Keskenmenon jälkeen kuumeilevat keväällä

syysmyrskylle tervetuloa ja pahoittelut menetyksestä! :hug: Mekin odoteltiin ensimmäistä plussaa vuoden verran. Toinen plussa tuli melkein heti perään, pari kiertoa oli välissä. Mutta ei siitäkään vauvaa tullut. Nyt ollaankin oltu ilman plussaa jo ikuisuus.

Tillu, toivottavasti haamu vahvistuu! :heart:

).( Ovisaika lähestyy täälläkin. Mulla on varattuna nyt lääkäriaika 12.4., silloin pitäsi saada lähete lapsettomuustutkimuksiin. Toivon ettei tarvitsisi mennä niin pitkälle, mutta pahalta näyttää.

 

Tänne pinkkaan minäkin pikkuhiljaa hiivin kun alkaa fyysinenkunto keskiraskauden keskenmenon jälkeen helpottamaan.
Taustatiedoiksi, että olen 31v ja viisi eläväistä ipanaa jo huushollista löytyy ikähaitarilla 16v-6v, mutta niin se vauvakuumeen paholainen taas iski ja plussasinkin viime lokakuussa. Menneet pari kuukautta on ehkä olleet elämäni raskainta aikaa sillä 25.2 synnytin pienen pienen enkelipojan rv 18+5. Kohdunsuu petti kokonaan ja kalvot pullotti emättimeen ja ja lapsivesitesti oli positiivinen joten lääkärin mukaan tilanne oli toivoton ja päädyin niiltä sijoilta synnytyssaliin ja 27 tunnin uurastuksen jälkeen sain hyvästellä jotain hyvin pientä ja niin täydellistä. Keskenmeno taustaa on sen verran, että vuonna 2000 spontaani km joka oli kaksosraskaus rv 7 ja 2004 keskeytynyt km 11+6.
Seuraavassa raskaudessa kuulun riskiodottajiin ja mitä suurimmalla todennäköisyydellä kohdunsuulle laitetaan tukilanka jo varhaisilla viikoilla, eli tarkoittanee noin rv 12-14.
Pikkuisen syntymästä tulee perjantaina tasan kuukausi ja olen ollu tosi huonossa kunnossa ja saanut täysin ala-arvoista hoitoa. Lääkäreissä olen juossut lähes joka toinen päivä ja aina vaan on vakuuteltu, että rouvalla on enemmän korvien välissä vikaa kun alapäässä. Seitsämäs gyne sitten otti asiat vakavasti ja päädyttiin kohdun tähystykseen jossa havaittiinkin koko kohdunetuseinän olevan täynnä istukkakudosta vaikka hcg arvo olikin vain 21 ja muutenkin kohtu oli täynnä tulehduseritettä vaikka mitään ei minusta ulos saakka vuotanut.
Nyt siis kaikista vastoin käymisistä huolimatta kohti uusia seikkailuja...

 

sonsku kylmän väreet tuli kun luin tuota tekstiä. osan otot! itseeni olen koittanut lohduttaa sillä että onneksi kkm tapahtui alkuraskaudessa eikä siinä vaiheessa että olisin joutnut synnyttämään. kokemuksen rankkuuta ei voi edes kuvitella :/
tsemppiä kevääseen:heart:

 

sonsku voi ystävä rakas, mitä oletkaan joutunut kestämään, lämmin:hug:
Toivon pikaista paranemista&voimasia, sekä uutta 9kk kestävää plussaa.:heart:

 

Tillu, mie näen siun dipatussa testissä "jotain"..ei ole ihan blanco ei..:heart:

Manaan tätä uutta pa**aa näyttöä:kieh: entinen oli PALJON parempi ja ennen kaikkea TARKEMPI tiirata noita R-testikuvasia..

 

Aiemmin mua ei ole häirinnyt muiden raskausjutut mutta tää menee vähän liian pitkälle. Kuunnelkaas tätä:

- Mun työkaveri tuli vahingossa raskaaksi ja saan kuulla siitä asiasta jatkuvasti. Joka päivä.
- Mun sisko on raskaana
- Mun paras ystävä on raskaana

Olen saanut parin päivän aikana 2 ultrakuvaa terveistä pikku vipeltäjistä. Ihanaa että kaikki on hyvin mutta tuntuu jotenkin häijyltä nyt. Ekaa kertaa musta tuntuu siltä, että mua rankaistaan.

Mulla ei ole raskausoireita. Ei mitään pahoinvointia enää pienintäkään. Voisin räjähtää raivosta. Mikä mussa on vialla??

 

voi ei kiitäjä tiedän niin miltä susta tuntuu.. mun sisko on myös raskaana. se on koko raskauden ajan vaan valittanut ja kitissyt!!! aina vauva on väärässä asennossa tai painaa sen kylkiluihin tai mitä millonki. mä mä katon sitä nieleskellen et mua ei haittais vaikka asfalttikone jumalauta ajais mun yli jos mä vaan voisin olla sun tilassas. kestäisin mitä vaan jos olisin juuri saamassa lapsen.
lisäksi täällä tuntuu kaikki vastuuttomat narkit jotka on ympäripäissään tuolla pitkin kyliä lisääntyvän ku sienet sateella. miksi ne eikä me? uskotko et olen moneen kertaan miettinyt myös mistä mua rankaistaan ja miks meen ei annettu tuntea meen kaksosia

 

voi ei kiitäjä tiedän niin miltä susta tuntuu.. mun sisko on myös raskaana. se on koko raskauden ajan vaan valittanut ja kitissyt!!! aina vauva on väärässä asennossa tai painaa sen kylkiluihin tai mitä millonki. mä mä katon sitä nieleskellen et mua ei haittais vaikka asfalttikone jumalauta ajais mun yli jos mä vaan voisin olla sun tilassas. kestäisin mitä vaan jos olisin juuri saamassa lapsen.
lisäksi täällä tuntuu kaikki vastuuttomat narkit jotka on ympäripäissään tuolla pitkin kyliä lisääntyvän ku sienet sateella. miksi ne eikä me? uskotko et olen moneen kertaan miettinyt myös mistä mua rankaistaan ja miks meen ei annettu tuntea meen kaksosia

:hug: kyllä! Juuri noin ajattelen! Kuuntelen miten jotkut laiminlyö omaa raskauttaan, tupakoi ja ottaa ihan turhia riskejä, miettii abortteja yms. Kyllä tulee vähän sellainen olo, että mitään isompaa voimaa ei voi olla olemassa jos lasta ei anneta rakastavaan kotiin, vaan vaikkapa narkkarille ja pahoinpitelijälle.

Nyt mua itkettää ihan jatkuvasti. Tää alkoi tänään. Herkistyn todella helposti. Näin taas viime yönä unta verenvuodosta.. Inhoan noita unia.

Aargh.. mä itkeskelen itseni ja kaikkien teidän vuoksi jotka on joutunut tätä helvettiä kokemaan. Vahvoja naisia! :flower:

Jos tästä vielä onnistunut raskaus tulee niin en tasan valita MISTÄÄN!!

 

sonsku voi ystävä rakas, mitä oletkaan joutunut kestämään, lämmin:hug:
Toivon pikaista paranemista&voimasia, sekä uutta 9kk kestävää plussaa.:heart:

Tätä on hyvä peesailla.
Ihan kauheaa mitä olet joutunut kokemaan, suuren suuri :hug: ja pikaista toipumista!

 

B]Kiitäjä[/B] mä myös niin komppaan sinua! valtaosa ystävistäni ovat joko juuri saaneet lapsen tai raskaana. Se totisesti kyllä kasvattaa tätä omaa tahtotilaa. Toisaalta heistäkin valtaosa on käynyt läpi keskenmenoja, kohdunulkosia sekä lapsettomuutta eli tilanne on sillä tavalla eri. Antaa enemmän uskoa itsellekin, että ehkä vielä joskus elävä lapsi mullekin annetaan. Mutta silti nuo turhaantumistunteet valtaa, melkeenpä päivittäin.

Oletko Kiitäjä käynyt tai menossa varhaisultraan? Sillähän siitä epätietoisuudesta pääsee, ainakin osittain. Jos mulla vielä joskus plussa tulee, tulen kyllä olemaan just yhtä epäuskoinen kuin sinäkin. LÄhetän ihan sydämen pohjasta myötätuulta sinnepäin!

 

sonsku:hug: olen todella pahoillani menetyksestäsi! Tällaisten kärsimysten äärellä olen ihan sanaton:'( Tervetuloa kuitenkin joukkoomme. Tästä joukosta olen ainakin itse saanut voimaa ja uskoa.

Tervetuloa myös muille uusille ja pahoittelut menetyksestänne.:hug:

Imoen jaksamista myös sinulle. Ehkä teillekin käy maagisesti ja plussa pärähtää ensimmäisen lapsettomuuskäynnin jälkeen. Mun kahdelle ystävälle on käynyt niin

Tillu en ole varma näinkö jotain. Kun riittävästi tihrustaa, niin sit jotain olin näkevinäni

Kiitäjä toivottavasti kaikki kunnossa. Oireethan vaihtelee päivittäin jonkin verran.

ON: Eipä ihmeempää. Kp 3 ja vuoto alkaa pikkuhiljaa hiipumaan. Odottelen ovistestejä saapuvaksi, vaikka en niitä ihan vielä tarvii. Parempi ajoissa kuin liian myöhään

 

Heipparallaa kaikille.
Vähän haikein mielin liityn seuraanne, mutta elämän on jatkuttava. Vielä menee tovi ennenkuin varsinaiseen yritykseen pääsee mukaan, mutta jostain on alotettava.

Meidän raskaus siis keskeytyi 14+5. Mutta onneksi tilanne todettiin todella nopeasti, eikä pieni kerinnyt olla kuolleena masussa kuin vajaan viikon ennen kuin pääsi paremmalle matkalle. Kuolema siis tapahtui viime perjantaina. Lauantaina kotona yritimme kuunnella sydänääniä eikä niitä löydetty, eikä myöskään sunnuntaina. Maanantaina halusin tarkistukseen neuvolaan, eivätkä he löytäneet sieltäkään ääniä, joten toivonkipinän kanssa vielä mentiin Jorvin naistenpolin päivystykseen tarkistuttamaan tilanne. Siellähän se totuus sitten valkeni, eikä itkulta ole sen jälkeen säästytty. Eilen tosiaan mentiin kemialliseen tyhjennykseen, siis synnyttämään lapsukainen. Päivä oli kaunis ja jäi erittäin kauniina kokemuksena mieleeni. Sain riittävästi kipulääkitystä ja synnytys tapahtui nopeasti (4,5h). Meillä oli aivan ihana ja kokenut kätilö, joka oli erittäin sympaattisesti mukana meidän päivässä tehden siitä ikimuistoisen. Hän muunmuassa täydestä osastosta huolimatta hoiti meille oman huoneen, jossa saimme jakaa kaksistaan ajatuksiamme. Vaikka koin jonkinsorttisia kipuja, ei minulle jäänyt traumaa synnytyksestä, kyllä mä haluan sen joku päivä oikeesti kokea.

Nyt siis toiveet korkealla että saadaan nopeasti uusi raskaus alulle. Eihän se tätä meidän enkelipoikaa koskaan tule korvaamaan, mutta tyhjän sylin se pystyy täyttämään. Ja onhan meillä nyt kaksin verroin enemmän rakkautta uudelle tulokkaalle ja odotamme varmasti kaksi kertaa innokkaammin, sekä olemme jokaisesta uudesta raskauspäivästä enemmän kuin onnellisia. Meillä tulee aina olemaan yksi pieni esikoisenkelipoika pilvenhattaralla, joka tuikkii meille tähtenä syksyn kirkkailla taivailla <3

-Memelisa-

 

sonsku :hug: huhhuh, mitä kaikkea olet joutunut käymään läpi Paljon voimia ja jaksuja sinne! Ja tervetuloa mukaan kuumeilemaan!

Kiitäjä, syysmyrsky ja viena komppailen teitä kyllä täysin noiden turhautumisajatusten kanssa! Monta kertaa itsekin miettinyt, että mistä mua oikein rangaistaan...Viimeisen vuoden aikana oon kuullu tosi tarinan esim. tytöstä, joka söi pillereitä, tuli raskaaksi, teki abortin, pilleriabortti ei toiminut, ei edes tiennyt sitä heti, koska ei käynyt jälkitarkastuksessa. Jatkoi pillereiden syömistä, kunnes pahoinvoinnin jatkumisesta selvisi, että oli edelleen raskaana ja sai kaikesta huolimatta terveen(!) vauvan. Kaverini tietää myös toisen samanlaisen tapauksen. Ja sitten itse toivoo sitä lasta niin kovasti, tulee vihdoin raskaaksi kolme kertaa ja kaikki menee kesken. Niin kyllä tässä saisi olla aika sissi, jos ei yhtään katkeroituisi : / Välillä miettii, että oisko paremmat mahikset onnistua, jos lopettais kaiken liikunnan, alkais dokaamaan huolella, käyttämään aineita ja vähän tupakkaakin siihen päälle. Joko alkais olemaan tärppicoctail kasassa? Tuntuu niin usealla toimivan

Onhan Kiitäjä herkkyyskin raskausoire Kovasti jaksuja varhaisultraan asti! Sitä ennen kun on mahdotonta tietää mitään varmaa ja toi odottaminen ja oireiden tarkkailu on niin piinaavaa, tiedän sen kokemuksesta :hug:

 

memelisa :hug: Olen ihan sanaton, kovia olet sinäkin miehesi kanssa saanut kokea Kovasti jaksamista ja voimia sinullekin! Ja tervetuloa tänne joukkoon mukaan!

 

Sonsku ja Memelisa! Lämmin osaanotto isosta menetyksestä molemmille! :hug:
Sanat ei riitä, mutta tässä ryhmässä tukea ja rehtiä, reilua ja omakohtaista myötätuntoa piisaa. Eli avosylin tervetuloa tänne. Olemme vastikään täällä puhuneet siitä miten vertaistuella on suuri vaikutus eli tässä ryhmässä on oikeasti voimaa

Täällä sitä yhdessä jännitetään kenelle menetysten jälkeen uusi plussa ja toivo herää eli niin se vaan synkkyys muuttuu hiljalleen valoksi ja leskenlehdetkin ovat kohta täällä :flower:

 

Heipparallaa kaikille.
Vähän haikein mielin liityn seuraanne, mutta elämän on jatkuttava. Vielä menee tovi ennenkuin varsinaiseen yritykseen pääsee mukaan, mutta jostain on alotettava.

Meidän raskaus siis keskeytyi 14+5. Mutta onneksi tilanne todettiin todella nopeasti, eikä pieni kerinnyt olla kuolleena masussa kuin vajaan viikon ennen kuin pääsi paremmalle matkalle. Kuolema siis tapahtui viime perjantaina. Lauantaina kotona yritimme kuunnella sydänääniä eikä niitä löydetty, eikä myöskään sunnuntaina. Maanantaina halusin tarkistukseen neuvolaan, eivätkä he löytäneet sieltäkään ääniä, joten toivonkipinän kanssa vielä mentiin Jorvin naistenpolin päivystykseen tarkistuttamaan tilanne. Siellähän se totuus sitten valkeni, eikä itkulta ole sen jälkeen säästytty. Eilen tosiaan mentiin kemialliseen tyhjennykseen, siis synnyttämään lapsukainen. Päivä oli kaunis ja jäi erittäin kauniina kokemuksena mieleeni. Sain riittävästi kipulääkitystä ja synnytys tapahtui nopeasti (4,5h). Meillä oli aivan ihana ja kokenut kätilö, joka oli erittäin sympaattisesti mukana meidän päivässä tehden siitä ikimuistoisen. Hän muunmuassa täydestä osastosta huolimatta hoiti meille oman huoneen, jossa saimme jakaa kaksistaan ajatuksiamme. Vaikka koin jonkinsorttisia kipuja, ei minulle jäänyt traumaa synnytyksestä, kyllä mä haluan sen joku päivä oikeesti kokea.

Nyt siis toiveet korkealla että saadaan nopeasti uusi raskaus alulle. Eihän se tätä meidän enkelipoikaa koskaan tule korvaamaan, mutta tyhjän sylin se pystyy täyttämään. Ja onhan meillä nyt kaksin verroin enemmän rakkautta uudelle tulokkaalle ja odotamme varmasti kaksi kertaa innokkaammin, sekä olemme jokaisesta uudesta raskauspäivästä enemmän kuin onnellisia. Meillä tulee aina olemaan yksi pieni esikoisenkelipoika pilvenhattaralla, joka tuikkii meille tähtenä syksyn kirkkailla taivailla <3

-Memelisa-

Surullista, otan osaa teidän suruunne :'(

Täällä itku pääsi, on kuin olisin oman tarinani lukenut toisen kirjoittamana.
En edes muista milloin olisin 2007 km jälkeen itkenyt näin sen pienen aarteen vuoksi..
aika parantaa haavat, mutta ei ne muistot häviä koskaan eikä tarvitsekaan.:'(
Olen tuon km:n jälkeen saanut terveen tyttären ja huoli hänen odotus aikana oli aina rv 15 asti suuri. Vasta rakenneultrassa uskalsin iloita ja onhan tuo sellainen rakkaus pakkaus että <3

Tervetuloa kuitenkin tänne, täällä on ihan mahtava porukka ja toivottavasti saat vertaistukea täältä. olet mielessä varmasti loppu päivän :hug::hug:

Kiva että itsellesi jäi hyvät muistot synnytyksestä, olkoon seuraava synnytys iloisemman asian puolesta :heart:

 

Ensiksi pahoitteluni ja tervetuloa uusille.. :hug:

Kiitos tsemppauksista. Joo pakko vaan sinnitellä. Nää mielialavaihtelut tekee jotkut hetket vaikeiksi. Tein muuten tänään clearbluen digitestin ihan huvikseni kun näin painajaista sen tekemisestä ja siinä luki TUULIMUNA

Mun tulos oli raskaana ja 2-3. Eli raskaana 4-5 viikkoa

ai niin, joku taisi kysästä onko alkuraskauden ultra varattu ja joo on. Se on viikolla 7 eli viikko 17 heti pääsiäisen jälkeen... jännää..

 

Memelisa, syvin osanotto tätäkin kautta. :hug: Sä näytit palailleen tuonne esikoishaaveilijoiden pinoon, mä en oo vielä uskaltautunut...

Sonsku Osanotto tapahtuneesta... :hug:

Tää on tosi kivan tuntuinen pino, tunsin itseni heti tervetulleeks. Ja tosiaan tätä surua ja muitakaan tunteita ei pysty ymmärtään kun semmoset, jotka on saman kokeneet.

Mulla on taas alkanut vihloon kovempaa tuolta oikeelta. Vähän jännittää onko se kysta alkanut kasvaan vai miks se kipu on tullu takasin... : / Eilen alko tuleen vähän jotain väriä valkkarin mukana ja tänään hiukka enemmän.. Aiemmin menkat on kyllä alkanu ihan ripeesti ilman tuhruttelua, mutta mistä sitä tietää miten km vaikuttaa ja mitä tää nyt on...

 

Kiitoksia kaikille kommentoijille.
Gabrielle: tää tilanne on meille ollu suht helppo kun pienellä oli tosiaan niin selkeä vamma ettei olisi tässä maailmassa selvinnyt. Virallista syytä vielä odotellaan, mutta otsan etuosa kallon osalta näytti puuttuvan kokonaan. Me ollaan miehen kanssa puhuttu paljon ja kyllä me ollaan valmiita ottamaan uusi tulokas vastaan. Kaikesta ikävyydestä huolimatta me ollaan tän kautta saatu myös niin paljon ettei meille ole jäänyt kauhua siitä ettei uutta saisi tulla vaikka heti. Olisin vaikka heti raskaana, mikäli se olisi nyt jo mahdollista. Aika näyttää kauanko siihen sitten todellisuudessa menee.

 

Memelisa lämmin lohtuhalitus:hug: pienen enkelipojan poismenon johdosta.
..hyvin on raskasta siulla ja miehelläsi ollut:'(..onneksi osaatte toisistanne hakea lohtua:heart:

Toivon siulle pikaista plussaa ja jotta pian siellä kohtupesäisessä pikkinen jo pesää rakentaisi

 

Sonsku todella suuret pahoittelut menetyksestä ja huonojen kokemuksen vuoksi. Tervetuloa joukkoon kuitenkin ja toivotaan et kaikki sujuu hyvin alusta loppuun kun uusi plussa testiin pärähtää!

Memelisa pahoittelut ja tervetuloa joukkoon!

).( tilasin tänään raskaustestejä netistä. En ottanut mitään herkkiä vaan se 20 herkkyys. Otin neljä ja siihen tulee joku herkkä liuska kaupan päälle. Juu en varmaan malta olla testaamatta sillä huomenn jos ne tulee joten tuliskin vasta maanantaina Ei oikein mitään varmoja tuntemuksia, paitsi menkkajuilintaa ajoittain. Rinat ehken easteen aremmat kun ennen mut edelleen pilsujen lopetus saattaa vaikuttaa, voihan olla ettei koko ovulaatioo ole edes vielä ollut vaikka ne 12.3. vihlasut vasmmalla oli kyl aika kovia. Eli mulla saattaa olla dpo 12 tai sit jotain ihan muuta. Noi menkkajuilinnat vaan antaa toiveita et voiskin olla dpo 12 mut oon aika hyvä kuvitteleen asioita joten ei tiiä..

 

hei
Taas täältä taustalta huhuilen
joo,olen tässä epäillyt että nyt olis flaksi käynyt,nooh olen tällä vko.lla tehnyt 2 aamupisusta r.testin eka oli tosi haalean haalea plussa,no eilen vihlas tosi kipeesti kohtuun ja ajattelin että nyt tais sit kuitenkii alkaa mensut,kävin vessassa ja vähän tuli haaleaa vuotoo,kuvotus senkun jatkuu:heart:,tein nyt aamul uuden testin nyt tuli selkeämpi mutta edelleen haalea plussa,vielä en hypi riemusta pelkään että tääkin menee kesken..:xtaidan soittaa naistenklinikalle ja pyytää että saisin raskaushormoni verikokeeseen lähetteen tms..
hauskinta tästä hommasta tekee sen että,tänää tai viimeistään ma mun pitäis saada tietää saanko vaki työpaikan vai en,ja sit oltaisiin menossa siihen lapsettomuus tutkimuksiin, kohdun tähystykseen ja yms..menkkojen alku olis nyt alunperinkin...
vielä en siirry plussaneisiin..

 

sonsku ja Memelisa lämpimät osanotot teille molemmille :hug: :hug:

duraselille varovaisia onnitteluja :flower:

:attn:Tänne hyökkäsi äsken täti aivan puun takaa :O Ikinä oo ollu noin lyhyt kierto. Saa siis päivittää kp1/25-30 ja yk4

 

Huomenta!
Täällä haamuilu vaan jatkuu.. :heart: Voi kunpa se viivan pirulainen alkas nyt vahvistumaan ja se pikku tonttu :xmas: olisi tarrannut tiukasti kiinni..

Tälle aamua heräsin siihen, kun oli paha olo :x, lisäksi väsyttää simona ja edelleen paleltaa aivan järkyttävästi.. JOSPA JOSPA JOSPA!!!!!!!!!!!!!

 

Durasel ja Tillu jännää, jännää ja varovaiset plussa onnittelut vielä kaupan päälle.
Tää on vaan niin ihanaa, aamulla heti lukiessa tätä tulee hyvälle mielelle ku tajuu että itselläkin saattaa tuo ihana aamu olla pian edessä

Tänne ei muuten kummempaa, flunssa alkaa vähän väistymään vihdoin.. varsin mukavalla fiiliksellä mennään