Piinamiina piinailee edelleen. Viikon verran oli ruskeaa vuotoa, onneksi niukkaa. Tänä aamuna vuoto muuttui kirkkaan punaiseksi ja siitäkös suru taas alkoi. Soitin heti kahdeksalta neuvolaan ja neuvolalääkärille olikin peruutusaika, joten pääsin jo ennen yhdeksää kuuntelemaan sydänääniä. Vauvalla (noin grillimakkaran kokoisella) on tiettävästi kaikki kunnossa. Lähipäivinä ultrataan varmuuden vuoksi ja minun pitää käydä labrassa antamassa näytteitä lisätutkimuksia varten.
En siis hirveästi heilu täällä enää, koska hormonipäissäni pelkään keskenmenoa ihan hulluna.
Minttumarille vähän pudotusta, varhaisultrassa ei ainakaan täällä oteta vielä mitään kantaa laskettuun aikaan. Katsotaan vain, lyökö sydän ja täsmääkö noin suurinpiirtein laskettuun aikaan. Kun pituutta on vain sentti tai jotain sinne päin, on hankala tietää päivän päälle missä mennään. Niskaturvotusultrassa (vko 11+) vahvistettiin meillä laskettu aika.
Nyt jos pääsee uudestaan ultraan ennen rakenneultraa, niin on jännää nähdä, josko sieltä jo sukupuoli paljastuisi. Miulla itelläni on hyvin vahvasti poikafiilis.
Mie olen etupainotteisesti hommaamassa jo vaunuja ja turvakaukaloa käytettynä. Vaatteitakin on siunaantunut ihan kiitettävästi. Kolme koneellista olen jo saanut pyörittää pieniä vaatteita - herkkänenäisenä vierastan niin kovasti toisten kotien tuoksuja omassa kodissa. Vaikka pitäähän nuo vaatteet pyöräyttää vielä uudestaan, kun ne muutaman kuukauden muhii käyttämättömänä lipaston laatikoissa. Pesen kuitenkin sitten vain kokoluokka kerrallaan. Ihan pieniä, 50-56 cm:n vaatteitakin alkaa olla jo riittävästi. Ehkä niillä pärjätään.
Ai niin, olen käynyt jo kertaalleen sokerirasitustestissäkin. Selvisin puhtain paperein, vaikka pahoinvointi olikin niin rankkaa, että meinasin oksentaa toisen tunnin aikana. Onneksi sain selkäkivun vuoksi maata laverilla koko odotteluajan.
Täällä siis rv 15+2, miehen kanssa onnellisina odotetaan pientä saapuvaksi vajaan puolen vuoden päästä.
En siis hirveästi heilu täällä enää, koska hormonipäissäni pelkään keskenmenoa ihan hulluna.
Minttumarille vähän pudotusta, varhaisultrassa ei ainakaan täällä oteta vielä mitään kantaa laskettuun aikaan. Katsotaan vain, lyökö sydän ja täsmääkö noin suurinpiirtein laskettuun aikaan. Kun pituutta on vain sentti tai jotain sinne päin, on hankala tietää päivän päälle missä mennään. Niskaturvotusultrassa (vko 11+) vahvistettiin meillä laskettu aika.
Nyt jos pääsee uudestaan ultraan ennen rakenneultraa, niin on jännää nähdä, josko sieltä jo sukupuoli paljastuisi. Miulla itelläni on hyvin vahvasti poikafiilis.
Mie olen etupainotteisesti hommaamassa jo vaunuja ja turvakaukaloa käytettynä. Vaatteitakin on siunaantunut ihan kiitettävästi. Kolme koneellista olen jo saanut pyörittää pieniä vaatteita - herkkänenäisenä vierastan niin kovasti toisten kotien tuoksuja omassa kodissa. Vaikka pitäähän nuo vaatteet pyöräyttää vielä uudestaan, kun ne muutaman kuukauden muhii käyttämättömänä lipaston laatikoissa. Pesen kuitenkin sitten vain kokoluokka kerrallaan. Ihan pieniä, 50-56 cm:n vaatteitakin alkaa olla jo riittävästi. Ehkä niillä pärjätään.
Ai niin, olen käynyt jo kertaalleen sokerirasitustestissäkin. Selvisin puhtain paperein, vaikka pahoinvointi olikin niin rankkaa, että meinasin oksentaa toisen tunnin aikana. Onneksi sain selkäkivun vuoksi maata laverilla koko odotteluajan.
Täällä siis rv 15+2, miehen kanssa onnellisina odotetaan pientä saapuvaksi vajaan puolen vuoden päästä.