Nyt se on ohitse, toivottavasti ei tule mitään seuraamuksia.
Eilisen päivän vietin siis sairaalassa, kolmansien cytotecien jälkeen syntyi neljäs pienokaisemme, toinen enkelipoikamme. Poju syntyi hieman klo 16 jälkeen, puoli kahdeksan aikaan olin jo kotona rakkaitteni luona.
Synnytys sujui siis oikein hyvin ja ripeästi sitten kun alkoi tapahtumaan juuri ja juuri kerkisin valmisteluhuoneeseen ähkimään viimeisiksi minuuteiksi kun halusin liikkua ja antaa huonetovereille toipumisrauhan, olivat kipeitä leikkauksen jäljiltä. Pahoittelivat kovin sairaalasta ettei ollut yksityishuonetta antaa jotta olisin saanut olla rauhassa.
Poika oli ollut kuolleena jonkin aikaa ja oli kerännyt nestettä itseensä mutta ette usko kuinka täydellinen voi niin pienikin olla, ne pienet sormet ja uskomattoman kauniit kädet ja liikuttavat varpaat kynsineen, kulmakarvatkin jo piirtyivät ja se pieni suu. Kokonaisuudessaan ei niin kaunis näky mutta sen täydellisyyden näki pienistä piirteistä. Ei häntä olisi hennonut sinne jättää. Mutta toisaalta tiedän, että se sisin joka hänestä teki meidän lapsemme on erkaantunut hänestä jo paljon aiemmin, hän oli niin rakas!
Selvisi myös kuolinsyy joka oli niin ilmeinen, että pientä ei edes laiteta patologille tutkittavaksi. Kaikkihan tiedätte miten napanuora on kierteinen? Tämä tarmokas pieni oli kiertänyt nuoraa "väärään suuntaa" yksinkertaisesti liian tiukalle jolloin verenkierto oli estynyt ja vauva kuollut. Siis kun mietitte jotain nyöriä missä on vaikka kaksi säiettä toiseen suuntaan pyörittäessä nuora löystyy ja toiseen suuntaan sitten kiristyy... Todella harvoin kuulemma näin käy mutta vauva on tainnut olla kovin nopea väkkärä jotta se on edes onnistunut, lääkäri sanoi, ettei ole uransa aikana kovin moneen vastaavaan törmännyt ja ikää tällä charmantilla herrasmieslääkärillä oli varmasti yli 50 vuotta.
Tämä ikävä tosiseikka ja se, että näin nuoran itsekin kärsineen selkeästi, antoi minulle kuitenkin toivoa, minussa ei ole vikaa, meillä on edelleenkin kaikki mahdollisuudet saada terve ja elävä vauva. Jos vain rahkeet kestävät, mutta se ei ole juuri tämän päivän asia, eikä huomisenkaan mutta toivoa se antoi jota ei minulla enää ollut ja se tekee siis elämästä lohdullisemman.
Lääkärin sanoin; Teillä oli h***tin huonoa tuuria, että koimme peräkkäin kaksi keskenmenoa samoilla viikoilla, mutta nämä ei liity toisiinsa mitenkään johon itseltäni pääsi hiljainen kuiskaus; Voi, v***u ja lääkäri; en tuota taida itsekään paremmin sanoa! Ja oikeasti mä en kiroile oikein koskaan, hävetti jälkeenpäin.
Kaikenkaikkiaan minulla on sellainen olo, että ainakin nyt pärjään paremmin kuin viimeeksi, suru tulee ja menee omia aikojaan aaltoina, kyynel vierii silloin kun on tullakseen mutta muuten saan olla keskellä elämänmakuista arkea, elävät lapseni täällä ja tarvitsevat minua, kaksi pienintäni kannan mukanani sydämessä mihin ikinä menenkin mutta heillä ei ikinä enää koskaan ole mitään hätää, he voivat hyvin ja ovat rakastettuja, aina.
Joten rakkaat ystävät me pärjäämme, pärjätkää tekin, varmasti palaan lukemaan kuulumisianne ja tervehtimään teitä taas.
Jos haluatte kysyä jotain, niin rohkeasti vain.
Suuret kiitokset myötätunnostanne :hug: teille kaikille
Unicco
Laitatko vielä synnärin ja et minkä ikäinen oot sekä laskettu aika niin lisäilen tuonne listalle.