Mukava kun olette kirjoittaneet taustatietoja itsestänne. Laitan tähän omiani.
Itse olen 27 ja mieheni täytti juuri 32v. Vauvaa ollaan yritetty tasan vuosi. Välillä alkoi jo usko loppua. Toukokuussa sitten varasimme ajan hedelmättömyystutkimuksiin ja parin viikon kuluttua sitten plussasinkin. Peruutin siis tutkimusajan ja kehuin loistavasta palvelusta; pelkkä puhelinsoitto riitti!
Valitettavasti se raskaus meni sitten heti kesken. Tuo kohtalo nyt tietenkin pelottaa tälläkin kertaa. Tosin tuolloin en saanut testin viivaa vahvistumaan kunnolla. Vuoto alkoi viikolla 5, mutta luulen raskauden keskeytyneen jo aikaisemmin koska testin viiva oli niin haalea koko ajan. Nyt viiva on kyllä jo tosi tumma, eli tällä kertaa en usko ainakaan ihan samoin käyvän.
Toukokuussa ehdin innoissani kertoa raskaudesta monelle läheiselle ystävälle. Sitten olikin vähän kurjaa kun joutui selittelemään ettei enää olekaan raskaana. Tällä kertaa olen kertonut vain kahdelle ystävälle ja gynekologisukulaiselle vanhempien lisäksi. Yritän vielä malttaa pitää salaisuuden vaikka se on kyllä mulle tosi hankalaa!
Oletteko muuten menossa alkuraskauden ultraan? Itse taidan mennä viikolla 7. Jotenkin tuntuu, että on tärkeää nähdä omin silmin jotakin siellä masussa. Ajatella, että siellä sitten saattaa jo sydän sykkiä! Uskomatonta!
Oletteko muuten kaikki vakituisessa työsuhteessa? Itse olen määräaikanen 31.7.07 asti ja jään siis kesken määräaikaisuuden äitiyslomalle. Olen joskus kuullut, että työnantaja ei voi päättää työsopimusta äitiysloman aikana. Koskeekohan tämä myös määräaikaisia sopimuksia? (Edellisessä työpaikassani kaikki määräaikaiset äitiyslomalle jääneet palasivat lomansa jälkeen takaisin töihin). Nyt mietin, että joudunko äitiysloman päätteeksi työnhakuun vai palaanko vain takaisin nykyiseen työpaikkaani? Tiedättekö miten asia teidän kohdalla menee?
Oireista vielä: rinnat kasvavat ja vihlovat. Mahassa oviksen kaltaista tuntemusta, sekä joskus vihlovaa "repäisykipua". Tänään on lisäksi sattunut välillä vasemmalle sivulle vähän enemmän ja uudella tavalla. Toivottavasti se on ihan normaalia. Etovan olon hetket ovat lisääntyneet ja voimistuneet... Taidan saada lopulta sen oikean pahoinvoinnin... Olen huomannut pahan olon iskevän aina vähän ajan päästä ruokailusta. Taitaa liittyä jotenkin verensokerin nousuun.Väsymys on lisäksi välillä suurta. Päikkärit ovat aina töiden jälkeen paikallaan!
No, lopetan tämän jättikirjeen! Huomiseen!