Heipparallaa kaikille.
Vähän haikein mielin liityn seuraanne, mutta elämän on jatkuttava. Vielä menee tovi ennenkuin varsinaiseen yritykseen pääsee mukaan, mutta jostain on alotettava.
Meidän raskaus siis keskeytyi 14+5. Mutta onneksi tilanne todettiin todella nopeasti, eikä pieni kerinnyt olla kuolleena masussa kuin vajaan viikon ennen kuin pääsi paremmalle matkalle. Kuolema siis tapahtui viime perjantaina. Lauantaina kotona yritimme kuunnella sydänääniä eikä niitä löydetty, eikä myöskään sunnuntaina. Maanantaina halusin tarkistukseen neuvolaan, eivätkä he löytäneet sieltäkään ääniä, joten toivonkipinän kanssa vielä mentiin Jorvin naistenpolin päivystykseen tarkistuttamaan tilanne. Siellähän se totuus sitten valkeni, eikä itkulta ole sen jälkeen säästytty. Eilen tosiaan mentiin kemialliseen tyhjennykseen, siis synnyttämään lapsukainen. Päivä oli kaunis ja jäi erittäin kauniina kokemuksena mieleeni. Sain riittävästi kipulääkitystä ja synnytys tapahtui nopeasti (4,5h). Meillä oli aivan ihana ja kokenut kätilö, joka oli erittäin sympaattisesti mukana meidän päivässä tehden siitä ikimuistoisen. Hän muunmuassa täydestä osastosta huolimatta hoiti meille oman huoneen, jossa saimme jakaa kaksistaan ajatuksiamme. Vaikka koin jonkinsorttisia kipuja, ei minulle jäänyt traumaa synnytyksestä, kyllä mä haluan sen joku päivä oikeesti kokea.
Nyt siis toiveet korkealla että saadaan nopeasti uusi raskaus alulle. Eihän se tätä meidän enkelipoikaa koskaan tule korvaamaan, mutta tyhjän sylin se pystyy täyttämään. Ja onhan meillä nyt kaksin verroin enemmän rakkautta uudelle tulokkaalle ja odotamme varmasti kaksi kertaa innokkaammin, sekä olemme jokaisesta uudesta raskauspäivästä enemmän kuin onnellisia. Meillä tulee aina olemaan yksi pieni esikoisenkelipoika pilvenhattaralla, joka tuikkii meille tähtenä syksyn kirkkailla taivailla <3
-Memelisa-