Lumi-Marjalle vielä iso lohtuhali...
Daizz: Ihana kun tykkäät lukea näitä miun tekstejä
Noista huimaus-heikotus-oloista, jolloin korvissa humisee ja silmissä sumenee - mulla ne on olleet yleisiä raskaudessa. Neuvolassa sanoivat silloin että äkillinen verensokerin tai verenpaineen lasku sai sen aikaan. Se on kyllä kauhea tunne kun tuntuu että pyörtyy just siihen paikkaan
Helmis: Tuosta enkelin synnytyksestä oli puhetta... Ei meilläkään kätilö ollut synnytyssalissa muutakuin epiduraalia ja käynnistystippaa kävi lisäämässä. Välillä kävi kurkkaamassa joko paikat olis auki.... Viimein ja vihdoin kun poikamme alkoi syntymään, jouduimme pitkään soittamaan kelloa ja kysymään ohjeita saanko ponnistaa vai en, jne.... Ja tajusihan se viimein tulla saliin ottamaan poikamme vastaan...
Oli se jotenkin niin kamalaa mennä synnyttämään kun se oli eka kerta ja ilman valmennuksia. Ja kun henkilökunta kertoi mulle ennen synnytystä vain sen verran, että "Tulet olemaan erittäin kipeä, koska kroppa ei ole synnytykseen millään lailla valmis..." Äääähhhhh...kamala muistellla, vaikka itse pojan syntyminen oli erittäin rauhoittava hetki, saada pieni enkeli syliin...
Miikkis: Mulle on tullut nyt vasta tämä raskauden tuoma energisyys, johtunee varmaankin siitä että vasta nyt pystyn tekemään suht paljon ilman järkytttäviä suppareita
Tai tuleehan niitä, mutta vähemmän kivuliaita.
Täällä synnytysvalmennukset pidetään vasta näin myöhään. Joukossamme oli pari syyskuussa synnyttävää ja pari lokakuista. Suurin osa oli marraskuulaisia.
Nuo syyskuulaiset ovat käyneet jo sairaalassa tutustumassa, meillä ja marraskuulaisilla se on 27.8. eli mun ja mieheni hääpäivänä
Täällä noita valmennuksia on 4 kertaa ja sitten se sairaalaan tutustuminen. Jotenkin tuntui välillä että ei mieheni kanssa kuuluta joukkoon...
Koko ajan puhutaan että "olette ensisynnyttäjiä, plaap plaap... Kun supistusten väli on tämä ja tämä, niin odotelkaa kotona vielä hetki, koska olette ensisynnyttäjiä. Eri asia olisi jos olistte uudelleen synnyttäjiä..." Nuo ei siis meitä koskenut, ja pitikin sitten selvittää, että milloin meidän tulee lähteä synnäriä kohti.
Tuli viimekesä mieleen niin selvästi... Synnytysvideon ilokaasun ääni sai kyyneleet silmiimme...
No, läpikäytävä se on, ei sille mitään voi... Toivomme vaan niin hartaasti että saamme elävän lapsen syliimme...
Sairaalaan mennään myös tutustumaan, vaikka siellä ollaan oltukin, mutta keskussairaalan synnytysosasto on rempattu, joten on ihan kiva käydä kurkkaamassa minkänäköistä siellä on. Tunteet nousevat pintaan sielläkin, ihan varmasti, mutta kestettävä se vain on.
Höh, ja sitten toiset valmennettavat varmaan ajattelevat meistä ettei me olla yhtään innostuneita ja onnellisia vauvasta...
Tietysti kun luulevat meitä autuaan kokemattomiksi.....
Niin, ja ihan massu myös sulla!
Aurinkoenergiaalle suuret onnittelut nyytistä!!!
Inkaliinalle, Riiksille ja Iltsu-natsulle tervetulohali!!
Onnea plussista!!
Frizzante: Suuret ja mahtavat onnittelut hyvistä uutisista!!!
Tiniille on täällä peukut pystyssä!!
Irtiksen tila jänskyttää...koskahan lähtö tulee...
ON: Täällä tosiaan remppaa tehty hurjasti! Pikkujätti tuntuu voivan hyvin, sen verran isoja muljahteluja masussa on. Ei raasulla ole siellä enää paljoa tilaa, joten potkut on enemmänkin puskemista
Tosiaan tuo synnytysvalmennus sai mut hokaamaan että ollaanhan tässä jo aika pitkällä!
Pitäis kyllä aikuisten oikeesti alkaa kuljettamaan neuvolakorttia mukana
Meillä on matkaa sairaalaan tunnin verran, joten lähtö sinne on alkanut jo olemaan mielessä... Ehkä eniten pelottaa se, että vitkuttelen liian kauan kotona, jos tää syntyy nopeesti kun tulee olemaan toinen synnytys... En tiiä, näkeepähän sitten
Energiaa riittää edelleen, vaikka välillä teen kyllä vähän liikaa ja sitten suppareita on reilusti
En vain tunne että olisin vielä loppuraskaudessa - miten ne viikot näin nopsaa on mennyt?
Tänään pitäis poimia viinimarjoja, tuolla olis reilu 20 puskaa odottamassa
Mitäs muuta, puhuminen hengästyttää, ja se tuntuu hassulta, ja ääni tuntuu katoavan välillä kokonaan
Tiedä sitten onko tuo äänen katoaminen normaalia raskaudessa, vai tekeekö astmani sen
On kyllä ihana saada tästä talosta omannäköinen
Muutettiin tänne pari vuotta sitten 80 neliöisestä kämpästä, ja tässä on tilaa tosi paljon enemmän. Nyt vasta ollaan remontin jälkeen ostettu tänne uusia huonekaluja, ja ne on ihkuja!
Jahas, nyt näköjään koiranpennut ovat inventoimassa just pestyä ja kuivattua pyykkikasaa, sen verran railakkaasti näyttää toinen juoksevan sukka suussa pitkin taloa
Joten nyt pieniä paimentamaan!
:MyAngels ja pikkujätti rv 32+0 (rv 32+2)