Heipä hei ja pahoittelut tulokkaille...
Kärhö - oikein muistat, tai mulla ainakin ovis lähestyy. Näyttää vaan pahasti siltä, ettei sitä tule hyödynnettyä. Mulla on kyllä muutenkin ajatukset ihan solmussa koko tämän yrittämisen suhteen...
Ollut paljon ongelmia miehen kanssa, ja epäilyttää millä kantimilla suhde oikeastaan on. Tuntuu, että olen yksin se kantava voima ja mies varsin saamaton. Epäilyttää mitä siitä oikein tulisi, että olisin kotona ja mies olisi se, joka joutuisi "elättämään perhettä". En tiedä johtuuko tämä epäilys keskenmenoista, vai ovatko keskenmenot ja se kuinka yksin mies minut jätti niiden kanssa, avanneet mun silmät sille kuinka asiat oikeasti ovat... Mä olen meistä se vahva, mies tukeutuu muhun aivan liikaakin - mutta keneltä mä saan apua? Kestääkö meidän suhde sitä, että mä olisin joskus heikko ja kaipaisin miestä tuekseni? En ole yhtään varma siitä... Äh, en tiedä.