Toggle sidebar

Keskenmenon jälkeen raskaana

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja J-R
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
Janelle ihan mielettömästi voimia ja pidetään peukut pystyssä että matkalainen kestäisi kyydissä.
Muistan itse kuinka kauheaa oli alussa stressata kaikenlaisten mahan poltteluiden ja kramppien kanssa ja kun vuodot vielä tuli kuvioon mukaan, niin taisin jo useampaankin kertaan heittää kirveen kaivoon.. :/
Vielä on liian hyvässä muistissa kuinka tuli täristyä ja itkettyä töissä tupakka-aski kädessä kun tuntui siltä että ihan hyvin voi polttaa kun keskenhän se on taas mennyt, mutta toisaalta ei antanut luonto periksi ennen kun sen varmasti tietää.. Noh..vain aikahan sen kertoo,ei mikään muu.. :/
Tiedän siis että tuo olotila on täyttä tuskaa... Mutta älä luovuta ennen kuin asialla on varmuus suuntaan tai toiseen.. voimahali siulle!

-HMM83 ja tiitiäinen 29+4-
 
Voi Jane, tuskaisia päiviä elelet! Muistan vallan mainiosti, miten itse olin varma, että nyt kaikki on mennyttä. Mulla oli suunnilleen viikoilla 6-8 kovia vihlontakipuja ja viikolla 10-11 supistustyyppisiä kipuja. Ne vetää kyllä mielen matalaksi ja on tosi pelottavia. Mä yritin vaan mennä eteenpäin hetki hetkeltä ja päivä päivältä, ja koitin muistuttaa itselleni etten murehtimalla (ja erittämällä stressihormoneja) ainakaan edistä asiaa. Tvallaan siis "pakotin" itseni irti niistä kauhistuttavista ajatuksista. Torjunta on yksi parhaista ihmismielen suojamekanismeista =)

Ajattelen sua ja kannustan sydämestäni säilyttämään toivon. Kaikki voi olla hyvinkin!

Miten sun mies on nyt uuteen raskauteen suhtautunut? Osaako tukea? Voisko sen kainaloon ryömiä lohtua ja rohkaisua saamaan?

Lämpimiä ajatuksia Janelle ja muillekin!
 
Heippa kaikille! J-R kutsui tuolta haaveilijoiden puolelta tänne ja tässä sitä nyt ollaan. :) Täällä näkyy olevan muitakin sieltä tulleita kirjoittelemassa.

Plussasin vasta eilen ja nyt mennään viikoilla 4+2. Ensimmäinen raskaus päättyi keskeytyneeseen keskenmenoon viime vuoden lokakuussa. Se oli elämäni hirvittävin kokemus kun ultrassa ei näkynytkään liikettä. Nyt ei oikein osaa edes olla niin rennosti ja innoissaan raskaudesta, kun väkisinkin mielessä pyörii ajatuksia kaikesta mahdollisesta mikä vaan voi mennä pieleen. Pelko on läsnä tässä raskaudessa paljon voimakkaammin.

Raskausoireita mulla ei ole muuta kuin mahassa jotain pientä kipuilua välillä. Kaikenkaikkiaan olo tuntuu ihan normaalilta. Olo on vaan vielä kovin häkeltynyt raskaustestin tuloksesta. :)
 
Kovasti voimia Janelle, toivon niin kovasti, että pieni asukki pysyy tiukasti mukana. Tosiaan kannattaa yrittää (helpommin sanottu kun tehty, tiedän) muistaa, että mieli tosiaan tekee kamalia asioita. Mulla on alkuraskaus ollut toooosi tuskanen tie joten ymmärrän erittäin hyvin pelkosi. Jaksuja sinne torstain odotteluun!

Minttulille kovasti onnea plussasta ja tervetuloa tänne turisemaan! :)

Mä en varmaankaan käynyt päivittämässä meidän np-kuulumisia. Eli käytiin siellä viikko sitten maanantaina ja kaikki oli hyvin. Niskaturvotusta oli 0,8 mm ja veriseulan tuloksia vielä odottelen. Mutta tuon turvotuksen perusteella en osaa olla kovinkaan huolissani vaikka se ei yksinään kaikkea kerrokaan. Viikon sisään pitäisi tulla postia tuloksista.

Mulla seuraava aika neuvolaan, joka on neuvolalääkärille, on reilu kahden viikon kuluttua. En taida jaksaa odottaa sinne asti, joten yritän päästä neuvolaan nyt torstaina kuuntelemaan sydänäänet kun siellä on sellainen aika jolloin sinne saa mennä ilman ajanvarausta :) Haluan niin kuulla ne äänet, kun ei niitä siellä np:ssa kuunneltu. Pelko on vielä voimakkaasti läsnä, että jotain menee pieleen vaikka riskiviikot onkin ohitettu. Ei tää ressaaminen kai koskaan lopu? :/

Onko muilla muuten ollut kunnollisia mielialanvaihteluita? Oon ihan äimänkäkenä koska vaikka normaalistikin saatan olla aika tulinen ihminen on mulla nyt välillä kiihtynyt mieli ihan nollasta sataan nanosekunnissa. En nyt yleensä ihan näin kovasti suutu. Onko se normaalia ja liittyykö se tähän hormonihommaan vai olenko sekoamassa? :/

Tsemppiä myös kaikille väsymyksen kanssa. Täällä se on myös totaalisen lamauttavaa..onneksi pahoinvointi alkaa olla historiaa :D

Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille (huonoista lätkätuloksista huolimatta, murr!) :)
 
Kiitos kaikille myötätuntoisista sanoista, tänne on ihana kirjoittaa kun tietää tasan tarkkaan että te ymmärrätte ilman että täytyy kauheasti selittää. Edelleenkin on surullinen olo, jotenkin kai mieleni yrittää minua suojella ja varautua pahimpaan. Katsotaan nyt, ei toivo ole kokonaan menetetty ennenkuin sen siellä ruudulla näkee (tai siis ei enää näe), mutta raskain sydämin kyllä sitä torstaita odottelen. Menisipä aika nopsasti että saisi tietää varmuudella.

Kiva kuulla että teillä muilla menee hyvin, se lohduttaa ja antaa toivoa itsellekin. Ja Minttulille oikein paljon onnea plussasta, ihanaa että se vihdoin pärähti tikkuun!!! Käyn kyllä edelleen säännöllisesti lukemassa sitä haaveilijoiden ketjua mutta en ole pitkään aikaan ehtinyt sinne kirjoitella. Jotenkin tuntuu että nämä omat huolet ovat niin eri planeetalta kun siellä vasta odotellaan ja haaveillaan tähän olotilaan pääsyä. Ja kun siinä sitten itse jo on niin ei halua kuin vaipua koomaan ja herätä muutaman kuukauden kuluttua. Kyllähän minä arvelinkin että tämä alkuraskaus tulee olemaan henkisesti rankka, mutta että ihan näin hermoja raastava...

J-R, kyllä mies tukee ja saa kainaloon käpertyä jos on tarvis, ja myös poika saa nopsasti hyvälle tuulelle ihan vain olemalla oma vallaton itsensä. :) Lisäksi sain muutamalle hyvälle ystävälle puhua viikonloppuna joten en ole yksin huolieni kanssa. Ja teiltäkin saan todella paljon voimia, kiitos kovasti siitä. Vanhemmille ja appivanhemmille ei olla tällä kertaa kerrottu vielä, he niin ovat aina iloinneet raskausuutisista etten enää kestää tuottaa heille pettymystä oman pettymyksen lisäksi. Saavat sitten kyllä kuulla jos huonosti menee että tietävät olla kyselemättä vauvauutisia taas ainakaan seuraavaan puoleen vuoteen. Mutta toivotaan siis ettei nyt siihen taas jouduttaisi. Gyne sanoi kyllä että jos nyt vielä kerran menee kesken niin silloin meidän täytyy kyllä ottaa sen verran kunnolla taukoa että kaikki ehditään kunnolla tutkia.

Ericalle piti vielä sanoa että raskauden piikkiin voi muuten laittaa ihan mitä tahansa, myös tuollaiset mielialanvaihtelut. :) Eli et ole sekoamassa, kyllä ne hormonit vaan tekevät sinulle tepposet. Ja odotas vaan sitten kun vauva on syntynyt, sitten vasta ne mielialat alkavatkin vaihdella. Itse olen todella tasainen ihminen, mutta pojan syntymän jälkeen elämä oli aivan huimaa vuoristorataa onnen ylimmiltä kukkuloilta alas kaikkein synkimpiin luoliin... Mutta kyllä siitäkin selvisi, pikkuhiljaa kroppaa palautui jälleen omaksi itsekseen.

Parempia aikoja (ja torstaita) odotellessa,

Jane 8+2 (toivottavasti)
 
Kiitokset plussaonnitteluista! :)

Mulla on jotenkin vainoharhainen olo. Aina jos vähänkin mahassa tuntuu jotain, niin pitää käydä lepäämään ja pelko iskee heti et ei kai vaan... Älytöntä.

Jotenkin niin lohduttavaa, että toiset oikeasti pääsee np-ultraan ja näkee siellä ruudulla liikettä. Aivan ihanaa. Ja vielä mahtavampaa, että raskaus päättyy onnellisesti synnytykseen. Joskus sitä piti niin itsestäänselvänä asiana ja nyt se tuntuu kovin pitkältä taipaleelta. Ja nyt pelkkä eka tapaaminen neuvolassa tuntuu olevan piinaavan pitkän odotuksen päässä. Saati sitten ultra. On ihan turhautunut olo ettei tiedä miten päin sitä oikein olisi. :)

Janelle tsemppiä ja positiivisia ajatuksia. Pidän sulle peukkuja että kaikki on hyvin.
 
Kaiken tämän yhteisen huolenkin keskellä mua vähän naurattaa. Minttuli tulee nyt uutena, ja Minttulin mielestä Jane ja Erica ovat jo kauhean pitkällä raskauksissa, Erica jo np-ultran käyneenä. Ja teidän kaikkien mielestä mä olen jo ihan superpitkällä kun 27 raskausviikko käynnistyi. Ja mun mielestä mun yks hyvä ystävä on kamalan pitkällä kun on jo yli rv 30... =) Se on niin mistä näkövinkkelistä katsoo =D

Minttulille kerron vielä, että mä tein ensinnäkin 5 raskaustestiä (eka oli haamujen haamu päivää ennen kun menkkojen olis pitäny alkaa) ennen kuin uskoin plussaan, ja sen jälkeen juoksin 100 kertaa päivässä tarkistamassa vuoto kuitenkin alkanut. Eli vuoristorataa on sullekin tiedossa kaiketi. Kannustan kuitenkin pitämään mielessä myös sen ajatuksen, että kaikki voi mennä hyvinkin. Hoen sitä täällä koko ajan, koska musta on jotenkin niin sietämätöntä, että ne meidän kurjat aiemmat kokemukset muokkaa uuden raskauden niin pelontäyteiseksi.

Ericalle onnea hyvistä ultrakuulumisista!!! Mulla tais olla melko samanlaiset arvot, ja veriseulakirjeessä ei tullut yllätyksiä. En kyllä siihen uskonutkaan. Mun olo ainakin helpottui np- ultrassa, vaikka odotuksen ihanuus avatui tosissaan vasta rakenneulrtan jälkeen. Mene ihmeesä neuvolaan sydänääniä kuuntelemaan. Se on superhyvä keino pysyä järjissään ennen kuin vauvan liikkeet alkavat tuntua. Mulla raskausaika on vaikuttanut päinvastaisesti, eli mieliala on entistäkin tasaisempi. Tai no, saan mä kyllä joskus nauruhepuleita tilanteissa, jotka eivät muita naurata =D
 
oho, viesti karkasi käsistä... siis jatkuu.

Voi Jane, ihan kamalaa odottaa torstaihin. Mä suunnittelin itse ennen ekaa ultraa, etten olisikaan mennyt sinne. Mä halusin NIIN KOVIN pitää kiinni siitä ajatuksesta että olen raskaana, että tuntui paremmalta olla tietämättä jos tulisikin huonoja uutisia. Mun mies ei suostunut perumaan sitä ultraa (rv 7+5), ja hyvä niin näin jälkeenpäin ajatellen. Ultrassa aina jotenkin aktivoituu ne vanhat traumat ja pelko siitä että maailma taas romahtaa...yök. Itse nautin vasta rakenneultran loppuvaiheesta, kun olin jo omin silmin nähnyt että kaikki on kunnossa..

HMM83: Kerroit että sulla on joku epäsosiaalinen vaihe... Ihmisillä on kumma taipumus kommentoida raskaana olevien tilannetta jollakin lailla raskaus ikään kuin kuuluu kaikille. Ja etenkin jos siinä on jotain poikkeavaa niinkuin sulla. Mä olen ainaskin tosi herkkä loukkaantumaan, jos joku kehtaa "arvostella" mua. Siis nekin ihmiset jotka ihastelee isoa/pientä masua, käy joskus mun hermoille. Myönnettäköön. On siis lupa vetäytyä tilanteista omiin ajatuksiin ja käyttää aikaa itsen hellimiseen ja vauvan ajatteluun ihan omin voimin.Mitäs neuvolassa?

Meillä on eka perhevalmennus neuvolassa huomenna ja miehelle osui työmatka eli saan mennä yksin. Ei haittaa, toki kyllä miehen puolesta harmittaa kun olisi niin innolla tullut mukaan. Saas nähdä millaista siellä on..? Vähän jännittääkin, hassua.

Pian ollan taas selätetty yksi päivä ja meidän vauvat on taas hiukan kasvaneet =D

Heip! T: J-R, 26+0
 
Janelle kovasti voimia.Toivotaan että kaikki olisi hyvin :)

Meillä arki pikku herran kanssa alkanut sujumaan hyvin mutta nyt sitten oma isäni joutui lauantaina sairaalaan aivoverenvuodon takia ja oikea puoli halvaantui.Nyt se sitten aihauttaa huolta ja ahdistusta.

t.katsu ja poika 6 vk
 
Pahoittelut Katsulle huonoista uutisista perhepiirissä... :( Että aina pitääkin jotain sattua..

Onnittelut Minttulille ja Ericalle hyvistä uutisista ja myötätuntoisena Janen kanssa tuskaisena torstaita odotellessa..

J-R: Neuvolassa kävin siis maanantaina ja sain taas hieman murehtimisen aihetta kun pikkuisen kasvu on selkeästi hidastunut (tai ainakin kohdun korkeuden kasvu). Kasvua kyllä on, mutta se on elpymään päin. Alun yläviivalta lähestytään kokoajan alaviivaa.. :/ Sydänäänet kuitenkin kuuluivat normaalisti ja masussa on niin paljon liikehdintää ettei jää epäselväksi se että ollaanko siellä elossa.. Onneksi torstaina on se kontrolliultra, niin pääsee katsomaan onko kaikki hyvin vai ei.. Hitto miten sieppaa kun koko ajan on jotain uutta murehdittavaa..
Kun niin kun sanoit, on surku että muutenkin tämän porukan odotuksen ihanuudesta ainakin alussa väkisinkin osa jää sen kauhean huolen ja murheen ja vainoharhaisuuden alle...
Noh nautitaan kuitenkin niistä päivistä jolloin osaa rentoutua ja nauttia olostaan.. :)
Ja mitä tulee epäsosiaalisuuteen, niin kai se on just sitä kun ei ole kaikille halukas puhelemaan raskaudestaan kun taka-alalla kaihertaa koko ajan pieni huoli, tuntuu jotenkin pahaenteiseltä puhua jollekin ja hehkuttaa kaiken olevan hyvin..saatikaan että jaksais koko tilannetta kaikille selittää.. Siksi kai tosiaan mieluumin hieman vetäytyy ja möllii omissa oloissaan..

Mieliala vaihtelee kyllä uskomattoman nopeasti.. Hetkessä kaikki on hyvin, kunnes sitten taas salamaniskusta ärsyttää niin vietävän paljon että tuntuu että räjähtää..saatikaan ne kaikki asiat mille on tullut raskauden aikana itkettyä..esim. mitään eläimiin liittyvää en siedä..korkeasaari ohjelmassa lopetettiin viallinen varis, niin täällä pääsi sellainen parku ettei ole hetkeen nähty.. :D
Oikeastaan aika hauskaa huomata mitä kaikkea raskaus meissä aikaan saakaan.. :)

Edelleen voimia kaikille taas eteenpäin ja todellakin..huomenna ne pienet piiperöt ovat taas päivän vanhempia ja ollaan taas hieman pidemmällä..

-HMM83 ja tiitiäinen 29+6-
 
Kiitos vielä kerran, olette kyllä aivan ihania. :) Poika sairastui keuhkoputkentulehdukseen joten taas on mieli täynnä muuta enkä onneksi ehdi kovinkaan paljoa huomista ultraa miettiä. Eilen käytiin lääkärillä yskän ja kuumeen takia, kyllä on kamalaa kun lapsi sairastaa eikä millään tavalla pysty oloa helpottamaan... Lääkkeitä saatiin, toivottavasti pysyivät tarpeeksi kauan sisällä, pikkuinen yski niin paljon että oksensi kolme kertaa sänkyyn ennen kuin viimein nukahti eilen. Mies on tänään kotona, ja huomenna sitten vuorostaan minä, en kyllä tiedä miten tämän väsymyksen ja univajeen keskellä olisi tarkoitus tehdä ihan oikeaa työtäkin. Hohoijaa, täytyy ottaa harjoittelun kannalta, sitten kun se uusi käärö on tullut maailmaan niin pitkät yöunet ovat juuri sitä, eli unta vain. :)

HMM83 tsemppejä ja voimahaleja, kylläpäs sinullakin on paljon ylimääräistä huolta ollut tämän raskauden kanssa. Hyvä sentään että pikkuinen liikkuu paljon, toivotaan että kyse vain tilapäisestä kasvun hidastumisesta ja että pikkuinen jaksaa sinnitellä ja kasvaa vielä ne loppuviikotkin. Jännäillään sitten molemmat huomenna ultrassa, toivottavasti molemmille luvassa hyviä uutisia, olet ajatuksissani.

Voi Katsu, paljon lämpimiä ajatuksia ja haleja sinullekin päin, olipa ikäviä uutisia isästäsi. Itsekin olen viime aikoina miettinyt että vanhemmat alkavat olemaan jo sen verran vanhoja että mitä tahansa voi tapahtua, vielä ovat saaneet olla suht. terveitä mutta kun tietää miten paljon kamalaa tapahtuu maailmassa niin jossakin vaiheessa jotakin varmaan sattuu omallekin kohdalle. :( Toivottavasti pikkumies pitää sinut kiireisenä ja omalta osaltaan lievittää tuskaa ja huolta vain olemalla olemassa.

Aivan oikein J-R, sä olet ihan todella super pitkällä täältä katsottuna. :) Toivottavasti tullaan perästä, vaikka ihan kiinni sinua/teitä en kyllä koskaan saa. :)

Voimahaleja kaikille niitä tarvitseville,

Jane 8+jotakin
 
J-R oot oikeessa. Kaiken tän keskellä se vähän naurattaakin miten me asioita katsellaan eri näkökulmista. :D Mun mielestähän nekin on jo pitkällä jotka on ekassa neuvolassa käyneet. :) Mutta niinhän sitä lapsenakin piti kolmekymppisiä vanhana ja nyt itse sen ikäisenä onkin vielä ihan nuori. Oon nyt yrittänyt ottaa vähän positiivisemman asenteen tähän koko hommaan. Vaikka kyllähän se pelko ja pahat muistot aina mukana kulkee. En kuitenkaan voi asialle mitään, jos tässäkin huonosti käy ja se stressaaminen ei kai ainakaan paranna asiaa. Päätin mennä hyvillä mielin, kunnes muuhun on syytä ja toivottavasti se hyvä mieli saa jatkua loppuun saakka! Tosin täähän voi olla helpommin sanottu kuin tehty, mut yritystä on ainakin. Millasta oli perhevalmennus?

Katsu tosi kurjia tuollaset uutiset. :( Voimia sinne!

HMM83 sullakin harmia siellä. :( Mut toivottavasti ei tosiaan mitään vakavaa, vaan ihan tilapäinen ongelma vaan. Muuten kuulostaa kuitenkin siltä että kaikki on hyvin. :) Mua nauratti kauheesti toi sun varis juttu! :D Siis ei se, että se lopetettiin, sehän on ihan kamalaa. Mä oon just lukemassa kirjaa, joka kertoo naisista, jotka yrittää saada lapsia. Ja auta armias, kun yksi niistä sai selvile, että munanjohtimet on tukossa eikä se saa koskaan lasta. Kyllä hanat aukes! JA mies katteli vierestä, et kuule kulta, sulla taitaa vähän noi hormonit hyrrätä... :D

Ja Jane sullakin on huolia. :( Toivottavasti poitsu paranee pian ja taltuttaa taudin. Lasten sairastelua on jotenkin ihan sydäntäsärkevää seurata vierestä. Ja onnea ja onnea ja onnea mukaan sinne ultraan!

Minttuli, vasta alokas :)
 
Hyvä Minttuli, alokkaaksi sulla on kadehdittavan hyvä asenne ja tsemmpi päällä juuri nyt. Kumpa pystyisit säilyttämään sen ja ammentamaan voimia huonoinakin päivinä.

Janea ja Katsua nyt sitten koetellaan vielä lisää, voi kurjuus. Ihan kuin elämä haluaisi sanoa meille, että muistakaa, että aina voi mennä vieläkin huonommin. Pidetään yhdessä kiinni kaikesta hyvästä, asioilla on kuitenkin tapana järjestyä parhain päin.

Janen ja HMM:n puolesta jännittää ihan kauhesti, vaikka uskonkin kaiken olevan mallillaan. Tulkaa sitten heti kertomaan miten meni. HMM:lle vielä, että mulle sanottiin ainaskin, että puolivälin jälkeen vauvojen yksilölliset erot kasvussa alkavat vasta näkyä... eli toivottavasti kyseessä ei ole mitään sen kummemapaa. Onneksi pikkuinen potkii ja tuo sitäkautta mielenrauhaa.

Mä olin siis eilen neuvolan terkan pitämässä perhevalmennuksessa, joita on yhteensä 4 kertaa. Meitä oli 5 pariskuntaa miinus oma mieheni, joka on työreissulla. Ja tietenkin aiheena oli parisuhde raskauden aikana ja vauvan tulon jälkeen. Nauratti ihan kauheesti olla yksin parisuhdeillassa =D Raportoin toki illalla teemat puhelimitse miehelleni, ja mukaan saadut kotitehtävät tehdään sitten myöhemmin yhdessä. Oli ihan mukavaa ja porukka keskusteli vilkkaasti. Uutta tietoa ei juuri tullut, mutta eipä tuosta haittaakaan ollut. Kaikki vauvaan liittyvä tuntuu tällä hetkellä kiinnostavalta, enkä mä oikeastaan pysty ajattelemaan mitään muuta. Paitsi töissä kyllä nykyään, alkuraskaudessa en. Onko teillä muilla jotain valmennuksia tulossa?

Voimia kaikille huomiseen!
 
No niin..ultrakuulumiset on ihan hyviä täältä suunnalta. :)
Poitsu on voimissaan ja kovasti kasvanut. Hänellä on vaan vähän asennot hakusessa, niin ilmeisesti se vähän hämää kohdun korkeuden mittaamisessa..(viime ultrassa oli poikkitilassa)
Nyt hää siellä nökötti pepullaan ja tapansa mukaan kiukutteli ultrausta ja potki mahaa..
Mutta siis tukevasti keskikäyrän mukaan kasvaa.. Huimaa kuinka nopeesti ne tässä vaiheessa kasvaakin..Kahdessa viikossa oli painoarvioon tullut melkein 500g lisää.. :)
Toinen istukkakin näkyi tällä kertaa vähän paremmin ja vaikuttaisi siltä että koko arsenaali kuuluu tälle sikiölle ja se toinen istukka on ns. lisäistukka tai kaksoisistukka vai miksi sitä nyt sitten sanotaankaan.. Toisen sikiön tyhjä pussi on jo painunut tiukasti kohdun seinämää vasten..
Koska miun kohtu aika helposti supistelee, niin ottivat samalla pikkuiselta sydänkäyrän ja miulta supistuskäyrän, mutta ei niissä mitään ihmeellistä.. :)
Seuraavan kerran kontrolloivat vasta viikolla 35 ellei mitään ihmeellistä ilmene, eli saadaan taas vähän aikaa kasvaa rauhassa.. :)

Toivottavasti Janellakin olisi hyviä uutisia kerrottavanaan..niitä jännityksellä odottelen..

J-R: Meillä oli jo nuo perhevalmennukset.. Meillä on tosin vaan kaksi kertaa. Aiheina parisuhde ja vanhemmuus ja toisella kerralla vauvan hoito. Pareja oli se neljä+ yksi äiti yksin..
Meidän ryhmässä keskustelua syntyi hirveän vähän, mikä oli miusta sääli ja asiat käytiin niin nopeasti ettei oikein itsekään edes ehtinyt mihinkään asiaan niin hyvin tarttua että olisi niistä keskustellut. Nyt on vielä tulossa erillinen synnytysvalmennus joka on viikolla 34, eli maaliskuun loppu puolella.. Sitä mielenkiinnolla odotellessa..

Minttulin asenne on kyllä ihailtava.. Itse en muista pystyneeni tuollaiseen ajatteluun vaikka kovasti yritinkin.. Enkä oikein pysty aina vieläkään. Tämän päivän jälkeen nyt kai saa taas vähän aikaa oltua rauhallisena.. :)
Varis juttu on yksi niitä ymmärrettävimpiä asioita minkä takia on itku tirahtanut.. Eläinsairaalaa katsoessani aloin parkua kun hevoselle tehtiin keuhkotutkimusta juoksumatolla (itsellänikin on hevonen), joskus tv:ssä näytettiin animoitu juttu kuinka jättiläislaiskiainen oli jäänyt kuilun pohjalle jumiin ja kuollut sinne..noh..siitä kanssa kohtalaisen hyvä itku irtosi.. :D
Eli itku todellakin on herkässä täällä.. :)
Noh nyt mie jatkan sisustelemistani ja alan muokkailla tauluja uuteen uskoon.. :)

-HMM83 ja tiitiäinen 30+1-
 
Voi arvon leidit, elämäni kauhein yö ja aamupäivä ovat vihdoin takanapäin. Eilen illalla vain pahenivat pahat aavistukset, ja kun pyyhkiessä vielä tuli pikkuriikkisen verta niin olin ihan sata varma että tämä oli tässä. Koko yön yritin itseäni tsempata että kyllä minä jollakin tapaa neljännestäkin keskenmenosta selviän. Päivän suunnittelin sen mukaan että sitten sieltä gyneltä lähden suoraan Jorvin päivystykseen niin ehkä ehtisin hoitaa kaavinnan pois päiväjärjestyksestä vielä huomenna (minä kun muistelen että Jorvissa niitä kaavintoja tehdään perjantaisin ja tiistaisin, kamalaa että sellaisenkin asian tietää...). Että sellaisissa tunnelmissa lähdin sinne gynelle tänään. Ihan kuin olisin omaan teloitukseen mennyt...

Mutta, ihmeiden ihme, siellä olikin kaikki masussa hyvin! Kyllä itku pääsi jo siinä vaiheessa. Masuasukki oli kasvanut juuri niin kuin pitikin, syke näkyi ja hieman liikettäkin jo, eli gynen mukaan kaikki kunnossa. :) Yritti minua kovasti rauhoitella sillä että jos tämäkin menisi vielä kesken niin luultavasti se olisi jo näkynyt, eli ettei sikiö olisi vastannut viikkoja. Kehotti menemään rauhallisin mielin eteenpäin - mikä kylläkin on helpommin sanottu kuin tehty, minä sentään olen jo yön aikana km:n läpikäynyt mielessäni. Mutta jospa pikkuhiljaa alkaisi helpottamaan, eikä enää täytyisi tällaisten kauheiden tunteiden kanssa kamppailla.

Seuraava gynekäynti onkin sitten taas parin viikon kuluttua, ja jo np-ultra (käyn sen kahteen kertaan, tämä siis siellä samalla yksityisellä, ja jospa sitä nyt pikkuhiljaa uskaltaisi jo neuvolaan soittaa että saisi myös sen kunnallisen np-ajan).

Sori, en nyt kykene muuta kirjoittelemaan, kamalan päänsäryn sain kun jännitys laukesi, joten palailen paremmalla ajalla. HMM83 iso halaus, ihanaa että siellä kaikki ihan kuten pitääkin!

Jane 8+5 (ihan oikeasti)
 
Alkuperäinen kirjoittaja Jane75:
Voi arvon leidit, elämäni kauhein yö ja aamupäivä ovat vihdoin takanapäin. Eilen illalla vain pahenivat pahat aavistukset, ja kun pyyhkiessä vielä tuli pikkuriikkisen verta niin olin ihan sata varma että tämä oli tässä. Koko yön yritin itseäni tsempata että kyllä minä jollakin tapaa neljännestäkin keskenmenosta selviän. Päivän suunnittelin sen mukaan että sitten sieltä gyneltä lähden suoraan Jorvin päivystykseen niin ehkä ehtisin hoitaa kaavinnan pois päiväjärjestyksestä vielä huomenna (minä kun muistelen että Jorvissa niitä kaavintoja tehdään perjantaisin ja tiistaisin, kamalaa että sellaisenkin asian tietää...). Että sellaisissa tunnelmissa lähdin sinne gynelle tänään. Ihan kuin olisin omaan teloitukseen mennyt...

Mutta, ihmeiden ihme, siellä olikin kaikki masussa hyvin! Kyllä itku pääsi jo siinä vaiheessa. Masuasukki oli kasvanut juuri niin kuin pitikin, syke näkyi ja hieman liikettäkin jo, eli gynen mukaan kaikki kunnossa. :) Yritti minua kovasti rauhoitella sillä että jos tämäkin menisi vielä kesken niin luultavasti se olisi jo näkynyt, eli ettei sikiö olisi vastannut viikkoja. Kehotti menemään rauhallisin mielin eteenpäin - mikä kylläkin on helpommin sanottu kuin tehty, minä sentään olen jo yön aikana km:n läpikäynyt mielessäni. Mutta jospa pikkuhiljaa alkaisi helpottamaan, eikä enää täytyisi tällaisten kauheiden tunteiden kanssa kamppailla.

Seuraava gynekäynti onkin sitten taas parin viikon kuluttua, ja jo np-ultra (käyn sen kahteen kertaan, tämä siis siellä samalla yksityisellä, ja jospa sitä nyt pikkuhiljaa uskaltaisi jo neuvolaan soittaa että saisi myös sen kunnallisen np-ajan).

Sori, en nyt kykene muuta kirjoittelemaan, kamalan päänsäryn sain kun jännitys laukesi, joten palailen paremmalla ajalla. HMM83 iso halaus, ihanaa että siellä kaikki ihan kuten pitääkin!

Jane 8+5 (ihan oikeasti)
Click to expand...


Voi! Suuren suuri halaus Janellekin! Jännitin kovasti että mitä sieltä kuuluu, ja sieltähän kuului niin hyviä uutisia kun vaan kuulua voi! =)
Vuotojen kanssa stressaaminen on hyvin tuttua, ja tiedän täysin millaisen hysterian se pieni punainen tuhru siinä paperissa voi saada aikaan.. kamalaa..
Mutta pääasia että kaikki on ok, ja voidaan jatkaa odottelua taas hyvillä mielin eteenpäin.. =)

-HMM83 ja tiitiäinen 30+1-
 
Viimeksi muokattu:
Heippa taas kaikki te ihanat ja vahvat naiset!

Täältä muuttolaatikoiden seasta ajattelin pikaiseen käydä kirjoittamassa, sillä nyt on edessä muutto uuteen kaupunkiin ja työpaikan vaihdos, joten en välttämättä ehdi lähiviikkoinakaan paljon teitä käydä moikkaamassa.

Janelle ihan ensiksi hurjasti onnea ihanista ultra-kuulumisista! <3 aivan mahtavaa, että siellä pieni ihmisen alku voi hyvin! jaksamista sinulle, ja toivottavasti piina alkaa pikku hiljaa jo helpottamaan!

Samoin HMM83, ihanaa, että sielläkin masuasukilla kaikki hyvin! Olen ihan varma, että kaikki sujuukin mallikkaasti loppuun asti! :)

Minttulille myös plussaonnittelut! en ole ehtinytkään siellä toisella palstalla käydä sinua vielä onnittelemassa.

Katsulle myös hurjasti voimia jaksaa kurjan tilanteen keskellä!

Omalta osaltani en nyt osaa kertoa oikein mitään uutta. Neuvolassa on käyty ja ensi viikolla on eka lääkärintarkastus. Sittenpä pitäisi saada lähete sinne istukkanäytteeseen. Mikäli siis kaikki on vielä hyvin ja tuolla masussa oikeasti on joku. Olen jo hiukan alkanut epäillä koko asiaa, koska ultrasta on jo 2 vkoa...tiedättehän, kun ei näe omin silmin, niin mitenpä sitä tämän pahinta pelkäävän mielensä rauhoittaisi...oireita on ollut entiseen malliin (esim tänä aamuna oksensin 2 krt jo aamu kuuteen mennessä) eikä vuotoja ole ollut. Mutta tarkoittaako sekään nyt oikeasti mitään, en tiedä. Eli palailenpa tänne taas, kunhan töiltäni ehdin ja jos/kun jotain kerrottavaa on. Mukavaa viikonloppua ihanaiset!

Tipsuliini rv 9+1
 
Jane ja HMM; T-Ä-Y-D-E-L-L-I-S-T-Ä! Mä kyllä uskoinkin vakaasti että kaikki on kunnossa, mutta ulkopuoleltahan se on helpompaakin! Ne onnistuneet ultrat ja pienen näkeminen ainakin mulla rakensi sitä uskoa tulevaisuuteen pala-palalta. Se mikä aiemmin oli mennyt rikki, alkoi pikkuhiljaa eheytyä.

Tipsuliinille voimia muuttoon ja uuteen työpaikkaan. Sä et ainakaan ehdi murehtia koko ajan ;) Kyllä se pieni siellä on ja voi hyvin, usko vaan!

Pakko tehdä töitä nyt!
 
Ei se mun asenne nyt niin helposti tule. Joudun välillä pakottamaan itseni ajattelemaan positiivisesti. Eilen oli esim tosi hyvä päivä ja ihan loistava fiilis. Tänään oisin varmaan varannut ajan varhaisultraan, jos olis vaan rahaa. Jotenkin vaan se kammottava pelko valtasi mielen. En tiedä oikein mistä se johtuu, mut jollain tavalla sitä huomaa välillä psyykkaavansa itseään kohtaamaan saman kauheuden uudestaan. Pakostikin sitä välillä miettii, kun on kerran keskenmenon kokenut. Viime raskaudessa muistan toivoneeni, että menisi edes heti spontaanisti kesken ettei ehtis luottamaan tulevaan liikaa. Ja ultrassahan se sit vasta huomattiin viikolla 12. Se oli jotenkin rankkaa, kun oli päässyt niin lähelle sitä rajaa, kun riskit vähenee. :( Mieskään ei ole kovin luottavainen vielä. Kyselin siltä eilen ja se sanoi ettei uskalla innostua ennen ultraa ettei sitten kaikkia niitä unelmia taas viedä pois. Päätettiin kuitenkin että yritetään edes vähän olla positiivisella mielellä. Vaikeeta se välillä on.

Tipsuliini voin kuvitella miltä se mietiskely tuntuu, et onko kaikki varmasti kunnossa. Mulla jatkui viime kerralla raskausoireet ihan normaalisti pienokaisen kuoltuakin. Niin kauan kunnes tyhjennys tehtiin. :( Silloin kuvittelin sen takia että kaikki ois hyvin. Mut ystävälläni taas oireet lakkasi kuin seinään ja hän pelkäsi silloin, mut kaikki olikin hyvin. Että ei kai sitä mistään voi lopulta tietää. Toivotaan kuitenkin että kaikki sujuu mutkitta loppuun saakka! Ja kun olet ultrassakin jo kerran nähnyt kaiken olevan kunnossa, niin pidät vaan kiinni siitä mitä näit! Sovitaan niin että kaikki on masuasukilla mitä parhaiten. :)

Jane onnea ihan kauheasti!! Oot varmasti pelännyt tosi paljon. Mut aivan mahtavaa et pikkuinen on siellä kunnossa! Mä jouduin vuotamaan viime km melkein viikon verran ennen kuin pääsin ultraan. Ei ollut varaa yksityiselle mennä. Se oli jotain niin painajaismaista. Oon onnellinen sun puolesta ja nyt vaan yrität rentoutua ja odottaa pari viikkoa seuraavaan ultraan. Sit tulet kertomaan ihanat kuulumiset tänne meille. :) Pikkuruinen siellä kasvaa, ihanaa. :)

Minttuli 5+1
 
Katsu ............... km 12/07, ku 11/08 ......................... poika syntynyt 11.1.10
HMM83 ............. km 5/09 ......................................... LA 5.5.10
Tiitu-tii ............. km 5/09, 8/09 ................................ LA 21.5.10
J-R ................... tm 7/09 ........................................ LA 30.5.10
Tilkku ................ km 7/09 ........................................ LA
Erica ................. kkm 10/07 ..................................... LA 31.8.10
viljonkkatyttö ..... km 10/09 ....................................... LA 23.9.10
Tipsuliini ............ km 7/09, tm 11/09 ........................... LA 1.10.10
Jane75 .............. kkm 9/06, 3/09, 9/09 ....................... LA 2.10.10
Minttuli80 ......... kkm 10/09 ....................................... LA


Kaivoin tuon meidän listan tuolta edelliseltä sivulta, lisäsin sut Minttuli siihen, voit sitten sen LAn lisätä kun sen tiedät/siltä tuntuu. :)

Mitäs muuten Tilkulle kuuluu, et ole käynyt pitkään aikaan päivittämässä tilannetta? Onko pahimmat huolet jo hälvenneet?

Nuo oli muuten Minttuli niin tuttuja tunteita joista kirjoittelit. Itsekin sain ekan ja tokan km:n kohdalla tietää km:stä vasta siinä ekassa ultrassa, silloin kun piti olla jo turvassa. Ekalla kerralla ei tullut mieleenkään että voisi mennä kesken ilman mitään vuotoja, olin aina luullut että ne vuodot alkaa heti ja siitä sitten voi päätellä ettei kaikki kunnossa. Toka kerralla olin jotenkin ajatellut että kun minulla kerran on jo km ollut, niin ei se satu enää toista kertaa kohdalle, joten taas tuli kyllä niin kamalana yllätyksenä se että oli keskeytynyt jo viikkoja aikaisemmin. Kolmannella kerralla olin jo ehtinyt varautua pahimpaan, mutta kyllä se kuitenkin tuntui aivan hirveältä. Nyt en sitten enää uskalla luottaa oikein mihinkään... Oman mielenterveyden vuoksi olen näissä yksityisissä ultrissa juossut, kyllähän se kalliiksi tulee mutta en muuten pysyisi järjissäni. Ja kunnalliselle ei pääse, ei vaikka mikä tilanne tai historia olisi takanapäin, täytyy olla kunnon vuodot tai kivut että suostuvat ultraamaan. Kyllä aivan väärässä paikassa säästetään, tämä jos mikä olisi tilanne että sitä apua julkiselta puolelta tarvitsisi. :(

Täällä ollaan varovaisen optimistisia, kunhan nyt vielä pari viikkoa menisi hyvin niin sitten ehkä uskaltaisi jo alkaa uskoa tähän ihmeeseen. Yritetään kyllä sekä minä että mieheni pitää matalaa profiilia, sen verran rankkoja ovat nämä kokemukset olleet, mutta kyllä hän on aina päässyt niistä km:istä nopeammin yli kuin minä. Juuri eilen sanoinkin että hän saisi kernaasti vaihtaa kanssani paikkaa, ensinnäkin jos km vielä tulisi niin selviäisimme siitä nopeammin, ja toiseksi kun minua vaivaa jatkuva etova olo niin siitäkin voisin kyllä luopua. :)

Tipsuliinille onnea muuttoon ja uuteen työpaikkaan, ja myös siitä että huono olo jatkuu, kyllä se on mielestäni oikein hyvä oire. :) Mutta juu, olet kyllä oikeassa, valitettavan vähän aikaa se varma ja hyvä olo säilyy ultran jälkeen, pitäisi päästä kurkkaamaan ainakin kerran viikossa. :) Pailailehan taas kertomaan kuulumisia kun kerkiät.

Hyvää viikonlopun jatkoa toivottelee

Jane 9+0
 
Listapäivitys

--------------------------------------------------------------------------------
Katsu ............... km 12/07, ku 11/08 ......................... poika syntynyt 11.1.10
HMM83 ............. km 5/09 ......................................... LA 5.5.10
Tiitu-tii ............. km 5/09, 8/09 ................................ LA 21.5.10
J-R ................... tm 7/09 ........................................ LA 30.5.10
Tilkku ................ km 7/09 ........................................ LA 21.7.10
Erica ................. kkm 10/07 ..................................... LA 31.8.10
viljonkkatyttö ..... km 10/09 ....................................... LA 23.9.10
Tipsuliini ............ km 7/09, tm 11/09 ........................... LA 1.10.10
Jane75 .............. kkm 9/06, 3/09, 9/09 ....................... LA 2.10.10
Minttuli80 ......... kkm 10/09 ....................................... LA


Heippa kaikille! :)

Tosiaan on tilanteen päivittäminen jäänyt vähäiselle ihan hirmuisen väsymyksen ja sen vuoksi, ettei oikeestaan tapahdu mitään ihmeellistä. Mut sehän on vaan hyvä, kun tarkoittaa, että kaikki on edelleen hyvin. Keskiviikkoista rakenneultraa odotetaan kuin kuuta nousevaa. Sen jälkeen voi varmaankin ruveta nauttimaan enemmän, jos kaikki osoittautuu olevan kunnossa. Masu on kasvanut jo aikamoiseksi palloksi. Viime viikolla pullahti ihan yhdessä yössä ja nyt sitä on ihan turhaa edes yrittää peitellä (en tosin edes haluaisi ;)). Liikkeitäkin on tuntunut jo useamman viikon, joten ei ole tarvinnut sydänääniäkään kuunnella joka välissä. Kaikenlaisia kolotuksia pelästyy aina, mutta eiköhän kaikki ole ihan asiaan kuuluvia. Mieskin on ihan ylionnellinen tästä pallosta :) ja aivan ihana mulle. Töissä ei vaan jaksaisi olla yhtään ja on kyllä kivaa päästä äippärille kesän alussa. Mitään hankintoja en ole uskaltanut vielä tehdä, netistä kyllä selaillu kaikenlaista. Kun maaginen 24 viikkoa tulee täyteen, niin ehkä sekin lähtee käsistä. Lisäilin LA:nikin listaan vihdoin viimein..

Ihanaa on ollu lueskella, että täällä on kaikilla odotus sujunut hyvin säikähdyksistä huolimatta. Malttia ja rauhallista mieltä kaikille! Laittelen kuulumisia lisää ultran jälkeen..

Tilkku rv19+4
 
Isot onnittelut Janelle hyvistä ultrakuulumisista :)

Ja kiitokset kaikille lohduttavista sanoista.Isä edelleen keskussairaalassa mutta pääsemässä fysioterapiaosastolle kuntoutukseen.Tänään ensimmäistä kertaan päässyt kävelemään jonkin laitten kanssa.Onneksi isältä löytyy paljon motivaatiota kuntoutumiseen koska on aina ollut sellainen ihminen joka tekee kovasti töitä.Mielellään tekisi nytkin enemmän kunoutumisensa eteen kuin mitä sairaalassa kuntoutetaan.Positiivista on myös että tunto on sormia lukuunottamatta palautunut jalkaan ja käteen. Ja pystyy siirtymään sänkyyn yhden avustamana ilman liukulautaa.

Jane: onneksi tosiaan on nuo pojat.Jos ei olisi lapsia eikä mitään tekemistä niin asiat varmasti pyörisivät vieläkin enemmän päässä.Ja ristiäiset tulossa kohta.Niitä pitää alkaa pähkäilemään.

Katsu ja poika 7 vk
 
Heippa naiset!

Kovin on hektistä tämä elämä, en ole kerennyt ajatuksella tänne sitten viime kerran. Moikkaan nykin vain pikaisesti, valmistelen lähtöä tallinnanreissulle=)

Mukavaa viikonloppua teilole kaikille ja päivittäkäähän kuulumisia!
 
Listaa:

Katsu ............... km 12/07, ku 11/08 ......................... poika syntynyt 11.1.10
HMM83 ............. km 5/09 ......................................... LA 5.5.10
Tiitu-tii ............. km 5/09, 8/09 ................................ LA 21.5.10
J-R ................... tm 7/09 ........................................ LA 30.5.10
Tilkku ................ km 7/09 ........................................ LA 21.7.10
Erica ................. kkm 10/07 ..................................... LA 31.8.10
viljonkkatyttö ..... km 10/09 ....................................... LA 23.9.10
Tipsuliini ............ km 7/09, tm 11/09 ........................... LA 1.10.10
Jane75 .............. kkm 9/06, 3/09, 9/09 ....................... LA 2.10.10
Minttuli80 ......... kkm 10/09 ....................................... LA
Sarppa75...........kkm 8/09............................................LA 11.7.10

Tääkin ilmoittautuu pikaisesti tänne, koska heinäkuisissa näyttää olevan hiljaista ja muutenkin raskaus on km:n jälkeen ihan erilainen kuin aikaisemmin.

Näyttää mies tuossa tunkevan tarjouspapereita puhtaaksikirjoitettavaksi, joten myöhemmin sitten lisää..


Sarppa75 rv 21+5
 

Similar threads

R
Keskenmenon jälkeen plussanneet...
Viestiä
0
Luettu
377
Lapsen saaminen
Riikkuli
R
R
Keskenmenon jälkeen plussanneet...
Viestiä
322
Luettu
12K
Lapsen saaminen
Kuiskaten
K
N
Keskenmenon jälkeen uudelleen raskaana - milloin loppuu panikointi?
Viestiä
14
Luettu
1K
Lapsen saaminen
pietu-
P
K
Raskautuminen keskenmenon jälkeen...
Viestiä
5
Luettu
11K
Lapsen saaminen
jannu85
J
R
keskenmenon jälkeen raskaana
Viestiä
10
Luettu
10K
Lapsen saaminen
Neiti-81
N

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa