Hei kaikille! Täällä yksi uusi kuumeilija tulee joukkoon mukaan.
Kerron ensin tarinani... Odotin esikoista ja sain keskenmenon 6.5.13. Olin tuolloin raskausviikolla 15+4. Alkuraskaus oli mennyt ihanteellisesti ja kaikki oli hyvin. Np-ultra oli ollut 12.4. ja sielläkin kätilö kehui kuinka täydellinen pieni ihminen sisälläni kasvoi. Sitten 14.4. alkoi se painajainen, joka päättyi lopulta keskenmenoon. Äitini kuoli ihan yllättäen ja olin seuraavat viikot ihan shokissa ja hirveä stressi kokoajan päällä. Hautajaiset olivat 4.5. ja silloin oli jo alkanut pieni vuoto joka paheni seuraavana päivänä ja samalla supistukset alkoivat.. Lähdettiin naistentautien päivystykseen. Lääkäri totesi että sikiö on elossa ja kohdunsuu kiinni, mutta koska keskenmenon riski oli suuri, niin otettiin osastolle. Kivut pahenivat ja sain kipupiikkejä ja lämpötyynyjä olon parantamiseksi, sekä antibioottia suoraa suoneen koska mun tulehdusarvot oli koholla. Yöllä nukahdin joskus yhden maissa ja kolmelta heräsin siihen kun supisteli kokoajan. Hälytin yöhoitajan paikalle. Verta tuli paljon ja kivut olivat kovat. Mua oksetti ja kun kyökkäsin sängyssä kyljelläni, niin yhtäkkiä vauva tuli vain pihalle. En voinut sille mitään. Shokki oli hirveä. :'( Olin sairaalassa kolme päivää, jouduin kaavintaan (jotain oli jäänyt vielä mun kohtuun) ja ne mun tulehdusarvot piti saada laskemaan. Keskenmeno johtui todennäkoisesti siis jostain tulehduksesta, josta syystä mun kohtu alkoi "työstää" vauvaa pihalle. Olin ollut ne edelliset viikot niin sumussa, että en olisi huomannut jos mulla olis ollut esim. flunssa. Mun immuunijärjestelmä ei toiminut siinä äidin menettämisen jälkeisessä surussa ollenkaan.
Mun äiti ja meidän pieni tuhkattiin ja heidän tuhkat laskettiin vierekkäin meidän suvun omalle hautausmaalle 27.5.
Nyt on kuitenkin katse kääntynyt taas tulevaisuuteen ja toiveissa siis uusi raskaus. Keskenmenon jälkeinen vuoto kesti vajaat 3 viikkoa ja heti sen jälkeen ollaan oltu ilman ehkäisyä. Uskon että kyllä luonto tietää milloin mä oon uuteen raskauteen valmis, enkä oo jaksanu odottaa seuraavia kuukautisia (joita siis ei oo vielä tullut). Toivottavasti nyt tärppäisi pian.. Tuskin maltan odottaa että olisin taas raskaana ja jos/kun seuraavan kerran tuun raskaaksi niin en valita kyllä yhtään pahoinvoinnista vaan halaan pönttöä hymyssä suin!
En nyt oo varma muistanko mitä kaikkia piti tuohon tietorimpsuun laittaa mutta jotenkin näin vissiin:
Mariah33__km 5/13__ kp ??/?? niin ja tosiaan esikoinen haaveissa (tai tavallaan mun esikoinen oli jo tämä enkelivauva, mutta kuitenkin...)
Kovasti toivon teille kaikille onnea uuteen raskauteen!
Kerron ensin tarinani... Odotin esikoista ja sain keskenmenon 6.5.13. Olin tuolloin raskausviikolla 15+4. Alkuraskaus oli mennyt ihanteellisesti ja kaikki oli hyvin. Np-ultra oli ollut 12.4. ja sielläkin kätilö kehui kuinka täydellinen pieni ihminen sisälläni kasvoi. Sitten 14.4. alkoi se painajainen, joka päättyi lopulta keskenmenoon. Äitini kuoli ihan yllättäen ja olin seuraavat viikot ihan shokissa ja hirveä stressi kokoajan päällä. Hautajaiset olivat 4.5. ja silloin oli jo alkanut pieni vuoto joka paheni seuraavana päivänä ja samalla supistukset alkoivat.. Lähdettiin naistentautien päivystykseen. Lääkäri totesi että sikiö on elossa ja kohdunsuu kiinni, mutta koska keskenmenon riski oli suuri, niin otettiin osastolle. Kivut pahenivat ja sain kipupiikkejä ja lämpötyynyjä olon parantamiseksi, sekä antibioottia suoraa suoneen koska mun tulehdusarvot oli koholla. Yöllä nukahdin joskus yhden maissa ja kolmelta heräsin siihen kun supisteli kokoajan. Hälytin yöhoitajan paikalle. Verta tuli paljon ja kivut olivat kovat. Mua oksetti ja kun kyökkäsin sängyssä kyljelläni, niin yhtäkkiä vauva tuli vain pihalle. En voinut sille mitään. Shokki oli hirveä. :'( Olin sairaalassa kolme päivää, jouduin kaavintaan (jotain oli jäänyt vielä mun kohtuun) ja ne mun tulehdusarvot piti saada laskemaan. Keskenmeno johtui todennäkoisesti siis jostain tulehduksesta, josta syystä mun kohtu alkoi "työstää" vauvaa pihalle. Olin ollut ne edelliset viikot niin sumussa, että en olisi huomannut jos mulla olis ollut esim. flunssa. Mun immuunijärjestelmä ei toiminut siinä äidin menettämisen jälkeisessä surussa ollenkaan.
Mun äiti ja meidän pieni tuhkattiin ja heidän tuhkat laskettiin vierekkäin meidän suvun omalle hautausmaalle 27.5.
Nyt on kuitenkin katse kääntynyt taas tulevaisuuteen ja toiveissa siis uusi raskaus. Keskenmenon jälkeinen vuoto kesti vajaat 3 viikkoa ja heti sen jälkeen ollaan oltu ilman ehkäisyä. Uskon että kyllä luonto tietää milloin mä oon uuteen raskauteen valmis, enkä oo jaksanu odottaa seuraavia kuukautisia (joita siis ei oo vielä tullut). Toivottavasti nyt tärppäisi pian.. Tuskin maltan odottaa että olisin taas raskaana ja jos/kun seuraavan kerran tuun raskaaksi niin en valita kyllä yhtään pahoinvoinnista vaan halaan pönttöä hymyssä suin!
En nyt oo varma muistanko mitä kaikkia piti tuohon tietorimpsuun laittaa mutta jotenkin näin vissiin:
Mariah33__km 5/13__ kp ??/?? niin ja tosiaan esikoinen haaveissa (tai tavallaan mun esikoinen oli jo tämä enkelivauva, mutta kuitenkin...)
Kovasti toivon teille kaikille onnea uuteen raskauteen!
Viimeksi muokattu: