keskenmeno

tänään sain kuulla ultrassa että raskauteni on menny kesken,olisi tullu kaksoset. järkytys on suuri, suru kaksinkertainen. minulla on onneksi kaksi ihanaa lasta jotka eivät anna minun jäädä sänkyyn makaamaan.
tänään oli ensimmäinen neuvola ja arvasin että kaikki ei ole kunnossa,kun aikaisemmin on sydänäänet kuuluneet viikolla 8 ja nyt viikkoja enemmän ja mitään ei kuulunut. ultra vahvisti sen vaikka loppuun asti toivoin muuta. toinen oli kuollut jo aikaisin toinen vähän myöhemmin.
mitään kipuja vuotoja tms ei ole ollut ja minä ääliö olen ollut olevina vaan raskaana vaikka vauvat on ollu kuolleena mahassa. joudun odottomaan viikonlopun yli että pääsen edes tyhjennykseen,eivät tee viikonloppua vasten.
tämä tuntuu niin väärältä ja epäoikeuden mukaiselta. mutta meitä on paljon,nyt sen huomasin,netti on meitä pullollaan.
tietääkö joku mitä niille sikiöille tehdään,annetaanko niiden mennä vessasta alas.tyhjennys tehdään lääkkeillä.en haluaisi että ne menevät viemäriin.oltaisiin niitä molempia niin kovasti rakastaneet koko perhe.

haluiaisin vaan että kaikki olisi nopeasti ohi.silmiin koskee itkeminen.
miten tästä pääsee yli? koskeeko se tyhjennys,mitä väärää me ollaan tehty et meitä rangaistaan näin kovasti.
milloin me uskalletaan yrittää uutta raskautta? onko seuraava raskaus yhtä helvetillistä pelkoa? pää on täynnä kysymyksiä,mut ei vastauksia

 

:'( :hug:

 

Minulle on tehty kaavinnalla tyhjennys eli en osaa sanoa et mite sit lääkkeillä se tapahtuu.Ei muuta ku voimia teidän koko perheelle :hug:

 

:hug: voih!! itku tuli tästä.. tuli niin kamalat muistot mieleen :'( ..en tiedä sattuuko lääkkeellinen tyhjennys, mutta kai siinä supistuksia ym. tulee..itse en olisi kestänyt sitä ja tehtiin kaavinta, mikä sekin oli silti niin vaikeaa kestää, kun vauvaa on niin toivonut..

Itse en kysynyt mihin alkio/sikio laitettiin, mutta saat varmasti tietää jos sairaalassa asiaa kysyt..

Omasta kokemuksesta opin kuitenkin, että jos joskus vastaava tilanne tulee niin jätän aikaa paljon enemmän keskenmenon läpikäymiseen, vaikka kuinka haluaisin heti yrittää uutta raskautta. Omalla kohdalla kävi niin, että 2kk keskenmenosta olin taas raskaana ja lähes koko raskauden ajan pelkäsin ja itkin menetettyä kaikki päätyi kuitenkin hyvin ja sain maailman ihanimman kuopukseni, mutta silti jäi kaivertamaan, etten kyennyt nauttimaan lapseni odotusajasta kuin vasta ihan loppumetreillä...

Voimia tuhannesti sulle.."aika parantaa haavat", vaikka tuskin nyt yhtään se tieto oloasi helpottaakaan..mutta totta se on silti.

 

Mulla meni viime jouluna myös kaksoset viemäristä alas :'( Eipä siinä oikein mitää pystynyt tekemään kun tulivat niin vauhdilla sieltä ulos. Enkä usko että sillä viikolla 6+6 kun olivat kuolleet niin eipä niitä olisi edes huomannut niiden hyytymien seasta. Olivat kanssa yli viikon kuolleena kohdussa ja ultrassa huomattiin. Lääkkeillä sitten tyhjennettiin.
Tämä oli minun 4 km :'( Yksi lapsi onneksi ennestään ja nyt rv 14+0 meneillään ja vauva todistettavasti edelleen elossa.
Kyllä se aurinko paistaa näköjään tähänkin risukasaan välillä kaiken surun jälkeen :heart:

Voimia tyhjennykseen! :hug:

 

Ensinnäkin pahoittelut sinulle.
Minulle tehtiin lääkkeellinen tyhjennys maaliskuussa-2008. Odotin kolmatta lastani rv 12, kun menin ultraan, ja vauva olikin ollut kuolleena jo 3 vkoa=(, pettymys ja suru oli suuri.
Menin heti sairaalaan, jossa annettiin ekat tyhjennys lääkkeet (kypsyttävät), sitten piti odottaa yön yli ja mennä osastolle odottelemaan tyhjentymistä. Minä menin jo yöllä kovan vuodon vuoksi. Supistuksia tulee, mutta kipulääkettä saa niin paljon, että on kuuppa sekasin.Siellä sitä vaan odoteltiin sitten, ja kun asiat oli ulkona siteessä, Sai lähteä kotiin.
Mä ainakin sain ihan oman huoneen, ja olla ihan rauhassa. Samalla osastolla oli äitejä vauvojensa kanssa, se ei kyllä ollut kivaa.
Heti 2kk päästä aloin odottamaan uudestaan, ja nyt täällä kotona on ihana 5kk ikäinen tyttö vauva. Odotus oli kieltämättä vähän jännittävää ja pelon sekaista.
Tsemiä sulle, koita puida asiaa tärkeiden ihmisten kanssa.

 

Pahoitteluni :hug:

Kuten totesitkin, meitä on vaikka kuinka paljon. Itselläni oli tuulimunaraskaus, joka huomattiin vasta viikolla 13. Minkäkin olin ollut siihen asti todella raskaana. Oli kaikki oireetkin. Lääkkeellisessä tyhjennyksessä tulee kuukautismaiset kivut. Niihin annetaan paljon särkylääkettä ja kannattaa huolehtia siitä, että särkylääkettää ottaa tasaisin väliajoin, koska muuten tulee aika kivukas olo.

Ainakin Kätilöopistolla on käytäntö, että tietyn viikkomäärän ylittäneet sikiöt kerätään ja viedään kerran kuukaudessa tuhkattavaksi. Sitä nuoremmat taitavat mennä pönttöön, vaikka ihan kauhealta se kuulostaakin.

Surua kestää viikoista ennalta määräämättömiin aikoihin. Vain aika auttaa. Meillä oli tosi musta päivä, kun ultrassa todettiin, että kohtu on tyhjä eikä ole mitään sikiötä. Sillä hetkellä ajattelin, että tämä on kuin jostakin kauhuelokuvasta, ja haluan herätä. Eipä tullut heräämistä.

Minulla on nyt tyhjennyksestä vajaat 2 kuukautta. Ihan viime aikoihin asti on tullut pientä tuhruttuelua edelleenkin. Pari viikkoa sitten raskaushormoni oli vielä 50. Kävin viikko sitten uudelleen hormonia mittauttamassa ja tuloksen kuulen 2.7. Jos tulos on silloin nollassa (minimiarvo välillä 0-5,3) niin aloitamme uuden yrityksen.

Terveydenhoitaja sanoi muuten, että jos tämmöistä on osunut kohdalle, niin on mahdollisuus saada ultraus jo heti alussa, koska syke kuuluu jo viikolla 5. Aion pyytää sen, koska en halua olla "turhaan" raskaana. Tulin raskaaksi helmikuussa ja vielä nyt kesäkuussa olen alkukuopissa.

Voimia perheelleenne :flower: rankkaa on.

 

Kylläpä palasi muistot mieleen :'(
itsellä oli yksi km ennen esikoista ja kyllä se sattui, henkisesti varsinkin. Mulle tehtiin myös kaavinta ja joskus vielä uudestaan joudun kokemaan saman niin vaadin kyllä kaavinnan lääkkeiden sijaan. Lääkkeissä on se vaarana että usein kaikki jäänteet ei kuitenkaan tule ulos ja on vielä rehtävä lisäksi kaavinta.

Minulla oli myös osastolla vauvan saaneita ja se teki tosi pahaa. Olin silloin vielä lapseton ja pelkäsin etten koskaan saisi nyyttiä syliin. Luojan kiitos sain mit ihanimman tyttären :heart:
yritä nauttia lapsistasi mutta sure myös rauhassa. Itsellä suruaika oli tosi pitkä ja vieläkin mietin pientä enkelivauvaamme jonka olisimme niin halunneet perheeseemme, kaipaus on varmasti ikuista.

Vertaistuki auttoi minua suunnattomasti kun vuoden verran yritimme saada uutta raskautta alulle. Minä halusin ehdottomasti aloittaa yrityksen heti ja tekusin saman uudelleen! Uuden raskauden alussa pelotti kovasti mutta virstanpylväät karttui ja luotto pieneen elämään kasvoi. Minulla doppler oli aivan ehdoton väline kun itkeskelin epäluuloisena iltaisin.

Kovasti voimia toipumiseen!!!!

 

Voimia teille ja osanottoni :hug: :hug: :heart:
Itselleni tehtiin reilu viikko sitten lääkkeellinen tyhjennys, fyysisesti rankka kokemus kyllä mutta henkisesti vielä rakempaa, tiedän. Muistakaa itkeä kun itkettää ja puhukaa asiasta avoimesti vaikka edes keskenänne. Uutta voi yrittää jo kun yhdet luomu kuukautiset ovat tulleet, jos on henkisesti valmis. euvolassa voi/voitte käydä asiasta puhumassa, niin itse tein juuri tänään ja helpotti hieman. saada siellä vertaistukea tai voit halutessasi laittaa minulle yksityisviestiä. Voimia vielä!

 

Minulla viime viikon ke ultrassa rv7+4 löytyi vain 2 onkaloa, ja tilannetta jäätiin seuramaan. Nyt tämän viikon ke uudessa ultrassa rv8+4 todettiin keskenmeno, oli mennyt rv6-7kesken. Sain heti naistentautien pkl:llä suun kautta lääkkeen Mifegyn joka keskeyttää raskauden ja tänään laitoin 2 Cytotec tablettia kotona emättimeen ja sain toiset 2 varalle, jos ensimmäiset ei tehoa. Antoivat myös Panacod kipulääkettä mukaan, jota kehoitettiin ottamaan. Nyt siis vain odottelen tyhjentymistä. Tälläpäin siis hoidetaan kotona loppu. Onneksi tuo eka ultra-aika tuli vahingossa noin aikaisin, eikä vasta rv11-12. Seurantana on 2 vko:n kuluttua verinäyte raskaushormoonin pitoisuudesta ja viikko siitä terveydenhoitajan luona käynti. Kysyin naistentautien pkl:ltä kuinka kauan pitää odottaa ennen seuraavaa raskautta niin vastaus oli ettei yhtiäkään normaaleita kuukautisia, siinä ei ole kuulemma mitään taikaa. Eli heti voi aloittaa yrittämisen kun jälkivuoto on loppunut.
Surullistahan tämä on :'( , mutta ajattelimme mieheni kanssa niin että parempi että menee itse kesken ettei tarvitse itse tehdä päätöksiä keskeytyksestä, tai hoitaa vammaista lasta. Lääkärikin sanoi että jos raskaus menee kesken niin sikiössä/alkiossa on ollut jotain vikaa.

 

Olen todella pahoillani menetyksestänne :hug: :'(

 

Pahoitteluni :hug:

 

:hug: :hug: kyllä siitä eteenpäin pääsee, hitaasti mutta varmasti. Anna itsellesi ja surulle aikaa. Itsellä 4km:a takana ja koville ne ottaa aina jokakerta.

 

kiitos teille viesteistä. otin lauantaina mifegynen ja seuraavana yönä alkoi hirveä verenvuoto ja kovat vatsakivut. menin ensiapuun ja olin siellä sen aikaa että verenvuoto väheni. kohtu todettiin siellä tyhjäksi. minulle sanottiin että on hyvä odottaa yhdet kuukautiset ennen kuin aloittaa yrittämään uutta raskautta.on tämä nyt edes jollain tavalla helpotus ettei tarvitse enää kuolleita sikiöitä kantaa mukanani.olo on surullinen vähän väliä tulee mieleen millaiset vauvat sieltä olisi tullut,mutta mieluummin näin kuin että he olisivat syntyneet vammaisina tai olisi joutunut itse tekemään myöhemmin raskaita päätöksiä.onneksi mieheni ja sukulaiseni ovat olleet tukena. nyt täytyy viettää loppukesäloma ja keksiä lasten kanssa puuhaa.onneksi en kertonut raskaudesta työkavereille ei tarvitse töissä kellekään selitellä. voi olla että jos luoja meille vielä vauvan suo ei sen tulosta kerrota kellekään ennen kuin tietää että kaikki on kunnossa. on vaan niin vaikeata pitää aina niin iloinen asia vain omana tietona. kiitos teille tuesta.toivottavasti palataan iloisemmissa asioissa :hug:

 

sain keskenmenon eilen, olin kahdeksannella kuulla.onneksi mieheni on ollu tukena. se siitä.ps itkukurkussa

 

Voimia ja osanottoni teille TIUHTI ja ELISA42
:hug:

 

Pahoitteluni. Tiedän miltä tuntuu. Itellä meni n. rv 7 kesken tossa huhtikuussa ja oli todella rankkaa vaikka tehtiin kaavinta ja pääsi siten ns. helpommalla. Mies oli vielä töissä sillon ja sillä ei kuulunut edes puhelin. Oli todella rankkaa selvitä yksin. Onneksi oltiin innoissamme raskaudesta jo ehditty kertoa läheisillemme ja ystäville jotka sitten olivat suureksi avuksi mulle täällä. Mulle sanottiin että hyvä olisi odottaa yhdet kuukautiset ennen uuden yrittämistä, mutta vaikka olisi heti tullut raskaaksi niin sekään ei olisi ollut hirveä asia heidän mukaan. Itselläni tuli yhdet kuukautiset välissä kun mies oli vielä töissä ja ei oltu edes vielä nähty ja heti sitten alettiin koittamaan uutta, koska itse en halunnut jäädä murehtimaan asiaa sen enempään vaan jatkaa elämää eteenpäin. Nyt sitten olen rv 7+4, että meillä kävi tuuri kun heti tärppäsi uudestaan, mutta olenkin sitten hermoraunio kipujen ja tuntemusten kanssa. Nyt tuntuu siten hyvältä, ettei ole mitään sellaista kun ennen km joten nyt vaan odottelen kohta olevaa varhaisultraa. Muistakaa vaan että elämä jatkuu ja sillä vain oli jokin tarkoitus, että näin kävi. Itselläni ainakin tuo ajatus on auttanut eteenpäin. Nyt uusi raskaus mietityttää, mutta kuitenkin nautin siitä ja uskon, että vaikka olisimme odottaneet jonkun aikaa ennen uutta raskautta olisin pelännyt silloin yhtä paljon km kuin nytkin pelkään. Voimia!!! :heart: