Keskenmenon jälkeen raskaana

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja J-R
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Moikkaus kaikille ja lämpimät onnittelut miimalle pienestä prinssistä!! Ihanaa kun tulit kertomaan!

HMM83; tässä käy koko ajan niin, että ensin odottaa varhaisultraa ja sitten nevolaa ja sitten np-ultraa ja sitten rakenneultraa ja sitten neuvolaa... koko ajan tuntuu että ne tulee liian hitaasti. Mä en ole myöskään lainkaan kärsivällinen ihminen. Onneksi saitte vipeltäjänne sydänäänet kuuluviin =) Ja eikun odottamaan!

Tiitu-tiille moikkaus! Hyvä että sait välillä tankattua kunnolla sapuskaa. Mä en tosin osaa kuvitella millaista on jos ei ruoka maistu. Mulle maistuu aina, vaikka on paha olokin, heh.

Tänne ei uutta, paitsi että aion lopettaa sulkapalloharrastuksen. Ei tunnu mukavalta enää, alkaa masua kiristää. Ehkä mä keksin jotain muuta?

Ultraa odotellessa, J-R, rv 11+1
 
Sitähän tämä on koko ajan..Alituista odottamista ja jännittämistä.
Huomaa että kun on tarpeeksi kauan pimennossa, niin sitten alkaa taas se huoli ja stressikin nousta pintaan.. Vaikka sitä yrittää ajatella aina niin että ei ole kuitenkaan myöskään mitään merkkiä siitä että jokin olisi pielessä.. Omalla kohdalla se meinaa vaan olla sen takia hankalaa kun edellisen keskenmenonkaan kanssa ei ollut mitään merkkiä siitä että jokin vinossa olisi, ennen kun sitten ultrassa selvisi.
Jonkin verran tuntuu ihan pieniä liikkeitä, ne aina rauhoittavat mieltä hieman, mutta välipäivinä jo ehtii taas jännittää moneen kertaan. Hitsi mie kyllä huokasen helpotuksesta jos tämän kunnialla saan vietyä loppuun saakka.. :)
Selkäkivut tuntuu myöskin alkaneen..lähinnä häntäluun ja iskiashermon kohdalla..ja masu suurenee..
Mutta niin kun sanottu..viikkoja kulutellessa ja odotellessa. Rakenneultraan on vielä kuukausi aikaa, ja sitä ennen taitaa olla yksi neuvola joulukuun alulla.. Siis niitä sitten odotellaan kun kuuta nousevaa. Sikarokotuksen takia myös se rakenneultrakin jännittää jo nyt etukäteen..tuntuu taas stressin aiheita riittävän. Pitää yrittää siis kääntää ajatuksia johonkin muualle..

J-R:Harmi tuo sulkapallo juttu.. Mutta sitähän se on vaan tehtävä mikä hyvältä tuntuu... --> miun tapauksessa siis kai nukuttava.. :)

-HMM83 ja tiitiäinen 16+0-
 
Moi HMM83! Meillä on np-ultra maanantaina, jota oltiin odotettu kuin kuuta nousevaa. Ja hyvinhän siellä sitten kaikki oli. Helpostus tuntui koko kropassa ja siitä asti on hymyilyttänyt..

Mä aion nyt jättää huolehtimisen taakse. Me ollaan oltu surullisia ja huolissamme heinäkuisesta tm:tä asti, kun sitten se uusi raskauskin alkon melkein heti perään. Eli tässä on kulunut kuukausitolkulla huolestuneena. Nyt tuntuu, että kun suurin kivi on sydämeltä vierähtänyt, aion nyt nauttia tästä täysillä! Mä uskon, että itse voi vaikuttaa omiin ajatuksiinsa ja asenteihinsa suuressa määrin.

Nautitaan siis parhaame mukaan.

Mä otin sikapiikin 9+ vai 10+, ja vauva oli ihan kunnossa 12+0.

Sun vauvan liikkeet tuntuu jo! Mulla on vielä siihen matkaa =)

Mukavaa loppuviikkoa ja levollista joulunodotusta ;)
 
Moi J-R!
Kiva kuulla että ultrassa oli kaikki kunnossa. Itelle tuntui kanssa se np-ultra olevan jonkinlainen elämää suurempi rajapyykki jonka jälkeen elämä on ollu puolet helpompaa. Nyt voi sit siirtyä tosiaan jo hyvillä mielin stressaamaan muita asioita, päivästä riippuen millon mitäkin.. :)
Ja nyt sie pääset kanssa mukaan malttamattomana oottamaan rakenneultraa joka ei tunnu tulevan koskaan.. Vaikka muuten on ton 12viikon jälkeen tuntunukkin aika menevän melko nopeesti..ainakin huomattavasti nopeemmin kun sitä ennen.. :)

Täällä pientä flunssaa yrittää tehdä koko ajan, mutta toivottavasti menee nopsaan ohi..

Toivotaan edelleen että kaikki menee jatkossakin hyvin ja voidaan rauhassa nautiskella odottelusta.. :)

-HMM83 ja tiitiäinen 17+0-
 
Tällä viikolla kävin siel pelkopolilla.Suurimmaksi osaksi keskusteltiin tietysti synnytyksestä.Keskenmenoista lähinnä sen verran et mainitsin niistä että ne aiheuttaa sitä menettämisen pelkoa ja mainitsin myös ettei esikoisella on kehityshäiriö puheen ja motoriikan osalta.Kätilö lähinnä pahoitteli asiaa ja sanoi että no on sinulla ollut tässä tarpeeksi ja vähän liikaakin masentavia asioita.

Kysyi miten haluan synnyttää.Ja kovasti kannusti alatiesynnytykseen.Kertoi tarkkaan kivunlievityksistä.Selvisipä sellainenkin että eka synnytys olis mahdollisesti voinu sujua nopeammin ja paremminki jos olis tajuttu antaa aamuyöstä kohdunsuulle puudutusta kun minun pit aamukahdeksaan asti odotella epiduraalia kauheissa kivuissa kun ei ollu anestesialääkäriä....Olisin kuulema hyvässä lykyssä voinut olla jo aamuun mennessä synnyttänyt.Nyt meni pitkälle iltapäivään.

Jäi positiivisempi olo kuitenkin tulevaa synnytystä kohtaan sen keskustelun jälkeen.
Tällä hetkellä oma olo suhteellisen hyvä mitä nyt yöllä nukkuminen välillä vaikeaa valtavan mahan takia ja käveleminen lenkillä ottaa välillä voimille.Ja närästää joka ilta.

Kovasti odottelen jo vauvan tapaamista :)

Katsu rv 32+5
 
heips!

Hmm..kirjottelin tossa kesäkuun ketjussa kunnes tuli np-ultra ja siellä sitten saimme tietää,että sinttimme oli menetynyt viikoilla 8+4.. eikä sykettä ollut:(. Tämä siis maanantaina ja tiistaina mentiinki lääkkeillä tätä käynnistelleen...mitään vuotoja, kipuja tms ei ollut koko aikana joten keskeytynyt keskenmenohan se.

Ei meinannu oikeen lähtee tulemaan lääkkeilläkään.Kolme kertaa lääkkeet ja koko päivä osastolla ja yöllä/seuraavana aamuna alko kotona tapahtuun. Nyt vuotoa menossa 4 päivää ja mieliala alkaa nousta pikkuhiljaa...


Ja vauvakuume kovasti nostaa päätään, vaikka kova pelko on toisesta raskaudesta tämän kokemuksen takia. Mutta siis mites teillä keskenmenon, etenki jos lääkkeillä autettu, on menkat alkanu ja tärpänny? Kuinka kauan ylipäätään tämä lääkkeellinen vuoto kestänyt?:)

Tässäpä mun tarinani ja onnea kaikille teille raskautuneille keskenmenon jälkeen, luo uutta toivoa mullekin:).
 
heips!

Hmm..kirjottelin tossa kesäkuun ketjussa kunnes tuli np-ultra ja siellä sitten saimme tietää,että sinttimme oli menetynyt viikoilla 8+4.. eikä sykettä ollut:(. Tämä siis maanantaina ja tiistaina mentiinki lääkkeillä tätä käynnistelleen...mitään vuotoja, kipuja tms ei ollut koko aikana joten keskeytynyt keskenmenohan se.

Ei meinannu oikeen lähtee tulemaan lääkkeilläkään.Kolme kertaa lääkkeet ja koko päivä osastolla ja yöllä/seuraavana aamuna alko kotona tapahtuun. Nyt vuotoa menossa 4 päivää ja mieliala alkaa nousta pikkuhiljaa...


Ja vauvakuume kovasti nostaa päätään, vaikka kova pelko on toisesta raskaudesta tämän kokemuksen takia. Mutta siis mites teillä keskenmenon, etenki jos lääkkeillä autettu, on menkat alkanu ja tärpänny? Kuinka kauan ylipäätään tämä lääkkeellinen vuoto kestänyt?:)

Tässäpä mun tarinani ja onnea kaikille teille raskautuneille keskenmenon jälkeen, luo uutta toivoa mullekin:).

Hei Tiukku,

Pahoittelut kokemastasi menetyksestä. Vinkkinä, että vauvahaaveiden puolella on ihana ketju -keskenmenon jälkeen haaveilevat, jossa saman kokeneet naiset tsemppaavat toisiaan uusissa yrityksissä. Tervetuloa mukaan joukkoon..
 
Viimeksi muokattu:
heips!

Hmm..kirjottelin tossa kesäkuun ketjussa kunnes tuli np-ultra ja siellä sitten saimme tietää,että sinttimme oli menetynyt viikoilla 8+4.. eikä sykettä ollut:(. Tämä siis maanantaina ja tiistaina mentiinki lääkkeillä tätä käynnistelleen...mitään vuotoja, kipuja tms ei ollut koko aikana joten keskeytynyt keskenmenohan se.

Ei meinannu oikeen lähtee tulemaan lääkkeilläkään.Kolme kertaa lääkkeet ja koko päivä osastolla ja yöllä/seuraavana aamuna alko kotona tapahtuun. Nyt vuotoa menossa 4 päivää ja mieliala alkaa nousta pikkuhiljaa...


Ja vauvakuume kovasti nostaa päätään, vaikka kova pelko on toisesta raskaudesta tämän kokemuksen takia. Mutta siis mites teillä keskenmenon, etenki jos lääkkeillä autettu, on menkat alkanu ja tärpänny? Kuinka kauan ylipäätään tämä lääkkeellinen vuoto kestänyt?:)

Tässäpä mun tarinani ja onnea kaikille teille raskautuneille keskenmenon jälkeen, luo uutta toivoa mullekin:).






Pahoitteluni Tiukulle km:n johdosta. Itse olin samanlaisessa tilanteessa alkukesästä. Np-ultrassa löytyi kohdusta menehtynyt sikiö, joka oli mennyt kesken jo 9 viikolla.
Lääkkeellisestä tyhjennyksestä ei ole kokemusta, koska istukka oli sen verran suuri että kohtu tyhjennettiin kaapimalla. Ensimmäinen kaavinta meni pieleen ja 6-viikon vuotamisen jälkeen kaavittiin uudelleen. Toinen kaavinta onnistui ja toipuminen sen jälkeen tapahtui nopeasti. Vuoto loppui alle viikossa ja menkat tulivat normaalisti. Tärppikin iski heti niiden menkkojen jälkeen. Ja nyt olen raskautettuna viikolla 17+3.
Joten tuollaisenkin jälkeen on täysin mahdollista raskautua nopeastikin uudelleen ja on mahdollista että kaikki sujuu ihan hyvin. Sitkeä napero heiluu mukana, vaikka alussa ongelmia olikin ja tälläkin hetkellä täällä hoidetaan sikaflunssaa pois päiväjärjestyksestä..:) Omalla kohdalla raskain aika tässä raskaudessa oli se alkuaika np-ultraan asti ja ultraan meno pelotti kamalasti, mutta loppujen lopuksi sekin on lyhyt aika. Zemppiä ja voimia siulle ihan mielettömästi tämän koitoksen loppuun saattamiseen, sekä uuteen alkuun ja siihen että osaat nauttia siitä kun sen aika tulee.. :) *rutistus*
 
Viimeksi muokattu:
Hienoa kuulla myös että Katsulla on jo paremmat fiilikset tulevan suhteen.. :)
Siulla ei enää ole pitkä matka ennen kun pääset tapaamaan pienokaisesi.

Täällä tosiaan se pieni tuleva flunssanpoikanen selvisi jonkinlaiseksi sikaflunssan lieväksi muodoksi. Rokotteen otin kyllä muutama viikkoa sitten, mutta ilmeisesti ei ehtinyt vaikuttaa kunnolla kuitenkaan. Nyt siis Tamiflukuurilla joka onneksi tuntuu tepsivän aika hyvin, mutta se tietysti taas aiheuttaa lisä huolta pienokaisen puolesta. Vielä tuo nyt ainakin masussa liikahtelee joten ei kai ainakaan akuuttia hätää ole. Ja onneksi edessä on vielä rakenneultra ensi kuussa, joten pääsee tarkastamaan vähän tarkemmin että mitä sinne sitten kuuluu.
 
Hei, mulla kans takana keskenmeno tossa muutama kk sitten ja nyt taas uusi yritys rv 6+6? ehkä..Ja siis yksi lapsi myös jo.

Kaikki tähän asti mennyt hyvin, mutta sitten tässä muutamana päivänä tullu ihan vähän tuhru vuotoa ja eilen jomotti alaselkää ja vatsaa just sillain että menkat alkamassa. Mutta ei kuitenkaan mitään ihmeellistä vuotoa sen enempää..Vieläkin vähän selkä herkkänä..Sidettä pidän mutta ei tule mitn oikeastaan kun välillä pyyhkiessä.

Neuvolaan soitin ja sain onneksi ens viikolle kans ultra-ajan, tarkistetaan että ollaanko masussa oikeassa paikassa ja ollaanko muutenkaan ollenkaan.

Raskausoireet lieviä, vähän kuvotusta, pientä väsymystä ja unia nään voimakkaasti. (se ollu sellanen joka raskauden selvä oire :) )

inhottaa kun tästä raskaudesta eka hyvä fiilis mutta nyt vähän jo toi olo pelottaa. Kun se voi olla ihan harmitonta, tai sitten ei..Varsinkin kun Justiina puhu kans tosta jomotus+pieni tuhru vuodosta

Katotaan kuinka tässä käy.
 
Toivotaan ettei vuoto lisäänny ja että ultrassa on kaikki ok..
Siis peukut napakasti pystyssä.. :)
Ja tietysti paljon voimia noihin epävarmuuden hetkiin.. :)

-HMM83 ja tiitiäinen 24+6-
 
Meille syntyi poika 11.1 klo 9.02.Painoa 3676g ja pituutta 50,5cm.Synnytys oli erittäin rankka ja päätyi loppujen lopuksi erittäin kiireelliseen sektioon.Ponnistin 2,5 tuntia ja imukupillakin yritettiin moneen kertaan avustaa mutta poika ei saatu ulos ilmeisesti virheellisen tarjonnan takia.Mahdollisesti myöskään lantio ei ollut sopiva tai oikeanlainen miten sen nyt sitten ilmaisee.En ole vielä tarkkaa raporttia saanut asiasta. Poika oli kuitenkin terve ja hyvin voiva eli lopputulos maailman mahtavin :)

t.katsu ja poika 8pv
 
Juu vuoto loppuikin muutamaksi päiväksi...tai tiputteluvuoto. Ja jomotus helpotti. Nyt sitten taas vähän uudestaan menkkamaisia kipuja ja vähän vaaleanpunaisen/ruskeaa tuhrua..Mietin vaan että onkohan kohdunulkoinen.

Noh, raskausoireet kyllä vahvenevat ja raskaustesti viiva vielä vahvempi kun viikko sitten. Mutta liekö tälläkään merkitystä. Kunhan itseäni rauhoittelen :)

No mutta odotellaan..

Onnea katsulle pojusta :) Hieno suoritus. Ihania päiviä sinne!!
 
Hei vaan kaikille,

Nyt saan minäkin sitten vihdoin viimein siirtyä tänne odotuspuolelle tuolta haaveilijoista :), eilen tuli haalea plussa testiin vaikka vasta tänään olisi 4+0, eli aikas aikaisin näytti Predictorin ei-herkkä testi sen plussan! Huomenna ajattelin vielä tehdä varmistustestin, mutta uskon kyllä jo varovaisesti että raskaana taas ollaan, viidennettä kertaa elämäni aikana. Kolme näistä raskauksista on päätynyt keskenmenoon ennen 12. raskausviikkoa, mutta kerran siis on kaikki onnistunut täydellisesti jonka tuloksena hieman yli 2-vuotias poika pyörii jaloissa täällä kotona. Kovasti nyt toivon että tällä kerralla kaikki menisi hyvin, tuon pojan syntymän jälkeen minulla siis ollut kaksi keskeytynyttä km:ää viime vuoden puolella, ja nyt tärppäsi tokasta yrityskierrosta.

Pelko ja huoli on kova, joten mielelläni kirjoittelisin muiden saman asian kokeneiden kanssa. Muutama teistä onkin jo vanha tuttu tuolta Keskenmenon jälkeen haaveilevien ketjusta, eli mitäs teille kuuluu J-R, Tiitu-tii ja Tilkku? Te olette jo riskiviikkojen paremmalla puolella joten varmasti huoli on jo helpottanut, eikä enää pelota niin paljoa?

Katsulle vielä kerran onnittelut pojasta, kiva kun kävit siinä haaveilijoidenkin ketjussa kertomassa hyviä uutisia! Miten on vauva-arki lähtenyt käyntiin, onko toipuminen sektiosta sujunut hyvin? Entäs poika, valvottaako kovasti?

viljonkkatytölle voimia odotteluun ja epätietoisuuden kanssa elämisen, milloin sinulla olikan se varhaisultra-aika? Todella hankala tilanne sinulla, sillä ne hemmetin tuhrut raskauden aikana voi oikeasti merkitä ihan mitä vain. Ne voi enteillä keskenmenoa, tai sitten ne vain kuuluvat osana siihen raskauteen vaikka kaikki olisikin hyvin. Itselläni ollut tuhruvuotoja kaikissa raskauksissa, myös siinä joka päätyi onnellisesti, joten minulla se "kuuluu asiaan". Mutta on kyllä todella hermoja raastavaa se epätietoisuus. Toivottavasti saat hyviä uutisia pian.

Pläääh, poika heräsi päikkäreiltä, pakko mennä pelastamaan. Palailen paremman ajan kanssa, oikein hyvää viikonlopun jatkoa toivottelee

Jane 4+0 (iiik!)
 
Jane75: Toipuminen hyvällä mallilla.Sektiohaava toisesta reunasta tihkuu kudosnestettä välillä.Maanataina vauvan neuvola ja terveydenhoitaja lupasi vielä silloin vilkaista sitä.Välilihan kivut onneksi kadonneet.Mutta koko alapää tosin ainakin pyykiessä arka. Odottelen kovasti että pääsee vauvan kanssa liikkumaan edes vaikka kauppoihin kuntuo pakkanen ei meinaa laskea.Maanantaina oli se 2 viikkoa mennyt joka suositellaan että pitäisi sisällä olla.O n kyllä ollut yhtä juhlaa kun on välillä pienen lenkin tuossa lähistöllä syöttöjen välissä käynyt kävelemässä. Jo senkin takia ollut varmaan pienimuotoisia baby bluesin oireita mutta eiköhän se helpota kun pääsee liikkumaan ja tietää ettei ole mitään rajotuksia. Tuntuu vaan ettei tuollaisia saisi edes tuntea kun on tätä vauvaa niin kauan odottanut.Vauva onkin maailman ihanin eikä se aiheuta muuta kuin positiivisia tunteita.On vähän ristiriitaista....

Katsu ja poika 12pv
 
Heippa Katsu, kiva kun kirjoitit kuulumisia niin nopsasti! Tuntui niin tutulta tuo mitä kirjoitit baby bluesista, joten oli pakko heti sulle viestiä kirjoittaa. Minullahan on tilanne se että yhden km:n jälkeen syntyi ihana poika marraskuussa 2007, ja eka lapsi kun oli niin eihän siihen tunteiden myllerykseen ollut pystynyt millään lailla valmistautua. Synnärillä en pystynyt ollenkaan nukkumaan kun meitä oli neljä äitiä ja lasta samassa huoneessa eikä koskaan hiljaista, ja itsekin ihan ylikierroksilla. Kotonakin sitten sama meno jatkui, oli jotenkin niin vaikeaa rentoutua ja tottua kaikkeen, ja huomasin myös että minulle uni oli todella tärkeää, ja sitten kun sitä ei saanut niin sitä muuttui ihan toiseksi ihmiseksi. Tuntui siltä ettei koskaan saanut oikeasti levätä ja nukkua niitä univelkoja pois. Ja koko ajan oli juuri se tunne ettei niin saanut tuntea, nimenomaan sitä lastahan olin niin kauan toivonut! Tilanne meni sitten minulla sellaiseksi että pojalla alkoi rintaraivarit noin 3-4 kuukauden iässä, eli ei suostunut ollenkaan päivisin syömään rinnasta vaan huusi vain nälkäänsä, ja lopulta heräsin yhtenä yönä tunteeseen että olen asettanut itseni tilanteeseen jota en enää hallitse. En pystynyt nukkumaan, ruoka ei maistunut, kova oli huoli koko ajan pikkuisesta... Sain onneksi sitten apua neuvolan ja imetystuki-ihmisten kautta, ja tilanne lähti pikkuhiljaa parempaan suuntaan. Mutta näin jälkikäteen kun olen tilannetta miettinyt niin kyllä minullakin alusta asti oli hieman sitä synnytyksen jälkeistä masennusta, en vaan osannut sitä identifioida. Luulisin että minua olisi auttanut jos olisin sen alusta asti tunnistanut, ja ymmärtänyt että sekin voi olla ihan normaalia ja että ne kaikki, myös ne kielteiset tunteet, ovat sallittuja.

Joten jos sinulla ollenkaan tuntuu siltä että voi olla sitä baby bluesia niin ota asia jo nyt puheeksi siellä neuvolassa niin saat apua ajoissa, ehkäpä vain asioista juttelukin voi riittää. Ja yritä levätä niin paljon kuin vain mahdollista, unohda ne kaikki mielikuvat siitä miten ruusuista sen vauva-ajan pitäisi olla sillä ei se todellakaan ole kaikille sellaista. Jotkut tarvitsevat unta enemmän kuin toiset, ja jos ei sitä unta saa tarpeeksi niin sitä voi muuttua ihan toiseksi ihmiseksi joka ei enää kykene samalla tavalla loogiseen ajatteluun, ja vastoinkäymisetkin tuntuvat rankemmilta. Lisäksi kaikki synnytyksen jälkeiset ja imetyksen aikaiset hormonitkaan eivät helpota sitä elämää, vaan sekottavat sitä omaa oloa.

Tsemppiä sinne niiden ristiriitaisten tunteiden kanssa kamppailemiseen, sitä se nimenomaan on silloin alussa, yhtä tunteiden vuoristorataa. Hirmuisesti vielä onnea että olet päässyt jo noin pitkälle!

).( - kyllä se tämänaamuinen varmistustesti vielä sitä plussaa näytti, joten pakko uskoa - raskaana ollaan!

Haleja, Jane 4+1
 
Huomenta onnekkat kaikki onnekkat naiset! Niitähän me ollaan, vaikka erilaisten huolien kanssa kamppaillaankin!

Janelle kommentoinkin jo tuonne toiseen ketjuun, mutta voitaisiin toki jatkaa täällä. Mä en oikein tiedä miten kovasti sua nyt jännittää, kun sulla on sekä lapsi että useampi keskenmeno. Mullahan on takana "vaan" se yksi tm. Mulle ensimmäiset päivät uuden plussan jälkeen ei olleen pahimmat (olin niin epäuskoinen, etten tajunnut 100% pelätä), vaan ehkä ensimmäiset viikot. Tosiaan, niinkuin moni on sanotutkin np-ultra oli tärkeä merkkipaalu. Nyt senkin ja rakenneultran ohittaneen voin sanoa, että rakenneultra oli kuitenkin se trajapyykki, jolloin itselläni lakkasi pelon vanne puristamasta päätä. Nyt nautin siis täysillä, ja koen olevani vain "normaalisti huolissani" . Joka raskauteen kaiketi kuuluu huolen hetkiä, mutta omani ovat ainakin nyt helposti hallittavissa, enkä enää koko ajan pelkää pahinta. Nautinkin tästä, ja olen nyt hyväntuulisempi kuin koskaan. Kukapa olisi uskonut?

Katsulle vielä onnittelut suloisesta pojasa! Janen tavoin mäkin ajattelen, että vauvan saamiseen liittyy paljon ristiriitaisia tunteita, ja kaikki on jotenkin niin suurta ja ihmisen psyyke vaatii aikaa uusiin asioihin tottumiseen. Nuo sinun tunteesi ovat kovin tavallisia, mutta niistä edelleen puhutaan liian vähän. Jos tuntuu, ettei baby blues helpota vähän ajan päästä, ethän epäröi ottaa puheeksi neuvolassa niinkuin Jane ehdotti?

Viljonkkatyttö, toivotan sinulle hirmuisesti rohkeutta ja voimia. On raskasta, kun ei tiedä miten asiat ovat, eikä niihin voi itse vaikuttaa. Onneksi varhaisultrasta saa vastauksia! Pidän peukut pysytyssä koko ajan!!

HMM83:n raskauden kulkua olenkin välillä seurannut tuolta kuukausi-ketjusta, kirjoittelehan tännekin kuulumisia.

Ja myös kaikki muut tutut raskautuneet tuolta km jälkeen haaveilevat-ketjusta -mitä kuuluu?

Itselläö on nyt rv alkamassa rv 23 ja aika kuluu alkuun verrattuna miljoona kertaa nopeammin. Ollaan alettu pikkuhiljaa tekemään hankintoja vauvalle, nyt kun alan pikkuhiljaa todella tajuta asian =)

Kaunista sunnuntaipäivää!
 
Ensin onnittelut Janelle plussasta :)

Ja erittäin suuret kiitokset teille molemmille Jane ja J-R helpottavista,lohduttavista ja tukea antavsita sanoista.Onneksi on nämä keskustelupalstat olemassa.Jos tuntemukset jatkuvat liian pitkään otan kyllä puheeksi neuvolassa.Esikoisen kanssa oli vähän samoja tuntemuksia mutta ne menivät sitten ohitse.Hänen kanssaan kävi niin juuri että imetys loppui vajaa 4 kk rintaraivareihin.En kyllä saanut siihen mitään erityistä tukea silloin kun en itse osannut sitä hakea.Siiryimme vain sitten korvikemaitoon.Kun ne rintaraivarit alkoivat niin kohta ei enää sitten maitoakaan tullut.Sen takia varmaan nyt tuo imetysasiakin mietityttää vaikka nyt vielä näyttää hyvältä.Ei ole tarvinut antaa yhtään tuttelia.Esikoisen kanssa se oli äidinmaidon rinnalla jo heti alusta.

t.katsu ja poika 13pv
 
Juu elikkäs perjantaina olis sitten aamulla aika sinne varhaisultraan. Nyt ei ole mitn vuotoja/tiputteluja tullu. Ja selkäoireilutkin poissa. Että taas vähän luottavaisemmin mielin. Vaikka toisaalta yrittää pitää vielä jäitä hatussa. Ja tosiaan ihan lievä tuhrutteluhan se oli tossa vaan kyseessä aiemminkin. Lähinnä pyyhkiessä..joskus. Mutta nyt onneksi sitten muutaman päivän ei yhtään mitn. (täytyy koputtaa puuta)..

Kuntosalillakin kävin vaan nyt sitten crossailemassa, jätin painoilut väliin niin kauan kun tilanteesta saa selvyyden. Mutta hyvä olo siis ollut. Paitsi kuvotusta melkein koko ajan lievästi. Että edelleen niitä raskausoireita.

Menis nyt vaan tämä viikko nopsaan :)


Ja kiitos peukkujen pitämisestä. Toivotaan myös muille alkuodottajille onnea matkaan masuasukkien kanssa!

Selvennän sitten viimeistään perjantaina että mikä oli tuomio.

Mukavaa alkuviikkoa kaikille!
 
Viljonkkatyttö: perjantaihin tuntuu varmasti Sinusta olevan piinallisen pitkä aika, mutta kyllä se tulee koko ajan lähemmäs. Odotellaan kovasti uutisiasi ja toivotaan että salamatkustaja pitää tiukasti kiinni!
 
Hei taas

Jane: Paljon onnea ja hyvää raskauden alkua sinulle! Uskon tietäväni miten vaikealta tuo alkuaika tuntuu, mutta onneksi se usein palkitaan ihanalla vauvalla.

Katsulle paljon ihania vauvantuoksuisia päiviä pienen pojanpalleron kanssa! On ihan mieletön fiilis saada vastasyntynyt rinnalle. Sitä oikein todellakin nauttii - vaikka toki se voi myös olla vaikeaa jos ei saa kunnolla nukuttua.

Viljonkkatyttö - tsemppiä perjantaille! Pidämme kaikki peukut ym ylhäällä. Kerrothan meille sitten mitä varhaisultra kertoo.

J-R: täällä mennään aika samoilla viivoilla :) Todella hauskaa.

Meillä on perjantaina seuraava neuvola ja neuvolan täti sanoikin, että saan silloin kaikki kelapaperit ym... Nyt jo?? Muistan, kun esikon kanssa odotin noita papereita into piukkana - mutta nyt se tuntuu vain vähän kiirehtimiseltä. Eihän tässä vielä mitään hätää ja kiirettä ole!

Viime viikolla kävimme "turhassa" mutta todella kivassa 4D ultrassa katselemassa pienokasitamme. Se oli kyllä hauska kokemus. Tuli taas erilainen suhde vauvaan. Ns. normi ultrissahan on hyvä jos ääriviivat erottaa ruudulta, mutta tässä sai oikeasti kuvan siitä miten vauva makaa mahassa, miten se liikkuu siellä ja sen, että se jo oikeasti näyttää ihan vauvalta. Tässä nimenomaisessa tapauksessa hyvin paljon isoimmalta veljeltään. Nyt onkin sitten hauska ajatella, että siellä se kaveri harrastaa kick-boxingia ym ja jo kuulee veljiensä huudot, kiukut ja rakkaudentunnustukset. Eipähän ainakaan ole vauva sitten joskus syntyessään ihan äimänkäkenä kun meuhketta ja huutoa kotona riittää :)

Maha on jo todella iso, mutta ei vielä haittaa työntekoa tai oikein muutakaan toimintaa - syliin pojat eivät oikein enää mahdu, mutta makaavat sitten molemmat minun ja vatsan päällä... todella kivaa!

Nyt on siis raskaudessa todella hyvä vaihe käynnissä. Vauvan tuntee - joten tietää, että sillä on kaikki ok. Ultrat on läpikäyty, joten ulkoisia huolenaiheita ei liene tiedossa (kaikkihan tosin on mahdollista ja psyykkisiä häiriöitä ei onneksi ultrassa näy) ja vointi on ok. Makeanhimo vaan on kova ja minä en edes pidä makeasta...

Kaikille tänne puolelle päässeille ihanaa odotusaikaa ja kaikille "toisella" puolella oleville parempaa vuotta 2010!
 
Kiitos :)

Nyt näyttäisi tällä hetkellä siltä että ne ahdistavat tuntemukset olisivat helpottamassa.Eilen ja tänään ollut jo parempi olotila. Toivotaan että se tästä helpottaa. Vauva on siis aivan ihana.Ei edes osaa kunnolla selittää mistä niitä tuntemuksia tuli tai tulee.Väsymys ja epävarmuus imetyksen suhteen voivat olla sellaisia mitkä vaikuttavat. Jos ne olotilat tulevat takaisin niin otan kyllä neuvolassa puheeksi.

katsu ja poika 15pv
 
Heippa!

Tiitu-tii: Kiva kulla Sinusta! Saatiin kanssa neuvolasta ne Kelan paperit, joita myönnän odottaneeni =) Kaikki tuntuu taas todellisemmalta. En mä kyllä taida oikein osata täyttää niitä korkeakoulututkinnosta huolimatta, heh. Toivottavasti meillä on valveutunut palkanlaskija, joka auttaa mua. Perhevalmennksen fysioterapeutin osuudessa kävin, ja sekin oli hauskaa. Helmi-maaliskuussa on sitten 4 perhevalmennuskäyntiä neuvolassa. Odotan kaikkia, on jotenkin niin nautinnollista kun suurimmat huolet ovat jääneet taakse. Meillä ei ollut valmiina MITÄÄN vauvantarvikkaeita, joten olen alkanut pikkuhiljaa tutustua ihan uuteen maailmaan. Nuorempana olisin varmaankon ostanut kaiken mahdollisen. Nyt tajuan onneksi ostaa käytettynä/lainata tutuilta vauvaperheiltä. Vaunut kyllä meinattiin ostaa uutena. Mites te muut olette tehneet?

Katsu: Kyllä sä osaat ja pärjäät, ja selviät vaikka välillä itkettääkin. Kaikelnlaisiin tunteisiin on lupa. Ei sussa ole mitään vialla. Susta tulee sun pojalle paras mahdollinen äiti!

Mites Viljonkkatytön tilanne, kun täälläkin jännittää?

Jane: melkeen viiko on taas jo mennyt, niin ne päivät ropisee ja pikkuhiljaa viikot paukkuu. Alussa kyllä aika menee kamalan hitaasti, nyt se jo itsellä kiitää hurjaa vauhtia.

Mukavaa viikonloppua kaikille!
 
No niin, ja ultrassa käyty. Pieni sydän siellä tosiaan nyt kuitenkin pamppaili. Että helpotus oli suuren suuri. Tosin koonsa puolesta mentiin viikko taaksepäin, eli nyt vasta vastasi viikkoja 6+1..
Onko tämä kuinka yleistä..tein kuitenkin jo ensimmäisen positiivisen raskaustestin 7.1..vaikka haalea olikin. Ja täsmäsi muutenkin päivien mukaan tuo oma luulemani 7+1..?Mutta kai se voi sitten vaihdella. Tuli vaan heti mieleen että miksi se niin pieni..

Noh, mutta pääasia että elämää siellä oli ja oikeassa paikassa <3

Vielä ollaan tietenkin niin alussa että täytyy odotella maltilla sinne ekaan normaali ultraan jos sinne asti kaikki menee hyvin. Mutta helpottavaa tosiaan jo poissulkea joitain huolia.

Kiitos peukuista :) Kyllä sitä oli itselläkin melkein varpaat pystyssä ja kädet ristissä!

Kuullaan taas täällä lisää, nyt töihin lähtöön valmisteluja. Onneksi hymyssä suin :)
 
Ihanaa viljonkkatyttö, olipas hyviä uutisia että sydämen syke siellä näkyi! En nyt muista niitä prosentteja, mutta aika harvinaista on kyllä että jokin menee pieleen enää sen jälkeen kun syke jo näkynyt. Itse valitettavasti kuulun siihen pieneen vähemmistöön jolle näin käynyt parikin kertaa, mutta juuri sen takia tiedänkin että yleensä kaikki menee hyvin! Rekkalastillinen tarrasukkia sinnepäin turvaamaan että masuasukki pysyy mukana ja voi hyvin!

J-R: Joo, sama juttu täällä, minullakin korkeakoulututkinto mutta eipäs paljoa auttanut kun alkoi niitä Kelan hakemuksia täyttämään mammalomasta ja ties mistä muusta. :) Jospa ne raskaushormoonit tekee aivot vieläkin hitaammiksi kuin muulloin? Niistä vauvatarvikehankinnoista niin hankittiin kyllä aika paljon uutena (kuten vaunut, sänky, turvakaukalo), ja paljon tuli kyllä sellaistakin hankittua mitä ei sitten loppujen lopuksi tarvinnutkaan. Oli vaan niin vaikea etukäteen tietää mitä kaikkea oikeasti tarvitsee, ja sen lisäksi vauvatkin ovat erilaisia, joten tiedä nyt sitten... Onneksi meillä nyt siis aika hyvin tavaraa on jo odottamassa jospa tämänkertainen salamatkustaja pysyisi messissä siihen saakka että voi niitä alkaa käyttämään. Näin jälkikäteen täytyy kyllä sanoa että tavaroiden lainaaminen olisi kyllä ollut todella hyvä vaihtoehto jota ei liiemmin tullut harrastettua, ehkäpä osittain johtuen siitä että sisko sekä kaverit samassa tilanteessa kuin itsekin, eli tarvitsivat kaikki kamansa itse.

Katsu, kiva kuulla että fiilikset paremmat, mutta kyllä sinulle ilman muuta suodaan että saat olla hieman ylösalaisin vielä, synnytyksestä kuitenkin niin vähän aikaa vielä. En muistanutkaan että sinulla jo yksi lapsi ennestään, joten tarkoitukseni ei ollut mitenkään "saarnata", kyllähän sinä tässä tapauksessa ihan itsekin jo tiedät minkälainen mullistus se ekan (ja tokan ja vaikka kolmannenkin) lapsen syntymä on. :) Jaksamista sinnepäin, toivottavasti pikkuprinssi antaa sinun hieman nukkuakin öisin (sekä päivisin)!

Tiitu-tii, kiva kuulla sustakin! Itse en ole käynyt 4D:ssä kun olen niin "vanhanaikainen" etten halua etukäteen vahingossakaan tietää kumpi on tulossa. Eli saitteko tietää, näkyikö siellä jotakin "todistusaineistoa" suuntaan tai toiseen? :)

Itsellä on todella kiireinen työviikko takana, hyvä niin ettei tarvitse ihan koko aikaa miettiä tätä raskautta ja kaikkia niitä asioita jotka voivat mennä pieleen. Sikaflunssapiikinkin sain eilen työterveyden kautta, toivottavasti ei siitä ole mitään haittaa masuasukille. Jotenkin on koko ajan sellainen tunne etten vielä pysty tästä raskaudesta iloitsemaan, ja se on kyllä todella raskasta. Mieheni kysyi yhtenä iltana että miltä tuntuu, niin oli vaan pakko vastata että yritän oikeasti olla ajattelematta asiaa sillä nämä tulevat 8 viikkoa tulevat olemaan todella rankkoja. Ei auta muu kuin vain yrittää selvitä, luulen kyllä että vasta sitten kun olen sen 12 viikon paremmalla puolella niin alkaa hieman helpottamaan. Jotenkin luulin viime km:n kohdalla että olisin turvassa kun jo kaksi km:ää takana, mutta eihän se sitten pitänytkään paikkansa. Joten nyt en myöskään voi tuudittautua siihen uskoon ettei kohdalleni enää voisi sattua uusia keskenmenoja. Kamalaa että tämä usko parempaan, usko siihen että asiat kyllä järjestyvät, on kadonnut. Aiemmin minulla oli sellainen usko, mutta se on tässä matkan varrella karissut. Ei kukaan tiedä miten tässä loppujen lopuksi käy, joten pakko vain sinnitellä.

Jotakin konkreettista olen kuitenkin saanut aikaiseksi, toivottavasti auttaa hieman myös tähän kovaan huoleen ja epävarmuuteen. Sain ajan yksityiselle keskenmenoihin erikoistuneelle gynelle ensi viikon perjantaiksi, haluaisin kysellä eikö todellakaan ole mitään mitä voisi tehdä jotta tällä raskaudella olisi hieman paremmat mahdollisuudet. Minähän en ole vielä päässyt tutkimuksiin kun nämä kolme keskenmenoani eivät ole olleet perättäiset, joten mitään kunnon selitystä niille ei ole. Viime kaavinnan yhteydessä tosin sain lähetteen veritutkimuksiin joissa tsekattiin veren hyytymistekijät, mutta niissä ei ollut mitään vikaa joten selitystä ei löytynyt. Joten katsotaan nyt josko tämä gyne pystyisi auttamaan, jos ei muuten niin edes sanomalla että mitään ei todellakaan ole tehtävissä.

Piiiitkä viikko takanapäin, onneksi on viikonloppu edessä. :) Oikein hyvää viikonloppua teille kaikille toivottelee

Jane 4+6
 

Yhteistyössä