleen tsemppiä sinne vuoristoradalle hyvien ja huonojen hetkien vaihteluun. Mä ajattelen usein, että elämässä on just silloin järkeä kun se tuntuu joltain, oli se sitten iloa tai harmia. Kuka sitten loppujen lopuksi kaipaa ihan tasaista aina ja koko ajan?

Tiitu-tii, moikkaus! Mekin mietittiin 4d-ultraa, mutta meillä oli äitiyspolilla mun tarpeisiin riittävän tarkka ultra. Vauvan sukupuolikin selvisi, mutta en sitä rohkene tänne kirjoittamaan, kun ollaan päätetty pitää asia salassa. Oltiin jo päätetty, että mennään tarkempaan ultraan, jos ei lapsen sukupuoli selviä. Kaikille se ei ole lainkaan tärkeä tieto, mutta musta on tuntunut, että olen ikään kuin jälkijunassa suhteen luomisessa vauvani kanssa, kun niin pitkään en uskonut edes olevani raskaana. Saati että kaikki menisi hyvin. Sukupuolen tietäminen on jotenkin tehnyt vauvan minulle todellisemmaksi, ja jostain sysstä on helpompi uskoa siihen, että vihdoin kaikki menee hyvin. a uskonkin nyt niin vahvasti, etten oikeastaan edes ajattele koko asiaa vaan nautiskelen kaikesta vauvan tuloon valmistautumisesta.

Kelan paperit ovat vieläkin työpöydän laatikossa, en millään saa itse pähkäiltyä miten homman hoidan. Palkanlaskija on ollut lomalla, joten pääsen maanantaina selvittelemään asiaa. Haluan saada ne eteenpäin, että äitiyspakkauskin tulee joskus. Olen ihastellut miljoonan ystäväni kanssa heidän äitiyspakkauksiaan, ja maltan tuskin odottaa omaani. Ihan kuin pikkutyttönä joulupukkia odottelemassa =)

Vatsani kasvaa, ja vauva on aktiivinen liikkuja. Voisin kertakaikkiaan vaikka jäädä pois töistä ja siirtyä kokopäiväiseksi vauvanpotkuttelujen bongaajaksi. Ihan hullua, miten tässä järkevä ihminen pikkuhiljaa huomaa muuttuvansa ihan hölmöläiseksi =) Uni ei oikein enää maita niinkuin alussa, joten nytkin heitän toppavaatteet niskaan ja lähden ruokaostoksille.

Mukavaa alkanutta viikonloppua kaikille!

T: J-R, rv 23

 

[Jane75]

Kiitos J-R rohkaisevista ja myötätuntoisista sanoista. Kyllä minä enimmän ajan pystyn vielä olemaan ihan rauhallinen ja panikoimatta, kun asiahan on vaan niin etten minä elämän kululle ja näille suurille asioille oikeasti voi mitään. Ehkä eniten kyllä harmittaa juuri tuo ettei näin alkuraskaudessa pysty asiasta iloitsemaan, vaan mieleen hiipi heti epäilys ja epävarmuus. Mutta niinhän se nyt vain on, ja asia täytyy hyväksyä. Toivon niin kovasti että tällä kertaa nämä hermoja raastavat viikot menisivät nopeasti, ja minut palkittaisiin sillä että masussa kaikki hyvin. Ja jos nyt jotakin positiivista mahdollisesta km:stä pitäisi repiä niin sittenpähän pääsisin ainakin niihin tutkimuksiin. Mutta toivottavasti saisin jo perjantaina hieman helppiä siltä gyneltä että jaksaisin nämä loput viikot hermot kasassa ja jokseenkin mielenterveyskin vielä tallessa.

Katsu, olen itsekin miettinyt että mitenköhän sitä enää muistaa niitä vauva-ajan juttuja, tuntuu että siitä ajasta on jo kauan (esikoinen hieman yli 2-vuotias) ja muutenkin niihin aikoihin oli jotenkin niin hormoonihuurussa ettei välttämättä kaikkea niin kirkkaasti vaan muista. Mutta eiköhän asiat pikkuhiljaa palaudu mieleen, itsellä oli se vauva-aika kyllä täynnä epävarmuutta itsestään ja kyvyistään osata huolehtia siitä vauvasta joten toivottavasti tällaisilta suurilta epävarmuuden tunteilta säästyisi, edes vähäsen, nyt sitten tokan kanssa, kun sen aika tulee. Ne vauvat on kyllä sitkeämpiä ja vahvempia kuin miltä ne näyttää, ja ne kestää paljon, myös äidin toilailuja.

Jane 5+1

 

[HMM83]

Kiva lueskella taas pitkästä aikaa että miten teillä muilla tilanteet kehkeytyy..
Janelle voimia kovasti alkuajan kärvistelyihin, Katsulle puolestaan voimia ajatusmyllerryksien ja tunnemyrskyjen keskelle.. Ja J-R:lle Kelan paperinipun täyttämiseen.. Mie omani sain täytettyä (marssin niiden kanssa Kelaan ja täytin siellä..pääsee paljon pienemmällä päänvaivalla).

Mie täällä kammolla odottelen ensi viikon kontrolliultraa ja koitan siitä huolimatta psyykata itseäni tekemään valmiiksi asioita pikkuhiljaa. Kohtu supistelee todella paljon pienestäkin rasituksesta, joten on pakko valmistautua myös siihen ajatukseen ettei kaveri ehkä ihan loppuun asti malta lisätilanviejän kanssa masussa oleilla..

Oireita on taas alkanut tulla lisää ajan kuluessa. Yöllisiä lihaskramppeja ja suonenvetoja on monesti, ja vaikka yöllä ei niihin heräiskään, niin aamulla on pohkeet ns. väsyneen ja puutuneen oloiset..oon koittanu nukkua millon tyyny ja jalkojen välissä ja milloin tyyny jalkojen alla.. Se tuntuu vähän auttavan
Selällään en voi enää edes nukkua, koska selkä kipeytyy ja tulee huono olo. Ja uutena ongelmana on se että jos on syönyt ennen nukkumaan menoa ja vaavi sattuu sopivaan asentoon, niin suurella todennäköisellä tulee syömiset ylös.. Sen verran siis alkaa mahalaukkua jo painamaan..

Pikkukaveri liikkuu paljon joka päivä.. Joka onneksi pitää mielen vähän rauhallisempana. Miulla kun edelleen ajoittain on se ajatus sinne mahaan voi vaan kuolla ilman mitään oireita. Epämukavampi puoli on se että täällä on otettu virtsarakko nyrkkeilysäkin rooliin..ei kovin miellyttävää.. :/
Liikkeet näkyvät myös ulospäin jossain määrin jos tulee napakoita potkuja tai kaveri vaihtaa kokonaan asentoa, niin masu heiluu mukana ja on usein ns. vino kun ilmeisesti pylly on viistossa pystyssä,niin maha on toiselta sivulta reilusti korkeampi.. Melko vinkeän näköistä..

Tänään alkaa meillä perhevalmennus johon ollaan yhdessä menossa.. Miusta sinne on kiva mennä, saa taas käytännöntietoa asioista ja voi jatkaa henkistä valmentautumista.
Mutta kai taas tulee huokastua helpotuksesta vasta sitten sen ylimääräisen ultran takia.

Oon ollut nyt paljon tekemisissä kummipoikani kanssa, jolla on SOD-syndrooma..hän on sokea.
Se on vaan aiheuttanut itsessään suurta huolta ja turhaa mietintää..totta kai se mietityttää.. :/

Noh..valmennusta odotellessa ja huilaillessa..
Zemppiä taas teille kaikille masujenne ja asukkienne kanssa..

-HMM83 ja tiitiäinen 26+6-

 

[Jane75]

HMM83:lle tsemppiä ultraan, milloinkas sinulla onkaan se? Tulehan taas kertomaan kuulumisia, todella pitkälle olet jo päässyt, itse kun täällä kärvistelee juuri ja juuri 6. viikon paremmalla puolella niin tuntuu ikuisuudelta että voisi olla jo yli puolivälin.

Minäpä olenkin iloinen siitä että olen alkanut voimaan huonosti! Sellaista pientä etomista läpi päivän, ei ole vielä tarvinnut oksentaa mutta kuitenkin niin etten edes minä taida osata itselleni sellaista oiretta kuitenkaan kokonaan ilmasta kuvitella. Yritän tämän ottaa hyvänä merkkinä, yleensä kun minulla ei raskausoireita ole ollenkaan - ei edes ollut siinä yhdessä onnistuneessa raskaudessa. Jospa tämän kerran kuitenkin voisi käydä hyvin, katsotaan nyt.

Olin muuten perjantaina siellä gynellä, ja oli todella mukava sellainen, kerrankin otti todesta kaiken mitä kertoi ja jakoi huolet. Ainoa asia joka jäi harmittamaan oli etten mennyt yksityiselle heti viime km:n jälkeen, sillä nyt on jo liian myöhäistä tätä raskautta ajatellen edes tehdä tiettyjä testejä. Mutta jotenkin silloin ajattelin että kyllä minä kestän ja selviän itsekseni vielä yhdestä raskaudesta ja mahdollisesta km:stä - vaan onpa nämä pari viikkoa ollut niin raskaita henkisesti etten minä sitten kestänytkään ilman apua. Joten jos nyt kerran kuitenkin menin yksityiselle niin olisi pitänyt mennä jo aikaisemmin... No joo, ei tälle asialle voi enää mitään, huomenna menen joka tapauksessa verikokeisiin ja tsekataan ainakin kilppariarvot ja raskaushormonin määrä, ja sitten tilattiin ne hyytymistekijätutkimusten labratulokset, niin niillä päästään sitten taas eteenpäin, uusi gyneaika on ensi perjantaina. Silloin tehdään myös uusi ultra - nyt perjantaina siellä kyllä näkyi jo jotakin, ja ehkäpä myös vilahteli sydämensyke, mutta kun viikot ovat vielä niin vähäiset niin eipä mitään vielä varmuudella pystytty sanomaan muuta kuin että kaikki kyllä näytti ihan ok:lta vielä. Mieltä kyllä rauhoittaa se että nyt on olemassa apua lähellä ja tilannetta seuraataan läheisesti, viikko kerrallaan kuten gynekin sanoi. Oi menisipä nämä seuraavat 6-7 viikkoa nopeasti - itse asiassa minut voisi vaivuttaa koomaan ja joku sitten herättäisi 12. viikon paremmalla puolella ja kertoisi miten meni...

Sellaisia kuulumisia täällä - mites teillä muilla menee? Ja mielellään ketjuun saa uusiakin tulla kirjoittelemaan jotka samassa veneessä ovat, vai pystyttekö kaikki muut km:n jälkeen raskautuneet olemaan panikoimatta ja rauhallisia? Siinä tapauksessa nostan teille kyllä hattua.

Hyvää sunnuntain jatkoa toivottelee

Jane 6+1

 

[Tipsuliini]

Ensimmäistä kertaa uskaltaudun minäkin tänne kirjoittelemaan, ihan jo sen vuoksi, että Janen kanssa niin kovin samoilla päivillä jännitellään näitä raskauksien etenemisiä. Itselläni nyt kasassa vaivaiset 6+4 ja torstaina olisi ensimmäinen ultra tiedossa. pelottaa vaan niin kovasti, eikä syitä tarvitse varmastikaan ruveta selittelemään... :/

Pari päivää on nyt ollut ihan jatkuvaa pahoinvointia, mikä on näin voimallisena täysin uusi oire minulle. Kummassakaan edellisessä kmon päättyneessä yrityksessä en ollut näin totaalisen kamalassa olotilassa missään vaiheessa. Toivon niin, että se olisi hyvä merkki!

Jotenkin höpsön taikauskoisena minusta tuntuu, että ei pitäisi vielä täällä kirjoitella, vaikka ollaanhan sitä ainakin tällä hetkellä raskaana...joten, katellaanpa nyt, mitä tästä tällä kertaa tulee. Palailen taas asiaan, mikäli jotain kerrottavaa lähipäivinä saan. Jaksamista, uskoa ja onnellista odotusta teille kaikille! Ja Janelle ihan extratrempit näiden päivien kestämiseen!!

 

[Erica.]

Heippa!

Pakko itsekin kirjoittaa tänne muutama rivi kun kirjoituksenne ja ajatuksenne on niiiiin samat kuin itsellä.
Täällä on reilu pari vuotta sitten rv 9 todettu, että alkio oli lopettanut kehittymisen rv 7. Km oli hirmu surullinen mutta jotenkin ajattelin, että raskautuisin uudestaan nopeasti. Eka raskaus alkoi 7 kk yrittämisen jälkeen ja siis esikoinen kyseessä. No eipä raskautta sitten kuulunutkaan ja menimme lopulta yksityiselle tutkimuksiin jossa mitään syytä ei löytynyt. Teimme siellä yhden OI+IUI ja 2 OI joista kaikista nega. Hakeuduimme lopulta julkiselle jonoon jossa lähes vuoden jonotuksen jälkeen meille tehtiin eka IVF. Tästä ekasta "isosta" hoidosta lähti raskaus liikkeelle ja nyt olen menossa rv 10+6.

Tämä alku on ollut käsittämättömän vaikeaa henkisesti. Olen ollut hysteerian rajamailla koko ajan. Ultrattu on tähän mennessä kaksi kertaa, kerran naistenklinikaklla 7+2 ja toisen kerran 9+2 yksityisellä. kaikki on on ollut niin kuin pitääkin näissä ultrissa, mutta en siltikään osaa rentoutua ja koko ajan tavallaan valmistaudun pahimpaan. Saimme kutsun np-ultaan viikon päähän maanantaille. Mun mies ei pääse sinne mukaan työmatkansa takia ja en todellakaan uskalla mennä sinne ilman häntä (viimeeksi kun tuli hunot uutiset olin yksin vastaanotolla ). Joten teimme, ehkä joidenkin mielestä, hassun ratkaisun ja käymme nyt torstaina vielä yksityisellä katsomassa että sikiömme on vielä hengissä. Jos kaikki on hyvin torstaina, uskallan varmasti siten maanantaina mennä yksin sinne np-ultraan.
Järki toki sanoo, että kaikki on hyvin koska oireita on. Vaikkakin pahoin vointi loppui viikkoon 10. Muuten on kaikki niin kuin ennen, rinnat turpeet ja kipeet ja väsymys jotain käsittämätöntä ja sitten vielä se ihana turvotus Mutta silti pelottaa ja sitä pelkää pahinta.

En ois koskaan uskonut että tämä seuraava raskaus voi olla henkisesti näin raskasta kun se km:n on kokenut. Ja varsinkin kun tätä on nyt yli pari vuotta yritetty, olisi kerta kaikkiaan musertavaa jos pieni otettaisiin meiltä taas pois En rehellisesti tiedä jaksaisinko tätä kaikkea taas alusta?

Uskon, että nämä tunteet pysyvät enemmän vähemmän koko raskausajan mukana mutta toivon, että pelko edes hitusen helpottaa np- ja rakenneultraan.

Kovasti tsemppiä kaikille samojen ajatusten ja pelkojen kanssa painiville!! Odottavan aika on pitkä..

 

[Tilkku]

Ajattelin, että nyt voisi olla se hetki liittyä tähän ketjuun, kun olen kirjoitellut tuolla haaveilupuolella ja täällä onkin kivasti nyt jo tuttuja odottajia sieltä ja muita ei vielä niin tuttuja. Olen kuitenkin tätäkin palstaa aktiivisesti seurannut, mutta keskenmenon pelossa uskaltaudun tänne vasta nyt kun viikkoja on 16+5!

Alkuraskaus meni kyllä melkoisessa ahdistuksessa sinne np-ultraan saakka, jossa kaikki todettiin olevan hyvin. Ei tämä paniikki ole vieläkään täysin hävinnyt, välillä tulee ihan hirveitä pelkotiloja pienen puolesta. Kaikki sympatiat teille, jotka olette vielä alkuraskauden ahdistuksen kourissa. Mä olisin ollut menossa vaikka joka viikko ultraan, jos mies ei olisi kieltänyt. Onhan se totta, ettei se ultra keskenmenoa miksikään muuta, jos sellainen on tapahtuakseen, mutta kokoajan pitäisi pystyä itselleen todistamaan, että kaikki on hyvin. En siis todellakaan pitä hulluna erica, että käytte ultrassa juuri ennen np:tä. Nämä on vaan sellaisia asioita, joita vain toinen km kokenut voi ymmärtää.

Onneksi mulla on nyt mahdollisuus kuunnella sydänääniä viikottain töissä. Se on helpottanut kyllä ja odottelen, että rupeaisi kunnolla liikkeitä tuntumaan. Muutamana päivänä on tuntunut jo kuplintaa ja muutama töytäisy, mutta se on vielä harvinaista herkkua. Masukin on jo hieman pyöristynyt niin, että tänään sonnustauduin ekan kerran mammahousuihin. Kai sitä pitää pikkuhiljaa luottaa, että kaikki menee hyvin.

 

[Jane75]

Jipii Tipsuliini ja Tilkku, tosi kiva että löysitte tänne, tunnutte jo niin kovin tutuilta sieltä haaveilijoiden puolelta. Ja Tilkku, minun silmissäni olet jo hurjan pitkällä! Ymmärrän täysin sen ettei ne huolet kokonaan häviä riskiviikkojen jälkeenkään, mutta tosiasia kuitenkin on että tosi harvoin enää tuossa vaiheessa käy huonosti. Joten nyt vain luottavaisin mielin eteenpäin. Tosi hienoa että sinulla on mahdollista kuunnella niitä sydänääniä työpaikalla - itse ostin sen ekan km:n jälkeen kotidopplerin jolla saatiin sydänäänet kuuluviin aina tarvittaessa siihen saakka kunnes ne liikkeet alkoivat tuntumaan, sen jälkeen ei sitten sitä doppleria enää tarvittu, se olikin aika hankala käyttää ja joskus oli todella vaikea löytää ne sydänäänet niin että melkein paniikki iski... Mutta ilman sitä olisi ravannut ultrassa varmaan kerran viikossa varmuuden vuoksi, joten siinä mielessä oli milelenterveyden kannalta hyödyllinen. Siellä kaapissa se nyt odottaa että joskus pääsisin uudemman kerran niin pitkälle että niitä sydänääniä voisi taas alkaa metsästämään.

Tipsuliini - todella samoilla viikoilla liikutaan, aikamoinen yhteensattuma. Pidän peukut ja muutkin sormet ja vielä varpaatkin pystyssä torstain koitoksiin, olet ajatuksissani sillä se on kyllä aikamoisen kamala tunne odottaa sitä ultraa ja niitä tuloksia siellä. Ihan kuin olisi itse menossa kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanoon, tai vastaavaan. Eli tsemppiä, tuo pahoinvointi kuulostaa kyllä harvinaisen lupaavalta oireelta joten nyt kyllä uskon että kaikki hyvin siellä masussa! Itsekin voin edelleen hetkittäin huonosti, en vielä mitenkään kamalan pahoin mutta kuitenkin niin että sen huomaan, joten jospa täälläkin olisi kaikki tällä kertaa hyvin.

Ericalle tervetuloa mukaan joukkoon, kovin surullinen ja pitkä oli myös sinun tarinasi - ja onneksi olkoon että kaikesta huolimatta olet nyt siinä tilassa kuin olet! Olen itsekin joutunut miettimään kuinkakohan kauan tätä yrittämistä oikein jaksaa, ja kuinka monesta keskenmenosta ihminen oikein selviää. Itse olen verrattain helposti kuitenkin aina raskautunut, mutta minulla on ongelmana ollut toistuvat keskenmenot. Viidettä kertaa olen nyt elämäni aikana raskaana, ja yhden kerran raskaus on kestänyt loppuun asti, jonka tuloksena kotona pyörii vähän yli parivuotias poika. Minulla on raskaudet menneet kesken viikoilla 8 tai 9, vielä senkin jälkeen kun varhaisultrassa on jo sydämensyke näkynyt ja kaiken piti olla kunnossa. Jotenka nyt vain odotellaan että miten menee tällä kertaa, ne pahimmat viikot ovat minulla vielä edessäpäin. Mutta se täytyy kyllä todeta että näiden koettelemusten jälkeen niin olen kyllä huomannut että sitä on vahvempi kuin mitä itse uskoisi, ja ihmeen paljosta sitä kuitenkin selviää suurin piirtein järjissään. Ja yksi aivan ehdoton tapa selvitä on minulla ollut tänne kirjoittelu - eli käypä itsekin täällä niin usein kuin haluat kirjoittelemassa omasta epävarmuudesta ja huolista, se jo helpottaa ihmeen paljon. Tsemppiä torstain ultraan, ymmärrän täysin ettet halua siellä olla yksiksesi, se on tarpeeksi hermoja raastava paikka muutenkin. Tulethan heti kertomaan uutisia!

Siitä taikauskosta piti vielä kommentoida että kyllä minäkin hieman sitä mietin että onko liian aikaista tänne kirjoitella, mutta minäpä olenkin viime raskauksissa testannut molempia vaihtoehtoja. Sekä se raskaus, jossa en mitään kirjoittanut riskiviikkojen aikana, että se raskaus, jossa kirjoitin heti alusta asti ketjussa, menivät kesken - joten kyllä minun nyt vaan täytyy uskoa ettei tällä kirjoittamisella ollut mitään tekemistä niiden keskenmenojen kanssa. Eli kirjoitellaan ihan pelotta niin usein kuin siltä tuntuu, kyllä tämä vertaistuki on sen verran arvokasta että se kannattaa hyödyntää.

Oikein hyvää viikon jatkoa teille kaikille vahvoille naisille toivottelee

Jane ja salamatkustaja 6+3

 

[J-R]

Oikein kylmät väreet kulkivat kuin luin ajatuksistanne Jane, Tilkku, Erica ja Tipsuliini. Se ensimmäinen kolmannes oli kyllä minullekin kaikkein raskain, ymmärrän NIIN hyvin mitä käytte läpi. Täällä kuitenkin pyörin esimerkkinä siitä, että kaikki voi peloista huolimatta mennä hyvinkin. Käykää ihmeessä ultrissa ja neuvolassa sydänääniä kuuntelemassa niin paljon kun tarvetta tuntuu olevan! Itse kävin useita ylimääräisiä kertoja neuvolassa. Paljon fiksumpaa pyörähtää siellä kuin viettää unettomia öitä miettimässä onko kaikki hyvin. Erica: voin vain kuvitella miten pelko pahenee, kun on ollut km:n jälkeen pulmia raskautumisessa. Itse kuulun niihin onnekkaisiin, joilla uusi tärppi tuli melkein heti tm:n jälkeen.

Tilkku, tule ihmeessä jo tänne! Mulla on nyt 25 raskausviikko menossa, eli olen sinua edellä. Muistan tietysti kirkkaasti, miten kuumeisesti odotin tuntevani vauvan liikkeet juuri noilla Sinun viikoillasi. Minulla on istukka ihan edessä vatsan puolella, joten np-ultraaja oli onneksi varoitellut ettei välttämättä tunnu mitään ennen rakenneultraa rv 20. Onneksi olivat varoitelleet, muuten olisin varmaan tullut ihan hulluksi. Onneksi liikkeet voimistuvat nopeasti, ja pian Sinullakin ne alkavat pian vahvistua. Nythän oma vauvani liikkuu hyvinkin aktiivisesti, ja voi miten kovasti nautinkaan varsinkin niistä vatsan päältäkin näkyvistä potkuista =)

Mä lupaan teille, että viikko viikolta olo helpottaa! En tiedä lohduttaako se, mutta ehkä auttaa jaksamaan. On hienoa porskuttaa niiden viikkojen ohi, joilla viimeksi kävi huonosti. Ja niinhän te kaikki teette, porskutatte ihanaan loppuun eli synnytykseen asti. Ja siitähän se riemu vasta alkaa =)

Kyllä muakin vielä joskus pelottaa että vauva kuolee kohtuun, mutta mä hätistelen ne ajatukset pois, ja keskityn tekemään/ajattelemaan jotain mukavaa. Nyt kun uskaltaa valmistella ja nauttia, tuntuu että kaikkea uutta ja ihmeellistä on niin paljon. Esim. vaunujen hankintaan en saa mitään tolkkua =) Nämä eivät ehkä vielä kosketa teitä kaikkia, mutta pian koskettaa =) Alun jälkeen aika vaan kuluu nopeammin ja nopeammin.

Osaisko joku muuten tehdä meistä listan tyyliin nimimerkki ja laskettuaika vaikka? Mun taidot ei siihen riitä..hih!

Tsemppiä kaikille samassa veneessä olisjoilla, ja tänne sitten HETI kaikki ultrakuulumiset!

 

[Tipsuliini]

J-R:n käskyä pikaisesti noudatan: ultrassa näkyi pieni sydämen syke! Koko vastasi viikkoja ja kaikki näytti muutenkin hyvältä. Ensimmäinen vaihe siis saavutettu, toivottavasti jatkoa seuraa

Janelle myös hurjasti tsemppiä ultraan! Kuinka Erican ultra sujui?

Palailen taas paremmalla aikaa!

 

[HMM83]

Pikaista päivitystä tilanteeseen. Tänään oli meillä kontrolliultra, jossa kaikki vaikutti olevan hyvin..
Lapsi oli kivasti kasvanut ja kovin eloisasti potki koko ultrauksen ajan. Täysin ei saatu nytkään selvää että kumpaan istukkaan napanuora lopulta kiinnittyy kun pieni poukkoili koko ajan edessä, mutta parin viikon päästä tarkistetaan tilanne uudelleen.
Ilmeisesti nyt loppuun saakka tarkistelevat että istukka toimii niin kuin pitää ja kasvu jatkuu yhtä hyvänä..
Hyviä uutisia siis täällä suunnassa ainakin toistaiseksi..

Kauheeta on kyllä lukeakin tuota alkuajan jännitystä.. Sitä muistaa kyllä vieläkin vähän turhan hyvin sen kamalan stressin ja paniikin..
Paniikkia on edelleen ja millon mistäkin syystä..aina sitä keksii uusia huolenaiheita entisten tilalle..
Siksi mie vaan kovasti toivon että tulis toukokuu ja kaikki menis sinne asti hyvin ja saisi pikkunyytin syliinsä.. Ja kai se jännitys siitä sitten taas jatkuu, mutta vaan eri syistä..

Voimia kaikille hirmuisesti ja onnea Tipsuliinille ensimmäisen etapin suorittamisesta.. tuossa vaiheessa jo sekin tuo hirmuisen läjän lohtua..

-HMM83 ja tiitiäinen 28+1-

 

[Jane75]

Pikapäivitys myös minulta - tämän päiväisessä ultrassa kaikki kunnossa! Syke näkyi ja masuasukki vastasi viikkoja, antoi LAksi 30.9 mutta pidän itsepäisesti kiinni tuosta 2.10 kun minulla on pidempi kierto kuin se normaali. Eli todella samoilla mennään Tipsuliini!

Olihan se helpottavaa että kaikki ok, mutta minulla kun on jo pari kertaa aiemminkin ollut kaikki tässä vaiheessa vielä kunnossa ja sitten kuitenkin on mennyt pieleen, joten en kamalasti vielä uskalla asiasta iloita tai alkaa suunnittelemaan tulevaa. Parin viikon kuluttua uusi kontrolliultra, jossa nähdään missä mennään, mitään lääkitystä lääkäri ei pystynyt minulle antamaan kun kaikkia kokeita ei pystytä enää tässä vaiheessa tekemään. Jotenka päivä kerrallaan, yritän olla liikoja miettimättä. Katsotaan nyt, pahimmat viikot vielä edessä.

Onnea Tipsuliinille ja HMM83:lle ihanista ultrakuulumisista, mites Ericalla on mennyt?

Palailen paremmalla ajalla, haleja

Jane 6+5

 

[Erica.]

Heippa!

Kiitos kannustavista sanoista J-R, tulee todella tarpeeseen meille huolesta soikeena oleville

Miljoonasti onnea hyvistä ultrakuulumisista Tipsuliinille, HMM83:lle ja Jane75:lle!! Ihanaa, että siellä pienet sydämet sykki ja kaikki oli ok! <3

Tilkku, ihanaa kun sinulla on tuollainen mahdollisuus kuunnella sydänääniä töissä!!

Me käytiin kans siinä extra-ultrassa yksityisellä, päivä aikaistui aikatauluongelmien takia, eli olimme siellä jo viime keskiviikkona. (sori kun nyt vasta päivittelen..kröhöm)
Meidän pienellä salamatkustajalla oli kaikki hyvin. Sydän löi vahvasti ja koko vastasi viikkoja, oli itse asiassa vähän isompi 11+5 vaikka oikeat viikot oli 11+1 silloin Kovasti tyyppi siellä heilui ja hillui. Kysyin kans samalla osaako lääkäri sanoa niskaturvotuksesta jotain ja sanoi että on 100 varma että siitä ei tule ongelmaa koska mitään turvotusta ei juurikaan ollut Lääkäri onnitteli kovasti ja sanoi, että nyt on kriisiviikot ohitettu
Kyllä siinä tuli ihan kunnon itku, meinas ihan mopo lähteä käsistä..heh. Mutta nyt on olo siis tooosi paljon parempi ja helpottuneempi (toistaiseksi ). Maanantaina on sitten se virallinen np-ulta johon nyt sitten uskaltaudun yksin kun mies on työmatkalla.

Ei tätä oikein voi uskoa todeksi, ei sit millään

 

[Jane75]

Ihanaa kuulla että kaikki hyvin sinullakin Erica! Onnea, onnea, ja miljoonasti tarrasukkia matkaan, kyllä olet nyt jo niin pitkällä että pahimmat riskiviikot ovat jo takanapäin aivan kuten lääkärikin jo totesi.

Siitä listasta, niin mites olisi jokin tämäntapainen:


Katsu ............... km 12/07, ku 11/08 ........................ poika syntynyt 11.1.10
HMM83 ............. km ?/09 ........................................... LA
Tiitu-tii .............. km 5/09, 8/09 ................................. LA 21.5.10
J-R .................... tm 7/09 ........................................... LA ?.6.10
Tilkku ................ km 7/09 .......................................... LA
Erica ................. kkm ?/07 ......................................... LA
viljonkkatyttö ... km ?/09 .......................................... LA
Tipsuliini ........... km 7/09, tm 11/09 .......................... LA 1.1.10
Jane75 ............. kkm 9/06, 3/09, 9/09 ...................... LA 2.10.10


Täydentäkää vapaasti, toivottavasti meni suurin piirtein oikein LA:n mukaan. En ihan kaikkia sieltä listan alkuajoilta ottanut mukaan, mutta jos olette vielä kuulolla niin lisätkää itsenne ilman muuta listaan.

Oikein hyvää sunnuntain jatkoa arvon leidit, omaan napaan ei mitään uutta sitten viime kertoman.

Halein, Jane 7+1 (jo!)

 

[Jane75]

Pöh, heti huomaisn virheen Tipsuliinin LAssa , ja sitten vielä ne hemmetin viivat eivät olleetkaan ollenkaan saman pituisi vaikka siinä ruudussa ennen lähetystä niin näyttivätkin... Yritän hieman korjata:


Katsu ............... km 12/07, ku 11/08 .......................... poika syntynyt 11.1.10
HMM83 ............. km ?/09 ........................................... LA
Tiitu-tii ............. km 5/09, 8/09 .................................. LA 21.5.10
J-R ................... tm 7/09 ........................................ LA ?.6.10
Tilkku ................ km 7/09 ........................................ LA
Erica ................. kkm ?/07 ....................................... LA
viljonkkatyttö ..... km ?/09 ......................................... LA
Tipsuliini ............ km 7/09, tm 11/09 ........................... LA 1.10.10
Jane75 .............. kkm 9/06, 3/09, 9/09 ....................... LA 2.10.10

 

[Jane75]

Ja jos vielä viimeisin kerran tältä erää, ja toivotaan ettei viesti karkaa ennenkuin olen sen oikeasti valmis lähettämään.


Katsu ............... km 12/07, ku 11/08 ......................... poika syntynyt 11.1.10
HMM83 ............. km ?/09 ......................................... LA
Tiitu-tii ............. km 5/09, 8/09 ................................ LA 21.5.10
J-R ................... tm 7/09 ........................................ LA ?.6.10
Tilkku ................ km 7/09 ........................................ LA
Erica ................. kkm ?/07 ....................................... LA
viljonkkatyttö ..... km ?/09 ......................................... LA
Tipsuliini ............ km 7/09, tm 11/09 ........................... LA 1.10.10
Jane75 .............. kkm 9/06, 3/09, 9/09 ....................... LA 2.10.10

 

[Erica.]

Hyvää Ystävänpäivää

Tässä mun päivitys listaan:

Katsu ............... km 12/07, ku 11/08 ......................... poika syntynyt 11.1.10
HMM83 ............. km ?/09 ......................................... LA
Tiitu-tii ............. km 5/09, 8/09 ................................ LA 21.5.10
J-R ................... tm 7/09 ........................................ LA ?.6.10
Tilkku ................ km 7/09 ........................................ LA
Erica ................. kkm 10/07 ....................................... LA 31.8.10
viljonkkatyttö ..... km ?/09 ......................................... LA
Tipsuliini ............ km 7/09, tm 11/09 ........................... LA 1.10.10
Jane75 .............. kkm 9/06, 3/09, 9/09 ....................... LA 2.10.10

 

[J-R]

Taivaallisen hyviä uutisia täällä!!! Huoh, helpotus! Uskoa kehiiin nyt naiset, ne on NIIN sitkeitä ne pienen pienet ihmiset. Aatelkaa, mun pienen pieneni on jo pian kilon painoinen

Jane: kyllä ne päivät vaan kuluu ja viikot lisääntyy. Jokainen lisäpäivä on voitto. Ja mä uskon että sä saat taas ne kaikki 280 päivää. Kiitos listasta! Kun joku päivittää, laitetteko mun LA:n 30.5. Mullakin oli kyllä pitkä kierto, joten veikkaan että kesäkuun puolelle menee.

Erica, sullakin ultra näytti hyvältä. Ja pahimmat viikotkin alkaa olla takana, loistavaa. Alahan totutella ajatukseen: sä saat vauvan! Onnea uuteenkin ultraan!

HMM83: Mua on jo jokusen viikon lohduttanut ajatus, että jos tämä kaveri nyt syntyisi, hän jäisi todennäköisesti henkiin. Auttaako se ajatus sua? On se niin sinnikäs se Sinun pikkuisesi, että nauti vaan valmisteluista, toukokuu on ennenkuin me huomataankaan. Helmikuu on lyhyt, ja sekin on jo puolivälissä! Ja sitten on jo tosivähän töitä ennen äitiyslomaa. Niin outoa =)

Tipsuliinille vielä uudelleen onnea, toiseen pinoon jo kirjoitinkin. Uskalla jo vähän haaveilla, mielihyvä tekee hyvää vauvallekin! Onko pahoja oloja kellään? Mulla alkoi pahoinvointi rv 6 ja jatkui aina 16. viikolle asti. Toisaalta se oli kamalaa, toisaalta kauhean huojentavaa. Paha olo kertoi 24h, että kroppa toimii. Jotkut ei toki voi pahoin, mutta mä olin kyllä siitä kiitollinen.

Mukavaa alkavaa viikkoa! T: J-R, rv 25

 

[Tipsuliini]

Oih, Jane, ihania uutisia sinullakin! <3 Toivottavastii tässä jatketaan näillä samoilla päivillä taivalta kohti ihaninta palkintoa

Hienoa Erica, että sielläkin masuasukilla kaikki hyvin! Olet jo hyvässä vauhdissa!

HMM83 ja J-R, olette jo niiin hurjan pitkällä täältä katsoen! Tsemppiä matkaan teillekin! Ei ole enää edes kovin montaa kuukautta ennen kuin saatte ne pienoiset jo syliinne

Kiitos vielä kaikille rohkaisevista sanoista! Nyt täytyy jo myöntää, että saan itseni turhankin usein kiinni ajattelemasta sitä mahdollisuutta, että entäs jos tämä raskaus sujuisikin hyvin. Tämä voi tietysti johtua osin siitäkin, etten ole ikinä ennen saanut edes pienen sykettä nähdä, joten tässä tuudittautuu jo ihan siihen erheelliseen hyvän uskon fiilikseen. Tiputus tulee olemaan hirmuinen, jos kaikki ei sujukaan hyvin...ja meidän tapauksessa tosiaan istukkanäyte joudutaan ottamaan joka tapauksessa (jos siis pystytään), koskapa ne kromosomihäiriöt on niin todennäköisiä kohdallani. Eli ei todellakaan pitäisi vielä riemuita liikaa.

Siitä pahoinnvoinnista vielä. Taisin jo aiemmin kirjoitellakin, että sitä todellakin on! Koko elämänsä saa suunnitella sen mukaan, mihin aikaan vrk:sta todennäköisemmin olisi vähiten etova olo. Noh, mutta jos se nyt tähän loppuisi, niin sittenpä vasta olisinkin hepulissa, joten ei passaa valittaa

Kaikille oikein mukavaa viikkoa ja tarrasukkia pienokaisille!

 

[vilijonkkatyttö]

Joo eli pientä päivitystä siis täältäkin päin.

Ensi viikolla eka neuvola, ja raskaus ainakin näin päällisin puolin sujunut hyvin. Tosin kamala väsymys vaivannut ja ilta on kyllä pahin. Se on pari sekuntia ja tämä tyttö on syvästi untenmailla kun nukkumaan mennään.
Ja jatkuva kuvotus on myös aika voimakasta, aamut pahimmat ja toisaalta illatkin..Melkein on joutunut oksentamaan mutta olen vielä sinnitellyt Mutta inhottavaa kun kuvottaa ennenkun syö ja sitten kun taas syö niin sittenkin hetken päästä taas huono olo..Noh, mutta kai se siitä.

Ja päivityksiä tuohon listaan eli km oli 10/09 ja LA on 23.9

Nyt uutena huolena on lapsemme päiväkodissa todettu parvo-rokko., joka kuulemma haitallinen juuri odottaville äideille..hm,..eli kun sikatauti mietityttää ja mietitytti niin taas uutta ylimääräistä huolta. Tosin rokkoa on nyt päiväkodin toisessa päässä mutta ei kai se kauaa mene kun se jo leviää.. Täytyypä siitä neuvolassa puhua. Pahimmilllaan kai voi aiheuttaa keskenmenoja viikoille 22 asti ja senkin jälkeen anemiaa sikiölle, turvotusta ja kuoleman..
Mutta täytyy toivoa parasta ja ottaa asiasta muutenkin enemmän selvää.

Nyt aamupalalle- täytyy heti käyttää tilaisuus hyväksi kun tuntuu että vähän ruoka maistuisi

vilijonkkatyttö rv 9+0

 

[Jane75]

Katsu ............... km 12/07, ku 11/08 ......................... poika syntynyt 11.1.10
HMM83 ............. km ?/09 ......................................... LA
Tiitu-tii ............. km 5/09, 8/09 ................................ LA 21.5.10
J-R ................... tm 7/09 ........................................ LA 30.5.10
Tilkku ................ km 7/09 ........................................ LA
Erica ................. kkm 10/07 ..................................... LA 31.8.10
viljonkkatyttö ..... km 10/09 ......................................... LA 23.9.10
Tipsuliini ............ km 7/09, tm 11/09 ........................... LA 1.10.10
Jane75 .............. kkm 9/06, 3/09, 9/09 ....................... LA 2.10.10


Päivitin hieman listaa, eipä itsellä mitään sen kummempia uutisia. Jotenkin on aika rauhallinen vaihe menossa, olen jotenkin alistunut tähän tilanteeseen ja odottamiseen enkä ole sen kummempia panikoinut. Onneksi on ollut paljon tekemistä töissä joten ajatukset eivät ole liikoja harhailleet. Pienen pientä etovaa oloa on myös minulla päivittäin, vaikkei kuitenkaan koko aikaa, ehkä se hieman rauhoittaa + se että tuhruvuotoja ei ole vielä näkynyt. Seuraava gyneaika on ensi viikon torstaina, silloin on ne pahimmat ajat meneillään joten luultavasti saa silloin jotakin osviittaa että mihin suuntaan on menossa. Mutta kuten todettu, olen aika rauhallinen enkä liikoja murehdi, en myöskään tulevaisuutta suunnittele vaan annan ajan vain kulua. Kohtaan sitten kauheudet jos niiden on tarkoitus tulla. Toivottavasti pystyn tämän mielentilan säilyttämään, on aika levollinen olo kaikesta huolimatta.

Oikein hyvää viikonloppua toivottelee

Jane, [kurkistaa kalenterista:] 7+6

 

[HMM83]

Katsu ............... km 12/07, ku 11/08 ......................... poika syntynyt 11.1.10
HMM83 ............. km 5/09 ......................................... LA 5.5.10
Tiitu-tii ............. km 5/09, 8/09 ................................ LA 21.5.10
J-R ................... tm 7/09 ........................................ LA 30.5.10
Tilkku ................ km 7/09 ........................................ LA
Erica ................. kkm 10/07 ..................................... LA 31.8.10
viljonkkatyttö ..... km 10/09 ......................................... LA 23.9.10
Tipsuliini ............ km 7/09, tm 11/09 ........................... LA 1.10.10
Jane75 .............. kkm 9/06, 3/09, 9/09 ....................... LA 2.10.10

Päivittelin tuohon listaan omat tiedot ajan tasalle.
Miulla on menossa täällä joku epäsosiaalinen ja väsynyt vaihe. Kartan siis ihmisseuraa koska en jaksa keskustella asioista (ihmisillä on tapana kysellä toisesta istukasta jne, ja kun asiasta alkaa keskustella ja sitä joku siunailee, niin sitten oma huolestuminen taas herää) ,enkä oikein saa muutenkaan mitään aikaiseksi väsymykseltä.
Nukun yöt todella huonosti. Pikkuinen herää masussa eloon aina yön pimeinä tunteina ja potkii kovaa ja vaativasti.. Vessassa saa juosta ja asentoa etsiä vähän väliä. Mie oon aina tottunut nukkumaan selälläni ja nyt en voi sitä enää tehdä. Herään siis vähän väliä siihen että joko närästää, vetää suonta jalasta, tai sitten painaa lonkkaan.. Ihana keskiraskaus taitaa siis olla takana ja on aika ottaa loppurutistus loppukolmanneksen ja lisääntyvien vaivojen kanssa..
Maanantaina oon menossa taas neuvolaan tarkastukseen ja torstaina ultraan.. sitä siis odotellessa..

Jane: Kuulostaa siltä että siulla on ihanan oikea asenne..

-HMM83 ja tiitiäinen 29+2-

 

[J-R]

Mukavaa lauantai-iltaa ja pikainen moikkaus!

En ehdi kirjoittaa, mutta nautitaan kaikki tänäkin viikonloppuna raskaana olosta...kyllä me ollaan onnekkaita sitten kuitenkin, kaikesta huolesta huolimatta =)

Palaan kirjoittelemaan ensi viikolla paremmalla ajalla, kisastudio kutsuu...

T: J-R rv 25+5 tai jotain

 

[Jane75]

Joo-o, ei ois pitänyt sanoa ääneen, sinne nimittäin lensi se levollinen olo taivaan tuuliin... Perjantaina illalla valtasi pahat aavistukset mielen... Kohtua kramppasi yhtäkkiä, ikään kuin sarja kovia supistuksia, ei sattunut mutta tuntui kuin olisi suuren suuri elohiiri vatsassa. Ja jotenkin tuli mieleen ettei mikään voi siellä kohdussa selvitä elossa tuollaisessa puristuksessa. Lisäksi olin muistavinani että samanalaisia tuntemuksia oli viime km:ssä juuri niihin aikoihin kun sikiö kuoli. Jotenka nyt olen sitten joutunut asennoitumaan että ehkä tämä olikin tässä tältä kertaa, taas. Ensi torstaina on seuraava gyneaika ja silloin saan tietää missä oikeasti mennään, joten ei tässä auta muu kuin odotella, mutta ei kyllä kovinkaan hyvältä tunnu.

Toivon kovasti että pahat aavistukset olisivat väärässä ja että mieli vain tekisi tepposet kun tiedän että pahimpia viikkoja juuri nyt elelen. Kamalasti kyllä taas pelottaa...

Sori, tuli vain omaa napaa, muuhun en nyt kykene.

Jane