iitu85: Tiedän tunteen. Mulla 3 peräkkäistä km takana. Kaikki mahdollinen tutkittiin ja mitään vikaa ei löytynyt. Meillä vielä kävi niin,että meni yli vuosi yritystä ja ei uutta plussaa. Mentiin sitten yksityisen lapsettomuusklinikan asiakkaiksi. Siellä sitten erilaisilla hormonihoidoilla. Miehellä ennestään 4 lasta ja minäkin 3 kertaa vuoden sisään tulin raskaaksi,niin luultiin minussa olevan vikaa. No kuukaudet meni ja ei plussaa. Satoja ovulaatio ja raskaustestejä. No päätimme sitten,että yritetään inseminaatiota. Innoissamme menimme toimenpidettä varten klinikalle. Siellä sitten spermanpesun jälkeen lääkäri kertoi,että miehellä ei eteenpäin liikkuvia siittiöitä ole ollenkaan IGA on 60% IGG 90% ja agglunaatio+ mar testi positiivinen. Tarkoittaa sitä,et siittiöt liimautuvat toisiinsa ja ICSI on ainoa vaihtoehto. Ei lääkärit osaa sanoa,että mitä siinä reilun vuoden aikana tapahtui,kun sperma meni noin huonoksi.
No icsi hoito aloitettiin- tuoresiisto nega. Pas tehtiin muutaman kuukauden päästä. Tästä sitten lopultakin kaikkien hormonien,piikkien,itkujen ja toivottomuuden jälkeen saatiin plussa-- 2 vuotta edellisen km jälkeen.
Sitten asiaan sain tähän raskauteen tukihoidoksi ensin gonapeptyl pistoksen,joka parantaa alkion kiinnittymistä.Lisäksu lääkäri määräsi käytettäväksi minidisperiniä (tukostaipumusta ei ole todettu),sanoi éttä joitakin toistuvia km saaneita se tuntuu auttavan vaikka ei olisi tukostaipumusta--haittaakaan siitä ei kuulemma ole. Lisäksi käytin lugesteroneja 3x päivässä. No nyt ollaan menossa rv 29+5. Vuodelevossa sairaalassa tosin,mutta johtuu muista ongelmista. Ilmeisesti noista tukihoidoista oli tällä kertaa apua,kun raskaus nyt jatkuu. Vieläkin kyllä pelottaa,wttä jotakin sattuu-- se menettämisen pelko on valtava.
Tsemppiä sinulle kovasti ja tiedän mille tuntuu. Kovasti toivon teille sitä pysyvää plussaa.
:heart:
No icsi hoito aloitettiin- tuoresiisto nega. Pas tehtiin muutaman kuukauden päästä. Tästä sitten lopultakin kaikkien hormonien,piikkien,itkujen ja toivottomuuden jälkeen saatiin plussa-- 2 vuotta edellisen km jälkeen.
Sitten asiaan sain tähän raskauteen tukihoidoksi ensin gonapeptyl pistoksen,joka parantaa alkion kiinnittymistä.Lisäksu lääkäri määräsi käytettäväksi minidisperiniä (tukostaipumusta ei ole todettu),sanoi éttä joitakin toistuvia km saaneita se tuntuu auttavan vaikka ei olisi tukostaipumusta--haittaakaan siitä ei kuulemma ole. Lisäksi käytin lugesteroneja 3x päivässä. No nyt ollaan menossa rv 29+5. Vuodelevossa sairaalassa tosin,mutta johtuu muista ongelmista. Ilmeisesti noista tukihoidoista oli tällä kertaa apua,kun raskaus nyt jatkuu. Vieläkin kyllä pelottaa,wttä jotakin sattuu-- se menettämisen pelko on valtava.
Tsemppiä sinulle kovasti ja tiedän mille tuntuu. Kovasti toivon teille sitä pysyvää plussaa.
:heart: