Keskenmenon jälkeen plussaanneet!

Norappi, onnea matkaan! Toivottavasti kaikki menee nyt hyvin

KevätTähti, tsemppiä sinne! Kyllä se pysyvä plussa vielä tulee. Mulla todettiin kkm 03/14 nt-ultrassa. Kehitys olis päättynyt viikoilla 9+. Lääkkeellinen tyhjennys ja kroppa pitkään sekaisin. Syyskuussa 2014 plussasin uudelleen ja siitä tuloksena tämä 3kk ikäinen pikkukaveri mutta kyllä pelotti koko raskausajan!

Piti tulla kurkkimaan, joko on vauvauutisia

Vauvatoiveinen, mähän en myöskään saanut sektioaikaa ennenkuin rv 39+2, vaikka olin tosi kipeä ja raskausaika oli mulle myös henkisesti tosi raskas pelkojen takia. Nyt se kaikki tuntuu jo tosi kaukaiselta

Meidän pieni on jo 5430g ja 59,1cm! eilen sai toisen satsin rotaa ja kaksi piikkiä. Kyllä sydäntä särki se piikkien aiheuttama itku. Onneksi rauhoittui hyvin, kun pääsi tissille ja tissiä lussutti koko loppuajan, kun terkka höpötti kiinteiden aloittamisesta rota-rokote aiheuttaa taas vatsavaivaa ja viime yö oli superlevoton. Olen nukkunut 22.30-01.00 välin hyvin, muuten en juuri ollenkaan, kun pienellä on ollut vatsavaivoja. Kaipaili tissiäkin yöllä, vaikkei muuten olekkaan enää aikoihin syönyt öisin. Nytkin nukkuu sylissä tissi tuttina panadoliakin olen kaiken varalta antanut, kun rokotekohdat vähän punoittaa, että jos on kipeät. Kyllä muuten noin huonon yön jäljiltä naapurin teinin bassonjumputukset osaakin ärsyttää. Saisipa tuon hemmon tuosta ulos... Alan olla niin täynnä jatkuvaa jytinää.

Vauva on edelleen ihana ja edelleen pääasiassa imetän, vaikka miehen mielestä pitäisi siirtyä kokonaan korvikkeeseen. Mutta tämä on mun viimeinen vauva, enkä halua lopettaa imetystä vielä (vaikka vasen tissi on välillä meinannut sanoa itsensä irti kipuilemalla ihan hirveästi ), etten myöhemmin kadu. Koska kun maidontulo loppuu, ei se enää uudelleenkaan ala ja sitten on imetykset imetetty. Lisäksi tissi on pojalle supertärkeä ja kyllä mäkin nautin tästä läheisyydestä vauvan kanssa

 

Moi,

Ei ole myrkytystä eikä muutakaan sellaista vikaa. Vain kireä ja kipeä vatsa ja todella ärsyyntynyt liitos. Tiistaina on poliaika ja varmasti en minäkään saa sektiota ennen viikkoa 39. Yritän kyllä. Jalat on pahasti turvoksissa ja korva humisee. Vauvalla pitäisi olla kaikki hyvin, vaikka hänen syke olikin eilen neuvolassa 170. Ilmeisesti se asento tutkimuspöydällä oli hänelle huono. Tosin olen koko ajan epäillyt, että tämä asento ei ole muutenkaan hänelle hyvä, koska on niin ahtaalla pää ylhäällä. Yritän sinnitellä päivän kerrallaan.

Tsemppiä kaikille, varsinkin viimemetreille Jentolle ja Arielille!

Vauvis ja istuksija 37+1

 

Tänne onkin kiva tulla mukaan. Teitä on paljon ketkä ovat jo loppu metreillä. Kun itsellä vasta alkamassa taival. Toivottavasti.

Tänään tein vimoisen testin kun oli ihan pakko. Nyt vaan odotella sitten ar-ultraa ja sen tuloksia. Kuinka te ootte eläneet pelon kanssa?

Mulla jotenkin pelko koko ajan vaan vaivaa. Mä niin toivon että kaikki olisi hyvin ja meidän neiti saisi pikkuisen sisaruksen. Pelon sekekavissa tunnelmissa ja jännityksessä jatkan eteen päin.

Norappi ja pikkukakkonen 5+1

 

Vauvis, meilläkin vauvan syke heitti kerran 170 kieppeillä käyrillä ollessa. Vauvalla oli just jumppatuokio menossa sykekin rauhoittui, kun vauva rauhoittui.

Norappi, mä jauhoin mun peloista niin paljon, että varmaan kaikki kuuli niistä kyllästymiseen asti puhuin miehelle, mun äidille ja siskolle. Neuvolassa ja pelkopolilla. Kirjoittelin tänne. Mä kävin läpi varmaan kaikki mahdolliset pelot. Lääkärikin on kirjoittanut, että "pelot ei järjellä hallittavissa". Älä vaan sorru googlaamaan yhtään mitään. Mä googlailin ja aiheutin sillä itselleni ihan hirveät ahdistukset ja paniikit. Pari viikkoa vaan itkin, kun olin niin ahdistunut. Pelkopolista koin olevan ihan oikeasti hyötyä, joten sitä suosittelen niiden pelkojen kanssa on vaan yritettävä oppia elämään ja mentävä päivä kerrallaan. Pelkoja ja huolenaiheita riittää vielä vauvan syntymän jälkeenkin. Ne on vaan erilaisia.

Tsempit ihan jokaiselle

 

Onnea Neyda puolivälin ylittämisestä ja poikauutisesta! Toivotaan, että kivut pysyvät siedettävinä.

Norappi ei taida olla mitään viisastenkiveä tuohon pelkoasiaan, mutta ainakin voit puhua niistä, koittaa välillä tehdä ja ajatella jotain ihan muuta (helpommin sanottu...), jättää Googlen pois kuvioista niinkuin Pihl sanoi, jos huomaat kerääväsi siitä stressiä. Niin ja kirjoittele tänne! Koska se varhaisultra sulla onkaan?!

Pihlan äänekäs naapuri siis jälleen aktivoitunut, voih. Pitäskö sille käydä äidillisesti huomauttamassa... Hyvä, että imetys onnistuu edelleen ja poika kasvaa! Muuten, tuliko sulta jotain esimaitoa tms. jo odotusaikana? Entä Vauvis, onko se etukäteen lypsäminen onnistunut? Kun minusta nuo rinnat on ihan tavalliset lukuunottamatta tummempaa väriä. Vau:n viikkotiedotteessa sanottiin, että jotain sieltä nyt pitäisi jo tulla, mut ei tuu, ei puristamallakaan

(.) Oon ollut nyt paljon yksin kotona, mies illat töissä. Onneksi olo on melko hyvä, mut aavistuksen tylsää on hetkittäin... mut silleen hyvällä tavalla. Kävelin jopa ajankuluksi kioskille ja takaisin etanoiden kanssa samaa tahtia, yhteensä puoli tuntia. Ihanaa hidasta vaappumista. Vauvan vaatteet on laiteltuna ja pestyinä. Oikeestaan lähinnä turvakaukalo autoon puuttuu.
Kiitti Neyda muuten kommentistasi koskien tota lapsettomuushistoriaani. Oikeestaan en koe olleeni sillälailla sitkeä, että olin jo aika lailla luovuttanut toivon. Nykyisen kumppanin kanssa ehti olla sellaiset 3 v "vauva saa tulla jos on tullakseen"-tunnelmat ja sittenhän raskaus yllättikin totaalisesti. Tajusin koko homman vasta joskus rv 5 lopulla...

Ariel 34+0

 

Moi,

Pelot taitaa kuulua asiaan, kun on taustalla näitä keskenmenoja. Joka päivä nostaa eriasteisesti pelko päätään. Minä pelkään istukan irtoamista ja vauvan kuristumista napanuoraan. Ymmärrän hyvin kaikkia teitä, mutta kannustan silti myös nauttimaan raskaudesta.

Ariel: ihme kyllä, maitoa tulee. Määrät ei ole huimia, mutta nyt saan päivässä irti sen 20ml eli saan täyteen sen toivotun määrän eli 200ml ennen pienen syntymää. Ekana päivänä taisi tulla jotain 5ml ja siitä on hiljalleen kasvanut määrä. Painosanalla hiljalleen

(.) olo on tuskainen. Liitos on öisin ihan järkyttävän kipeä. Nilkat on olleet turvoksissa ja toinen korva humissut. Uutena pullahti viikonloppuna peräpukama, jota särkee ihan tuhottomasti. Piti hakea niitä suppoja... Huomenna ratkeaa sektioaika. Me jo haluttaisiin tämä pieni syliin ja minä niin haluaisin tästä kipuviidakosta toipumaan.

Vauvis ja pieni 37+4

 

Meidän pieni syntyy 11.9. Ihan niinkuin Pihla sanoit, eivät asiassa jousta yhtään... Ottavat minut osastolle, jos yhtään olo enää pahenee. Tiukoilla siis olen, mutta tämän pienen eteen teen mitä vain...

 

Voi Vauvis, ihan pistää kiukuksi sinun puolesta, kun ei tuossa isosta joustosta olisi kyse. Mutta ihanaa, että on päivämäärä tiedossa!! Täällä jännäillään kanssasi. (Tähän tulisi halaushymiö, jos se ois vielä valikossa.)

 

Moi,

Tuli mieleen, että mullahan on kohta myytävänä mm. Doppler, äitiyshousuja, äitiysselkätukivyö... Olen kooltani noin 46 vaatteisiin mahtuva ja housuissa on kokoja 44-50. Osa on siis virityksiä ihan tavallisista housuista. Pituutta on se 162 cm eli lahkeet pääosin lyhyitä, osassa saatavilla takaisin normaaliksi... Voipi kysellä yksityisviesteillä, jos kiinnostaa. Kuvia voin laitella esim. Sähköpostiin. Dopplerin myyn pois kun vauva syntyy, angelsoundin perusmalli, mutta ollut todella hyvä....

Kuten tästä varmaan päättelitte, meille ei tule kuin yksi lapsi. Sitäkin rakkaampi

 

Ariel, huomautukset naapurille menkööt isännöitsijän kautta ja kyllä mulla tissit alkoi vuotamaan jo hieman ennen puoltaväliä. Ei tosiaankaan samassa mittakaavassa kuin nyt, mutta jotain niistä kuitenkin tuli. Määriä en tiedä, kun täällä taidetaan välittömästi iskeä vauva sokeritippaan, jos sokerit ei pysy hyvinä. Ei mulle kukaan sanonut mitään etukäteen lypsämisestä, vaikka tiedettiin, että vauva on pienikokoinen. Onneksi pojan sokerit pysyi kuitenkin ihanteellisina

Vauvis, juu, ei ne jousta ei. Pitää olla joku terveydellinen syy ja sitähän ei lasketa terveydelliseksi syyksi, jos on ihan rampa kipujen takia tai henkisesti loppu pelkojen takia. Mulle spinaali oli se kuuluisa taivas, vaikkei synnytyssupistuksia ollutkaan, joten kertonee jotain munkin liitoskivuista... Mutta ei sulla onneksi enää ole pitkä aika siihen, että vauva syntyy hui, kun jännää

 

Nyt tulee tämmöinen oikein kunnon oma napa-postaus, mutta pakko purnata jonnekin.
Tiistaina kävin ekaa kertaa neuvolassa uudella paikkakunnalla ja neuvolaterkka ei onneksi ollut ihan niin kamala, kuin mitä mua oli etukäteen peloteltu, käynti meni jopa ihan mukavasti. Passitti mut kuitenkin vielä neuvolalääkärille korkeiden paineiden takia.
Lääkäri oli tänään. Ja nyt se napsahti vastaan, minkä poissaoloa oon melkein ihmetellytkin raskausaikana: ynseän oloinen, tyly lääkäri joka suhtautui ikävän alentuvasti mm. mun painooni (puhumattakaan siitä, kun kerroin painon nousseen noin 10kg lohtusyönnillä 1,5 vuoden km-kamppailujen keskellä), ihmetteli miten niinkin "hienoja" tutkimuksia mulle oli keskenmenojen jälkeen tehty (normaali käypä hoito-suosituksen mukainen testipaketti...) ja mittas ekalla ultrauksella vauvan noin kilon isommaksi kuin mitä 3 muun lääkärin käyrät on tähän mennessä näyttäneet. Kun kerroin lapsen kasvaneen tähän asti keskikäyrän alapuolella, tuumasi ensin sen vain ottaneen nyt kasvuspurtin, mutta lopulta uudelleenmittaus näytti vähän tutumpia lukuja...
Päädyin sitten itkemään autossa puolet kotimatkasta ja kyllä tuli ikävä entistä hoitavaa neuvolagyneä, joka kaiken keskellä jaksoi aina tsempata. Vauvalla onneksi oli kaikki hyvin ja LA lähestyy, se on tärkeintä. <3
Toivottavasti muilla on vähän parempi päivä kunmulla tänään!

Jento & tyty 38+5

 

Kai minäkin uskallan täällä huudella. Eli meillä on juurikin vähän aika sitten plussattu ja nyt menossa ruhtinaalliset rv4+6. Edellinen raskaus päättyi keskeytyneeseen keskenmenoon huhtikussa. Rv 12 ultrassa havaittiin alkion menehtyneen n. 4-5 viikkoa aiemmin. Lääkkeellisen tyhjennyksen jälkeen jälkivuotoa 14 vkoa, viikko taukoa, kuukautiset ja sitten tulinkin raskaaksi. Kotona on jo 9- ja 10 -vuotiaat lapset.

Tämä alkuraskaus jännittää nyt todella paljon. Ar -ultran varasin 21.9. ajankohdalle ja pelkään, että tulee jotain odottamattomia yllätyksiä. Jos se sattuisi olemaan ok, alkaa jännitys vkon 12 ultraa odotellessa, koska siellähän se edellinen raskaus todettiin loppuneeksi.

Voi kun voisi vaan relata ja nauttia siitä, että raskaudet kuitenkin ovat alkaneet.

 

No pelon kanssa oppii elämään. Tässä yksi päivä tuli pinkkiä valkovuotoa ja olin ihan paniikissa ja vielä yksin kotona kun mies oli illassa. Nyt ei oo sen illan jälkeen mitään tullut. Olokin alkaa olla parempi. Varhaisultraan on aika tasan kahden viikon päästä. Jännityksellä odotan mitä siellä selviää. Väsymys on kamala ja raastava. Ei meinaa jaksaa olla ton taaperon kanssa näitä iltoja kona kun mies on töissä. Onneksi voin nukkua sen kaa päiväunet.

Teillä monella alkaa olla jo jännät paikat edessä.

Tervetuloa Mikotar.

Norappi ja pikkukakkonen 6+0

 

Tervetuloa Mikotar!
Surullista, että edellinen raskautesi päättyi keskenmenoon. Tuolla lailla kun käy, voi olla vaikea relata ennen sitä vkon 12 ultraa. Kuitenkin on todennäköisempää, että kaikki menee nyt hyvin kuin että kokisit saman uudelleen. Halaus!

Norappi jaksamisia seuraavaan etappiin (ultraan) asti!

Jento olipa kurja lääkärikäynti!!Aikamoinen tervetulotoivotus uudelle paikkakunnalle. Ei yhtään asiallista tuollainen kohtelu. Onkohan sama lääkäri jatkossakin, siis lastenneuvolan puolella? Voitko toivoa jota kuta toista? Mutta kuules, sinä oot pitänyt hyvää huolta vauvasta ja ansaitset lepoa ja lempeyttä loppumetreille.
Toivottavasti saat niitä ja voit työntää tuon ikävän lekurikohtaamisen jonnekin pois mielestä.
Ja pidäthän ajan tasalla käänteistä?

Miten oot Vauvis jaksellut? Oletettavasti ei helpompaa niiden liitoskipujen kanssa loppua kohti? Ootko saanut ohjeita tuohon sektioon ja millaisia mietteitä sulla siitä on?

Pihla sulla tehtiin leikkaus siis spinaalipuudutuksessa? Onko se sellainen, jossa puudutetaan monesta kohtaa? Kirjoitit kylläkin varmaan siihen synnytyskertomukseesi tästä, mutten muista. Onko sun toipuminen edennyt edelleen hyvin?

Oma tilanne on nyt sellainen, että mun ja miehen luonnonmukaiset vauvankääntöyritykset (mm. akupunktiotyyppinen "moksaus") on saanut vauvan ainakin liikkumaan ja kääntelehtimään. Taitaa olla juuri nyt poikittain. Ainakin asento on mulle paljon helpompi (pystyn liikkumaan melko hyvin), toivottavasti vaavillekin!
Tänään ois jo 35+1
Nyt stressailen noita liikkumisia, etenkin iltaisin ja yöllä jaksan niitä murehtia... aamuisin yleensä oon reippaampi ja luottavaisempi. Kyllä tämä tästä!

 

Mikotar, tervetuloa! Toivottavasti kaikki menee nyt hyvin nuo pelot on inhottavia varsinkin silloin, kun ne pääsee ottamaan vallan. Mutta koitahan myös nauttia

Jento, no johan oli lääkäri! Kai laitoit palautetta? Toivottavasti saat jatkossa eri lääkärin.

Ariel, spinaali laitetaan (ainakin mulla laitettiin) ihan vaan yhteen kohtaan. Ja sitten menikin tunto tisseistä alaspäin ja kiitos kysymästä, tunnen olevani jo ihan kunnossa välillä vihlaisee sektioarven oikeaan reunaan, mutta sitäkin sattuu aika harvoin, eikä se häiritse. Mainitsin siitä jälkitarkastuksessa ja lääkäri sanoi, että ottaahan se aikansa toipua niin isosta leikkauksesta. Molemmista sektioista olen omasta mielestäni toipunut ihan ennalleni toivottavasti sulla kääntyy vauva lähtöasemiin. Onko joku suunnitelma tehtynä tuon asennon takia? Yritetäänkö kääntää, vai?

Vauvatoiveisella alkaa olla jo niin jännät paikat! Mä niiiin odotan vauvauutisia onnea matkaan!

Täällä on joko 3kk tiheän imun kausi tai 4kk hulinat. Kumpaankohan menee, kun poika täyttää vajaan parin viikon päästä 4kk minusta tuntuu, että koko viime yön imetin, imetin ja imetin. Yösyötöthän meillä loppui jo hieman alle 2kk ikäisenä... Onneksi osaan imettää samalla kyljellä molemmat tissit, niin ei tarvinnut ylimääräisiä liikkua yöllä pulloruokitun kohdalla kun yösyötöt loppui, niin ne todellakin loppui. Ei sillä, pidän kyllä edelleen imettämisestä päiväunille olen yrittänyt saada poikaa nukkumaan nyt muuallekin kuin tissille tai manducaan. Mulla on siskolta kokeilussa värinäsitteri, kun sisko aikoo myydä sen pois. Eiköhän tuo sitteri meille muuta. Siihen olen nyt parina päivänä onnistunut tainnuttamaan pojan jopa kolmeksi vartiksi tänään tosin piti käyttää tuttipulloa apuna, kun tuo ei syö tuttia ollenkaan ja koko ajan hamuili johonkin suuntaan. Mutta nyt nukkuu

Poika on myös oppinut nauramaan ja kun poika nauraa, niin meillä nauraa koko porukka on se vaan niin ihanan kuuloista

Arielille vielä ekstratsempit viimeisille viikoille! Kohta saadaan sieltäkin vauvauutisia

Ja mä en osaa pysyä pois tältä palstalta, vaikken tänne enää kuuluisikaan

 

Toivottavasti Arielin vauva kääntyisi nyt vielä kokonaan oikeaan suuntaan ja Vauvikselle tsempit, kohta alkaa sielläkin olla tositilanteet menossa

Täällä elellään nyt jännityksen keskellä. LA:aan noin 5 päivää ja limatulppa taisi lähteä toissapäivänä. Maha on selkeästi laskeutunut alas, paikat alkaa olla välillä tosi kipeät ja harkkasupparit on lisääntyneet. Toivottavasti tää siis tästä kohta starttais. Mies on ainakin koko ajan ihan jännittynyt, enkä voi tosiaan enää sängyssäkään kääntää ähkäisten kylkeä ilman, että se herää kysymään, että joko pitää lähteä synnärille ;D

 

Moi,

Täällä odotellaan perjantaita todella kiivaasti. Tänään soittivat synnäriltä ja kävivät läpi tulevat tapahtumat. Mies saa saa olla vauvan kanssa sitten koko ajan ja heräämöönkin tuovat mahdollisesti vauvan luokseni, jos kaikki on hyvin. Kamalasti jännään edelleenkin vauvan puolesta... Hiukan rauhallisempi ollut nyt kaksi päivää ja doppleri ollut kovassa käytössä. Taitaa olla nyt niin ahtaalla, ettei liiku enää yhtä paljoa kuin ennen.

Yöt on vaikeita. Vatsa on kuin betonia ja neiti asustaa ihan ylävatsassa... Mutta jaksaa, jaksaa. Kohta on aarre sylissä.

Jento: tsemppiä viime metreille! Kohta on pieni sylissä.

Ariel: onko jo kääntynyt? Minä en uskaltanut kokeilla moksausta. Sektio ei pelota varsinaisesti. Olen ihan tyytyväinen siihen, että lapsi saadaan nopeasti maailmaan ja ei tarvitse jännittää kipujen kanssa kauempaa.

Kaikille tsemppiä!

Vauvis ja prinsessa 38+5

 

Vauvis pakko tulla heti kommentoimaan ja komppaamaan!
Hienoa kuulla, että olet sektion suhteen rauhallisin mielin. Perjantai on pian! Oikein iso ja lämmin halaus sekä hyvän mielen toivotuksia Vauvis sinulle matkaan. Kyllä oot ollut sitkeä ja kärsivällinen nainen!

Sori, nyt seuraa jokseenkin omanapainen vuodatus!!
Mä niiiiin ymmärrän tuon fiiliksen, mikä tulee, kun vauva on rauhallinen pari päivää. Myös täällä doppleri käytössä ahkerasti, edelleen. (Yleensä saan pikkuiseen hieman vauhtia, kun juttelen ja lauleskelen hänelle Se helpottaa hetkeksi.) Yöt, todellakin välillä painajaismaisia. Heräilyä lukemattomia kertoja pissalle, pelkoa vauvan puristumisesta, pahoja unia, kääntyminen sattuu, pinkeä maha, nälkä. Ja vauvan pää kovana pallona yleensä tuossa oikealla puolella ylävatsalla, sitä sitten unenpöpperössä silittelen Että semmoista, vielä kuukausi... Moksaus on ollut ihan jees, mitä nyt välillä varpaat meinaa kärventyä. Mut ei oo pieni kääntynyt, vaan palannut poikittaisesta asennostaan alkuperäiseen istuskeluun...

Jento ihanaa, että mieskin on mukana lähtökuopissa! Toivotaan, että vaavi painaa ihan just starttinappulaa!Kuulostaa lupaavalta tilanne.

Pihlan pojan nauru <3 Ja kyllä vain sinä kuulut tänne keskenmenon jälkeen plussanneisiin! Nyt se "plussa" on onneksi jo sylissäsi. Mukava kuulla teidän vaiheita edelleen!!

Kaikille hyviä vointeja ja myös onnellisia hetkiä pelkojenkin keskellä!

 

Jokohan Jentolla on vauva sylissä?

Vauvatoiveiselle iiiiisot tsempit huomiseen! kaikki menee hyvin ja kohta sulla on vauva kainalossa ja kunhan sitten jaksat ja maltat, niin tulehan meillekin kertomaan mittoja ja kuulumisia

Ariel, muistan niin hyvin, miltä se kova pää kylkiluiden alla tuntui loppuraskaudesta vaikka mun perätilavauva syntyi jo kohta 3 vuotta sitten. Ei aiheuttanut alakertaan niin kovaa painetta kuin tämä pää alaspäin hengaillut kaveri, mutta nukkuminen tuntui ihan mahdottomalta, kun pelotti, että vauvalla liiskaantuu pää, kun se tuntui niin hyvin siinä kylkiluiden alapuolella ei ole sullakaan enää pitkälti odotusta jäljellä

Mä istun täällä niiiin huonossa asennossa, kun poika nukahti syliin, enkä raaski liikkua, ettei herää. Kyllä selkä kiittää... olen ihan innoissani, kun mun tilaama lesitiini on noudettavissa, jos se oikeasti auttaisi noihin jatkuviin tiehyttukoksiin. Mulla siis tulee tukoksia tosi herkästi varsinkin vasempaan tissiin ja tuolla meidän kesäkuisten ryhmässä on yksi imetysekspertti, joka vinkkasi tuon lesitiinin muutenkin aika korvaamattomia vinkkejä ja neuvoja saanut sieltä

Pihla ja poika, joka täyttää reilun viikon päästä jo 4kk!

 

Pihla, olisikin! tuntuu loppumattomalta tää odottaminen, iskias ärsyyntyi taas pari iltaa sitten ja yölliset vessareissutkin on jo aika tuskaa. Nyt taas selkää jomottelee välillä ja tulee harvakseltaan supisteluja, mutta multa on jo usko loppunut että tää tästä lähtis tulemaan. tullut varmaan äitiinsä siinä, että on kaikkialta aina vähän myöhässä..

Tänään oli taas neuvola ja siellä tuomio oli onneksi se, että jos ei ensi viikon ke-aamuun mennessä olla synnärillä, niin sitten lähtee lähete käynnistykseen. Neuvolassa verenpaine oli taas 142/106, joten kuulemma hirveästi yli LA:n ei uskalleta tätä päästää. Oon kyllä ihan huojentunut siitä! Nyt saa sentään siis asennoitua siihen, että viimeistään ensi viikolla tapahtuu, toki toivottavasti jo aikaisemmin (mun puolestani vaikka heti.. )

Vauvikselle ihan hirvittävästi onnea huomiseen, teillä on prinsessa sylissä aivan kohta <3 perässä tullaan lujaa!

Jo tuskastunut Jento ja täysin kiireettömässä rauhassa loikoileva tyty 39+5

 

Jentoooo.....?

Ariel?

Vauvis pitää meitä jännityksessä. Toivottavasti kaikki on hyvin

Meillä on jo maisteltu soseitakin. Porkkanaa, bataattia ja luumua. Omenaakin on pakkasessa. Perjantaina tulee Kelan rahat, niin saadaan tehtyä vähän uusia makuja porkkana on tähän mennessä pojan suosikki tänään listalla on kuitenkin bataattia ja aamulla sai luumua, kun kakkaa ei ole näkynyt moneen päivään. Äsken sitä sitten tulikin pääasiassa vielä maistellaan ihan pieniä määriä, mutta tuonne iltoihin haluan saada jo kohta ihan oikean aterian, kun yösyötöt teki come backin... Saa kuitenkin illalla pullosta tissin päälle ihan niin paljon kuin jaksaa vetää, mutta ei sillä ole vaikutusta. Muuten saakin pelkkää tissiä

 

Moikka!!

Vauviksen viestiä täälläkin kovasti odoteltu. Ymmärrettävää kyllä, jos ei ihan ekana sektion jälkeen ole mielessä palstalle kirjautuminen. Toivottavasti kumminkin pian kuullaan kuulumisia!

Jentolla siis takaraja huomisella spontaania synnytystä odotellessa? Hyvä, etteivät enempiä odottele, kun paineetkin on koholla. Hurjasti tsemppiä sinulle!! Ja tulehan kertoilemaan, miten homma etenee.

Miten aika voi tuollain kirmata, soseet jo käytössä Pihlan pikkupoitsulla Ootko muuten jaksellut hyvin edelleen? Entäs isosiskonen, onko edelleen onnessaan vauvasta?

(.) Huh, olipa jännä päivä! Muutama tunti vierähti sairaalalla. Ensin käyrällä, sit juttelua lääkärin kanssa ja lopulta vauvan kääntöyritys. Alkoi lupaavasti, mutta ei sit kuitenkaan. Pyydettiin toinenkin lääkäri paikalle kokeilemaan, tuloksetta. Mitenkään hurjalta tuo homma ei tuntunut, ihan suotta pelkäsin niin kovasti etukäteen. Ihanaa, kun oli mies mukana! Tehtiin sellaista suunnitelmaa, että jos lähtee syntymään ihan itekseen tässä lähiviikkoina, niin kokeillaan alakautta ja jos ei, niin varuilta sektioaika vkolle 41 siihen lasketun ajan tuntumaan. Oma mieli keveni ja helpottui, kun on nyt suunnitelma olemassa. Ja eihän sitä tiedä, vaikka tuo itsekseenkin pyllähtäisi vielä. Taidan lähteä shoppailemaan puuttuvia jutskia vielä, kuten vaipparoskis, sijauspatja, jotain vauvasälää...

 

Moi,

Anteeksi, että en ole päässyt aiemmin ilmoittamaan: meille syntyi maailman ihanin prinsessa pe 11.9. Klo 10.52. Paino 3305g ja pituus 47cm. Pisteet 9-9-9 eli hienosti sektiossa. Kotiuduttiin tänään ja ollaan väsyneitä, mutta onnellisia

 

Vauvis mahtavaa, nyt se sitten on totta, lämmin halaus ja onnittelut tuoreelle äidille sekä isälle!!!! Voikaa hyvin koko perhe ja jos jaksat, tule kertomaan lisää kuulumisia pian!

 

Vauvis, suuren suuret onnittelut! Vihdoin prinsessa on syntynyt toivottavasti kuullaan vielä teidänkin vauva-arjesta. Olet jäänyt niin mun mieleen, kun ollaan aikanaan samasta kuukausiketjusta pudottu. Ihanaa, että sullekin se vauva kaikkien vastoinkäymisten jälkeen suotiin

Ariel, mikä sulla on fiilis tuon synnytyksen suhteen? Oletko luottavaisin mielin menossa kokeilemaan alakautta, jos lähtee itsekseen syntymään? sullakin viikot vaan vähenee ja kohta on vauva sylissä

Mä olen edelleen voinut hyvin. Vaikka poika syö taas öisin, niin en koe rankaksi. Ehkä kun ei tarvi nousta sängystä tyttö jaksaa vieläkin intoilla. Makoilee pojan kanssa leikkimatolla ja jos pojalla meinaa tulla itku, kun mä olen toisessa huoneessa, menee tyttö pojan luokse ja sanoo "sisko tässä, äiti tulee kohta" sanoo tykkäävänsä vauvasta ja haluaa makoilla vauvan vieressä