Sanmar, ihania ultrakuulumisia sinulla, olen niin onnellinen puolestasi :heart: Kyllä kaikki nyt varmasti menee hyvin ja ensi vuonna onkin sitten täysin uudet kuviot kun on pikkuinen jo sylissä asti :flower:
Se sydämen sykkeen näkeminen on kyllä pysäyttävä kokemus. Meiltä pääsi molemmilta miehen kanssa onnen itku kun päästiin autoon ultrasta. Vähän tuli kyllä tippa silmään jo siellä ajalla, ei pystynyt pidättämään. Se oli vain jotakin niin kaunista ja taianomaista :heart:
Neiti -81, siellä eletäänkin sitten todella jännittäviä hetkiä
Täältä myös hurjasti onnea matkaan kun lähtö tulee :heart:
Omaa napaa: Täällä on nyt ollut tuota ellotusta ja pahoinvointia taas oikein riittämiin. Viikolla 7 oli oksentelua eniten, sen jälkeen olen yleensä selvinnyt oksentamatta muutamia poikkeuksia lukuunottamatta, mutta olo on kuin olisi jatkuva järkyttävä krapula. Välillä tekee mieli mennä vessaan ja työntää sormet kurkkuun, josko olo helpottaisi. On niin inhottavaa tuo kiertävä tunne mahassa :/ Ja nyt se on ruvennut vaivaamaan myös öisin, ja erityisesti myöhään illalla. Ja aamut onkin ihan oma lukunsa...
Muutenkin tuntuu, ettei ruuansulatus toimi ollenkaan, on niin turvonnut olo iltaisin ja yöllä muutoinkin epämukava olo.
Se mikä on eniten pelästyttänyt, on sellaiset repäisykivut jotka tulee yllättäen. Viimeksi tänään aamulla kun nousin sängystä repäisi oikein kunnolla oikealla sivulla. Vaikka tiedän, että tietyt kolotukset kuuluu asiaan, niin silti ei osaa ottaa rennosti noita tuntemuksia...
Ajattelin myös tehdä itseästäni (ja todennäköisesti miehestäni siinä samalla) täysin heikkohermoisen ja tilasin Angelsounds dopplerin. Nyt vasta 9. raskausviikko alkamassa, eli eihän sillä vielä mitään kuule, mutta tulevia viikkoja varten. Toisaalta olen niin malttamaton, että alan varmaankin yrittämään heti, ja sitten on hirveä huoli kun ei kuulu, vaikkei edes kuuluisikaan vielä kuulua : / Tää raskaus on näköjään sekoittanut pään täysin, varsinkin kun on jatkuva pelko taustalla. En ole uskaltanut vielä edes työnimeä pikkuiselle miettiä, eli hän olkoon 'pikkuinen' kunnes uskallan luottaa tähän raskauteen ja nimetä hänet jollakin tapaa. Ehkä nt-ultran jälkeen (11.11.) jos kaikki on hyvin, voisi jo vähän rentoutua.
Ollaan myös mietitty, että milloin kerrotaan esikoiselle (täyttää kohta 6v) että hänestä tulee isosisko. Mietittiin, että jos joulun aikoihin kertoisi, silloin olisi jo aika turvallisilla vesillä varmaankin.... Ja silloin alkaa varmaan mahakin jo varmaan sen verran näkyä, että rupeaa ihmettelemään.. Aluksi mietittiin, että jo seuraavan ultran jälkeen, mutten tiedä onko fiksua, jos kuitenkin kävisi niin ikävästi, että menisi kesken...
Tulipas paljon sekavaa tekstiä, mutta helpottaa vähän kun saa purkaa ajatuksia tänne
Kaikille hyviä vointeja :heart:
vauvaqme & pikkuinen 8+0