Keskenmenon jälkeen plussanneet talvella 2013-2014

Uskalla mukaan vaan Ambrosia! Onnea!

Mä varasin eilen neuvolan, tänään siis 5+6. Neuvola on joskus kolmen viikon päästä. Luulen,että ei mennäkään varhaisultraan. Taloudellinen tilanne on vähän tiukka ja eipä se vu auta jos on keskenmennäkseen, viimeksikin meni sen jälkeen vasta. Toki tuulimunan mahdollisuus tulisi poissuljettua (tai kohdunulkoien), mutta niitä en ole vielä (kopkop)joutunut kokemaan. Toisaalta melkein pelottaisi mennä ultraan, kun aisa tulisi niin konkreettiseksi, joten ei nyt mennä. Eli pitää elellä jännityksessä jonnekin huhtikuuhun saakka...

Huomasin, että pääsiäisenä ollaan sitten jo reipaasti ohitettu 12 + viikko. Silloin voi sitten alkaa tutuillekin kertomaan. Jos tämä vaan onnistuneesti menee loppuun, niin ihanaa, että silloin pääsisäisenä ehkä olenkin jo "turvallisilla" viikoilla, sillä silloin olisi ollut syksyllä keskenmenneen la. Mutta eipä vielä nuolaista ennen kuin tipahtaa...
 
Viimeksi muokattu:
Heips! Plussasin tammikuussa ja olen enempi pyörinyt tuolla syyskuisissa. Odotan siis kolmatta lasta, kaksi keskenmenoa oli ennen kuopusta ja kaksi edelsi nyt tätä raskautta taas. Mitään selvittelyjä ei ole tehty, miksi menee kesken. Nyt alkaa jo olla aika luottavainen olo tän raskauden suhteen. Varhaisultrassa kävin 8+3 (nlan mukaan 9+2, mutta menen tuon vanhan mukaan, koska epäilen mittavirhettä). Dopplerilla kuulunut syke jo 8+0 alkaen ja kuuntelenkin aika usein :) Np-ultraan menen ensi viikolla!

Täällä onkin monia tuttuja tarinoita tuolta kuumeilijoiden puolelta. Mukava huomata, että niin moni on päässyt jo aika pitkälle raskaudessaan!

Mun rivi näyttäisi tältä
22.9 -- Sydäntähti -- 29v -- km 9/07, 12/07, 8/13, 12/13 -- 3.lapsi -- K-SKS

Sydäntähti 10+2
 
  • Tykkää
Reactions: Joosukka ja eltsu81
Simssi Ei sitä uskalla koskaan huokaista kunnolla :) Itselle tosin rakenneultra viikolla 21+0 oli se käänteen tekevä asia, silloin osasi ottaa vähän rennommin. Silti senkin jälkeen on tullut panikoitua vaimeiden liikkeiden takia ja pelättyä kohtukuolemaa, kohonneita verenpaineita, astman pahenemisvaiheen vaikutusta lapseen ja niin edelleen. On tullut nähtyä painajaisia ja itkettyä itsensä uneen menetyksenpelossa, vahdattua liikkeitä, pelättyä vauvan poikkitilaa ja sen jälkeen perätilaa. Huh huh. Kun kirjoittaa kaiken, niin saa kyllä itsensä näyttämään ihan hysteeriseltä :D Onneksi nuo voimakkaat pelkotilat ovat vain väliaikaisia. Yritän lohduttautua sillä, että kaikenlaiset vakavat komplikaatiot tässä vaiheessa ovat epätodennäköisempiä kuin esimerkiksi autokolariin joutuminen.

ralliruutu 35+0
 
UUSILLE tervetuloa! Ei toimi taas mulla noi namikat tossa, jolla sais lihavoitua :)

VAUVAUUTISIA kovasti odottelen, niitä pitäisi kai olla nyt näillä näppäimillä tulossa?

(.) Mahaan ei erikoisempaa. Möyrii. Hieman itseäni huoletata tää pyrkimys unohtaa oma raskaus tai olemaan niinkuin sitä ei olisikaan. Tuntuu ettei voi luoda mitään sidettä, ei vaan pysty. Vielä olisi n. 11 viikkoa. Pitkää, pitkää viikkoa, vaikka aika meneekin nopeasti, ihan hurahtaen.

Silti mä ootan jo kuin kuutanousevaa, että olisi toukokuu ja nyytti sylissä. Että voisi huokaista ja todeta, ettei mitään pahaa tapahtunutkaan, ihan turhaan olin varuillani.

On ihan älytöntä, että mä keskitän ajatuksiani ihan muihin juttuihin. Vaikak kokoajan rakennan himama täällä vauvaa varten (ja meitäkin), niin että täällä olis mukava kitkutella vielä ainakin valmistumiseeni asti, niin silti mä suuntaan energiani ihan muuhun. Kuten aikomukseeni hylätä perheeni Elokuussa yhdeksi vuorokaudeksi ja karata tallinaan. Tosin aikuinen (kuulostaahan hullulta) tyttäreni tule mukaan ystävättärensä kanssa, mutta vannotti, että saan olla rauhassa :D Tai lokakuussa tapahtuvaan minun ja miehen yhdenyön reissuun, joka on meidän ensimmäinen yhteinen KAKSISTAAN. Huuh..johan tässä on kohtapuolin viisi vuotta pidetty yhtä, eikä olla reissattu kaksisteen ollenkaan :D

Mutta mä en käsitä, miten tää voi olal niin vaikeaa vaan heittäytyä nauttimaan tästä kropan kolotuksesta?! Miksi mä en vaan saa mun mieltä uskomaan, että ihan oiekesti, kyllä meillä kesällä on vauva, ihan turhaan mä jarruttelen!

Joosukka ja MM 28+3 kai..
 
Keväisen kirkasta maaliskuun ensimmäistä kaikille! Uskomatonta ajatella, että ensi kuussa meilläkin on vauva ja huomenna poksahtaa tauluun 34 kokonaista viikkoa. Täällä homma on sujunut mallikkaasti, liitoskipuja, suonikohjuja, närästystä, lonkkien irtoamista... kaikkea asiaankuuluvaa ja ei edes häiritsevää. Kokoajan vain tuntuu siltä, että miten voikaan olla jo näin monta kokonaista viikkoa kasassa..

Kevätpinoa pitäisi varmaan pistää pystyyn.. MiNalo, tunnetko kutsumuksen viekoittelevat aallot? Tai tunteeko joku muu?

Ambrosialle suuronnittelut plussasta! Luonnollisesti myös kaikkien muiden puolesta olen tavattoman onnellinen - paljonpaljon ihania vauvauutisia vain tähän ketjuun, kiitos!

Fujin & Pippelsson 33+6
 
  • Tykkää
Reactions: MiNalo
Jetta : älä luovuta, vaikka pahalta tuossa vaiheessa tuntuu. Mulla takana kolme keskenmenoa/tuulimunaa (vain viimeisimmässä kävin varhaisultrassa ja tuulimuna todettiin, kahta ekaa en siis varmuudella tiedä kumpia ne on olleet) ja nyt rv 13+5, kaikki on siis mahdollista =). Minustakin välillä tuntui, että olisko helpompaa jos ei edes tulis raskaaksi, kuin se että tulee ja ehtii jo vähän aikaa elää toivossa ja taas kaikki kirjaimellisesti valuu hukkaan. Sen verran jo ehdin tutkimuksissa käydä että verikokeet otettiin ja kaikki oli ok. Muihin tutkimuksiin ei vielä ehditty, kun olisi pitänyt hakeutua yksityiselle minun ikäni (40v.) vuoksi. Mutta näillä nyt mennään, vessassa en osaa vieläkään käydä tarkistamatta joka kerran onko vuoto alkanut.
 

Yhteistyössä