Heippa kaikille voisinpa tulla mukaan joukkoonne kuumeilemaan kunhan tästä keskenmenosta pääsee yli.
Meille piti tulla syyskuun alun pienokainen, varhaisultrassa kaikki hyvin rv 9. Paria viikkoa myöhemmin rv 11 heräsin aamulla kipuihin, joista arvelin heti etteivät kuulu raskauteen. Päivällä pääsin sairaalaan gynelle tarkastukseen, ja siellä selvisi kkm. Vauva vastasi rv 10, lääkkeelisesti keskeytettiin jo seuraavana päivänä ja nyt 1,5 viikkoa myöhemin vuoto on jo melkein loppunut pientä tiputtelua lukuunottamatta.
Oon ottanu tän todella raskaasti, vielä tuntuu tosi pahalta. Työpäivät menee hyvin kun ei ehdi ajatella omia asioita tai pysähtyä hetkeksikään, mutta illat menee masentuessa ja itkiessä, varsinkin jos mies on iltavuoroissa.. Minulla on menneisyydessä rv 6 keskenmeno vuonna 2007, ja sitten onnistunut raskaus ja tyttö syntynyt vuonna 2008. Olen ollut onnekas kun 1-4kk ehkäisyn jättämisestä on kaikki raskaudet alkaneet, se lohduttaa ja toivottavasti seuraavakin alkaa pian.
Mulla on päällä kamala itseinho ja tuntuu että mun vartalo on ihan hyödytön kun näin kävi. En kestä edes katsoa vartaloa peilistä. Tietysti tiedän järjellä ajatellen etten tehnyt mitään väärin, näitä keskenmenoja vain tapahtuu, mutta silti en voi mitään näille itsesyytöksille, tunteille ja ajatuksille. Tuntuu että elämästä olisi viety kolme kuukautta, ja mieli on ihan musta.
Tuntuu niinku pitäs purkaa johonkin tämä turhautuminen ja suru mutta en tiedä mihin? Oon itkeny ja itkeny ja silti tuntuu että ahdistus vaan kasvaa tuolla sisällä. Eikait tähän tunnu auttavan kuin aika.. millonhan uutta raskautta uskaltaa yrittää? Tuntuu että pitäsi saada uusi raskaus heti, mutta liekö sekään viisasta kun pää ei ole selvästikään toipunut menetyksestä?
Listoille ilmoittelen itseni sitten kun olen selvillä kierrosta ja ylipäänsä siitä millon pääsemme uudelleen yrittämään.
Meille piti tulla syyskuun alun pienokainen, varhaisultrassa kaikki hyvin rv 9. Paria viikkoa myöhemmin rv 11 heräsin aamulla kipuihin, joista arvelin heti etteivät kuulu raskauteen. Päivällä pääsin sairaalaan gynelle tarkastukseen, ja siellä selvisi kkm. Vauva vastasi rv 10, lääkkeelisesti keskeytettiin jo seuraavana päivänä ja nyt 1,5 viikkoa myöhemin vuoto on jo melkein loppunut pientä tiputtelua lukuunottamatta.
Oon ottanu tän todella raskaasti, vielä tuntuu tosi pahalta. Työpäivät menee hyvin kun ei ehdi ajatella omia asioita tai pysähtyä hetkeksikään, mutta illat menee masentuessa ja itkiessä, varsinkin jos mies on iltavuoroissa.. Minulla on menneisyydessä rv 6 keskenmeno vuonna 2007, ja sitten onnistunut raskaus ja tyttö syntynyt vuonna 2008. Olen ollut onnekas kun 1-4kk ehkäisyn jättämisestä on kaikki raskaudet alkaneet, se lohduttaa ja toivottavasti seuraavakin alkaa pian.
Mulla on päällä kamala itseinho ja tuntuu että mun vartalo on ihan hyödytön kun näin kävi. En kestä edes katsoa vartaloa peilistä. Tietysti tiedän järjellä ajatellen etten tehnyt mitään väärin, näitä keskenmenoja vain tapahtuu, mutta silti en voi mitään näille itsesyytöksille, tunteille ja ajatuksille. Tuntuu että elämästä olisi viety kolme kuukautta, ja mieli on ihan musta.
Tuntuu niinku pitäs purkaa johonkin tämä turhautuminen ja suru mutta en tiedä mihin? Oon itkeny ja itkeny ja silti tuntuu että ahdistus vaan kasvaa tuolla sisällä. Eikait tähän tunnu auttavan kuin aika.. millonhan uutta raskautta uskaltaa yrittää? Tuntuu että pitäsi saada uusi raskaus heti, mutta liekö sekään viisasta kun pää ei ole selvästikään toipunut menetyksestä? Listoille ilmoittelen itseni sitten kun olen selvillä kierrosta ja ylipäänsä siitä millon pääsemme uudelleen yrittämään.
Viimeksi muokattu:
