**Keskenmenon jälkeen kuumeilevat**KESÄLLÄ 2013**

Hei kaikille! Täällä yksi uusi kuumeilija tulee joukkoon mukaan.

Kerron ensin tarinani... Odotin esikoista ja sain keskenmenon 6.5.13. Olin tuolloin raskausviikolla 15+4. Alkuraskaus oli mennyt ihanteellisesti ja kaikki oli hyvin. Np-ultra oli ollut 12.4. ja sielläkin kätilö kehui kuinka täydellinen pieni ihminen sisälläni kasvoi. Sitten 14.4. alkoi se painajainen, joka päättyi lopulta keskenmenoon. Äitini kuoli ihan yllättäen ja olin seuraavat viikot ihan shokissa ja hirveä stressi kokoajan päällä. Hautajaiset olivat 4.5. ja silloin oli jo alkanut pieni vuoto joka paheni seuraavana päivänä ja samalla supistukset alkoivat.. Lähdettiin naistentautien päivystykseen. Lääkäri totesi että sikiö on elossa ja kohdunsuu kiinni, mutta koska keskenmenon riski oli suuri, niin otettiin osastolle. Kivut pahenivat ja sain kipupiikkejä ja lämpötyynyjä olon parantamiseksi, sekä antibioottia suoraa suoneen koska mun tulehdusarvot oli koholla. Yöllä nukahdin joskus yhden maissa ja kolmelta heräsin siihen kun supisteli kokoajan. Hälytin yöhoitajan paikalle. Verta tuli paljon ja kivut olivat kovat. Mua oksetti ja kun kyökkäsin sängyssä kyljelläni, niin yhtäkkiä vauva tuli vain pihalle. En voinut sille mitään. Shokki oli hirveä. :'( Olin sairaalassa kolme päivää, jouduin kaavintaan (jotain oli jäänyt vielä mun kohtuun) ja ne mun tulehdusarvot piti saada laskemaan. Keskenmeno johtui todennäkoisesti siis jostain tulehduksesta, josta syystä mun kohtu alkoi "työstää" vauvaa pihalle. Olin ollut ne edelliset viikot niin sumussa, että en olisi huomannut jos mulla olis ollut esim. flunssa. Mun immuunijärjestelmä ei toiminut siinä äidin menettämisen jälkeisessä surussa ollenkaan.

Mun äiti ja meidän pieni tuhkattiin ja heidän tuhkat laskettiin vierekkäin meidän suvun omalle hautausmaalle 27.5.

Nyt on kuitenkin katse kääntynyt taas tulevaisuuteen ja toiveissa siis uusi raskaus. Keskenmenon jälkeinen vuoto kesti vajaat 3 viikkoa ja heti sen jälkeen ollaan oltu ilman ehkäisyä. Uskon että kyllä luonto tietää milloin mä oon uuteen raskauteen valmis, enkä oo jaksanu odottaa seuraavia kuukautisia (joita siis ei oo vielä tullut). Toivottavasti nyt tärppäisi pian.. Tuskin maltan odottaa että olisin taas raskaana ja jos/kun seuraavan kerran tuun raskaaksi niin en valita kyllä yhtään pahoinvoinnista vaan halaan pönttöä hymyssä suin!

En nyt oo varma muistanko mitä kaikkia piti tuohon tietorimpsuun laittaa mutta jotenkin näin vissiin:
Mariah33__km 5/13__ kp ??/?? niin ja tosiaan esikoinen haaveissa (tai tavallaan mun esikoinen oli jo tämä enkelivauva, mutta kuitenkin...)

Kovasti toivon teille kaikille onnea uuteen raskauteen!

 

Mariah :'( Olen niin pahoillani. Itkeä pillitän täällä tarinallesi. Otan osaa suruusi. Tervetuloa kuitenkin joukkoomme!

 

Kiitos. Joo kovan surun olen saanut kokea kun menetin molemmat erittäin läheiset rakkaat; äitini ja vielä lapsenikin... :'( En olisi uskonut että näin nopeasti kuitenkin saan toiveen uudesta raskaudesta. Keskenmenon jälkeen ajattelin että kuinka ikinä uskallan enää yrittää, mutta näin se mieli vaan muuttui nopeasti... Päivitetään sittenkin mun tietoihin että toivon toista lasta, koska vaikka en ikinä saanut ensimmäistä pitää edes sylissäni, niin silti se oli mun ensimmäinen lapsi. Ja jo siinä vaiheessa niin kovin rakas.

Mä en oo ikinä tarkkaillut otollisia päiviä, mutta pitäisi kyllä kans käydä ostamassa ovistikkuja ja alkaa tarkkailla.

 

Voih Mariah, kauheeta.. :/ Mä oon ennen näitä keskenmenoja aina ajatellut ettei sen jälkeen kun sydämensykkwen ultrassa näkee ei olisi enää huolta. Mitenköhän sitä seuraavassa raskaudessa huolehtiikaan kaikesta huonojen kokemuksien jälkeen.

Mä täällä ihmettelen että mitä tapahtuu, vuodan ku seula! Ei ikinä ole normimenkat tälläiset olleet. Parissa tunnissa side täynnä. Pöntöllä pitää käydä välillä kun oikein tuntee kun klimppejä tulee. Ihan ku taas olis keskenmeno. Minkälaiset muilla on ollut ekat menkat km jälkeen?

 

Voi eikä miten tänne on taas tullut uusia kirjoittelijoita Pahoittelut!
Ja voi ei miten ihanaa, uusia plussiakin! Mielettömän isot onnittelut!

Täällä pieni taukoilu on tehnyt hyvää. En edes muista ilman kalenteria mikä kp menossa Ovistikkuja ei ole haettu ja muutenkin rento fiilis. Silloin kun taustalle jäin niin tosiaan menkat alkoi enemmän tai vähemmän rytinällä, siitä seuraavana päivänä tulikin jo siihen malliin, että pieni putous jää kevyesti kakkoseksi. Onneksi olin mökillä, siellä sai ihan rauhassa sitten vuotaa ja ottaa lasillisen (ja muutaman päälle) punkkua kun päivän hommat oli hoidettu. Intiaanimallinen rusketus lienee ainoa, joka tällä hetkellä harmittaa, tekee meinaan kipeää!

Oikeastaan nyt kun ajattelee niin mulla ei varmaan km:n jälkeen ole kertaakaan ollut näin tyyntä ja seesteistä oloa. Usko luontoäitiinkin on palaillut pikkuhiljaa ja vielä kun kuukautiskierto muuttuisi sellaiseksi, ettei menkat ala viikon alkutuhruttelulla niin meidän suhde rupeaa olemaan aika hyvillä kantimilla.
Oon pitkästä aikaa nauttinut sushista, syönyt varmaan kolme kiloa graavikalaa ja vetänyt napaani kaikkea mahdollista mitä en raskaana voisi syödä. Tästä se lähtee, kesäkuu on saletisti meidän kaikkien kuu!

 

Onnea kaikille plussista ja iso halaus kaikille ketkä sitä joutuu vielä odottamaan. Täällä oireita tuntuis olevan, ja jotenkin vaan Sellanen olo, että nyt Tää onnistuu Yökkö olo on jatkuvasti, ja tuntuu kuin jollain tinulla tökkisi kohdun suulle. Samoin tissit on kipeät. Varmistukseen olis vielä muutama päivä, kun pääsee kotiin. Sitä ennen kuv toivon vaan kovasti ja jännäilen.. Kesäkuu olis niin ihana kuu plussata, ja kun omat synttäritkin oli eilen

 

Maanantai 10.6.2013

HAAVEISSA ESIKOINEN

Hanttuliini84_____KM 10/12________________________KP 33/34
Miwwi_____KM 5/12,KM 9/12,KM 1/13,KEM 4/13_______KP 6/30-36
Pölö-______KM 1/13_____________________________ KP 27/27-30
Eleonoora86____TM 10/12, KKM 2/13________________KP 18/28
kukkurukuu___24v____KKM 12/12___________________KP 28/30
Rosuliina__31v____KM 4/13_________________________KP 3/30
Minnah88____KU 2/13, KM 5/13_____________________KP 28/28-30
Taru81_____TM 12/12, KKM 4/13____________________KP 3/25-32
verppu_____KM 12/12,KM 3/13,KM 5/13______________KP 13/28
Helbi____26v____KM 9/12_________________________KP 14/29
Niwhai____35v____KKM 6/13_______________________KP 7/31-35

HAAVEISSA TOINEN

MiNalo___28v___KKM 6/11,KKM 3/12,KM 11/12_________KP 28/28-30
Alien_1____KKM 10/12, KM 2/13_____________________KP 25/28-31
Niiskunenä__27v____KM 3/13_______________________KP 2/25-28
Minel83_____KM(TM?) 4/13_________________________KP 35/28
NeitiT_____KM 2/13, KM 5/13________________________KP 3/28
espe--___25v_____KM 1/13_________________________KP 39/28-32
Mariah33_____KM 5/13_____________________________KP ?/?

HAAVEISSA KOLMAS

Pikkusukka___35v____KKM 1/13______________________KP 13/26-27
Ollakovai...?_____KKM 4/13__________________________KP 22/28
Väpä08_____KM 2/13_______________________________KP 18/28

HAAVEISSA NELJÄS

coffeeBreak___33v___KM -06, -08 ja 3/13_______________KP 11/28

HAAVEISSA VIIDES

carolina30+____KM 6/09, TM 3/12_____________________KP 4/28-30
Joosukka_____KKM 5/13_____________________________KP 24/?

HAAVEISSA KAHDEKSAS

PiipaKaa____38v_____KM 6/13________________________KP ?/?

***PIINAILIJAT*** opcorn:

Pölö- dpo 14
kukkurukuu dpo 12
MiNalo dpo 12
Ollakovai...? dpo 8


TAUSTALLA/KATEISSA:

Hemu2
Bambini
Maame
Lexie
Kenya
sydänx3
prinsessat
Piki80
suurperheen mamma
Khisu
Ralliruutu
dyddö
saraah
Villemo
_Kenguru_
Fujin
Ambrosia85


:heart::heart:PLUSSANNEET 2012:heart::heart:

Tammikuu: Koski, adora, Riikka90, _Lumi_, Fantteli
Helmikuu: Unelma kolme, Micaela, Johnu, Idylli?
Maaliskuu: Nellielli, Ipna, rontti1, Missa-76, Daizy06, Jenksula
Huhtikuu: mame31, malttamaton, Wandii, tiiru, vaavimasu, meadow, Lynette, Suerte, m1n1
Toukokuu: zoobles, *kenguru*, adora, Aniit, diiselikissa, Pink89, Sirel, Toivotonko
Kesäkuu: Tuuliannaliina, Neiti-81, Sanniz, cannes, mamiksi monelle, kodehu, heidukka, Jiiii, Suikkis, Missa-76
Heinäkuu: kwaidan, Whisky Peat
Elokuu: Naneni, Sussu -72, Hanne_, tiinelli, Mimmiel
Syyskuu: Quu, mumina, Scarleth, P12
Lokakuu: Emppuli83, kultakimpale2, iitu85, Lilleri82, heisu81, Haaveissani, Tanita, piuu, Lapinmaria, Tartsu74, tillukas, Taivaanrannan maalari
Marraskuu: Mosmos, Simpu83
Joulukuu: EVO, KattiKoo, Pintsu, Nöhvi1, lauru, hanja

:heart::heart:PLUSSANNEET 2013:heart::heart:

Tammikuu: Miima81, suhveli, zapata, rupeltaja, Marsilio, rakkaudesta äiti, Essence
Helmikuu: Marlin, Miramei
Maaliskuu: Stellini, p.ö.m.p.p.i.s, Taike80, dyddö, kanella, Pippari
Huhtikuu: Miirabell, Equus, verppu, Alexa, mamuska7
Toukokuu: Praia, zannukka, miss_piggy
Kesäkuu: katrinainen

Linkit edellisiin kuumeilukeskusteluihin:
TALVI 2012-2013
http://kaksplus.fi/keskustelu/lapsen-saaminen/vauvakuume/2220012-keskenmenon-jalkeen-kuumeilevat-talvella-2012-2013-a/sivu41.html
KEVÄT 2013
http://kaksplus.fi/keskustelu/lapsen-saaminen/vauvakuume/2251418-keskenmenon-jalkeen-kuumeilevat-kevat-2013-a/

Linkki odotuspuolelle siirtyneisiin:
http://kaksplus.fi/keskustelu/lapsen-saaminen/odotusaika/2268840-keskenmenon-jalkeen-plussanneet-kesalla-2013-a/

Lyhenteitä:
KM = (spontaani) keskenmeno
KKM = keskeytynyt keskenmeno
KU = kohdunulkoinen raskaus
TM = tuulimunaraskaus
KEM = kemiallinen raskaus
KP ?/? = meneillään oleva kiertopäivä/keskimäärin kierron pituus
dpo = Days Past Ovulation (päiviä ovulaation jälkeen), dpo -1 = ovisplussapäivä, dpo 0 = ovulaatiopäivä, dpo 1 = ensimmäinen ovulaation jälkeinen päivä

Päivityspyynnöt punaisella kiitos!:wave:

 

Mekin saatiin testiin haalee vaalee plussa tänään!!! Ja oli pakko hakee viellä digi, johon ilmesty 1,5 tunnin pidätyksen jälkeen raskaana 1-2!!!
Välillä en usko ollenkaan ja ei tunnu raskautuneelta ja välillä oon ihan täpinöissäni "ei vitsi!!! Mä oon raskaana! Me saadaan vauva!!!" Ja sit välillä mietin, et turha tästä on hihkua, kun kesken menee kuitenkin....
Koitan vaan muistutella, että tää on uus raskaus ja uus tilanne, et nyt rauha. Ei voi pelätä jo valmiiks.

 

Mariah33 Kyllä itku tuli! Mutta oo onnellinen, että saitte haudan teidän lapselle! Aina on helpompi, kun saa hyvästit jättää ja siellä on sun äitis pitämässä huolta, missä nyt ikinä ovatkaan.
Ihana, että jaksat olla positiivinen kaikesta huolimatta!!! Pikaista raskautumista ja tarrasukkia viellä paljon mukaan!!! :heart:

 

Täällä myös yksi uusi kirjoittelija. Valitettavasti.

Kaikki alkoi tosi hyvin, plussasin 26.4, sain digillä tuloksen 2-3 viikkoa raskaana. Ei ole totta, ensimmäisestä kerrasta nappasi! Yriteltiin toppuutella mutta silti kerrottiin perheillemme mahdollisesta vauvasta. Mikäs tässä nyt vikaan menisi.

Sitten tuli ultran aika (tässä maassa eka ultraus on jo n. 8 viikon aikana) 22.5. Alkio siellä kauniisti porskutti mutta vastasikin kooltaan hädin tuskin 7 viikkoista. Laskeskelin, ynnäilin enkä millään saanut viikkoja mätsäämään raskaustestien kanssa. No, pistin sen myöhemmän ovulaation ja virheellisten digitulosten piikkiin.

Sitten alkoi pieni rusehtava tuhruvuoto, joka säikäytti. Kaikki kertoilivat, että tuo oli normaalia. Viikon sitä katselin mutta koska mies oli lähdössä työmatkalle, käytiin ylimääräisessä ultrassa 1.6. Siellä tyyppi edelleen porskutti ja oli 8+2. Mies lähti matkoille ja minä rauhotuin.

Seuraavana iltana olin käymässä nukkumaan kun krampit alkoivat ja verta alkoi tulla enemmän. Pelästyin aivan kamalasti mutta mies rauhoitteli, että vastahan me eilen se nähtiin että kaikki oli ok. Valvoin koko yön mutta kun verentulo rauhoittui, menin nukkumaan aamulla. Herätessäni vuosin edelleen ja krampit jatkuivat. Illalla tuli jo kunnon verta sun muuta. Asun ulkomailla jonka paikallista kieltä en vielä puhu. Ja olin siis yksin koska mies oli matkoilla. Ei ideaalitilanne lainkaan.

Alkoikin kamala taksimatka sairaalaan klo 3 yöllä, eksyminen sairaalakompleksissa, kommunikaatiovaikeuksia jne jne.... mutta lopulta pääsin lääkäriä tapaamaan, joka totesi, että pienokainen, esikoisemme, oli menehtynyt 8+3, juuri silloin kun aloin krampata ja vuotaa enemmän. Soitin miehelleni ulkomaille, että olen menossa heti kaavintaan ja toivon, että tuo ottaa ensimmäisen koneen kotiin ja tulee hakemaan sairaalasta.

Sairaalan henkilökunta oli todella ihana, koko ajan joku pitämässä kädestä kiinni ja silittämässä päätä... Mutta siinä vaiheessa olin niin shokissa, etten osannut vielä tajuta mitä tapahtui. Vasta kun mieheni tuli hakemaan sairaalasta kotiin, menin täysin pirstaleiksi kun alkoin hahmottaa, että tuli keskenmeno. Vauvaa ei enää ollutkaan.

Neljä päivää mies oli kotona pitämässä musta huolta mutta lähti taas työmatkalle, nyt toiselle puolelle maapalloa, ja minä jäin tänne nyt yksin murehtimaan ja märehtimään mennyttä ja tulevaa. Tänään oli meidän hääpäiväkin ja tasan viikko meidän pikkuruisen menehtymisestä, eli ei se iloisin ja positiivisin päivä.

Olen lueskellut teitä nyt tässä männä päivinä ja ihailen teitä täysillä. Menetykset on niin suuria mutta silti toivoa tulevasta on. En selvästi ole yksin ja vertaistukea selvästi täältä löytyy.

Itse en ole ihan vielä valmis uuteen yritykseen mutta pakko se kai on hiljalleen taas päästä tästä yrittämään tai ainakin ajattelemaan yrittämistä (kunhan saisin eka ne menkat) koska ikää on jo 35. Pää saa tulla sitten perästä jos kroppa ehtii toipua sitä ennen.

Elikä:

Niwhai____35v____KKM 06/13___________________KP 7/31-35

 

Niwhai... :hug:

Tuo oli varmasti ihan hirveää olla siinä tilanteessa vielä yksin! Ei mullakaan vielä viikossa mieli virkistynyt.. Kyllä se otti melkein kuukauden ennen kuin sain ajatukset taas positiivisempaan ja toiveikkaampaan suuntaan.

Lähetän sulle täältä voimia ja positiivisia säteitä! :hug:

 

Hei täällähän on plussailtu ihan porukalla ja mikäs sen hienompaa! Oikein paljon onnea kaikille plussanneille:heart:

Täällä Dpo 8 kai, ja ei oireita -eilen näkyi pöksyissä pari kolme veritippaa, todennäköisin syy aamusutinat, mutta yltiö-optimisti alter ego kuiskuttaa, että voisi olla kiinnittymistäkin. Hiukan rintoja kiristää ja alavatsaa jomottaa, mutta pms se varmaan on eikä sen kummenpaa.

Piipakaa, mulla kierto palautui kkm:n ja lääkkeellisen tyhjennyksen jälkeen heti normaaliksi, tosin eka ovis tuli tosi myöhään (kp 19) ja oli tosi kivulias. 3 vkoa lääkityksestä hormoonitaso oli 70, mikä on kuulema normaali.

Väpä, meitsi on julkisella puolella asiantuntija/esimies -hommissa eli viikonloput aina vapaat, mutta viikonloput tasaisen tappavaa 8-16-meininkiä. Olen alkanut miettiä, että vuorotyö voisi olla ihan mukavaa vaihtelua.

 

Mariah, voi ihanaa vaikkakin kamalaa kohdata sut täällä.
Ihana kuitenkin taas kuulla susta! Mä myös koen että seuraava lapsi on toinen, vaikkei tytöstä koskaan olisi elävää lasta tullut :'(

Niwhaille pahoittelut myös :hug: ei varmasti yhtään lohduta, mutta meidän tyttö jätätti varhaisultrassa viikolla.. rakenneultrassa kahdella jo kerran muutetusta lasketusta) ja lapsivesipunktion tulos oli triploidia. Erittäin tyypillistä tuo reippaasti hidastunut kasvu. En tiedä tutkitaanko teidän maassanne sikiöitä, mutta en yhtään ihmettelis jos teilläkin olisi ollut jokin kromosomihäiriö joka selittää tuon pienen koon ja keskenmenon.

katrinainen, ihanaa että hyviä uutisiakin :heart:
itse en jaksa uskoa, että olisit raskautunut jos kroppasi ei olisi valmis siihen km:n jälkeen :hug:

 

aijoo, ja kukkurukuulle kanssa varovaiset onnittelut siitä maagisesta toisesta viivasta!

 

Ihanaa, mikä plussatuuli täällä on alkanut puhisemaan!!Onnittelut kaikille. Toivotaan, että nyt kyytiläiset pysyvät mukana loppuun asti.

ON: Viime kierto olikin sitten lyheympi (28 pv). No ehkä se nyt tasottuu siihen normaaliin 29 ku km:n jälkeinen oli 30. Ensi viikolla alkaa sit ovulaation metsästys ja peiton heiluttelu. Mieskin on ihan mukana. Heti ku mulla alkoi menkat, hän kysyi, että milloinkas sitten seuraavat otolliset päivät on. No, juhannuksena hyvinkin Eli juhannus-vauvaa tekemään.

 

Ihana mies

Mun mielestä se paras!

 

kukkuruu onnea :heart:
uusille suuret pahoittelut, että jouduitte tänne! Mutta tervetuloa upeaan joukkoomme!

fujin mulle tuli tosi hyvä ja seesteinen oli sun tekstistä! :hug:toivottavasti teille se plussa pian testiin tulee.
ambro yritän itsekin ajatella noin .

 

Kiitos kovasti kun otatte vastaan kanssasisarenne. Jotenkin lohduttaa kun tietää, ettei olekaan yksin. Muilla tää jakautuminen mun ympärillä ei ole koskaan tuottanut mitään ongelmia joten olo on vähintäänkin epäonnistunut.

Mariah33 itselläsikin todella traumaattinen tapahtumaketju, kahden tärkeän samanaikainen menettäminen... Aivan kamalaa. Ja silti osaat jo katsoa tulevaan, en voi muuta kuin ihailla! Itse olen vielä aivan liian katkera ajatellakseni huomista mutta ehkä pikku hiljaa itsekin pääsen siihen pisteeseen, että olen valmis uuteen koettelemukseen. Ja todellakin oma kakkostraumani on juurikin se, että jouduin tilanteeseen vieraassa maassa yksin ja keskellä yötä.

Ambrosia85 luin sinun tarinas myös eilen ja kyllä tuli itku. Ja yritän itsekin vakuuttaa itselleni, että jotain oli tosi vialla koska näin kävi. Pikkuruinen lähetettiin tutkimuksiin mutta siellä tutkitaan vain yhtä aiheuttajaa joten jos se ei ole juuri "se", en saa koskaan tietää löytyikö mitään. Itseäni on ärsyttänyt tässä jutussa se, että kukaan ei oikein kuunnellut minua kun sanoin, että se on liian pieni, ei ole mahdollista. Mutta toisaalta, vaikka olisivatkin kuunnelleet, mitä nuo olisivat voineet tehdä? Eipä mitään. Harvoin sitä on taikasauvaa lääkäreille suotu.

Voi kun on ihana lukea näitä plussauutisia, kovasti kaikille onnea!

 

Mä oon ennen näitä keskenmenoja aina ajatellut ettei sen jälkeen kun sydämensykkwen ultrassa näkee ei olisi enää huolta. Mitenköhän sitä seuraavassa raskaudessa huolehtiikaan kaikesta huonojen kokemuksien jälkeen.

Tätä minäkin nyt pelkään, että mua ei saa rauhoitettua kyllä ens kerralla millään ultralla, ei millään "vuoto on ihan normaalia"-jutuilla... Taitaa tulla aika hysteerinen siitä odotuksesta!

 

Onnea ihanista plussauutisista! :heart:

Pahoittelut uusille ketjuun ilmestyneille!

Kova vauvakuume on ja yhä enemmän olen taas varma, että vielä sen kolmannen haluaisin! Tuntuu vaan, että koko elämä on tällä hetkellä sellaisessa murrosvaiheessa, että ei yhtään ole tietoa tulevasta vuodesta. Ei ole tietoa töistä ja pähkäillään onko varaa ostaa uutta taloa. Ei edes päästä miehen kanssa sopuun siitä mikä on parasta meidän perheelle. Toisaalta kuitenkin koko ajan harrastetaan seksiä riskillä, että tulee jos on tullakseen. Päälle vielä stressi, että millainen kierto on nyt keskenmenon jälkeen..Liikaa pähkäiltävää. Onneksi on loma.

 

kukkurukuu: Ihanaa! Isosti onnea ja paljon niitä kuuluisia tarrasukkia!

On muuten jännää, miten ennen keskenmenoa luin jotain ketjua ja mietin silloin miksi ihmiset toisilleen näitä tarrasukkia toivottelevat. Ajattelin silloin hölmösti keskenmenon kokemattomana, että jos on ulos tullakseen niin eikö se ole parempi että tulee itse pihalle. Oman kokemukseni jälkeen olin hetken jopa vihainen niille, jotka niistä tarrasukista huutelivat ja ajattelin että mun vauvalla oli aivan liian tiiviisti tarrasukat käytössä ja että olis voinut olla olematta. Mietin silloin, että jos joku mulle tarrasukkia toivottelee seuraavassa raskaudessa niin tirvaisen varmaan päin näköä - ei todellakaan enää mitään keskeytyneitä keskenmenoja ja visusti mukana pysyvää elotonta vauvaa!

Ja nyt, kun aikaa on kulunut ja yhtä äärimmäisen raskasta koettelemusta rikkaampana miettii tota toivotusta niin sehän on oikeastaan aika kiva. Viime kierrossa kun konkretisoitui hyvin selvästi se, että on ylipäätään saavutus jo siinä, että munasolu kohtaa sen siittiön ja vielä kiinnittyy kohdun seinämään. Siis miten paljon voikaan mennä pieleen jo ennenkuin ollaan ihan oikeasti raskaana. Viime kierto oli itselle sellainen näytön paikka, että minähän pystyn ja varmasti toimii; ovistikkujen määrä oli päätähuimaava ja panemisessakin rupesi jo olemaan ammattilaisen elkeet. Mielessäni olin jo kuvitellut kaiken sen, kuinka pissaan suloisesti raskaustestiin kun kuukautiset on päivän myöhässä ja tikkuun ilmestyy salamana kaksi viivaa. Joo ei. Kaikki se tikuttelu, rakastelu ja vitamiinien sun muiden syönti ei muuttanut mihinkään sitä faktaa, että munasolu ei hedelmöittynyt tai jos nyt niin sattuikin käymään, niin ainakaan se ei kiinnittynyt kohdun seinämään. Joten ne tarrasukathan pitää olla paketissa jo aivan tajuttoman aikaisessa vaiheessa. Tässä kuussa toivon, että mun munasolussa on magneetti, miehen veijarit on varustettu pikaliimalla ja että ne paljon puhutut tarrasukat heitettäisiin jalkaan mahdollisimman aikaisessa vaiheessa.

Tulipas pakina

 

Fujin sä olet mun idoli!

 

Aamuisessa viestissä unohdin toivottaa uudet tervetulleiksi -joten tervetuloa uusille ja pahoittelut siitä, että olette tälle palstalle joutuneet.

Kaverille syntyi eilen vauva, todella vilpittömästi iloitsen hänen puolestaan, mutta tietysti samalla mietin, millä viikolla sitä jo itse olisi, jos ei olisi käynyt näin. Turhahan tätä on tietysti enää miettiä, mutta minkäs teet, asia vain palaa mieleen.

 

Fujin: Minäki heivaan kyllä tarrasukat helvattuun, sori vaan Mullaki oli silloin alkiolla sen verran pitävät tarrasukat jalassa, että 3 viikkoa päätti kuolleena majailla kohdussa eikä mitään vuotanu ulos. Ei siis enää keskeytynyttä, Kiitos!

).( Mulla kolme edellistä päivää oli jotain iltapahoinvointia, nyt ei oo taas mitään, ja taas se pelko keskenmenosta nostaa päätänsä. Vitsi ku osais vaan olla onnellinen tästä tilanteesta. Ei kai niitä oireita koko aikaa ookkaan. Viikon päästä on neuvola.. Tänään oli hirveä ummetus aamulla, ja nännit on vähän arat. Siinäpä mun oireet. Jatkuva pissalla ramppaaminenkin on vähentynyt.
Nyt täällä peräti liuskaovistestiki näytti plussaa, ku olin huolissani siitä negasta
Kuntosalille ilmoitin että laitan jäsenyyden tauolle, kun ei oo energiaa käydä siellä.... Varsinki ku kesätöissä menee niin paljon aikaa niin ei puhettakaan että innostais lähteä enää jumppaamaan Jos tämä puikula nyt pysyy matkassa, niin tauko ois 30.4 saakka.
Kenellekään en oo vielä kertonu, vaikka äitille tekis mieli... Mutta en halua mitään pahaa karmaa taas päälle, niin en kerro vielä.

porsas ja puikula 5+3

 

m_p: Joo ei, kyllä mäkin haluan ne tarrasukat vain ja ainoastaan siihen kiinnittymisvaiheeseen Ja pikaliiman ja magneetit. Ja muutkin Kun beibi on tukevasti alkutekijöissään niin tarrasukat saa pistää sivuun ja keskittyä sykkivään sydämeen ja tasaiseen kasvuun ja esim. hengissä pysymiseen. Mun mies on tosin antanut tulevalle plussalle työnimeksi Sparta, koska spartalaisella meiningillä kuulemma selvitään vähän isommistakin myrskyistä.. Eli meidän Sparta saa ne tarrasukat vai mitkä ikinä virallisesti onkaan jalkaansa vasta sitten kun juoksee siellä täällä sellaista vauhtia, että vanhemmat saa olla sydän syrjällään jatkuvasti
ps. Mä uskon oireettomuuden voimaan. Oon ihan pohtinut sitäkin, että ehkä se mun 24/7 pahoinvointi alusta alkaen kertoi sekin jotain. Tai siis kun elimistö reagoi aivan tautisen voimakkaasti johonkin niinkin luonnolliseen asiaan kuin raskaus. Omalla tavallaan olis siistiä kuulua siihen jengiin, joka toteaa olevansa raskaana vasta joskus viikolla 8, kun tajuaa et menkat on kuukauden myöhässä