Keskenmenon jälkeen kuumeilevat 19-20

Mulla oli sama kun @Annnvei Yli 6vk tyhjennyksestä ja kun vihdoin luulin, että menkat alkoi, niin tuli ihan vähän kirkasta punaista vuotoa ja enemmän ruskeaa tahmeaa vuotoa. Ja tätä kesti 2 viikkoa!! Eli en ihan tiedä oliko noikaan kuukautiset, varsinkin kun monesti lukenut, että tyhjennyksen jälkeen ekat kuukautiset voi olla normaalia runsaampia Turhauttaa kun keho ei toimi

 

Mulla oli sama kun @Annnvei Yli 6vk tyhjennyksestä ja kun vihdoin luulin, että menkat alkoi, niin tuli ihan vähän kirkasta punaista vuotoa ja enemmän ruskeaa tahmeaa vuotoa. Ja tätä kesti 2 viikkoa!! Eli en ihan tiedä oliko noikaan kuukautiset, varsinkin kun monesti lukenut, että tyhjennyksen jälkeen ekat kuukautiset voi olla normaalia runsaampia Turhauttaa kun keho ei toimi

Joo tää epätietoisuus on kyllä.. Tuskin ne kuukautiset oli kun tänään ollut tosi vähäistä rusehtavaa vuotoa. Mutta tossa keskellä alavatsalla vähän tuntemuksia, joko ne kuukautiset on alkamassa tai sitten joku tulehdus tuloillaan

 

Mulla on nyt tokat menkat km:n jälkeen, tai no ne ekathan alkoi ennen kuin tyhjennysvuoto loppui (5,5vko sitä kesti!), niin tuntuu kyllä nyt runsaammilta kuukautiset kuin aiemmin! Mulla yleensä ei yöllä juuri edes vuoda siteeseen niin nyt oli ihan täys aamulla. Tiistaina loppiaisen jälkeen ultra ja viimeinen inseminaatio siis ensi viikolla edess, minkä jälkeen ivf jos ei toimi

 

Mulla testi haamua tänään aamulla dpo 10, en kyllä käsitä miksi, 5 pvää ennen ovulaatiota seksiä, ja kaksi päivää oviksen jälkeen.. Ei kai ne siittiöt viittä päivää elä. En kuitenkaan usko viivan vahvistuvan, kun näin viivan tikussa, niin mietin vaan että "voi ny v*ttu taas sattuu, oli sit kemiallinen tai lähtee vahvistumaan".. En tiiä miten tää luotto tähän hommaan on ihan nolla..

 

Mulla testi haamua tänään aamulla dpo 10, en kyllä käsitä miksi, 5 pvää ennen ovulaatiota seksiä, ja kaksi päivää oviksen jälkeen.. Ei kai ne siittiöt viittä päivää elä. En kuitenkaan usko viivan vahvistuvan, kun näin viivan tikussa, niin mietin vaan että "voi ny v*ttu taas sattuu, oli sit kemiallinen tai lähtee vahvistumaan".. En tiiä miten tää luotto tähän hommaan on ihan nolla..

Oi vitsit, toivottavasti vahvistuu ja menis kaikki hyvin loppuun asti pidän hurjasti peukkuja teille

Ymmärrän kyllä hyvin tuon et luotto onnistumiseen on tiukassa... täällä vähän samoja fiiliksiä... mutta jos vielä plussan saan niin oon päättäny ainakin yrittää ajatella positiivisesti koska vaikka ajattelis pessimistisesti ja ns. varautuis pahimpaan niin kyllä se silti sattuu ihan yhtä paljon jos meneekin kesken... viimeks plussattuani pelkäsin pahinta ja joka vessareissulla pelkäsin vuotoo mut silti varhaisultran diagnoosi kkm:stä oli hirvee shokki... haluan seuraavaks ees hetken nauttia siitä et oon raskaana ja toivoo parasta... se on sit eri asia miten se onnistuu...

 

Ymmärrän kyllä hyvin tuon et luotto onnistumiseen on tiukassa... täällä vähän samoja fiiliksiä... mutta jos vielä plussan saan niin oon päättäny ainakin yrittää ajatella positiivisesti koska vaikka ajattelis pessimistisesti ja ns. varautuis pahimpaan niin kyllä se silti sattuu ihan yhtä paljon jos meneekin kesken... viimeks plussattuani pelkäsin pahinta ja joka vessareissulla pelkäsin vuotoo mut silti varhaisultran diagnoosi kkm:stä oli hirvee shokki... haluan seuraavaks ees hetken nauttia siitä et oon raskaana ja toivoo parasta... se on sit eri asia miten se onnistuu...

Hyvä asenne itse päätin nyt samoin että nautitaan joka hetkestä
Kyllä joka kerta vessassa käydessä katon että tuleeko verta

 

Vuoto alkaa olla vain rusehtavaa tuhruvuotoa. Aamulla tein r-testin, siinä näkyy enää todella haalea viiva. Lääkäri suositteli odottamaan yhdet kuukautiset ennen kuin uutta yritetään, koska silloin raskauden kesto on helpommin laskettavissa. Muuta syytä ei ole. Ollaan silti aateltu heti tyhjennysvuodon loputtua yrittää

Hyvää uutta vuotta kaikille! Olisipa se hyvä vauvavuosi!

 

@Vaniljapulla toivottavasti vuoto lakkaa pian kokonaan ja saat sen negan testiin, niin pääsette taas yrittämään Ja toivotaan todellakin että tää vuosi olis hyvä vauvavuosi meille kaikille

Täällä flunssa ja ajoittaisia vihlasuja alavatsalla sekä kaamee itkuherkkyys, saatan purskahtaa yhtäkkiä itkeen jos näen jotain liikuttavaa. Tietty tässä nyt sit googlaillu et kaikki vois olla raskausoireita, mutta yritän nyt laittaa jäitä hattuun etten sitten pety jos nega pamahtaa testiin lähipäivinä. Vaikka oispa se kyllä ihanaa jos ens uutena vuotena ois jo pikku vauveli mukana menossa Toivotaan sitä meille kaikille

Hyvää uutta vuotta täältäkin kaikille teille!

 

Mäkin täällä jännäilen tätä kiertoa. Dpo 10, eilen predictorissa (herkkä), oli haamu. Loput testit mitä mulla on nii ei oo niin herkkiä. Huomenna testaan taas.

 

Mäkin täällä jännäilen tätä kiertoa. Dpo 10, eilen predictorissa (herkkä), oli haamu. Loput testit mitä mulla on nii ei oo niin herkkiä. Huomenna testaan taas.

Oi miten jännää! Mä niin pidän peukkuja et plussa vahvistuu ja saisit sitten pienen syliin asti

Mulla vielä 2 päivää kiduttavaa odotusta, pe aamuna sitten testaan ekan kerran kun pitäs olla noin dpo 11...

 

Jaahas, puhuinkin ihan höpöjä aamulla. Vuoto tänään jälleen lisääntynyt, tullut kirkasta verta suht runsaasti, äh! Vaikuttais niinkuin menkoilta, mutta eikai ne ne vielä voi olla.. inhottavaa, loppuis jo :/

 

Mulla loppui km vuoto melkein viikko sitten ja kroppa kehittelee ovulaatiota, tosin en oo nyt varma oliko jo viime viikolla, vai onko vasta tuloillaan kipuja vasemmalla ja limaa oli jo, mut nyt on taas, mutta oikealla. Tosin me pidetään taukoa vauvapuuhista, jatketaan kyllä harjoittelua, mutta ei yritetä, niin ei sinänsä merkitystä koska ovulaatio on. Tuli kyllä niin syvissä pohkamudissa käytyä tuon keskenmeno kokemuksen kanssa, että tarvitsee hengähdystaukoa. Jos plussa tulis ja taas keskenmeno, nii en jaksais enää. Tosin se olis sitten se kolmas perättäinen keskenmeno, et varmaan pääsis tutkimuksiin. Keskityn nyt kehon hyvinvointiin ja vitamiineihin ja rauta-arvoihin

 

Hei, en tiedä olenko oikeassa paikassa, mutta palstan salalukija ilmoittautuu vertaistuen toivossa.

Tilanne on sellainen, että kolmen yrityskierron jälkeen tein elämäni ensimmäisen positiivisen raskaustestin 24.12.2019 ja ilahduin tästä "joululahjasta" hirveästi ja ryhdyin ottamaan selvää mitä kaikkea pitää tehdä, koska ummikkona en tiedä mistään mitään. Eilen uuden vuoden aattona tilanne sitten muuttui, kun rusehtava vuoto alkoi. Ensipaniikin jälkeen ajattelin toiveikkaasti vuodon johtuvan kovasta ummetuksesta ja ponnistamisesta (luin netistä, että äkistely voi aiheuttaa verenvuotoa), mutta sitten iltaa kohti vasemmalla puolella alavatsaa alkoi tuntua kuukautiskipujakin kovempaa kipua, että vieraatkin huomasivat emännällä olevan itkun kurkussa ja lähtivät kotiin. Raketit jäi katsomatta, ja soitin paniikissani päivystykseen ja kerroin oireet sillä ajatuksella, että voisi olla kohdunulkoinen raskaus, koska oireet täsmäävät, mutta koska ei ole päivystävää gyneä, vuoto oli vähäistä eikä ollut kuumetta, käskivät vain ottamaan parasetamolia ja seuraamaan kotona tilannetta. Ensimmäinen parasetamoliannos lensi kivun aiheuttaman oksun mukana pönttöön, toinen taittoi pahimman kivun, mutta ei poistanut kokonaan. Stressasin koko yön.

Tänään kivut olleet sellaiset kuin yöllä parasetamolin kanssa, eli vähän niin kuin lieviä menkkajomotuksia. Rusehtava vuoto muuttui veriseksi ja tulin siihen lopputulokseen, että on luultavasti keskenmeno. Soitin yksityiselle ja siirsin varhaisultra-ajan ensi viikon torstailta tiistaille, että selviää varmasti onko kyseessä keskenmeno vai kohdunulkoinen raskaus ja että jos on keskenmeno, että tyhjenee kans omia aikojaan. Ketuttaa vaan maksaa siitä pettymyksestä 200e + mutta en saisi mielenrauhaa, jos en lekurissa kävisi ollenkaan enkä yksinkertaisesti voi odotella viikkotolkulla aikoja julkiselta. Ei oikein autottomana ihmisenä onnistu ravata siellä työajalla muutenkaan, menisi jo pelkkiin matkoihin tunti.

Toiveikkaasti sitä haluaisi ajatella, että tämä olisi sitä "normaalia" alkuraskauden verenvuotoa, josta netissä puhutaan, mutta se eilinen jumalaton kipu vaan pelottaa sen verran, että eiköhän tässä ole uusi kohtalotoveri tulossa.

Osaatteko neuvoa, että mitä tehdä sen jo varatun neuvolan kanssa, jos/kun tulee keskenmeno? Pitääkö sinne mennä silti surkuteltavaksi, vai voiko sen perua? Ainoa vapaa aika oli työajalla enkä viitsisi ns. hukata työaikaa sinne, koska tämä käy jo muutenkin hermojen päälle ja sitten pitäisi vielä murehtia siitä miten saa tehtyä ne menetetyt tunnit sisään, ettei jää miinukselle.

Toisekseen, ne, joilla keskenmeno on todettu ultrassa, onko kyseessä ollut varhaisultra vai tavallinen? Jos on veristä vuotoa, voiko sen varhaisultran tehdä? Ei osannut asiakaspalvelija sanoa. Minulla on 20min aika varattu, niin vähän epäilyttää ehtiikö siinä ajassa edes housuja riisuja saatikka jatko-ohjeita saada.

Vähän lannistunut fiilis on, kun vuosia halunnut lapsia ja vasta syyskuussa sain miehen houkuteltua (lue: painostettua) lopettamaan ehkäisyn. Ollaan 30v ja mies 31v, joten ei mitään nuoria, ja nyt sitten kävi näin. Eniten pelottaa, että mies, joka ei ole ihan täysillä ollut yrityksessä mukana ja välillä panikoinut ja pihdannut sen takia, tokaiseekin, että "kun ei nyt onnistunut, niin antaa olla". On ollut hyvin vähäpuheinen asiasta, eikä ymmärrä miksi kaipaan haleja koko ajan. Pelottaa, että mies on salaa tyytyväinen, ettei vielä tarvitsekaan aikuistua, vaikka raskausuutiseen reagoikin pääosin positiivisesti alkujärkytyksen jälkeen.

Melkein tässä toivoo, ettei sitä positiivista tulosta olisi ikinä tullutkaan, tai jos olisi, niin johonkin muuhun aikaan kuin nyt. Draaman tasot on tässä vähän liikaa kaltaiselleni draamakuningattarellekin

 

Minulla alkuraskauden keskenmenoon liittyi myös hyvin kovaa kipua, mistä tiesinkin heti että game over. Toki myös raskaustestin viiva alkoi haalenemaan - tai siis ei enää voimistunut. Vuotoa tuli runsaasti, muttei kuitenkaan tulvien. Peruin neuvola-ajan, en nähnyt syytä käyntiin.

Jaksamista sinne

 

Itse tein testit ClearBluella parin puhtaan negatiivisen PregCheckin jälkeen, joten en tiedä noista, että millaisia viivoja olisi ollut tai pitäisi olla. Viikkoja olisi kuukautisista laskettuna nyt 8+0, mutta koska minulla on pitkä ja epäsäännöllinen kierto (35-42 tähän mennessä lasketuista), niin luultavasti ei ole noin pitkällä. Clearblue näytti 27.12.2019 hedelmöityksestä 2-3 vkoa, siksi se terveydenhoitajakin suositti alkuraskauden ultraa, että selviäisi todelliset viikot ja onko sikiö siellä missä pitääkin. No, kohtahan se luultavasti löytyy vessapaperista...

Disco Volante, jatkuivatko kovat kivut koko ajan vai alkoiko keskenmeno kovilla kivuilla ja lieveni myöhemmin? Tänään ei ole enää ollut sellaista isoa kipua, lähinnä samanlaista jomotusta kuin koko raskausajan, mutta eiköhän ne supistukset kohta ala tai sitten ovat jo menossa, mutta en tunnista oireita. Vuotokaan ei ole (vielä) runsasta. Tähän mennessä en ole tarvinnut siteitä, mutta varmaan kohta tarvitsee. Varauduin valmiiksi ja kävin ostamassa siteitä, koska tamponeja ei ilmeisesti saa käyttää?

Luulisi, että kun on 7 tuntia lukenut kaikkia mahdollisia raskausajan verenvuotoon, keskenmenoihin, tuulimuniin ja kohdunulkoisiin raskauksiin liittyviä juttuja, olisi vähän paremmin kärryillä asioista, mutta olen ihan ulapalla.

Jäi mietityttämään se varhaisultra, että miten sekin vuotojen kanssa onnistuu, että pitäisikö sekin perua, jos vuoto vain jatkuu ja voimistuu. Jollakinhan tietysti olisi hyvä varmistaa, että verenvuoto myös johtuu keskenmenosta enkä repinyt mitään ummetusähkiessäni rikki sen lisäksi. Vajaa viikko on aikaa asiaa miettiä ja ehtiihän tässä sinne neuvolaankin soittaa ja ajan perumisen yhteydessä ehkä kysyä neuvoakin. Palveluajat vaan työssä käyvälle ihmiselle surkeat eikä työpaikalla ole tiloja tällaisten yksityisasioiden hoitamiseen. Ei onneksi ole kiellettyä kuitenkaan.

Alusta asti on ollut epäuskoinen fiilis, kun raskausoireet on olleet niin vähäiset. Eilen aamulla vasta mietin, että pitäiskö tehdä kolmas testi varmuuden vuoksi (viivatesti, että näkee viivan vahvuuden), ja eikös sitten pelot käyneet toteen iltapäivällä. Vissiin keskenmenon pitäisi vähentää oireita entisestään, mutta mitenkäs tunnistat kun ovat entuudestaankin olleet vähäiset.

Rinnat on vähän arat ja isommat kuin normaalisti, mutta ei puoliksikaan niin kipeät tai pinkeät kuin ennen kuukautisia, mahaa välillä turvottaa, mutta voi johtua lihomisestakin, ja iltaisin on paleltanut (lämmöt ihan vähän koholla), mutta that's it. Tunnistin ehkä kahdesti sen kuuluisan nippailun, josta en ennen ymmärtänyt mitä se oli, ja kahtena iltana nukuttanut sen verran hyvin, etten huonounisenakaan ole herännyt kun mies on tullut myöhemmin nukkumaan. Pistää miettimään olisikohan mennyt kesken jo viime viikolla pian plussan jälkeen, mutta nyt vasta vuotaa?

Joka tapauksessa kurja ajoitus, etenkin kun veli ehti jo arvata raskauden, kun en illanvietossa juonut alkoholia, ja nyt sitten eilen varmaan osasi hädästäni päätellä, että nyt ei käynyt hyvin.

Anteeksi pitkä avautuminen. Miehelle avautuminen on vähän kuin puhuisi seinälle, kun on vielä enemmän pihalla asioista kuin minä eikä koe tätä niin voimakkaasti kuin minä, niin pakko vuodattaa tunteita edes jonnekin. Itse ainakin koin sen niin, että muiden avautumisista täällä on ollut minulle hyötyä. Osaa ehkä vähän paremmin varautua tulevaan, ja tietää, että on vertaistukea jatkossa. Omassa kaveripiirissä ei ole muita samassa tilanteessa ja ehkä hyvä niin. En kestäisi tuttujen raskausuutisia just nyt.

 

Hei, en tiedä olenko oikeassa paikassa, mutta palstan salalukija ilmoittautuu vertaistuen toivossa.

Tilanne on sellainen, että kolmen yrityskierron jälkeen tein elämäni ensimmäisen positiivisen raskaustestin 24.12.2019 ja ilahduin tästä "joululahjasta" hirveästi ja ryhdyin ottamaan selvää mitä kaikkea pitää tehdä, koska ummikkona en tiedä mistään mitään. Eilen uuden vuoden aattona tilanne sitten muuttui, kun rusehtava vuoto alkoi. Ensipaniikin jälkeen ajattelin toiveikkaasti vuodon johtuvan kovasta ummetuksesta ja ponnistamisesta (luin netistä, että äkistely voi aiheuttaa verenvuotoa), mutta sitten iltaa kohti vasemmalla puolella alavatsaa alkoi tuntua kuukautiskipujakin kovempaa kipua, että vieraatkin huomasivat emännällä olevan itkun kurkussa ja lähtivät kotiin. Raketit jäi katsomatta, ja soitin paniikissani päivystykseen ja kerroin oireet sillä ajatuksella, että voisi olla kohdunulkoinen raskaus, koska oireet täsmäävät, mutta koska ei ole päivystävää gyneä, vuoto oli vähäistä eikä ollut kuumetta, käskivät vain ottamaan parasetamolia ja seuraamaan kotona tilannetta. Ensimmäinen parasetamoliannos lensi kivun aiheuttaman oksun mukana pönttöön, toinen taittoi pahimman kivun, mutta ei poistanut kokonaan. Stressasin koko yön.

Tänään kivut olleet sellaiset kuin yöllä parasetamolin kanssa, eli vähän niin kuin lieviä menkkajomotuksia. Rusehtava vuoto muuttui veriseksi ja tulin siihen lopputulokseen, että on luultavasti keskenmeno. Soitin yksityiselle ja siirsin varhaisultra-ajan ensi viikon torstailta tiistaille, että selviää varmasti onko kyseessä keskenmeno vai kohdunulkoinen raskaus ja että jos on keskenmeno, että tyhjenee kans omia aikojaan. Ketuttaa vaan maksaa siitä pettymyksestä 200e + mutta en saisi mielenrauhaa, jos en lekurissa kävisi ollenkaan enkä yksinkertaisesti voi odotella viikkotolkulla aikoja julkiselta. Ei oikein autottomana ihmisenä onnistu ravata siellä työajalla muutenkaan, menisi jo pelkkiin matkoihin tunti.

Toiveikkaasti sitä haluaisi ajatella, että tämä olisi sitä "normaalia" alkuraskauden verenvuotoa, josta netissä puhutaan, mutta se eilinen jumalaton kipu vaan pelottaa sen verran, että eiköhän tässä ole uusi kohtalotoveri tulossa.

Osaatteko neuvoa, että mitä tehdä sen jo varatun neuvolan kanssa, jos/kun tulee keskenmeno? Pitääkö sinne mennä silti surkuteltavaksi, vai voiko sen perua? Ainoa vapaa aika oli työajalla enkä viitsisi ns. hukata työaikaa sinne, koska tämä käy jo muutenkin hermojen päälle ja sitten pitäisi vielä murehtia siitä miten saa tehtyä ne menetetyt tunnit sisään, ettei jää miinukselle.

Toisekseen, ne, joilla keskenmeno on todettu ultrassa, onko kyseessä ollut varhaisultra vai tavallinen? Jos on veristä vuotoa, voiko sen varhaisultran tehdä? Ei osannut asiakaspalvelija sanoa. Minulla on 20min aika varattu, niin vähän epäilyttää ehtiikö siinä ajassa edes housuja riisuja saatikka jatko-ohjeita saada.

Vähän lannistunut fiilis on, kun vuosia halunnut lapsia ja vasta syyskuussa sain miehen houkuteltua (lue: painostettua) lopettamaan ehkäisyn. Ollaan 30v ja mies 31v, joten ei mitään nuoria, ja nyt sitten kävi näin. Eniten pelottaa, että mies, joka ei ole ihan täysillä ollut yrityksessä mukana ja välillä panikoinut ja pihdannut sen takia, tokaiseekin, että "kun ei nyt onnistunut, niin antaa olla". On ollut hyvin vähäpuheinen asiasta, eikä ymmärrä miksi kaipaan haleja koko ajan. Pelottaa, että mies on salaa tyytyväinen, ettei vielä tarvitsekaan aikuistua, vaikka raskausuutiseen reagoikin pääosin positiivisesti alkujärkytyksen jälkeen.

Melkein tässä toivoo, ettei sitä positiivista tulosta olisi ikinä tullutkaan, tai jos olisi, niin johonkin muuhun aikaan kuin nyt. Draaman tasot on tässä vähän liikaa kaltaiselleni draamakuningattarellekin

Voi, oon niin pahoillani pahalta kuulostaa kieltämättä mutta pidän kovasti peukkuja että ei silti ois keskenmeno sulla vaan jotain muuta <3 voimia sinne tilanteeseen. <3

Mä ite peruin neuvolan keskeytynyt keskenmeno diagnoosin jälkeen, joten turha sinne on tosiaan mennä jos ei halua esim puhua tilanteesta tai keskenmenosta. Mä tosin ehdin ekassa neuvolassa käydä ennen ultraa, mut peruin seuraavat käynnit... ja kyllä ne pystyy tutkiin sut vaikka oiskin vuotoa. Sitä ei siis tarvii stressata. Kovasti tsemppiä sinne ja toivotaan parasta <3

 

Hei, en tiedä olenko oikeassa paikassa, mutta palstan salalukija ilmoittautuu vertaistuen toivossa.

Tilanne on sellainen, että kolmen yrityskierron jälkeen tein elämäni ensimmäisen positiivisen raskaustestin 24.12.2019 ja ilahduin tästä "joululahjasta" hirveästi ja ryhdyin ottamaan selvää mitä kaikkea pitää tehdä, koska ummikkona en tiedä mistään mitään. Eilen uuden vuoden aattona tilanne sitten muuttui, kun rusehtava vuoto alkoi. Ensipaniikin jälkeen ajattelin toiveikkaasti vuodon johtuvan kovasta ummetuksesta ja ponnistamisesta (luin netistä, että äkistely voi aiheuttaa verenvuotoa), mutta sitten iltaa kohti vasemmalla puolella alavatsaa alkoi tuntua kuukautiskipujakin kovempaa kipua, että vieraatkin huomasivat emännällä olevan itkun kurkussa ja lähtivät kotiin. Raketit jäi katsomatta, ja soitin paniikissani päivystykseen ja kerroin oireet sillä ajatuksella, että voisi olla kohdunulkoinen raskaus, koska oireet täsmäävät, mutta koska ei ole päivystävää gyneä, vuoto oli vähäistä eikä ollut kuumetta, käskivät vain ottamaan parasetamolia ja seuraamaan kotona tilannetta. Ensimmäinen parasetamoliannos lensi kivun aiheuttaman oksun mukana pönttöön, toinen taittoi pahimman kivun, mutta ei poistanut kokonaan. Stressasin koko yön.

Tänään kivut olleet sellaiset kuin yöllä parasetamolin kanssa, eli vähän niin kuin lieviä menkkajomotuksia. Rusehtava vuoto muuttui veriseksi ja tulin siihen lopputulokseen, että on luultavasti keskenmeno. Soitin yksityiselle ja siirsin varhaisultra-ajan ensi viikon torstailta tiistaille, että selviää varmasti onko kyseessä keskenmeno vai kohdunulkoinen raskaus ja että jos on keskenmeno, että tyhjenee kans omia aikojaan. Ketuttaa vaan maksaa siitä pettymyksestä 200e + mutta en saisi mielenrauhaa, jos en lekurissa kävisi ollenkaan enkä yksinkertaisesti voi odotella viikkotolkulla aikoja julkiselta. Ei oikein autottomana ihmisenä onnistu ravata siellä työajalla muutenkaan, menisi jo pelkkiin matkoihin tunti.

Toiveikkaasti sitä haluaisi ajatella, että tämä olisi sitä "normaalia" alkuraskauden verenvuotoa, josta netissä puhutaan, mutta se eilinen jumalaton kipu vaan pelottaa sen verran, että eiköhän tässä ole uusi kohtalotoveri tulossa.

Osaatteko neuvoa, että mitä tehdä sen jo varatun neuvolan kanssa, jos/kun tulee keskenmeno? Pitääkö sinne mennä silti surkuteltavaksi, vai voiko sen perua? Ainoa vapaa aika oli työajalla enkä viitsisi ns. hukata työaikaa sinne, koska tämä käy jo muutenkin hermojen päälle ja sitten pitäisi vielä murehtia siitä miten saa tehtyä ne menetetyt tunnit sisään, ettei jää miinukselle.

Toisekseen, ne, joilla keskenmeno on todettu ultrassa, onko kyseessä ollut varhaisultra vai tavallinen? Jos on veristä vuotoa, voiko sen varhaisultran tehdä? Ei osannut asiakaspalvelija sanoa. Minulla on 20min aika varattu, niin vähän epäilyttää ehtiikö siinä ajassa edes housuja riisuja saatikka jatko-ohjeita saada.

Vähän lannistunut fiilis on, kun vuosia halunnut lapsia ja vasta syyskuussa sain miehen houkuteltua (lue: painostettua) lopettamaan ehkäisyn. Ollaan 30v ja mies 31v, joten ei mitään nuoria, ja nyt sitten kävi näin. Eniten pelottaa, että mies, joka ei ole ihan täysillä ollut yrityksessä mukana ja välillä panikoinut ja pihdannut sen takia, tokaiseekin, että "kun ei nyt onnistunut, niin antaa olla". On ollut hyvin vähäpuheinen asiasta, eikä ymmärrä miksi kaipaan haleja koko ajan. Pelottaa, että mies on salaa tyytyväinen, ettei vielä tarvitsekaan aikuistua, vaikka raskausuutiseen reagoikin pääosin positiivisesti alkujärkytyksen jälkeen.

Melkein tässä toivoo, ettei sitä positiivista tulosta olisi ikinä tullutkaan, tai jos olisi, niin johonkin muuhun aikaan kuin nyt. Draaman tasot on tässä vähän liikaa kaltaiselleni draamakuningattarellekin

Voi ei, onpa ikävä kuulla.

Mä varasin yksityiselle varhaisultraan ajan kun alkoi alkuraskaudesta vuoto. Halusin saada nopeasti vastauksen epävarmuuteen. Niinhän siellä sitten selvisi, että km käynnissä. Itsellä oli vuoto käynnissä, kun menin lääkäriin ja ultra saatiin tehtyä normaalisti. Vuoto ei siis ollut mikään este.

20 min ajassa ei tehty muuta kuin ultrattu ja todettiin tilanne, mutta sain yksityiseltä puolelta lähetteen julkiselle puolelle, jossa oli seuraava aika. Siellä ultrattiin jälleen + sain jälkiohjeet + ajat. Itsellä keskenmeno keskeytyi, joten lopulta tarvittiin lääkkeet avuksi tyhjennykseen.

Suosittelen hakeutumaan lääkäriin mahd.pian, niin vältyt enemmältä epätietoisuudelta. Ja mitä neuvolaan tulee, niin jos kyseessä on keskenmeno, niin sinne ei täällä ainakaan ole tarvetta mennä. Omissa jälkihoito-ohjeissa jopa muistutettiin neuvola-ajan perumisesta.

Tsemppiä suuresti!

 

Liitynpä minäkin tänne.

3 km viime vuonna, joista 2 spontaania ja tämä kolmas ja raskain keskeytynyt km viikolla 11 Vielä noista ekasta kahdesta ei päästy pitkäksi ajaksi iloitsemaan kun menivät alussa rv 5 kesken, toipuminen näistä oli myös nopeampaa. Alkuun ajattelin että johtuu pillereistä mitkä lopetin että kroppa vain on vielä sekaisin.

Edellisin raskaus alkoi positiivisella testillä 15.10, varovaisesti oltiin onnellisia, kuitenkin takaraivossa jyskytti ajatus että meneeköhän tämäkin kesken Raskaus oli todellakin toivottu, minulla on kaksi poikaa, miehelleni lapsi olisi ensimmäinen. Alkuraskaudessa oli tiputteluvuotoa ja joka vessareissulla piti tarkistaa paperi. Ei kuitenkaan mitään hälyyttävää vuotoa kun jäi paperiin vain pyyhkiessä tuhrua, neuvolaan asiasta soittelin ja rauhoittelivat että voi hyvinkin kuulua asiaan. Edellisistä keskenmenoista johtuen päätettiin kuitenkin varata varhaisultra, meidän iloksemme kaikki oli hyvin ja pienen pieni sydän sykki, itkuhan siinä tuli. Huolta helpotti rajutkin raskausoireet jotka tuntui vain jatkuvan. Kunnes viikolla 10 tulikin paperiin jo verta, huolestuneena taas soittelin neuvolaan ja varattiin aika neuvolalääkärille. Lääkäri katsoi ultralla sekä yritti kuunnella sydänääniä, ei oikein löytynyt mitään mutta ehdotti lähetettä sairaalaan koska siellä paremmat laitteet. Ei kuitenkaan jääty odottelemaan vaan siltä istumalta lähdettiin yksityiselle jossa olikin juuri vapaa aika. Siellä tämä musertama tieto vahvistui, kehitys oli loppunut viikolle 7, eikä sykettä enään ollut, heti varhaisultran jälkeen siis, todettiin keskeytynyt keskenmeno Tämän shokin jälkeen meni 2 viikkoa kunnes 2x lääkkellinen tyhjennys jotakuinkin onnistui, näistä vielä ensiapuun ja lopuksi jouduin vielä imutyhjennykseen. Silloin olin jo rv 12. Kaiken kaikkiaan uuvuttava kokemus niin henkisesti kuin fyysisesti.
Alkuun ajattelin että tämä olisi tässä ja meille ei luoja suo yhteistä lasta, mutta kummasti se ajatus on taas hiipinyt että aina on toivoa, joten täällä ollaan Lääkäri ei nähnyt estettä uudelle yritykselle eikä taukoa tarvitse pitää..postista odottelen ovistikkuja parhaillaan että päästäis jo hommiin

 

Kiitos vastauksista, niistä on paljon apua tällaiselle ummikolle <3

Tuo 07.01.2020 tiistain varhaisultran aika oli ensimmäinen, jonka tällä aikataululla sai. Ei ollut aikoja julkisella eikä yksityiselläkään enää tälle viikolle, joten ei auta kuin odotella. Onneksi oireet ei enää/vielä ole sietämättömät ja toivotaan, etteivät sellaisiksi muutukaan, ettei tarvitse päivystykseen lähteä. Täälläpäin terveyskeskusta kutsutaan syystä arvauskeskukseksi...

Alinna86, jaksamisia sinne <3 Ihana, että ihmiset eivät lannistu, vaikka vastoinkäymisiä tulee. Antaa toivoa, että vaikka tämä raskaus olisi tässä, niin ehkä sitä joku päivä pääsisi pitelemään omaa pikkuista sylissä. Meille olisi ensimmäinen lapsi, ja 30-vuotiaana esikoista toivovana ahdistus ja pelko lapsettomaksi jäämisestä on vaivannut jo pitkään. Monet itkupotkuraivarit ja ahdistusitkut ehdin itkeä ennen kuin mies viimein suostui siihen, että kun kumit loppuvat, ei uusia osteta ajatuksella, että vauva tulee kun on tullakseen. Ei kuitenkaan samalla lailla sitä toivo kuin minä, eikä ole perehtynyt asiaan.

Vähän kolkuttaa takaraivossa paha aavistus siitä, että mies voisi olla tästä käänteestä jopa tyytyväinen, koska saa vielä vähän pidempään jatkaa nykyisellä tolalla, mutta ei vain todennäköisesti vaan osaa reagoida asiaan kun ei ehtinyt siihen raskausuutiseenkaan viikossa kunnolla tottua.

 

Itse tein testit ClearBluella parin puhtaan negatiivisen PregCheckin jälkeen, joten en tiedä noista, että millaisia viivoja olisi ollut tai pitäisi olla. Viikkoja olisi kuukautisista laskettuna nyt 8+0, mutta koska minulla on pitkä ja epäsäännöllinen kierto (35-42 tähän mennessä lasketuista), niin luultavasti ei ole noin pitkällä. Clearblue näytti 27.12.2019 hedelmöityksestä 2-3 vkoa, siksi se terveydenhoitajakin suositti alkuraskauden ultraa, että selviäisi todelliset viikot ja onko sikiö siellä missä pitääkin. No, kohtahan se luultavasti löytyy vessapaperista...

Disco Volante, jatkuivatko kovat kivut koko ajan vai alkoiko keskenmeno kovilla kivuilla ja lieveni myöhemmin? Tänään ei ole enää ollut sellaista isoa kipua, lähinnä samanlaista jomotusta kuin koko raskausajan, mutta eiköhän ne supistukset kohta ala tai sitten ovat jo menossa, mutta en tunnista oireita. Vuotokaan ei ole (vielä) runsasta. Tähän mennessä en ole tarvinnut siteitä, mutta varmaan kohta tarvitsee. Varauduin valmiiksi ja kävin ostamassa siteitä, koska tamponeja ei ilmeisesti saa käyttää?

Luulisi, että kun on 7 tuntia lukenut kaikkia mahdollisia raskausajan verenvuotoon, keskenmenoihin, tuulimuniin ja kohdunulkoisiin raskauksiin liittyviä juttuja, olisi vähän paremmin kärryillä asioista, mutta olen ihan ulapalla.

Jäi mietityttämään se varhaisultra, että miten sekin vuotojen kanssa onnistuu, että pitäisikö sekin perua, jos vuoto vain jatkuu ja voimistuu. Jollakinhan tietysti olisi hyvä varmistaa, että verenvuoto myös johtuu keskenmenosta enkä repinyt mitään ummetusähkiessäni rikki sen lisäksi. Vajaa viikko on aikaa asiaa miettiä ja ehtiihän tässä sinne neuvolaankin soittaa ja ajan perumisen yhteydessä ehkä kysyä neuvoakin. Palveluajat vaan työssä käyvälle ihmiselle surkeat eikä työpaikalla ole tiloja tällaisten yksityisasioiden hoitamiseen. Ei onneksi ole kiellettyä kuitenkaan.

Alusta asti on ollut epäuskoinen fiilis, kun raskausoireet on olleet niin vähäiset. Eilen aamulla vasta mietin, että pitäiskö tehdä kolmas testi varmuuden vuoksi (viivatesti, että näkee viivan vahvuuden), ja eikös sitten pelot käyneet toteen iltapäivällä. Vissiin keskenmenon pitäisi vähentää oireita entisestään, mutta mitenkäs tunnistat kun ovat entuudestaankin olleet vähäiset.

Rinnat on vähän arat ja isommat kuin normaalisti, mutta ei puoliksikaan niin kipeät tai pinkeät kuin ennen kuukautisia, mahaa välillä turvottaa, mutta voi johtua lihomisestakin, ja iltaisin on paleltanut (lämmöt ihan vähän koholla), mutta that's it. Tunnistin ehkä kahdesti sen kuuluisan nippailun, josta en ennen ymmärtänyt mitä se oli, ja kahtena iltana nukuttanut sen verran hyvin, etten huonounisenakaan ole herännyt kun mies on tullut myöhemmin nukkumaan. Pistää miettimään olisikohan mennyt kesken jo viime viikolla pian plussan jälkeen, mutta nyt vasta vuotaa?

Joka tapauksessa kurja ajoitus, etenkin kun veli ehti jo arvata raskauden, kun en illanvietossa juonut alkoholia, ja nyt sitten eilen varmaan osasi hädästäni päätellä, että nyt ei käynyt hyvin.

Anteeksi pitkä avautuminen. Miehelle avautuminen on vähän kuin puhuisi seinälle, kun on vielä enemmän pihalla asioista kuin minä eikä koe tätä niin voimakkaasti kuin minä, niin pakko vuodattaa tunteita edes jonnekin. Itse ainakin koin sen niin, että muiden avautumisista täällä on ollut minulle hyötyä. Osaa ehkä vähän paremmin varautua tulevaan, ja tietää, että on vertaistukea jatkossa. Omassa kaveripiirissä ei ole muita samassa tilanteessa ja ehkä hyvä niin. En kestäisi tuttujen raskausuutisia just nyt.

Olen niin pahoillani puolestasi

Ikävintä on epätietoisuus, ja kun noita keskenmenoja ei voi ennustaakaan, vähät oireetkin voi olla toisilla ihan normaalia sekä myös tiputteluvuodot. Itse kuitenkin menisin pikimmiten ultraan tsekkaamaan tilanteen, eikä tosiaan estettä vaikka vuotaiskin. Meillä piti olla neuvola juuri 31.12 sen peruin mutta kuulin että sinne voi myös mennä vain halutessaan juttelemaan jos siltä tuntuu.

Tsemppiä!

 

Disco Volante, jatkuivatko kovat kivut koko ajan vai alkoiko keskenmeno kovilla kivuilla ja lieveni myöhemmin?

Ensin alkoi pieni, kirkas vuoto, siitä parin tunnin päästä vuosi jo runsaasti. Kipu alkoi samaan aikaan runsaan vuodon kanssa, viiltelevää ja polttelevaa kipua. Ei vertautunut jomotukseen ym. menkkamaiseen kipuun. Runsas vuoto kesti kaksi päivää, siitä vielä kaksi päivää vuosi jonkin verran.

 

Kiitos vastauksista, niistä on paljon apua tällaiselle ummikolle <3

Tuo 07.01.2020 tiistain varhaisultran aika oli ensimmäinen, jonka tällä aikataululla sai. Ei ollut aikoja julkisella eikä yksityiselläkään enää tälle viikolle, joten ei auta kuin odotella. Onneksi oireet ei enää/vielä ole sietämättömät ja toivotaan, etteivät sellaisiksi muutukaan, ettei tarvitse päivystykseen lähteä. Täälläpäin terveyskeskusta kutsutaan syystä arvauskeskukseksi...

Alinna86, jaksamisia sinne <3 Ihana, että ihmiset eivät lannistu, vaikka vastoinkäymisiä tulee. Antaa toivoa, että vaikka tämä raskaus olisi tässä, niin ehkä sitä joku päivä pääsisi pitelemään omaa pikkuista sylissä. Meille olisi ensimmäinen lapsi, ja 30-vuotiaana esikoista toivovana ahdistus ja pelko lapsettomaksi jäämisestä on vaivannut jo pitkään. Monet itkupotkuraivarit ja ahdistusitkut ehdin itkeä ennen kuin mies viimein suostui siihen, että kun kumit loppuvat, ei uusia osteta ajatuksella, että vauva tulee kun on tullakseen. Ei kuitenkaan samalla lailla sitä toivo kuin minä, eikä ole perehtynyt asiaan.

Vähän kolkuttaa takaraivossa paha aavistus siitä, että mies voisi olla tästä käänteestä jopa tyytyväinen, koska saa vielä vähän pidempään jatkaa nykyisellä tolalla, mutta ei vain todennäköisesti vaan osaa reagoida asiaan kun ei ehtinyt siihen raskausuutiseenkaan viikossa kunnolla tottua.

Pidetään peukkuja, aina on toivoa <3
Meillä mies oli kahdesta ekasta keskenmenosta vähän niinkuin et sellaista sattuu, itse kyllä itkin ja olin surullinen.. kun eihän ne tosiaan koe sitä omassa kuopassaan ja varmaan on vähän vaikea ymmärtää. Onneksi on tälläisiä ryhmiä Tästä kolmannesta sitten itkettiin kyllä molemmat ja oltiin aivan rikki, ehkä erona oli se että mies oli konkreettisesti nähnyt pienen jo ultrassa. Ja sydämensykkeetkin.

 

Pidetään peukkuja, aina on toivoa <3
Meillä mies oli kahdesta ekasta keskenmenosta vähän niinkuin et sellaista sattuu, itse kyllä itkin ja olin surullinen.. kun eihän ne tosiaan koe sitä omassa kuopassaan ja varmaan on vähän vaikea ymmärtää. Onneksi on tälläisiä ryhmiä Tästä kolmannesta sitten itkettiin kyllä molemmat ja oltiin aivan rikki, ehkä erona oli se että mies oli konkreettisesti nähnyt pienen jo ultrassa. Ja sydämensykkeetkin.

Tämä oli siis mun kirjoittama, unohdin näköjään kirjautua sisään

 

Hei minulla tuli keskenmeno joulukuun alussa.kaavintaan jouduin noin 3viikkoa sitten.nyt piti jälkitarkastuksena tehdä r testi kotona.testi positiivinen.mulla oli menkkakalenterin mukaan reilu viikko sitten ovis.eli näyttääkö testi vanhaa raskautta vai voisiko olla uusi raskaus.ovis päivänä touhuttiin.

 

Hei minulla tuli keskenmeno joulukuun alussa.kaavintaan jouduin noin 3viikkoa sitten.nyt piti jälkitarkastuksena tehdä r testi kotona.testi positiivinen.mulla oli menkkakalenterin mukaan reilu viikko sitten ovis.eli näyttääkö testi vanhaa raskautta vai voisiko olla uusi raskaus.ovis päivänä touhuttiin.

Mahdollisuus on toki molempiin vaihtoehtoihin. Mulla raskaustesti oli km:n jälkeen plussa vielä 5 viikkoa sen jälkeen.