Rupeltaja Lueskelen parhaillaan ketjua taaksepäin tässä odotellessa. Ihanasti olit tuolla joulukuussa kirjoitellut fertiili-ikäisen naisen lobotomiasta, se hymyilytti ![Hymy :) :)]()
Ekat lääkkeet laitoin puol 8 tänään ja puol 12 otin toiset sitten suun kautta. Nyt vaan odotellaan. Kipuja ei ole, vuotoa ei ole. Vähän huimailuttaa ja jotenkin sellanen krapulaisen oloinen olotila tällä hetkellä, pahoinvointia alkaa olla enemmän.
Eilen miehen kanssa juteltiin tulevaisuudesta, sanoi että yritetään uudelleen heti kun mahdollista. Itse mietin kun tämä oli/on miun ensimmäinen raskaus, että positiivista on ainakin se, että tulen raskaaksi ja se, että kiinnittyminen tapahtuu kunnolla. Toisaalta, ehkä tämä olisi ollut aavistuksen helpompi jos olis tullut itestään pois silloin kun sikiö kuoli eikä näin että nähdään ultrassa tilanne. Onneksi ei menty varhaisultraan, se olisi antanut täysin väärää toivoa, sikiö kuoli kuitenkin viikoilla 8+2.
Mitään vuotoja tai alavatsakipuja miulla ei ollut varoituksena keskenmenosta. Toisaalta ei mitään selkeitä raskausoireitakaan, en osannut niitä etsiä kun tämä tosiaan ensimmäinen raskaus. Rinnat kasvoi ja oli vatsan turvotusta, vessassa piti juosta useammin (mutta se on minulla melkein normaaliakin).
Täältä jo bongasin tuttuja nimimerkkejä elokuisesta odottajaryhmästä Essence, Pikkusukka, Miwwi ja sydänx3
Useammalle ystävälle laitoin viestiä heti kun suru-uutisen saimme ultrassa ja heidän kanssaan eilen kulutettiin puhelinlaskua ja haasteltiin ihan naamatustenkin. olen sitä mieltä ite, että mitä enemmän pääsen tästä puhumaan, sen paremmin saan käsiteltyä asian.
Ekat lääkkeet laitoin puol 8 tänään ja puol 12 otin toiset sitten suun kautta. Nyt vaan odotellaan. Kipuja ei ole, vuotoa ei ole. Vähän huimailuttaa ja jotenkin sellanen krapulaisen oloinen olotila tällä hetkellä, pahoinvointia alkaa olla enemmän.
Eilen miehen kanssa juteltiin tulevaisuudesta, sanoi että yritetään uudelleen heti kun mahdollista. Itse mietin kun tämä oli/on miun ensimmäinen raskaus, että positiivista on ainakin se, että tulen raskaaksi ja se, että kiinnittyminen tapahtuu kunnolla. Toisaalta, ehkä tämä olisi ollut aavistuksen helpompi jos olis tullut itestään pois silloin kun sikiö kuoli eikä näin että nähdään ultrassa tilanne. Onneksi ei menty varhaisultraan, se olisi antanut täysin väärää toivoa, sikiö kuoli kuitenkin viikoilla 8+2.
Mitään vuotoja tai alavatsakipuja miulla ei ollut varoituksena keskenmenosta. Toisaalta ei mitään selkeitä raskausoireitakaan, en osannut niitä etsiä kun tämä tosiaan ensimmäinen raskaus. Rinnat kasvoi ja oli vatsan turvotusta, vessassa piti juosta useammin (mutta se on minulla melkein normaaliakin).
Täältä jo bongasin tuttuja nimimerkkejä elokuisesta odottajaryhmästä Essence, Pikkusukka, Miwwi ja sydänx3
Useammalle ystävälle laitoin viestiä heti kun suru-uutisen saimme ultrassa ja heidän kanssaan eilen kulutettiin puhelinlaskua ja haasteltiin ihan naamatustenkin. olen sitä mieltä ite, että mitä enemmän pääsen tästä puhumaan, sen paremmin saan käsiteltyä asian.