Keskenmenon jälkeen kuumeilevat 19-20

Tsemppiä teille @Korallikala ja @Zennuli yritykseen, toivottavasti tuntemukset ja sovellukset pitää kutinsa
Eli voiko tulla ovis, vaikka vielä vähän tuhruttelisi ja rask.testi näyttäisi haaleaa plussaa?
Mulla ei oo tänään enään vuotanut yhtään...mut aiemminkin kun vaan tuhrutteli, niin yhdellä pyyhkimisellä tulikin taas haalean punertavaa, joten ei tiedä yhtään onko nyt sit oikeasti loppunut vai jatkuuko vielä harvakseltaan... Enkä päässyt aamulla tekemään rask.testiäkään, kun noro tuli aamuyöstä vierailulle huomen aamulla teen sit! Oliko teillä minkäänlaista kokemus One stepin liuskatestistä? Mulla ollut liuskoina o.s. ja Sofi ja niistä ainakin Sofit erittäin huonoja verrattuna näihin...
Jostain luin et ovis tulis n. 2viikkoa keskenmenosta, luulen et riippuu myös kuin pitkälle raskaus oli jo edennyt jne. Et kaikki vaikuttaa.
Mulla ovis tuli vasta kun r.testi nega, eli n. 9 viikon kuluttua keskenmenosta. Vaikeahan sitä on testatakin kun ovis testi reagoi myös hcg:n...
 
Jostain luin et ovis tulis n. 2viikkoa keskenmenosta, luulen et riippuu myös kuin pitkälle raskaus oli jo edennyt jne. Et kaikki vaikuttaa.
Mulla ovis tuli vasta kun r.testi nega, eli n. 9 viikon kuluttua keskenmenosta. Vaikeahan sitä on testatakin kun ovis testi reagoi myös hcg:n...
Ton 2vk mäkin oon lukenut et on aikasin mahdollinen et ois NS. Normi kierto alkaen siitä keskenmenosta. Mutta itellä en tosiaan just tiennyt mistä laskea kun ei tullut sponttaanisti pihalle...
 
Okei, hyvä tietää (y) kyllä se mun vuoto näyttäisi nyt loppuneen kokonaan, eli 10vrk yhteensä. Aamulla tein rask.testin ja yhdessä vaiheessa näytti aivan hippusen viivaa, mutta hävisi. Yritinkin muistella et tekikö toi Onestepin testi sitä, että näytti lähes aina sitä haaleaakin viivaa, vaikka ei ollut raskaana...pitääpä googletella. Tein myös samalla ovistestin, mutta ei ollut odotettavastikaa plussa... Tästä eteenpäin :giggle:
 
Okei, hyvä tietää kyllä se mun vuoto näyttäisi nyt loppuneen kokonaan, eli 10vrk yhteensä. Aamulla tein rask.testin ja yhdessä vaiheessa näytti aivan hippusen viivaa, mutta hävisi. Yritinkin muistella et tekikö toi Onestepin testi sitä, että näytti lähes aina sitä haaleaakin viivaa, vaikka ei ollut raskaana...pitääpä googletella. Tein myös samalla ovistestin, mutta ei ollut odotettavastikaa plussa... Tästä eteenpäin
Okei sehän meni sit super hyvin! Mulla tänään edelleen haalea viiva r-testissä.

https://aijaa.com/lmszVi

Mutta ton nyt luulis olevan ens viikolla jo haalistunut kun testi noita 20 herkkyyden. Tänään kipuillut toi oikea munis jotenkin tosi paljon ennen ei kyl tällästä oo ollut et varmaan on noi hormoonit ihan sekasin :-( Edelleen hirmu hassua et tosiaan eilen tunsin sen ovulaation oikeen kaksin kappalein niin selkeesti, mutta kai se on oikeesti mahdollista ovuloida vaikka hcg viel elimistössä
:)
 
Okei sehän meni sit super hyvin! Mulla tänään edelleen haalea viiva r-testissä.

https://aijaa.com/lmszVi

Mutta ton nyt luulis olevan ens viikolla jo haalistunut kun testi noita 20 herkkyyden. Tänään kipuillut toi oikea munis jotenkin tosi paljon ennen ei kyl tällästä oo ollut et varmaan on noi hormoonit ihan sekasin :-( Edelleen hirmu hassua et tosiaan eilen tunsin sen ovulaation oikeen kaksin kappalein niin selkeesti, mutta kai se on oikeesti mahdollista ovuloida vaikka hcg viel elimistössä
Mul oli tollain haalea viel monta viikkoo, en haluu masentaa mut se loppu hcg voi laskee tosi hitaastikin, ehdin jo hetken kuulla sen olevan uutta raskautta mut ei...:(:poop:
 
Mun piti tänään tehdä uteliaisuudesta testi mutta unohdin tietenkin. ‍♀ Mulla kun oli hcg vain sen 146 reilu viikko sitten, niin luulisi sen aika pian olevan jo mittaamattoman matala, eikö sen puoliintumisaika ollut jotain alle vuorokauden luokkaa kuitenkin. No, jospa huomenna aamulla muistaisin testata, täytyy jättää testit valmiiksi illalla lavuaarin reunalle, niin en voi unohtaa niitä.
 
Mun piti tänään tehdä uteliaisuudesta testi mutta unohdin tietenkin. ‍ Mulla kun oli hcg vain sen 146 reilu viikko sitten, niin luulisi sen aika pian olevan jo mittaamattoman matala, eikö sen puoliintumisaika ollut jotain alle vuorokauden luokkaa kuitenkin. No, jospa huomenna aamulla muistaisin testata, täytyy jättää testit valmiiksi illalla lavuaarin reunalle, niin en voi unohtaa niitä.
Puolittuu viikossa. Mul oli yhes vaihees 190 siit meni yli kuukaus ettei näkyny enää testeissä. Tosin mulla lähtö oli reilu 60000 et voihan sul tippuu nopeemmin. Kait tääkin on yksilöllist:unsure:
 
Heip,

Tänne minäkin tuolta lokakuisista siirryin. Eilen kotiuduin lääkkeellisestä tyhjennyksestä joka oli niin helppo toimenpide, että hirvittää miksi menikin käytännössä ilman mitään kipuja enkä joutunut edes tarjottua kipulääkettä ottamaan. Kauhujuttuja kuullut / lukenut kuinka kipeää cytotec tekee joten vähän shokissa tästä omasta kokemuksesta. Asiaa kätilöillekin Ihmettelin ja meinasivat, et täytyy olla todella korkea kipukynnys kun en ole tuntenut kuin pieniä vihlaisuja koko tyhjennyksen aikana. Nyt vuotelee hiljakseen ja verikoe kuukauden päästä, jossa tarkistetaan hcg.

Taustaa: onnistuneet raskaudet 2007 ja 2008, kkm 2011 rv 10+2 ja km 2014 rv 12+4 molemmat kaavinnalla hoidettu. Onnistuneet raskaudet 2014 ja 2017 ja nyt tämä ylläriplussa todettiin kkm rv 8+0. Kehitys oli lakannut pari päivää ar ultraan jälkeen, jossa sykkeet näkyi. Mieli tällä hetkellä suhteellisen tasainen, tuntuu et pahimmat itkut jo itketty mut saattaahan se takapakki vielä tulla.
 
Heip,

Tänne minäkin tuolta lokakuisista siirryin. Eilen kotiuduin lääkkeellisestä tyhjennyksestä joka oli niin helppo toimenpide, että hirvittää miksi menikin käytännössä ilman mitään kipuja enkä joutunut edes tarjottua kipulääkettä ottamaan. Kauhujuttuja kuullut / lukenut kuinka kipeää cytotec tekee joten vähän shokissa tästä omasta kokemuksesta. Asiaa kätilöillekin Ihmettelin ja meinasivat, et täytyy olla todella korkea kipukynnys kun en ole tuntenut kuin pieniä vihlaisuja koko tyhjennyksen aikana. Nyt vuotelee hiljakseen ja verikoe kuukauden päästä, jossa tarkistetaan hcg.

Taustaa: onnistuneet raskaudet 2007 ja 2008, kkm 2011 rv 10+2 ja km 2014 rv 12+4 molemmat kaavinnalla hoidettu. Onnistuneet raskaudet 2014 ja 2017 ja nyt tämä ylläriplussa todettiin kkm rv 8+0. Kehitys oli lakannut pari päivää ar ultraan jälkeen, jossa sykkeet näkyi. Mieli tällä hetkellä suhteellisen tasainen, tuntuu et pahimmat itkut jo itketty mut saattaahan se takapakki vielä tulla.
Pahoittelut noinkin monista menetyksistä:cry::cry:
Voimia toipumiseen❤
 
  • Rakkaus
Reactions: Toiveikas__
Heip,

Tänne minäkin tuolta lokakuisista siirryin. Eilen kotiuduin lääkkeellisestä tyhjennyksestä joka oli niin helppo toimenpide, että hirvittää miksi menikin käytännössä ilman mitään kipuja enkä joutunut edes tarjottua kipulääkettä ottamaan. Kauhujuttuja kuullut / lukenut kuinka kipeää cytotec tekee joten vähän shokissa tästä omasta kokemuksesta. Asiaa kätilöillekin Ihmettelin ja meinasivat, et täytyy olla todella korkea kipukynnys kun en ole tuntenut kuin pieniä vihlaisuja koko tyhjennyksen aikana. Nyt vuotelee hiljakseen ja verikoe kuukauden päästä, jossa tarkistetaan hcg.

Taustaa: onnistuneet raskaudet 2007 ja 2008, kkm 2011 rv 10+2 ja km 2014 rv 12+4 molemmat kaavinnalla hoidettu. Onnistuneet raskaudet 2014 ja 2017 ja nyt tämä ylläriplussa todettiin kkm rv 8+0. Kehitys oli lakannut pari päivää ar ultraan jälkeen, jossa sykkeet näkyi. Mieli tällä hetkellä suhteellisen tasainen, tuntuu et pahimmat itkut jo itketty mut saattaahan se takapakki vielä tulla.
Olen pahoillani menetyksistäsi. Itselläni yleensä suru on kunnolla päässyt päälle, vasta kun fyysinen puoli on hoidettu, mutta nämä asiat ovat hyvin yksilöllisiä, eikä kaikilla välttämättä edes tule voimakasta surua, mikä on täysin ok ja hyvä asia.

Itselläni mieli on yleensä pysynyt kohtuu korkealla niin kauan, kuin raskaushormonia on vielä veressä. Nyt kun ensimmäiset km jälkeiset menkat ovat loppumassa, niin huomaan olevani todella ahdistunut. Vaikka raskaustesti oli negatiivinen jo ennen menkkojen alkamista, niin runsaudesta päätellen kohtuun oli varmaan jäänyt vielä jotain. Mietin myös, voisiko nousevat hormonitasot aiheuttaa ahdistusta. Ovulaation pitäisi olla noin viikon päästä.
 
Olen pahoillani menetyksistäsi. Itselläni yleensä suru on kunnolla päässyt päälle, vasta kun fyysinen puoli on hoidettu, mutta nämä asiat ovat hyvin yksilöllisiä, eikä kaikilla välttämättä edes tule voimakasta surua, mikä on täysin ok ja hyvä asia.

Itselläni mieli on yleensä pysynyt kohtuu korkealla niin kauan, kuin raskaushormonia on vielä veressä. Nyt kun ensimmäiset km jälkeiset menkat ovat loppumassa, niin huomaan olevani todella ahdistunut. Vaikka raskaustesti oli negatiivinen jo ennen menkkojen alkamista, niin runsaudesta päätellen kohtuun oli varmaan jäänyt vielä jotain. Mietin myös, voisiko nousevat hormonitasot aiheuttaa ahdistusta. Ovulaation pitäisi olla noin viikon päästä.
Mul on tää kkm jälkeinen kuukaus tai siis kaks ollu tosi ahdistavaa ja tunteiden vuoristorataa. Hormonit varmaan niin sekaisin :cry:
Itku herkässä tällä viikolla mutta nyt näyttää siltä että ekat menkat tosiaan käynnistymässä vihdoin.
Ja ens viikolla näiden km takia tutkimuksiin.
Tsempit sinne, kyllä se aurinko vielä paistaa meillekin❤
 
Olen pahoillani menetyksistäsi. Itselläni yleensä suru on kunnolla päässyt päälle, vasta kun fyysinen puoli on hoidettu, mutta nämä asiat ovat hyvin yksilöllisiä, eikä kaikilla välttämättä edes tule voimakasta surua, mikä on täysin ok ja hyvä asia.

Itselläni mieli on yleensä pysynyt kohtuu korkealla niin kauan, kuin raskaushormonia on vielä veressä. Nyt kun ensimmäiset km jälkeiset menkat ovat loppumassa, niin huomaan olevani todella ahdistunut. Vaikka raskaustesti oli negatiivinen jo ennen menkkojen alkamista, niin runsaudesta päätellen kohtuun oli varmaan jäänyt vielä jotain. Mietin myös, voisiko nousevat hormonitasot aiheuttaa ahdistusta. Ovulaation pitäisi olla noin viikon päästä.
Mulle sanottiin, että on hyvinkin tavallista, että ne ensimmäiset kk on normaalia runsaammat...et voihan se olla myös niin ❤

@Toiveikas__ olen kovin pahoillani :cry: mullakin ollut yllättävän tasainen mieli kahden ensimmäisen päivän jälkeen..itseänikin oikein yllätti, etteikö tää muka "tän enempää" harmittanut...mut voihan se just olla vielä, että asian käsitteleminen on kesken... Lähinnä tälläkin viikolla jos meidän äiti vaikka halannut ja ollut kovin pahoillaan olevan näköinen, niin sellaiset tilanteet tehnyt vain tiukkaa.. mut periaatteessa parempi näin, että pystynyt arkea jatkamaan helpommin ❤
 
Hei, voisin liittyä kans km kokeneiden keskusteluun ja suureen toiveeseen saada toinen lapsi ♡
Kerron vähän taustastani, että meillä on pian 3v lapsi ennestään, joka sai alkunsa suhteellisen nopeeta ilman ongelmia. Taustalla mulla siis sektio ja pitkä imetys. Yritetty kakkosta 1v 2kk jo ja viime keväänä km rv8, se raskaus alkoi myös nopeeta.
Syksyllä sitten pelkkiä biokemiallisia raskauksia 4, ja jokaisessa viivat ei vaan lähteny vahvistumaan kunnolla ja koko viime vuosi menetyksineen on ollut hyvin raskasta. Vielä raskaammaksi on tehny asiat, kun tutut ja ystävät ovat tulleet raskaaksi hyvin moni, eli olen saanut menetyksieni ohella hurjasti plussauutisia ja vauvan syntymä uutisia. Ne on tiputtanu itteni entisestään pohjalle, saanu tunteen et olen erilainen,kuin muut ja viallinen kaikenlisäks. Et miksei tää voi enää onnistua ja mikä mussa on vikana. Miks mun kroppa toimii näin?
Kävimme mieheni kanssa perus lapsettomuustutkimuksissakin, meistä ei löytyny mitään vikaa, päinvastoin arvot todella hyviä, myös progesteroni, eli kohdun pitäis olla suotuisa kiinnittymisellekkin.
Ainoa miinus oli raudanpuute eli ferritiini tosi matala, olen nyt syöny rautaa useemman kk ja haluaisin tietää, oisko sillä vaikutusta alkion kiinnittymiseen, kuhan vaan sais sen plussan tikkuun taas, että näkis vaikutuksen? Plussatuulia siis odotellessa ja tuntuu et vuoden jälkeen on alkanu pelottaa yhä enempi ja enempi, et mitä jos ei saadakkaan enää luomuna lasta. Meitä ohjeistettiin yrittämään siis tämä vuosi luomuna ku hyvät edellytykset kuulemma ja ens talvena sitten rankempiin hoitokokeiluihin.


Onko teillä muuten millasia tunteita herättäny muiden raskausuutiset? Muiden raskaudet ylipäätään?mulla hyvä ystävä tuli nyt kerrasta raskaksi syksyllä ja jotenkin häntä nähdessä, hänen masun kasvamisen seuraamista ja siitä tulevasta puhuminen sattuu sydämeen, tuntuu epäreilulta ja jotenki epäoikeudenmukaiselta meidän välinen tilanne. Koen vääryyttä, et hän saa elää unelmaa sisarusperheestä ja mun lapsi kyselee sisaruksen perään, enkä pysty tällähetlellä sitä tarjoamaan. Epävarmuus on pahinta ja pelkään kuollakseni aina loppukiertoa, kun ahdistaa jos tulee taas nega, ja taas se pettymys...sit toiset saa lapsia sormia napsauttamalla. Sit jotenki koen olevani niin eri asemassa ystävääni nähden, et ku hänellä ei huolen häivää raskaudestaan, sanoi että unohtaa usein odottavansa edes lasta. Mulle taas raskaus, etenki alussa pelko ois jäätävä, että menettäis taas sen. Ku on yllättävän paljo ihmisiä, joilla km toistuu, ja se pelottaa. En ois uskonu, et just itelle kävis näin, et tuntuu ku kuuta yrittäs kurkottaa tuon lapsen saamisen eteen.

Keskenmenon kokeneet elää mun mielestä niin eri maailmassa, kuin ne, jotka on aina saanu onnistuneet raskaudet. Km varjostaa aina takaraivossa, pelko, suru ja huoli. Kaikkein pahinta ja surullisinta on ollu tää kohta vuoden toivoton odottelu uudesta raskaudesta, ettei oo saanu kokea sitä onnea silti, vaikka on menettäny. Niin kauan sitä pyörittelee epäonnistumisen tunteita, kunnes sais onnistuneen raskauden kokea ja suunnata ajatukset sinne, missä näkyis jo valoa ja toivoa ♡

Tsemppihalit teille km kokeneille, emme ole onneksi yksin ♡
 
Hei, voisin liittyä kans km kokeneiden keskusteluun ja suureen toiveeseen saada toinen lapsi ♡
Kerron vähän taustastani, että meillä on pian 3v lapsi ennestään, joka sai alkunsa suhteellisen nopeeta ilman ongelmia. Taustalla mulla siis sektio ja pitkä imetys. Yritetty kakkosta 1v 2kk jo ja viime keväänä km rv8, se raskaus alkoi myös nopeeta.
Syksyllä sitten pelkkiä biokemiallisia raskauksia 4, ja jokaisessa viivat ei vaan lähteny vahvistumaan kunnolla ja koko viime vuosi menetyksineen on ollut hyvin raskasta. Vielä raskaammaksi on tehny asiat, kun tutut ja ystävät ovat tulleet raskaaksi hyvin moni, eli olen saanut menetyksieni ohella hurjasti plussauutisia ja vauvan syntymä uutisia. Ne on tiputtanu itteni entisestään pohjalle, saanu tunteen et olen erilainen,kuin muut ja viallinen kaikenlisäks. Et miksei tää voi enää onnistua ja mikä mussa on vikana. Miks mun kroppa toimii näin?
Kävimme mieheni kanssa perus lapsettomuustutkimuksissakin, meistä ei löytyny mitään vikaa, päinvastoin arvot todella hyviä, myös progesteroni, eli kohdun pitäis olla suotuisa kiinnittymisellekkin.
Ainoa miinus oli raudanpuute eli ferritiini tosi matala, olen nyt syöny rautaa useemman kk ja haluaisin tietää, oisko sillä vaikutusta alkion kiinnittymiseen, kuhan vaan sais sen plussan tikkuun taas, että näkis vaikutuksen? Plussatuulia siis odotellessa ja tuntuu et vuoden jälkeen on alkanu pelottaa yhä enempi ja enempi, et mitä jos ei saadakkaan enää luomuna lasta. Meitä ohjeistettiin yrittämään siis tämä vuosi luomuna ku hyvät edellytykset kuulemma ja ens talvena sitten rankempiin hoitokokeiluihin.


Onko teillä muuten millasia tunteita herättäny muiden raskausuutiset? Muiden raskaudet ylipäätään?mulla hyvä ystävä tuli nyt kerrasta raskaksi syksyllä ja jotenkin häntä nähdessä, hänen masun kasvamisen seuraamista ja siitä tulevasta puhuminen sattuu sydämeen, tuntuu epäreilulta ja jotenki epäoikeudenmukaiselta meidän välinen tilanne. Koen vääryyttä, et hän saa elää unelmaa sisarusperheestä ja mun lapsi kyselee sisaruksen perään, enkä pysty tällähetlellä sitä tarjoamaan. Epävarmuus on pahinta ja pelkään kuollakseni aina loppukiertoa, kun ahdistaa jos tulee taas nega, ja taas se pettymys...sit toiset saa lapsia sormia napsauttamalla. Sit jotenki koen olevani niin eri asemassa ystävääni nähden, et ku hänellä ei huolen häivää raskaudestaan, sanoi että unohtaa usein odottavansa edes lasta. Mulle taas raskaus, etenki alussa pelko ois jäätävä, että menettäis taas sen. Ku on yllättävän paljo ihmisiä, joilla km toistuu, ja se pelottaa. En ois uskonu, et just itelle kävis näin, et tuntuu ku kuuta yrittäs kurkottaa tuon lapsen saamisen eteen.

Keskenmenon kokeneet elää mun mielestä niin eri maailmassa, kuin ne, jotka on aina saanu onnistuneet raskaudet. Km varjostaa aina takaraivossa, pelko, suru ja huoli. Kaikkein pahinta ja surullisinta on ollu tää kohta vuoden toivoton odottelu uudesta raskaudesta, ettei oo saanu kokea sitä onnea silti, vaikka on menettäny. Niin kauan sitä pyörittelee epäonnistumisen tunteita, kunnes sais onnistuneen raskauden kokea ja suunnata ajatukset sinne, missä näkyis jo valoa ja toivoa ♡

Tsemppihalit teille km kokeneille, emme ole onneksi yksin ♡
Tosi tuttuja tunteita. Itse olen "onneksi" jo sen ikäinen, että vauvauutisia ei hirveästi enään lähipiiristä tule. Yksi kaverini sai viime vuonna toisen lapsen. Hän tietää tilanteestani ja olin mielestäni ollut hänelle avoin siitä, mitä tunteita muiden raskaudet aiheuttavat, mutta hän ei silti mielestäni osannut oikein hoitaa tilannetta. Niinpä en ole enään oikeastaan missään tekemisissä hänen kanssaan. Se tuntuu pahalta, mutta yritän olla syyttämättä itseäni ja toimia niin, miten tässä tilanteessa mulle on helpointa. Uskon, että joskus myöhemmin voimme taas saada välit kuntoon, mutta vielä en ole siihen valmis. Olin siis myös itse raskaana, kun kuulin kaverini raskaudesta ja sen jälkeen olen saanut kaksi keskenmenoa.

Pisimmälle edenneen raskauteni keskeytyminen oli todella traumaattista myös sen takia, että jouduin katselemaan työkaverini kasvavaa vatsaa seuraavat kuukaudet. En ole ikinä tuntenut niin kovaa henkistä tuskaa, vihaa, kateutta, syyllisyyttä. Oma toipumiseni pystyi kunnolla alkamaan vasta, kun en enään joutunut näkemään häntä päivittäin. Asia on minulle edelleen todella arka, koska olimme ihan hyviä kavereita ja olen luonteeltani ehkä liiankin kiltti eli en tarkoituksella halua ikinä loukata ketään. On todella vaikeaa hyväksyä, että tuntee niin vahvoja negatiivisia tunteita ihmistä kohtaan, joka ei ole tehnyt mitään väärää.

Mutta kukaan, joka ei ole kokenut samaa, ei voi millään ymmärtää, mitä kaikkea km kokenut joutuu käymään läpi. Pelkää, että ei tule uudestaan raskaaksi ja samalla pelkää, että tulee. Luulee olevansa maailman onnellisin, kun testi näyttää taas plussaa, mutta oikeasti on peloissaan ja ahdistunut. Kaikki tunteet ja ajatukset on hyväksyttävä ja ajan myötä niihin ehkä alkaa saamaan vähän etäisyyttä.

Koko viime vuoden toivoin, että uusi raskaus pelastaisi minut ja voisin palata takaisin normaaliin elämään, korjata välit heidän kanssaan, jotka olen joutunut sulkemaan pois ja puhumaan avoimesti keskenmenosta. Valitettavasti minun kohdallani näin ei ole käynyt, joten olen joutunut tekemään paljon henkistä työtä, jotta opin hyväksymään tilanteen ja sen aiheuttamat tunteet.

Ehkä se, mitä yritän tässä viestittää on, että ette ole yksin. Itse olen käynyt sellaisen kiirastulen läpi etten usko että on mitään tunnetta tai ajatusta, jota en olisi näiden vuosien aikana joutunut kohtaamaan. Kaikki on normaalia ja hyväksyttävää.

Eikä siltikään toivoa ole menetetty. Kaikesta huolimatta jaksan vielä ainakin toisinaan uskoa, että asiat muuttuvat paremmaksi.
 
Mul on tää kkm jälkeinen kuukaus tai siis kaks ollu tosi ahdistavaa ja tunteiden vuoristorataa. Hormonit varmaan niin sekaisin
Itku herkässä tällä viikolla mutta nyt näyttää siltä että ekat menkat tosiaan käynnistymässä vihdoin.
Ja ens viikolla näiden km takia tutkimuksiin.
Tsempit sinne, kyllä se aurinko vielä paistaa meillekin
Tsemppiä myös sinulle! ❤ Eipä tässä auta muu kuin odottaa niitä aurinkoisempia päiviä ja yrittää samalla huolehtia itsestään. Meillä on ensi keskiviikkona ensimmäinen aika terveyskeskukseen.
 
  • Rakkaus
Reactions: Alinna86
Tsemppiä myös sinulle! Eipä tässä auta muu kuin odottaa niitä aurinkoisempia päiviä ja yrittää samalla huolehtia itsestään. Meillä on ensi keskiviikkona ensimmäinen aika terveyskeskukseen.
Kiitos! Meillä saman päivän (y)
Aloitin nyt kans tosissani huolehtimaan itsestäni, salikortti, uutta ruokavalioo ja tikuttelut jätän nyt hetkeks kokonaan ja keskityn itteeni ja hyvinvointiin jospa se tärppi kävis ihan huomaamatta sitten :love:
 
  • Tykkää
Reactions: Annu83
Hei, voisin liittyä kans km kokeneiden keskusteluun ja suureen toiveeseen saada toinen lapsi ♡
Kerron vähän taustastani, että meillä on pian 3v lapsi ennestään, joka sai alkunsa suhteellisen nopeeta ilman ongelmia. Taustalla mulla siis sektio ja pitkä imetys. Yritetty kakkosta 1v 2kk jo ja viime keväänä km rv8, se raskaus alkoi myös nopeeta.
Syksyllä sitten pelkkiä biokemiallisia raskauksia 4, ja jokaisessa viivat ei vaan lähteny vahvistumaan kunnolla ja koko viime vuosi menetyksineen on ollut hyvin raskasta. Vielä raskaammaksi on tehny asiat, kun tutut ja ystävät ovat tulleet raskaaksi hyvin moni, eli olen saanut menetyksieni ohella hurjasti plussauutisia ja vauvan syntymä uutisia. Ne on tiputtanu itteni entisestään pohjalle, saanu tunteen et olen erilainen,kuin muut ja viallinen kaikenlisäks. Et miksei tää voi enää onnistua ja mikä mussa on vikana. Miks mun kroppa toimii näin?
Kävimme mieheni kanssa perus lapsettomuustutkimuksissakin, meistä ei löytyny mitään vikaa, päinvastoin arvot todella hyviä, myös progesteroni, eli kohdun pitäis olla suotuisa kiinnittymisellekkin.
Ainoa miinus oli raudanpuute eli ferritiini tosi matala, olen nyt syöny rautaa useemman kk ja haluaisin tietää, oisko sillä vaikutusta alkion kiinnittymiseen, kuhan vaan sais sen plussan tikkuun taas, että näkis vaikutuksen? Plussatuulia siis odotellessa ja tuntuu et vuoden jälkeen on alkanu pelottaa yhä enempi ja enempi, et mitä jos ei saadakkaan enää luomuna lasta. Meitä ohjeistettiin yrittämään siis tämä vuosi luomuna ku hyvät edellytykset kuulemma ja ens talvena sitten rankempiin hoitokokeiluihin.


Onko teillä muuten millasia tunteita herättäny muiden raskausuutiset? Muiden raskaudet ylipäätään?mulla hyvä ystävä tuli nyt kerrasta raskaksi syksyllä ja jotenkin häntä nähdessä, hänen masun kasvamisen seuraamista ja siitä tulevasta puhuminen sattuu sydämeen, tuntuu epäreilulta ja jotenki epäoikeudenmukaiselta meidän välinen tilanne. Koen vääryyttä, et hän saa elää unelmaa sisarusperheestä ja mun lapsi kyselee sisaruksen perään, enkä pysty tällähetlellä sitä tarjoamaan. Epävarmuus on pahinta ja pelkään kuollakseni aina loppukiertoa, kun ahdistaa jos tulee taas nega, ja taas se pettymys...sit toiset saa lapsia sormia napsauttamalla. Sit jotenki koen olevani niin eri asemassa ystävääni nähden, et ku hänellä ei huolen häivää raskaudestaan, sanoi että unohtaa usein odottavansa edes lasta. Mulle taas raskaus, etenki alussa pelko ois jäätävä, että menettäis taas sen. Ku on yllättävän paljo ihmisiä, joilla km toistuu, ja se pelottaa. En ois uskonu, et just itelle kävis näin, et tuntuu ku kuuta yrittäs kurkottaa tuon lapsen saamisen eteen.

Keskenmenon kokeneet elää mun mielestä niin eri maailmassa, kuin ne, jotka on aina saanu onnistuneet raskaudet. Km varjostaa aina takaraivossa, pelko, suru ja huoli. Kaikkein pahinta ja surullisinta on ollu tää kohta vuoden toivoton odottelu uudesta raskaudesta, ettei oo saanu kokea sitä onnea silti, vaikka on menettäny. Niin kauan sitä pyörittelee epäonnistumisen tunteita, kunnes sais onnistuneen raskauden kokea ja suunnata ajatukset sinne, missä näkyis jo valoa ja toivoa ♡

Tsemppihalit teille km kokeneille, emme ole onneksi yksin ♡
Olen kovin pahoillani että tänne jouduit ❤

Mulla 4 hyvää ystävää tuli raskaaksi ennen minua viime vuonna, kaikki yritettiin yhtä aikaa...me kyllä aloitettiin yrittämään vasta viimeisenä, kesähäiden jälkeen. Mun yksi niistä kavereista sai myös km vähän ennen mun raskautumista, joten silleen on hänestä ollut myös vertaistukea. Ehdin myös juuri ennen km kertoa kaikille läheisimmille tyttökavereille tästä raskaudesta yhden meistä vauvakutsuilla...mutta heiltä kaikilta olen kyllä saanut paljon tsemppiä ja tukea. Nyt tietysti sitten kun seuraa näiden neljän muun ystävän odotusta, niin vähän tulee lähinnä haikeutta, kun minun pitäisi olla myös tuossa porukassa :( mutta kuitenkaan kovin pahalta ei tunnu. Ehkä nyt jatkossa, jos tulee raskausilmoituksia, niin voi olla että ne kirpasevat hieman enemmän... Etenkin jos tässä seuraavassa yrityksessä alkaa kestämään useampia kuukausia.... Noh, toivotaan parasta ❤
 
Pahoittelut @danissa1 että jouduit tänne mukaan. ❤

Vaikka niin yritin, niin en muistanut tehdä sitä raskaustestiä eilen enkä tänäänkään. Vähän eri motivaatio kuin silloin plussaa metsästäessä, silloin ei kyllä olisi mitenkään voinut unohtua testaus aamulla. No, huominen on ihan hyvä päivä testata. Uudemman kerran sitten varmaan loppuviikosta, kun en usko, että huomenna kuitenkaan negaa vielä näyttää. Jos loppuviikolla saan negan, niin varmaan viikonloppuna uskallan alkaa metsästää ovista. Aikaista se kyllä varmaankin taas on, mutta onneksi siinä paketissa on monta testiä.
 
No nyt muistin testata ja nega sieltä pätkähti. Tää km oli kyllä fyysisesti helppo tapaus, pitänee olla kiitollinen. Kolme päivää oli tosi runsasta vuotoa ja kaksi päivää niistä kovia kipuja. Sen jälkeen kaksi päivää edelleen aika runsasta mutta kivutonta vuotoa ja sitten kaksi päivää vähäistä vuotoa eikä edelleenkään kipuja. Eilen muuttui jo ihan ruskeaksi, jospa loppuisi siis pian. En ole kyllä ehtinyt / muistanut sitä vadelmanlehtihauduketta edes juoda, mutta hyvin näyttäisi tyhjentyneen ilmankin.
 
@Korallikala onnittelut negasta ( hassua että näinkin päin voi olla iloinen asia) ♥

Mulla vielä pregchekillä tänään haamulainen... Kerkesin eka jo tuulettaa kun näytti eka jäävän negaksi mutta ei ☹ Ovis testi kyllä haalistunut tosi hyvin ja nyt ollut jo useamman päivän nega joten kyllä mä vahvasti uskon että tällä viikolla saan r-testiinki negan :)
 
  • Rakkaus
Reactions: Korallikala
Hei missä vaiheessa ootte alkaneet testailla viivan häviämistä? Mä tässä ihmettelen, kun mulla tosiaan perjantaina oli se lääkkeellinen tyhjennys ja tänään ei oo enää vuotanut mitään. Et onko tää nyt joku hetkellinen stop ja kohta taas vuotaa vai voiko oikeesti loppua jo nyt? Verikoe vasta maaliskuun puolessa välissä, joten mietin millon voi alkaa sitä negaa edes toivomaan tikkuun?
 
Toivotaan @Zennuli sinnekin pikaista negaa!

Hei missä vaiheessa ootte alkaneet testailla viivan häviämistä? Mä tässä ihmettelen, kun mulla tosiaan perjantaina oli se lääkkeellinen tyhjennys ja tänään ei oo enää vuotanut mitään. Et onko tää nyt joku hetkellinen stop ja kohta taas vuotaa vai voiko oikeesti loppua jo nyt? Verikoe vasta maaliskuun puolessa välissä, joten mietin millon voi alkaa sitä negaa edes toivomaan tikkuun?
Mulla oli pari viikkoa sitten hcg niin matala ja viime keskiviikkona kohtu jo niin tyhjä, että lääkäri sanoi, että viikon päästä voin testata. No, testasin kyllä vähän aiemmin, kun vuoto loppui jo. Mutta oon ymmärtänyt että yleensä suositus on jotain 3-4 vko?
 
Hei missä vaiheessa ootte alkaneet testailla viivan häviämistä? Mä tässä ihmettelen, kun mulla tosiaan perjantaina oli se lääkkeellinen tyhjennys ja tänään ei oo enää vuotanut mitään. Et onko tää nyt joku hetkellinen stop ja kohta taas vuotaa vai voiko oikeesti loppua jo nyt? Verikoe vasta maaliskuun puolessa välissä, joten mietin millon voi alkaa sitä negaa edes toivomaan tikkuun?
Mä testasin vähän vajaa 2 viikkoa lääkkeiden otosta. Mulla kesti se vuoto 5-6 päivää ja kun ei viikkoon sen jälkeen tullu enää mitään niin aattelin testata varoiks ja olikin silloin jo nega. Sit taas toisilla voi kestää 6 viikkoo ja enemmänkin et on nega. Paljon siis tässä vaihtelua. Ite hommasin semmosia halpoja ei-herkkiä testejä tätä varten niin ei ois harmittanut testata vaikka ois ollukin viä plussa. Eli hyvin voit testata mun kokemuksella sitten kun on viikon ollu vuoto poissa, mutta välttämättä ei tosiaan noin nopeesti viä näy muutosta.
 
Hei missä vaiheessa ootte alkaneet testailla viivan häviämistä? Mä tässä ihmettelen, kun mulla tosiaan perjantaina oli se lääkkeellinen tyhjennys ja tänään ei oo enää vuotanut mitään. Et onko tää nyt joku hetkellinen stop ja kohta taas vuotaa vai voiko oikeesti loppua jo nyt? Verikoe vasta maaliskuun puolessa välissä, joten mietin millon voi alkaa sitä negaa edes toivomaan tikkuun?
Riippuu varmaa paljolti mitkä lähtökohdat. Mul meni se reilu pari kk et sain negan.
Olin silloin viikolla 12 kun tehtiin tyhjennys.
Sit taas viikolla 5 kun meni kesken niin nega tuli viikossa.
 

Yhteistyössä