Heippa!
Onnea uusille plussanneille ja jaksuja kaikille raskausvaivoista kärsiville :hug:
tuolla oli puhetta aiemmin hepatoosista ja siitä johdannaisesti ennenaikasista synnytyksistä. Aihe kovin lähellä sydäntä vaikka mulla ei siis hepatoosia ollutkaan. Kuitenkin jostain tuntemattomasta syystä synnytin esikon rv 27+2. Poitsu on kuitenkin mainio menijä ja ainakin 1 vuodesta jääny päällimäiseksi hyvät muistot Keskolasta lähtien. Tästä syystä mua ei ainakaan vielä pelota masuasukin mahdollinen ennenaikaisuus...siis ainakaan vielä...Mulla ei tosin löydetty minkäänlaista syytäkään siihen miks näin kävi joten ei kai ainakaan mitään rakenteellista vikaa oo. Lisäks mä siirryn aika ajoissa neuvolasta sairaalan asiakkaaks ja mulle tehdään riskisynnyttäjille tavanomaisia tutkimuksia raskauden edetessä enenevissä määrin...Enemmän oon nyt vaan näin aluks huolissani siitä et vauva pysyy masussa. Edellisessä pikaraskaudessa en ollu edes ajatellu et vois mennä kesken kunnes se sitten meni ja nyt varmaan kaikille täälläolijoille tuttu pelkoajatus seurailee mukana toisinaan.
Ajatukset arjessa on kuitenkin hyvin pitänyt tää vessanpyntyn ahkera halailu. Välillä tuntuu ettei voimat riitä tältä oksentamiselta mihinkään muuhun ku sängyssä makaamiseen. kaikki usein syödyt pienet välipalat tulee pienellä viiveellä ylös joten sekään ei helpota oloa kuin hetkeksi. Kaiken kukkuraksi sain tähän päälle vielä pissatulehduksenkin ....Tuntuupa hyvältä vuodattaa ja valittaa. Eikös täällä saa hiukan rutistakin... Kaiken kaikkiaan olen siis onnellinen onnellinen onnellinen kun täällä olen ja saan potea pahaa oloa ja tuntea olevani oikeesti taas raskaana!!!.....mutta jos jollai jotain hyviä pahanolon karkoitus vinkkejä olis niin otan ne kyllä avosylin vastaan Huomenna on perjantai jippii!!!
Onnea uusille plussanneille ja jaksuja kaikille raskausvaivoista kärsiville :hug:
tuolla oli puhetta aiemmin hepatoosista ja siitä johdannaisesti ennenaikasista synnytyksistä. Aihe kovin lähellä sydäntä vaikka mulla ei siis hepatoosia ollutkaan. Kuitenkin jostain tuntemattomasta syystä synnytin esikon rv 27+2. Poitsu on kuitenkin mainio menijä ja ainakin 1 vuodesta jääny päällimäiseksi hyvät muistot Keskolasta lähtien. Tästä syystä mua ei ainakaan vielä pelota masuasukin mahdollinen ennenaikaisuus...siis ainakaan vielä...Mulla ei tosin löydetty minkäänlaista syytäkään siihen miks näin kävi joten ei kai ainakaan mitään rakenteellista vikaa oo. Lisäks mä siirryn aika ajoissa neuvolasta sairaalan asiakkaaks ja mulle tehdään riskisynnyttäjille tavanomaisia tutkimuksia raskauden edetessä enenevissä määrin...Enemmän oon nyt vaan näin aluks huolissani siitä et vauva pysyy masussa. Edellisessä pikaraskaudessa en ollu edes ajatellu et vois mennä kesken kunnes se sitten meni ja nyt varmaan kaikille täälläolijoille tuttu pelkoajatus seurailee mukana toisinaan.
Ajatukset arjessa on kuitenkin hyvin pitänyt tää vessanpyntyn ahkera halailu. Välillä tuntuu ettei voimat riitä tältä oksentamiselta mihinkään muuhun ku sängyssä makaamiseen. kaikki usein syödyt pienet välipalat tulee pienellä viiveellä ylös joten sekään ei helpota oloa kuin hetkeksi. Kaiken kukkuraksi sain tähän päälle vielä pissatulehduksenkin ....Tuntuupa hyvältä vuodattaa ja valittaa. Eikös täällä saa hiukan rutistakin... Kaiken kaikkiaan olen siis onnellinen onnellinen onnellinen kun täällä olen ja saan potea pahaa oloa ja tuntea olevani oikeesti taas raskaana!!!.....mutta jos jollai jotain hyviä pahanolon karkoitus vinkkejä olis niin otan ne kyllä avosylin vastaan Huomenna on perjantai jippii!!!