Kiitos kaikille taas tsempeistä!
Ja woodoo, en todellakaan loukkaannu, mulla on nyt paljon parempi olo kun mun ei tarvitse kysellä MIKSI? Tällä kertaa mä tasan tiedän, että miksi.
Ja toisaalta se tuskainen kysymys, että miksi meille? Ei ole juurikaan hiipinyt mieleeni, se on niin kuluttava sekin kysymys joten mieli on keveämpi senkin ansiosta.
Itseasiassa mä olen alkanut miettimään, että meneekö tämä mulle nyt liian iisisti ja helposti? Ikävä tulee ja menee, välein jään tuijottamaan jotain ja kaipaan niin kovasti että tulee itku mutta nyt vain mikään ei myrkytä mieltäni. On vain ikävä ja suru.
Olenko mä nyt liian jotain? Pehmennyt päästäni vai johtuuko tämä veren vähyydestä? Hekhek, tällä erää olen verta vuotanut sen verran, että helposti alkaa huippaamaan, mutta enköhän parin päivän päästä ala olla sen suhteen voitolla.
Mun oma diagnoosi on, että mä olen hyväksynyt asian, ja sen, että sille ei kukaan tässä maailmassa olisi voinut yhtään mitään. Tiedän että elämän on jatkuttava ja että suru on minussa noin suurinpiirtein elämäni loppuun asti mutta sen ei tarvitse antaa katkeroittaa mieltäni ja antaa sen kuluttaa mua loppuun.
Mä olen ehkä hullu mutta puhuttiin miehen kanssa, ettei toistaiseksi aloiteta mitään järeää ehkäisyä vaan mietitään rauhassa mitä me halutaan vai onko meillä jo sittenkin kaikki. Kun hormonaalinen ehkäisyhän lamaa mun oman hormonitoiminnan ja sen jälkeen se uinuu kauan. Ja kun ongelma ilman tuotakin on ovuloimattomuus. Näin meille jää oikeastaan kaikki ovet avoimiksi.
Kovin nopeaan paluuseen en usko, sillä on olemassa nuo perusongelmat vaikka toimittaisiin kuin kanit niin lisääntymistahti ei yllä silti lähellekään kanimaista tasoa.
Mulla on sellainen olo, että mä haluaisin nauraa ja olenkin erään ystäväni kanssa viljellyt parina päivänä mustaa huumoria reilusti, tänään meillä muuten siemennettiin lehmä jonka semmari sanoi poikivan sitten jouluaattona meidän jouluruuan jälkeen, joskus mä toivoisin olevani yhtä helppo kuin nuo meidän kantturat!
Toivottavasti, ette pidä mua ihan kamalana kun haluan nauraa, elää ja nauraa, vaan pystyisitte nauramaan mun kanssani koska ilo ja toivo tekevät elämästä elämisen arvoisen!
Ja woodis kivat kärrit nuissa ei ole vikaa lainkaan, varsinkaan jos ne on sulle just ne oikeat, olit kääkkä tai et
Mä en oikein osaa muualla vielä kirjoitella, toivottavasti teitä ei haittaa, että tänne änkeen. Mutta täällä on niin moni tuttu ja niin kotoisa olo...
Unicco