Annenna: varovaiset onnittelut! Toivotaan, että pieni tarraa kiinni kunnolla!
Yhdyn tosiaan tuohon, että kaikki paska kasautuu juuri samaan hetkeen. Kapsukan kanssa samoilla mennään, isäni kuoli yllättäin kesällä, minkä perään sitten sainkin sen keskenmenon. Ja tosiaan huonoa on jälkihoito noissa keskenmenoissa. Kävin neuvolassa juttelemassa kun km:stä oli kulunut lähes 2kk ja edelleen oli alaselkäkipuja ja omituisia vuotoa (soitin myös äippäpolille ku epäilin tulehdusta). Neuvolassa todettiin vaan että ihan on normaalia. Sit menin yksityiselle, yksi kierto teroluteilla jonka jälkeen tuli normaali kk-vuoto (ensimmäinen km:n jälkeen!) Ja nyt sitten eka kierto, joka tuntunut normaalille, ei sivukipuja, ovistuntemukset oli normaalin kierron mukaan eikä välivuotoja ja tosiaan km:stä nyt huomenna tasan 3kk! Olis voinu tuon terojen avulla tehdyn tasauksen tehdä jo aiemminkin, mutta ehei...
Kapsukalle hurjasti tsemppiä ja jaksamista! On niin henkisesti raskasta aikaa. Aikahan siihen auttaa parhaiten, mutta vaikeaa se on. Mulla menee kyllä niin, että loppukierrot on olleet tosi vaikeita aikoja (hormonit heittää ja pms iskee) ja sillon menee ihan itkuksi kokonaan (edelleen). Menkkojen jälkeen on aina helpompi hengittää.
Onko teillä muilla km:n kokeneilla miehet miten mukana yrityksessä? Mun mieltä painaa tosiaan vielä se, että mies on 'tulee kun on tullakseen' -linjalla. Sit menee helposti tärppipäivät ohi, kun just sillon sen ei tee mieli tai on ns. kiireitä. Itse haluisin yrittää hyödyntää tosiaan nuo muutamat päivät kuukaudesta, mutta ei sitä oikein miestä voi painostaakaan. Hänen mielestään vauva tulee sitten kun on oikea aika ja yrittämällä ei ruettais yrittää.