*** Keskenmenon jälkeen plussanneet lokakuussa***

Whisnefkalle kovasti voimia! :hug: Toivotaan, että kaikki on kuitenkin parhain päin! Hyvältähän se näyttää, kun sydän kuitenkin siellä sykytteli. Paljonko pienempi vauva oli? Kyllähän kierrot voivat heitellä ja ovisajat vaihdella. Toivottavasti vuoto loppuu. Vaikka tuota veristä vuotoa on monella ollutkin ja edelleen pienet ovat kyydissä, sekin on tavallista. Toivotaan että näin on myös sinun kohdallasi :hug: ja pääset säikähdyksellä.

 

Luminia niinpä! Ny vaa ootan herkeämättä sitä aikaa, ku tuntee liikkeitä ja potkuja kunnolla :heart: Ei silti, kyl mä elän hetkessäkin ja nautin tästä oireettomuudestakin

Tajusin tuos yks hetki et mullaha ois enää n. 6kk H-hetkeen.. Iiks ku aika menee nopeesti!

 

Niin SuukkoSuulle, kohtahan sinäkin olet synnärillä

 

Ai nii.. se mun km oli 5/04, meinas unohtuu

 

iltaa,

kiva oli lukea monista, Helmis, katherine :attn: vielä täällä odotan kärsimättömänä MyAngelsin kuulumisia!

tervetuloa Sophia! ja ONNEA! :flower:

Whisnefkalle voimia ja uskoa tulevaan!

NP, millaisen ohjeet oot saanut liikkeiden tarkkailuun? siis kuinka usein, mihin aikaan ja miten? =) mun miehen siskon piti kans ruveta laittaan oikeen ylös niitä...

monet, SS, Luminia, Danjuska, oli tunteneet niitä liikkeitä, ihanaa eikös vaan :heart:

täällä taas poksuu ja paukkuu kun on maanantai!
tällä viikolla alkaa virallinen ä-lomakin!
hih, eipä paljon muuta arkea paitsi, että saa sitä pätäkkää, mikä kyllä on mukavaa sillä mä saan ne vanhojen työtulojen mukaan.

vauveli on edelleen tosi vilkas joogaaja! hartiat on jumissa vaik hierojalla käynnistä ei oo kauheen kauaa ja mieskin on jaksanut välillä hieroa...auts. no se taitaakin olla ainut kunnon vaiva minkä oikeen huomaa...en tiä mikä auttais, tarvii varmaan siis vaan vielä varata aika.

tämmöistä täällä...voikaapa kaikki hyvin ja paksusti!!
kohta kattoon nelosen täydelliset naiset...

Pamuk ja kolmonen rv 34+0!

 

Kirjoitin pitkät jutut ja ne hävis kuin p... saharaan..........

Nyt siis lyhyemmin..........
Onnee SS liikeistä!!! :heart:
helmitaustailija mulla on masu nyt pienempi kuin viimeks. Ehdottomasti!
Ihanasti siel on sulla Nimra et monilla on samaan aikaan vauveleita tulossa, samoin sulla Sophia. Minä täällä yksin vaan oon raskaana tällä kertaa... :headwall: No, onneks te ootte olemassa!!!!!!!!!!!!!!! :heart:
Jaksuja Whisnefka ja toivotaan et pikkuinen sinnittelee vaikka vuotoja olisikin. Yritä pitää positiivista mieltä yllä!!!! :hug:
Luminia Aion todellakin käydä useesti siellä kaverini luona (muutenkin oon siel useesti). Hän kun opiskelee kätilöksi, joten se on molemmin puolin hyvä juttu!
Snowball Varmasti menee hienosti perjantaina! Aina noi jännittää, mut uskotaan et kaikki on varmasti loistavasti! :heart:
Sophia Laitoin nyt siis sun tiedot tonne!!! Eli olet "virallistettu". Hah, hah, haa...
Pamu Täällä on siinä neuvola/sairaala kortissa taulukko takana. Eli ruvetaan laskee liikkeitä (kaikki mahdolliset potkut, muljahdukset jne ovat eri "liikkeitä" vaikka ne tulisivatkin tosi nopeeta toinen toisensa jälkeen) klo 09.00 ja sit kun on kymmenen liikettä täynnä, niin merkataan kellon aika ylös ja laskemisen voi sit lopettaa siihen sille päivälle. Nopeesti toi kymmenen yleensä tulee. En oo vielä laskenu, mut tietty sitä tarkkailee automaattisesti et jotain siel tapahtuu joka päivä. Jos ei kymmentä liikettä tuu, niin sit on kiire sairaalaan...
Mites siellä ton kanssa on muuten? Eli millaisia laskemisia suositellaan???
(.) Huonosti nukuttu taas viime yönä, sit oli tosi kiire duunissa. Poikki, niin poikki oon.......... Illan jatkoja kaikille, minä hiljenen taas. :x

NullPoints ja Tirri 28+4

 

huomenta!
NP
mä en oo saanut mitään ohjeita liiketarkkailuun...vissiin tässäkin paikkakunta / hlö kohtaisia eroja... :|
miehen siskon pitää tarkkailla joinain kellon aikoina 30min. Vissiin siis muutama kerta per päivä ja sinä 30min aikana pitää saada väh 5 liikettä ylös.

no tämä meidän asukki onneks liikkuu paljon pitkin päivää, mutta kiinnostaa tuo silti.
eli siis teidän tyylin mukaan aletaan vaan laskemaan liikkeitä klo 9. ja 10 pitää saada.
mites muilla?
vaikuttaahan tietty syöminen ja oma asento, musta liikkeet tuntuu lähes aina kun ns. pysähtyy, istuu tai makaa hetken niin jooga alkaa.

mutta muidenkin kommentteja mielelläni aiheesta luen :attn:

jees, mukavaa syyspäivää...täällä ei ainakaan ole kelissä kehumista.

 

Pamu Niin varmasti on mun laskemisissa eroo Suomen hommiin. Tuo laskenta tyyli on sen verran helppo et sit ei tarte koko päivä kytätä millon tulee potkuja.... Tosiaankin kun kymmenen on täynnä, niin se on siinä...
Mun masussa liikutaan aina ruokailujen jälkeen jne ja tietty nukutaan paljon. Mulla tulis paniikki ja johonkin kellon aikaan ei tuliskaan liikkeitä, kun pitää laskee.
Eli sen takia tuo 10- sääntö ainakin sopii mulle.
Tosiaankin mielenkiinnolla kuuntelen mitä muille on sanottu! :wave:
(.) Mulla on nyt noi häppäri kivutkin loppuneet ja nukuin ihanasti viime yönä. Eli parempaa nyt tänne kuuluu.
Katselin tossa meiän listaa ja tuntuu kun eilen olisin ollut listan loppu osassa. Nyt ei oo kun vaan 14 nimee mua ennen.... Tän kuun jälkeen siis on vaan yksi kokonainen kuukausi ja sit joulukuu millon Tirrin pitäis maailmaan tulla. Hurjaa!!!!

NullPoints ja Tirri 28+5

 

Heips,

Me ei olla saatu mitään sen ihmeellisempää ohjetta tuohon liikelaskentaa kuin sellainen, että silloin kun vauva tuntuu "vilkkaimmalta" niin pitää juoda hiukan ja syödä (makeaa) ja sitten laskemaan ja tunnin aikana pitäis saada sit vähintään se 10 liikettä

Mä en ole tuota oikeastaan nyt juuri edes tehnyt, kun tuntuu päivän aikaan niitä liikkeitä satelevan ihan kohtalaisesti...illalla, kun yleensä juon vettä nukkumaan mennessä niin maha heiluu niin, että mies tuntee ihan selvästi omaa vartaloaan vastaan liikkeet ja tuumaa aina, että ei tässä kyllä mitään liikelaskentaa tarvii

Mut sit jos on syönyt todella tukevasti niin eipä vauva jaksa kovinkaan liikkua, kun on saanut tukevasti evästä joten liikkeitä tulee parhaiten ehkä kun syö hyvin, mutta kohtuudella

Meillä olis ehkä järkevintä tuo liikelaskenta tehdä sillai koko päivästä, kun jotenkin meillä on alkanut olemaan useimmiten niin, että antaa äidin nukkua yönsä hyvin (siis harvoin enää alkaa sellainen järjetön masu-rumba) nukkuessa... ja herääkin vasta siinä hiukan ennen aamiaista tai sit alkaa potkimisen aamiaisen jälkeen =)

Mä ajattelin, että menisin ensi viikolla viimeistään käymään äippäpolilla tarkistuttamaan tilannetta, kun on tullut noita suppareita ja olikin viimeksi jo vähän aloitellut paikkojen pehmentämistä...ja joskus tuntuu, että tulee muutakin kuin pissaa niin katsottais se ettei ole lapsivettä..ja sit jos mahdollisesti sais painoarvion kun mua on alkanut pelottaa, että tulee joku SuperISO :ashamed:

Täällä ei oikeastaan sen kummenpia kuulu... Tätä samaa kotosalla olemista...ja valmistautumista vauvan tuloon Siinä sitä onkin miettimistä... ja toisaalta, vaikka ehkä näin esikkoa odotellessa pelkää(kin) hieman synnytystä niin olen kuitenkin jotenkin "päättänyt" että sehän tehdään eikä meinata ja parempi niin ettei närehdi sit kotona etukäteen :/ sillä siitä ei ole kyllä mitään hyötyä!

Tällä viikolla mulla olisi sit kotosalla aikalailla tekemistä.. Otin siis itselle oikein kunnon urakan... Olikohan liene edes järkevää, mutta kuitenkin Pesen ikkunat, siivoan asunnon lattiasta kattoon´....milli milliltä :snotty: Sit saa taas viikon olla "huhkimatta" :wave:

Pitäis saada nuo vauvan asiat vielä kondikseen.. , mutta ei oikeastaan puutu muuta kuin yhden vaippa/rasva hyllykön kiinnitys seinään.., kun meillähän on siis tilanahtaus, kun asumme kaksiossa niin vaunut on keittiössä ja kaikki muu makkarissa... |O Niin, hommasin sitten (kaappitilan puutteessa) kankaisen kenkähyllykön ja laitan siihen vaipat,rasvat ja kaiken sellaisen mitä tarvii, kun yöllä nousee niin ei tarvii sit pimeessä mennä etsimään ja laitan sellaisen lattivalaisimen tuohon vauvansängyn ja seinän väliin niin ei tarvii sit täräyttää koko kattovaloarsenaalia yöllä En tiedä tuosta imetyksestä vielä, että äidin äidillä olisi kaksi keinutuolia..Tekisi niin mieli pyytää se pienempi "lainaa", kun olen kuullut, että keinutuoli on hyvä imetykseen :heart: ja hän sen varmaan mielellään lainaisi.., joten ehkä rohkaisen mieleni ja kysyn sitä vippiin...(ke kun menemme sinne).

Meitin kissa tässä arveluttaa...Ei siis sen takia, että pelkään sitä tai jotain toksoa, mutta mietin tässä, että pitää varmaan kääntää tuo makuuhuoneenkahva pitkittäin, kun en halua sen "hiippailevan" vauvan päälle pinnasänkyyn...tai muutenkaan! Ja varmaan maidonhajuinen vauva on kissalle "mieleinen" Olen nytkin huomannut, että Vili (nimestä huolimatta tyttö)...on nyt jo kovin kiinnostunut mun tisseistä.. vaikka sieltä ei vielä maitoa tule koko aikaa..ihan silloi tällöin tiputtaa niin haistelee ja nuolee ihan paidankin läpi nännejä :x

Ensi viikon loppuna mennäänkin käymään Myrskybongareiden tapaamiseen..ja ollaan varmaan matkalla 3 päivää... Ihan kyllä "hirvittää", että joutuu varmaan itse ajamaan koko matkan..ja saahan sitä taukoja pitää, mutta matka on kuitenkin sellainen 350 km yhteensuuntaan... muutenkin on väsynyt ja istuminen ja ajaminen tän masun kanssa on kieltämättä jo hiukan hankalaa... Hitsi, sitä ennen olis vielä käytettävä auto katsastuksessa (uudelleen) ja sit vaihdattaa renkaat kun ei valitettavasti ole kotona vanne-konetta..ja meillä ei ole kuin yhdet vanteet :| Noh, se on tätä autoilevan ihanuutta... Aina jotain.

Nyt tais tulla kyllä pitkä kirjoitus, mutta kirjoitellaan sit seuraavalla kerralla lyhyempi

Nyt olis vaan otettava ote tuohon siivoukseen ...ja käytävä tosiaan koko kämppä läpi...viimeistä nurkkaa myöten

Eräs asia (ja vielä vaan jatkuu kirjoitus... ) mua on alkanut vaivata, kun meillä ei ole sillai juurikaan ystäviä täällä...(yksi pariskunta jotka saivat alkukuussa vauvan, nainen vanha työkaverini), mutta jotenkin kaivattais kummatkin lisää kavereita ja juurikin sellaisia, että olisi ihana joskus havahtua puheluun, että Hei, tuletteko käymään kahvilla ? Lähdettäisiinkö grillamaan kodalle ym.. ? Siis me tykätään älyttömästi laittaa kahvi-ruokapöytää ja on ihanaa, että saa tavata ystäviä ja perhettä...mutta sen olemme huomanneet, että meille ei kukaan soita tai pyydä käymään.. :headwall: Se on vaan itse aina pyydeltävä ja mentävä... Kaivattais vaan sellaista toisestakin päästä tulevia kutsuja ja käyntejä...

Nimra + KultaMuru 32+3 (ultra 32+6)

 

Nyt on äippäpolillä käyty eilen saamassa ruokavalio-ohjausta ja lääkäri teki ultran samalla, jossa tarkastettiin vauvan koko samalla. Raskausajan diabetes vaivaa ja nyt joutuu sitten seuraamaan verensokeria, ihan muuten kiva mutta kamalana piikkikammoisena ei niin miellyttävää.. odotteluahan se oli suurin osa päivästä ja 3.5 tuntia meni, joten se oli sitten työajasta pois ja saa tänään tehdä senkin edestä töitä.

Siskolle kerroin vauvan sukupuolen ja hän oli aivan innoissaa kun saa antaa lainaksi pienen tytön vaatteita. Serkuksille tulee ikäeroa vain reilu vuosi.

Vauvalla onneksi oli kaikki hyvin, kasvaa viikkojen mukaan ja tyttö olisi näillä näkymin tulossa Painoa on nyt 220g Pelotti kovasti, että josko vauva ei voikkaan hyvin, mutta mitään ei ilmennyt, onneksi. Mutta oli kyllä väsyttävä päivä ja väsytti eilen tuo jännittäminen ja syömättömyys. Meni sitten loppu ilta lepäillessä.

Nyt sitten olen erikoisseurannassa ja jos kaikki menee hyvin, niin on vain kaksi käyntiä enää äippäpolilla ja muuten saan käydä ihan neuvolassa. diabeteshoitaja oli niin skeptinen että kyllä varmasti lääkehoitoon joudun mutta lääkäri oli taas positiivinen ja kannustava, että kyllä tämä hyvin todennäköisesti ruokavaliolla hoituu.

Lotta rv 19+0

 

Lotta-75 onnea pikku prinsessasta!! :heart: Ihanaa! Ja tsemppiä tuon diabeteksen kanssa! :hug:

Nimra, mä luulen että kun sä vaan jaksat olla se aktiivinen osapuoli niin kyllä jossain vaiheessa kutsuminen ja soittaminen on molemminpuolista... =) Mut toisaalta jotkut ei vaan ees tajua että hekin voisi välillä soittaa... :/ Ymmärrän kyllä sun tunteet, mekin ollaan vasta muutettu ja vähän pitää näitä vanhoja ystävyyssuhteita elvyttää ja luoda uusiakin. Pikkuhiljaa.

Whisnefka, kaikkihan saattaa olla ihan hyvin! :hug: pidän peukkuja että mikään ei olisi vialla...

(.) täällä olo on ihan OK. Vieläkin pahoinvointi meinaa aina aika ajoin vaivata mutta ehkä se kohta lakkaa. Tuli kutsu np-ultraan, se on kahden viikon päästä.... en malta oottaa että pääsen näkemään meidän Dodo Augustan.... :heart:

EM ja Dodo 10+0 (POKS! taas) :heart:

 

Lotta Hyvä, että kaikki oli hyvin!! Mulla on myös tuo raskaudenaikainen diabetes...ja se on ärsyttävä vaiva mutta hoidettavissa (ruokavaliolla)... Joskus kyllä otan herkkuja, mutta ei sitä kaikkea ole minun tarvinnut kuitenkaan jättää sillä arvot ovat olleet tosi hyviä ja vaikka aina valitankin, että liikkuminen on "hankalaa" ja tukalaa niin yritän kuitenkin liikkua niin sekin auttaa noita arvoja olemaan sit paremmissa kuosissa =)

ElinaMaria Hyvä, jos ei koko aikaa enää ole ihan tuhoton paha olo. Mulla se pahin oksentelu jäi lyhyeksi, mutta tuo etova olo oli kyllä luona useampia kuukausia ja nyt on ajoittain tullut uudelleen.. :x mut kestää yleensä muutaman päivän ja taas häviää..

Noista ystävistä sen verran, että olen ollut heidän ystävänsä ja tukena ja turvana nyt (pisin tuttuus aika) 10 v ja vielä ei ole kukaa erikseen kutsunut kylään...tai vartavasten esim järjestänyt "juhla"-viikonloppua ...kuten meillä on tapana.. Me siis saatetaan ostaa kasoittain ruokaa, kahvijuttuja (herkkuja siis) ja pyytää sit aina porukka oloileen ja syömään ja juomaan hyvin ja viettämään aikaa yhdessä ja tietenki ihan normi kahvittelut ja kyläilyt kuuluu asiaan, mutta enemmän tässä häiritsee tosiaan se, että kukaan ei ole koskaan pyytänyt vielä käymään Me tavallaan ollaan ainoita mieheni kanssa ketkä oikeasti pitää yhteyttä vuodesta toiseen, vaikka toisesta päästä ei ikinä tule kutsua eikä tulla käymään pyytämättä 2 vuotta kylään ehkä he eivät sit ole vaan meidän ystäviä Nyt vaan tässä raskauden edetessä ja elämän vakiinnuttua kaipaisi jo muutakin seuraa kuin ryyppäämiseen... Niitä löytyy vaikka mistä ja sellaista ei haluta.. Jotenkin tuntuu, että "hyvät" kaverit ovat täysin hävinneet sukupuuttoon... Ei me mistään saada (ko henkilöiltä ) apua mihinkään, vaikka pyytäisimme, mutta he taas olettaa, että jaksamme auttaa vuodesta toiseen...saamatta mitään - edes sitä kiitosta.

Nyt olemme puhuneet, että jätämme nämä "ystävykset" sillä ei meidän kuulu olla ainoita jotka vaalii ystävyyttä..., mutta emme saa ystävän kaltaista kohtelua toiselta osapuolelta.. :'( Se on kamalaa sillä olemme erittäin sosiaalisia, että haluamme olla ystävien kanssa ja viettää mukavia retkiä, teltoilla, mökeillä.. ym.. ja varsinkin nyt, kun on nämä tunteet pinnassa niin kaipaa eniten ystäviä ja kaikki häviää kuin tuhka tuuleen |O Jotenkin tuntuu pahalta, että on nähnyt kaiken sen ilolla tekemisen ja toisen näkemisen aivan "turhaan" :'( Ollaan todellakin kummatkin "pettyneitä" siihen, että emme ole saaneet sellaista ihanaa ystävyyttä missä on tunteet molemminpuoleisia... On vaan kamalaa huomata, että on tavallaan elänyt ehkä ne punaiset lasit silmillä ja jättänyt aina sen toisen "loukkaamiset", lupauksien rikkomiset...tapaamisten perumiset huomioimatta, mutta emme enää halua sellaista ja on erittäin kamalaa huomata, että oma 27 vuotiaana ei ole ystäviä :| Vaikka onkin niin olettanut.. Tulee paha mieli vain.. :ashamed:

Nyt on muuten riehuttu !!! Järjestys vaihtunut ja vähän muutakin Vielä en ole ehtinyt edes siivota mistään, kun olen laittanut vain tavarat paremmin saataville ja kaikki turhat pois Kyllä muuten lähteekin tavaraa mutta aina sitten mahtuu lisää uutta :snotty:

 

Jestas.... Mä olen saamaton :headwall: Olen hiki hatussa vaihtanut järjestystä olohuoneessa, eteisessä ja makkarissa... pessyt koneellisen pyykkiä, viikannut edellisiä (kaikki ei vielä kuivia) ja olen raivannut osan raivattavissa olevista kaapeista ja vaihtanut kissan takia kahvat ovissa toisin päin..., MUTTA en ole huomannut laittaa muruselle ruokaa!!!!!!!!!!! Ja tulee ihan kohta töistä.. ja mä niin "auliisti" lupasin, että tulee huomenna kotiin, missä on ruoka valmiina :ashamed:

Siis, mä olen |O itselleni ... En ehdi kylä laittaa oikein mitään enää, mut täytyy sit tehdä yhdessä.. =) En tajunnut tuota ajanmenoa ollenkaan... :$ Aloitin riehumisen jo aamulla noin klo 9 mut vielä on PALJON tekemistä.. :kieh: Ei siis ole kuin vasta pieni osa valmista, mutta jouduin tuossa tekemään liikelaskennankin päivällä, kun on nuo liikkeet mennyt ihan ohi..eikä alussa meinannut tulla ollenkaan ja olin jo IHAN PANIIKISSA, mutta sitten tuli muutama kunnon monotus, että maha heilui, vaikka olin vasemmalla kyljellä massu vasten patjaa joten elossa siellä oltiin =)

Nyt ei auta muu kuin mennä aloittamaan jo myöhästynyttä ruokaa |O Että mä olem tyhmä!!!! :headwall: Onneksi mies tietää, että täällä on myräkkä käynyt.. ja varmaan ymmärtää, että kun on hyllyt. sohvat ja kaapit vaihtanut paikkaa, että ei se tällä mahalla ja näillä viikoilla enää käy ihan niin nopsaan kuin ennen

Tsemppiä kaikille muille loppupäivään ja tosiaan olin aivan unohtaa..

Whisnefka Toivon suuresti, että kaikki on pikkuisella hyvin :heart: Kovasti täältä voimia ja :hug: sinulle sinne.

Väsynyt Nimra + Hiljainen KultaMuru 32+3

 

No niin, migreenistä toivuttu, ja nyt ehdin synnytyskertomusta laittamaan... Ihan ensiksi ISO JA LÄMMIN KIITOS TEILLE KAIKILLE ONNITTELUISTA!!!

Olette niin ihania!!!!

Suurtakin suuremmat onnittelut Miikkikselle ja Juuliaille nyyteistä!!!

Unelmamme on nyt totta!!!

Sitten tätä tarinaa,
joka ei mennyt ihan niinkuin oltiin suunniteltu...

Elikkäs torstai aamuna 2.10 soittivat keskussairaalasta ja siirtivät sectiopäivää perjantailta maanantaille. Mulla oli torstaista klo:10 lähtien jatkuvaa menkkamaista kipua alamahassa, mikä sitten vaihtui illalla alaselkäkivuksi. Koko päivän ajan tuli limatulppaa vessassa käydessä. Yö meni kipujen kanssa kärvistellessä

Kipeitä supistuksia tuli, mutta noin 15min-----60min haitarilla. Menkkamaiset kivut alamasussa ja selässä jatkuivat perjantaillekkin.


Aloin siinä sitten miettimään josko ne onkin supistuksia

ja soitin äippäpolille perjantaina 3.10. klo:11. Kerroin että jatkuvaa menkkamaista kipua on ollut yli 24h, ja että limatulppa irtosi lopullisesti edellisenä päivänä. Sanoivat että kyllä ne supistuksia on, vaikka masu ei kovetukkaan ja käskivät lähteä ainakin näytille. Soitin miehelleni töihin, kävin saunassa, tarkistin sairaalakassia ja tyynen rauhallisesti petasin pikkujätin petin valmiiksi

Mitenkään älyttömän kipeä en vielä ollut, kipeitä suppareita tuli edelleen harvakseltaan, noin 20min-30min. välein. Menkkamaiset kivut jatkuivat.


Olin syönyt edellisen kerran illalla klo:22, ja juonut olin viimeksi aamulla klo:06.00. Silloin sairaalassa sanoivat että jos tuntuu että synnytys käynnistyy niin täytyy olla syömättä ja juomatta sectiota varten. Jotenkin kai tiesin synntyksen olevan tosi lähellä kun olin syömättä ja juomatta vaikka en vielä ollut edes synnärille soittanutkaan. Vähän oli heikko olo, mutta pientähän se oli. Lähdettiin ajamaan kohti sairaalaa, jonne matkaa oli 60km. Matkalla laitoin viestiä ystävälleni, kerroin että näytille ollaan menossa, mutta voi olla että laittavat mut vielä kotiin, tai makuuttavat mua sairaalassa maanantaille...


Ei ehditty ajamaan kuin tovin verran kun kipeitä suppareita alkoi tulla 4min. välein

Siinä vaiheessa tiesin ettei enää tulla ehjänä kotiin, ja jännitystä alkoi olla ilmassa!

Sairaalassa olimme klo:14 ja olin jo melkoisen kipeä. Huumorilla maustimme mieheni kanssa ilmoittautumista polille. Kätilö kysyi raskausviikkojen määrää, vastasin että niitä on 39+0. Hän kysyi että "Tuntuuko että synnytys on käynnissä? Siis tulitteko synnytyksen takia?" Nyökkäsin ja yritin hymyillä vaikka taisin irvistää supistusten voimistuessa

Mieheni tuumasi että "Ei, kun varmaan keuhkoputkentulehdus on tulossa ja sen takia tultiin..." Ei onneksi kätilö kuullut mieheni vastausta

Jouduimme odottamaan noin vartin verran kun kätilö kävi hakemassa luultavasti toisesta päästä sairaalaa paperini. Sitten päästiinkin käyrille. Supistuksia tuli tasaiseen tahtiin. Kätilö tuli ja laittoi rannekkeen kiinni käteeni, siinä vaiheessa vasta tajusin että en lähde sairaalasta pois ilman pikkujättiä!

Pian lääkäri tuli ja hän sattui olemaan ylilääkäri joka yritti silloin kääntää pikkujättiämme oikeaan asentoon. Sisätutkimuksessa kanavaa oli 1cm jäljellä ja kohdunsuu oli 4cm auki. Vielä tarkistettiin ultralla että pikkujätti oli edelleen väärinpäin. Kello oli 15.15 kun lääkäri sanoi että leikkaussalissa on nyt hätäsectio meneillään, että minä pääsen samantien leikkaukseen valmisteluun ja hän arveli että klo:16 minut kutsutaan saliin ja että klo:16.30 vauvamme on syntynyt

Tuntui jokseenkin huisilta ajatella, että yksi tunti ja 15 minuuttia, ja meidän niin kauan odotettu, rakastettu, toivottu ja rukoiltu lapsemme syntyy!!

Kysyimme ylilääkäriltä pääseehän mieheni mukaan sectioon. Vastaus oli kieltävä, koska kyseessä ei ole suunniteltu sectio. Lääkäri lohdutteli että se olisi vain 3 minuuttia minkä mieheni voisi vierelläni olla, kunnes hän lähtisi vauvan ja hoitajan kanssa pois. Hän sanoi että henkilökuntaa ei ole riittävästi leikkaussalissa, että isä tarvitsee yhden hoitajan tukihenkilökseen, eikä sellaista ole nyt saatavilla

Mut valmisteltiin leikkausta varten, ja sitten vain odoteltiin koska mut kutsutaan saliin. Kello oli 15.40 kun puhelin soi ja kätilö vastasi siihen. Puhelu oli leikkaussalista, jaiks!

Nyt mut jo kutsuttiin sinne!!

Mieheni ja kätilö veivät mut sängyllä leikkaussalin oven ulkopuolelle. Kätilö oli juuri näyttämässä käytävältä tuolia johon mieheni saisi istua odottamaan, mutta samassa leikkaussalin ovet aukesivat ja vihreäpukuiset hoitajat tulivat ottamaan mut vastaan ja sanoivat että mieheni saa tulla mukaan

Voi miten helpottava ajatus!!

Minä ja mieheni kiitimme heitä kovasti. Sanoin heille, että he eivät tiedä mitä se merkitsee minulle

Hoitajat sanoivat että tottakai miehesi pääsee mukaan, kun te molemmat olette noin rauhallisia. "No mitäs tässä hötkyilemään!" Vastasin hänelle

Mieheni vietiin pukeutumaan leikkaussalin vaatteisiin, ja mut valmisteltiin lopullisesti leikkausta varten. Anestesialääkäri tuli ja laittoi spinaalipuudutuksen. Hän kysyi joko jalkoja kuumottaa? Vastasin että oikeaa jalkaa kyllä, mutta vasenta ei. Mietin samalla miten paljon tuo lääkäri voi ääntäni kuulla happimaskin takaa

"Se puudutus menee painovoiman mukaan, kohta vasenkin puoli puutuu." Hän sanoi. Sänky käännettiin kylkiasennosta selinasentoon, ja mieheni pääsi vierelleni.
"Kivat vaatteet sulla"

tuumasin miehelleni, josta tunnistin vain silmät. Samassa hoitaja tuli esittelemään itsensä ja sanoi olevansa leikkauksen ajan sekä minun että mieheni tukihenkilö.


Vatsaani alettiin pesemään, ja multa kysyttiin enhän tunne mitään muutakuin pienen kosketuksen. Mietin ja yritin sanoa että kyllä vasemmalla tuntuu enemmän kuin vain kosketus

Samassa kirurgi kysyi "Viillänkö?" Minä siinä ajattelin että no ethän sä vielä voi viiltää kun en ole kokonaan puutunut, mutta kamalaksi yllätykseksi anestesialääkäri vastasi "Viillä vain."

Kolme nopeaa viiltoa, ja minä aloin huutamaan että ottaa kipeää, ottaa kipeää!

Mieheni alkoi onnekseni sanomaan kovalla äänellä, että "Siihen ottaa kipeää!", koska hänkin tajusi etten saanut ääntäni juuri kuuluviin happimaskin takaa. Anestesialääkäri haki ilokaasun, ja pyysi mun hengittelemään sitä rauhallisesti.
"Ei täältä mitään tuu"

sain sanottua, tovin hän yritti saada ilokaasua toimimaan, ja toimi se sitten viimein. Minä huusin että kirvelee mahaa vasemmalta puolelta ihan hirveesti

Niinpä anestesialääkäri sanoi, että "Haava on jo täysin auki, nukutetaan potilas ja mies menee ulkopuolelle." Minä laskin mielessäni sekunteja, ja odotin niin hirvittävän paljon että nukuttaisivat mut nopeasti - kipu oli melkoinen...

Tässäpä siis minun muistikuvani pikkujätin syntymästä. Hän oli syntynyt klo:16.23. Lastenlääkäri oli tarkistanut hänet, ja niinpä hänet näytettiin maailman onnellisimmalle isälle!

Mieheni ja kätilö olivat lähteneet synnytyssaliin pesemään, punnitsemaan ja mittaamaan pienokaistamme

Seuraava muistikuvani on heräämöstä, josta heräsin klo:18. Kivut olivat kamalat.... Supistuksia teettävä tippa sai niin järkyttävät supparit aikaan, että tuntui että alamaha repeää. Kääntymään en itse päässyt, joten aika toivottamalta tilanne vaikutti

Sain heräämössä kolmeen kertaan kipupiikkiä, viimeisen satsin hoitaja joutui varmistamaan lääkäriltä voiko sen vielä antaa. Pahoinvointipiikinkin sain kun alkoi oksettamaan, ja lämpöpeiton kun tärisytti niin kovasti... Anestesialääkäri kävi juttusillani, kertoi puudutuksen epäonnistuneen, ja onnitteli terveestä hyvinvoivasta vauvasta

Klo:19.30 pääsin vierihoito-osastolle. Mut kärrättiin sängyllä huoneeseen jossa vihdoinkin näin mieheni. Kysyin häneltä heti elääkö vauvamme, itkikö hän, onko kaikki hyvin?

"Me ollaan sua jo kovasti odotettu, katoppas prinsessa kuka tuli sua katsomaan." Hän vastasi tyynen rauhallisesti ja nosti viereeni maailman suloisimman pakkauksen, meidän rakkaan tyttären, niin ihanan pikkujätin

"Voi, sinäkö siellä mun masussani olit?"

Sain unenpöpperöisenä kysyttyä ja suukotin häntä otsalle. Kuulin pienen pientä tuhinaa... Sillä hetkellä tajusin että vauvamme on elossa ja voi hyvin!!

"Voi sinua, olet jo kolmen tunnin ikäinen! Äiti olis tullut ennemmin jos äiskä vaan olis päässyt... Paljonko vauva painaa? Kuinka pitkä hän on?" Kyselin mieheltäni. "3300g täyttä kultaa ja pituutta huimat 48cm!" Ylpeä isä vastasi ja tuli halimaan meitä...

Nukutus vaikutti vielä kovasti, eikä silmäni pysyneet auki. Sain kuitenkin kokeiltua imettää tytärtämme. Olin täysin varma ettei imetys onnistu, olihan pieni saanut jo iskältä tuttipulloa ensinälkäänsä. Tyttö hoksasi kuitenkin rinnan, ja söi hyvällä ruokahalulla

Tosi kipeä olin sairaalassa, kipupiikkien ja särkylääkkeiden avulla kuitenkin sain seuraavana päivänä jo istuttua ja otettua muutaman askeleen. Kyljen kääntö oli ihan tuskaa, mutta pikku hiljaa sekin onnistui paremmin ja paremmin

Tiistaina 7.10. kotiuduimme, kun oli mennyt reilu 24h etten ollut enää kipupiikkiä pyytänyt, vaan tuhdilla säännöllisillä särkylääkkeillä pärjäsin

Pikkujätti on maailman kiltein tyttö! Ei ole juuri muuta itkenyt kuin nälkäänsä. Hyvin ollaan tutustuttu toisiimme, ja nautimme elämästä täysillä!

Tähän loppuun täytyy sanoa että sähköpostiennustaja Madam mamma osui oikeaan, hän on ennustanut meille syntyväksi tyttövauvan 3.10.2008, ja niinhän siinä kävi!!

Samalla oma uneni toteutui, uni jossa kysyin joltakin mieshenkilöltä että koska me saadaan vauva. Sitä en tiedä tarkoitinko unessa vauvan syntymää vai sitä että koska saadaan tuoda vauva kotiin asti

Näköjään tarkoitin tuota jälkimmäistä, koska unessa minulle näytettiin päivämäärä 7.10. Ja sehän oli meidän kotiutumispäivä

Tuon unen näin ennenkö tulin raskaaksi

Luminia kyseli miten koiramme ovat suhtautuneet vauvaan. Kiitos kysymästä, tosi hyvin ovat ottaneet uuden perheenjäsenen vastaan

Kahta vanhinta koiraa ei vauva enää alku nuuskuttelujen jälkeen ole hirveästi kiinnostanut, mutta nuorin noutaja (3.v.) on ottanut lapsenvahdin roolin! Ekat 2½ päivää herra oli syömättä, ja ulkonakin kävi vain pakolliset tarpeet tekemässä, kiiruulla

Herra on mukana seuraamassa jokaista vaipanvaihtoa, ja eilen oli tietysti seuraamassa pikkujätin kylvetystä

Samanlainen tuo koira oli silloin noille pennuille, seurasi ja vahti niitä 24h/vrk, ja parhaimmat kamuthan heistä tuli

Pennut käyvät välillä aina tsekkaamassa että vauvalla on kaikki hyvin. Tosi hyvin siispä ja yllättävän nopeasti ovat sopeutuneet pikkuiseen

Ainut ongelmanpoikanen oli havaittavissa kotiutumis iltana, kun maidon tuoksu sain koirien pasmat ihan sekaisin

Seurasivat ja nuuskuttelivat mua kuin hai laivaa, mutta pian tottuivat, onneksi!

Muutenkin täällä kaikki ookoo. Ilo, onni, nöyryys ja kiitollisuus on sanoinkuvaamatonta...

Maitoa on tullut hyvin, ei ole tarvinnut korviketta antaa.
Ja yöt menee kolmella syötöllä ja väliajat nukutaan sikeästi

Miikkikselle isot tsempit imetyksen kanssa!!!

Nyt pikkujättiä halimaan!!

:MyAngels ja typy 11vrk

 

Huh!!! MyAngels mikä synnytystarina!

Viilsivät auki vaikka ei olut puutunut... aika hurjaa. Onneksi kaikki meni kuitenkin hyvin!

Aivan ihanaa oli lukea teidän onnesta! :heart: :heart: Vielä kerran onnittelut!!

EM ja Dodo 10+0 (poks!)

 

MyAngels, kertomuksesi sai kyllä onnen itkun silmään! Oikein isot onnittelut!! Oon seurannut tarinaasi taustalta, mutta nyt oli kyllä pakko onnitella. Ihanasti kirjoitit! :heart:

 

Suurenmoiset Onnittelut sinulle pikkuprinsessasta MyAngels!!

 

Kiitokset MyAngels tarinastasi, olipa mukavaa lukea se. Vielä kun jaksoit kirjoittaa noin yksityiskohtaisesti ja koskettavasti. Tulipa kyynel silmään täällä päässä.
Lisää onnen hetkiä teille toivottelen!

Luminia

 

voi Sinua murunen MyAngels!!! hurja tarina jolla mitä ihanin ja onnellisin loppu.
täälläkin ihan kyyneleet valahtivat silmäkulmista...Nauttikaa & Nauttikaa, olette todellakin onnenne ansainneet!

 

MyAngels: Aah, täällä on nyt hanat auki! =) Olen NIIN iloinen teidän puolesta! Teidän suloinen nyytti on nyt tosiaan tuhisevana siinä vieressä eikä häntä teiltä pois oteta! Ja mukavaa, että koirat on suhtautunut niin hyvin uuteen perheenjäseneen =) Mua vähän jänskätää miten tuo meidän hurtta ottaa joskus vauvan vastaan kun ei niin hirveästi lapsista pidä, ainakaan alkuun Mutta luottavaisin mielin olen, että hurtta hyväksyy meidän vauvan nopsaan osaksi laumaansa =) Vielä kerran ONNEA!!! Ja ISO :hug:

Sain viimein pakattua vaatteita ja sun muita kamoja kasseihin Tuntuu lähtö miehen luo nyt paljon todellisemmalta. Eilen iski joku ihmeellinen melankolinen fiilis ja pienet itkut sitten tirautin Hetkellisesti taisi hormonit taas heitellä...Vielä muutama työpäivä edessä ja sitten...viimein rakkaani luo!!! :heart:

Toive81 ja kultamurunen Mini 28+2

 

Hei!
Täällä piti kans kuivata silmiä kun MyAngelsin tarinaa luin.

Aika hurjasti se loppujen lopuksi sit menikin.

Onnea pienestä Pikkujätistä, todellakin olette onnenne ansainneet!

Jotenkin mulla tuli mieleen mun sektio monelta osalta, tosin mulla toimi se puudutus ja olin siis hereillä kun neiti syntyi. Mutta on se ihme ettei kuunnella et sattuu? Mulla kun oli putki ollut ranteessa koko päivän ja liikkumisista ja heilutteluista se alkoi sattumaan. Siel leikkaus salissa joku muija tökki sitä inhottavasti, minä sanoin et sattuu....

Mut se oli vaan et sattuukohan se nyt ihan oikeesti vai sattuuko se sen takia et kun pelkäät? Mä olin et se todellakin sattuu nyt!!!!!!!!!!! Sit se sanoi sille anestesia miehelle et laita toiseen käteen.... helpotti heti. Olihan se ihme silleen kun olin ollut lääkehuurussa koko päivän et alkoi se putki tuntumaan, mut niin oli.
Mulla oli kans tärkeetä et mies oli siinä. Mun päässä kummitteli ajatus et jos jokin menee vikaan ja mä en selviä, hän oli viimeisenä mun kädestä pitelemässä

Mulla oli vissiin kaikki toivo mennyt monen päivän retuutuksen jälkeen.
Olin kyllä kipee siitä arvesta kans. Sattui todellakin, mut lapsen hoito vietti oli sellainen et ei se kipu haitannut.... Ja kohtu supisteli itsekseen paikoilleen kun imettelin. Se ei oo hauskaa, mut lääkkeiden avulla senkin kesti.
Kyllä nosti tunteita pintaan tuo kirjoitus... :snotty:
Nimra Kaveruus suhteet todellakin eivät kaikki kestä tai kannata. Itse olen tehnyt 4 isoa muuttoa jolloin monet kaverisuhteet ovat jääneet. Hyvät kaverit pysyy ikuisesti, mut ne voi kädellä laskea. Kaveruus suhteet kuolee kans, kun elämän tilanteet muuttuvat. Vauvan saaminen on yksi niistä. Mulla monet noista kaveruus suhteista perustui kans juomisen ja bailaamisen ympärille. Se muuttui kun neidin sain. Harvoin menen ulos, koska minusta on mukavampaa olla kotona lapsen kans. Ennen kun tulin raskaaksi nyt, menin ulos n kerran kahdessa kuukaudessa. Viinasta muutenkin en jotenkin jaksa edes kotona yhtä lasia ottaa yksin. Jotenkin se ei oo mun juttu. Sit kun menee ulos, niin sit siitä nauttii, mut sen todellakin teen harvoin. Tuon mun parhaan kamun täältä sain silleen et olin ulkona neidin kanssa ja hän oli ulkoilemassa hänen typyn kanssa. Me kaikki vaan pysähdyttiin ja ruvettiin juttelemaan. Typsyt alkoivat heti leikkimään ja me aikuiset tajuttiin et meil on paljon yhteistä. Kauheen helppo kaveruus muutenkin, vuoroin käydään kyläilemässä ja meiän miehet tulee juttuun hyvin.
Eli mitä sanon on se et ei koskaan tiedä milloin ja missä tapaa saman henkisiä ihmisiä. Ja ne ihmiset ovat tärkeitä koska ystävyys on sit helppoa. Ei voi tietää koskaan Nimra vaikka sun naapuristossa olisi sellaisia ihmisiä. Täytyy vaan mennä ulos ovesta ja hyvällä tuurilla niihin sit törmää.
Mikä ihme muuten on kissoilla ja koirilla rintamaidon kanssa??? Minä en kissojen kans huomannu et ne olisivat siihen pukkaantuneet ja jos olisivat, niin olisin potkassu pois... :x
Hyvä et laitat nyt jo järjestystä ettei kissat pääse kaikkialle. Me kans tehtiin niin ennen kuin neiti syntyi. Joskus kun ovi jäi auki (vauva ei ollu siellä), niin heti olivat esim pinnasängyssä nukkumassa. Kissat ovat sellaisia, niin se vaan on.... :|
Lotta Jaksamista niiden sokrujen kans. Tiedän tunteen... :headwall: En oo kuullu siitä perjantaisesta testistä mitään vielä. Toivon niin et ne eivät mulle soita....... :x
ElinaMaria Onnea viikon poksautuksesta!!!!!

Toivotaan et tuo paha olo katoais pian, luulisi ainakin.... :/
Ei tainnu olla muuta tällä erää.
Oma olo on ok. Ei sen kummempia onneksi. Huomenna on neuvolassa käynti ja noi alkaa menee pian ihan rutiinilla. Sit kuukausi on aikaa vielä ultraan ja siihen kunnon tutkimukseen. Sit ne alkavat tiuhempaan tahtiin tutkimaan....

NullPoints ja Tirri 28+5

 

Minä kanssa täällä pillitin, kun luin MyAngelsin synnytyksestä. Onnea vielä kovasti teille pienestä nyytistä :heart: :heart:

 

SuukkoSuulle, olen kanssa tuntenut liikkeitä/hipaisuja, viimeisen viiden päivän aikana joka päivä :heart: Muutamaan kertaan minipotkuja ihan alhaalla, muuten sellaisia kuplia. Ihanaa, en odottanut tuntevani niitä näin pian!

Ja anteeksi, ehdin niin harvoin lukea kaikkia juttuja saati kommentoida. Mutta mukavaa on lukea teidän kaikkien mietteitä! =)
Huhtikuisten palstan kanssa jo luovutin, en kerta kaikkiaan jaksa seurata sitä :|

Kiitos MyAngels synnytystarinasta, oikea nyyhkytarina onnellisella lopulla :heart:

Oxford 14+1

 

My Angelsille valtavasti onnea ja kiitos aivan ihanasta synnytystarinasta! :heart: :heart:
Whisnefkalle piti kommentoida, että meillä oli myös alkio silloin varhaisultrassa vähän oletettua pienempi. Kun kävin ultrassa kuukautisista laskettuna viikolla 7+1, vastasi alkio silloin kokoa 6+4. Ja sitten kun tasan viikon päästä tuosta olin taas ultrattavana pienen verenvuodon takia, niin koko oli 7+3, vaikka olis pitänyt olla 8+1. Ja se oli tosiaan myös päivän vähemmän kuin tuolloin edellisellä viikolla. Silloin olin kyllä aika peloissani ja lueskelin netistä kaikenlaisia tarinoita, joissa alkioin pieni koko liittyi siihen, että se ei kasva kunnolla ja on ennen pitkää menossa kesken... No jotenkin sitä vaan sain pidetttyä itseni kasassa np-ultraan asti, joka oli viikoilla 11+5 ja silloin sikiön koko vastasi viikkoja 11+2. Eli oli ottanut pari päivää kiinni tuosta ihan alusta. Rakenneultrassa oltiin sitten enää päivän verran jäljessä kuukautisista lasketusta koosta Joten luueln kyllä, että tuossa ihan alussa noita heittoja voi tulla tosi helposti, kun vauvanalku on vielä niin kamalan pieni. Ja pienikin mittavirhe voi muuttaa päivillä tuota. Paljon voimia sulle ja yritä ottaa rauhallisesti! Yleensä kaikki kumminkin on kunnossa, kun syke näkyy :hug:

Itselle ei kuulu mitään uutta, paitsi että eilen kun kävin neuvolassa, niin tuo sf-mitta, joka on tähän saakka madellut tasaisesti alakäyrällä, olikin yhtäkkiä hypännyt melkein yläkäyrälle Tosin nyt oli eri mittaaja kuin viime kerralla... Mutta joo, vissiin tuo maha on sitten yhtäkkiä tuolta pullahtanut esiin, kun se kerran 5 viikossa on kasvanut 8,5 senttiä. Nyt voikin sitten alkaa mahan vähäisen kasvun sijasta hermoilla siitä, että entäs jos se kasvaakin liikaa

 

moiks

huh miten pelottavalle kuulosti MyAngelsin synnytys! Onnea vielä kerran tyttösestä! :flower:
Itse pelkään varmaan enemmän juuri tuota sektiota kun synnytystä... suht varmalla mielellä kuitenkin olen koska poika oli 4250g ja mahtui tulemaan niin jos ei mitään jättiläistä olla saamassa niin pitäis mahtua.. mutta ikäänhän sitä ei tiedä että mitä mutkia matkaan tulee..

Toive: oletko siis muuttamassa pysyvästi suomesta vai palailetko jossain veiheessa takaisin??
Joka tapauksessa turvallista matkaa jos en ehdi enää konella käymään ennen kuin lähdet!

Toukkanen on alkanut rymytä masussa ihan tosissaan... varsinkin iltaisin alkaa aikamoinen myllääminen =) kiva tietää että ainakin hengissä siellä ollaan.. vähän huolettaa rakenne ultra kun ei siinä np ultrassa haluttu käydä..

hhmmm.. mut meen tekemään pikku jässikälle sitä viinimarja hyytelöä kun luapsin enkä eilen saanut aikaseks. sitten pääseekin jo ruuan laittamaan uuniin niin on valmista kun mies tulee.

danjuska ja toukka 16+4