moikka.
kiitos onnitteluista
synnytys.. no mullehan tämä oli toinen, mutta ensimmäinen oli suunniteltu pt-sektio, eli nyt oli ensimmäinen alasynnytys ja kieltämättä nämä kaksi oli kyllä ihan toistensa vastakohtia! ekalla kerralla mulla oli päivämäärä jollon mennä sairaalaan, tosi kliinistä. Kipeää se leikkaus teki enemmän tietenkin jälkikäteen ja olin viikon sairaalassa ja pitkään aika heikossa hapessa kotona. vauva sai jo synnärillä tuttipullon ja tutin ja imetys oli vaikeaa ja loppui nopeasti. näin ei siis aina käy sektion jälkeen, mutta mulla oli sen kans ongelmia.
Tällä kertaa synnytys käynnistyi ihanan klassisesti lapsiveden menolla illalla 39+2 kun oltiin menossa nukkumaan. synnäriltä sanottiin jotta tulla sairaalaan viimestään 12h päästä jossei tapahdu mitään. samantien alkoi supistella säännöllisesti ensin 10 minsan välein, ja pian 3-5 minuutin välein. Aamulla sitten tuntui ettei kyllä enää halua olla kotona ja mentiin synnärille. mies oli siinä vaiheessa ehtiny soittaa synnärille 3 tai 4 kertaa kun näytin sen mielestä niin kipeältä, mut musta tuntu aina supistusten välillä niin hyvältä etten halunnu sinne sairaalaan.
olin sillon aamulla 2-3 cm auki ja sain ensin jonku puudutteen. sit jonku ajan päästä ilokaasun (en tykänny). sit ehin saamaan viel kaks kertaa epiduraalin ennenkuin olin auki tarpeeksi ja sai alkaa ponnistaan. lopulta poika syntyi ennen kuutta illalla, napanuora kolmesti kaulan ympärillä. se on kuulemma vaarallista, kuulin myöhemmin. sen takia jouduttiin leikkaamaan eppari jotta nopeutui homma jne, mutta siinä vaiheessa oli ihan yks hailee mitä mulle oltas tehty, ku olin jo ihan poikki, hyvin väsynyt valvomisesta ja tokkurassa lääkkeistä ja mehukeittopäivästä.. lopulta kaikki meni hyvin, 9pisteen poika. mä menetin paljon verta kun kohtu jäi vuotamaan, mutta muutamassa tunnissa jollain tipoilla se loppui ja pääsin osastolle. synnytyksen jälkeen sairaalassa sitten painetaan mahaa aika kovin ottein, jotta se tyhjenee ja kohtu alkaa supistuun. se on ikävää, mutta kestää onneksi vain hetken (tai tässä tapauksessa sitä tehtiin 4x)
Kaikkineen siis normaali synnytys, olin mielissäni. kätilöt oli tosi kiva vanhempi nainen ja nuori opiskelija. Mies, no se on ihan kauhuissaan eikä oo vielä ihan unohtanu tätä synnytystä.. itse oon sen enimmäkseen unohtanu, kyllä mä huusin sen pari viimistä tuntia ja olin ihan tosi kipeä, mutta se kipu jäi sinne. Toki vielä sattuu (7kpl) tikit sun muut, mut se synnytyskipu onneksi ei jäänyt mieleen. tukihenkilö vaan näkee sen tilanteen eikä oikein pysty auttamaan, ite siinä on niin sekaisin että vain toimii eikä ehi ajattelemaan.
Mun suositukset on tosiaan synnytyksen jälkeenkin syödä aika maltillisesti ja pehmeitä ruokia, tuo vessaan meno ei oo kaikista mukavinta heti. ei siellä aamupuurolla suotta oo soppaa ja luumuja.. ja hankkia siteitä kotiin paketti per päivä. ja muistakaa kysyä kaikkeen mahdolliseen neuvoja sairaalassaoloaikana, imetykseen jne, koska kotona kukaan ei ehkä oo vastaamassa. mä olin sairaalassa vain 2 yötä, riitti mulle. vauva on ollu vierellä oikeastaan koko elinaikansa, ja nukkuukin mun vieressä. vähän mua hirvittää etten litistä sitä, mutta helppoa kun syö melkein koko ajan vielä näin pienenä. oon ihmeissäni kun imetys on onnistunut (rintakumeilla), kun se viimeksi niin takkusi.
nimiäisiä jo mekin suunnitellaan, kesän takia pidetään ne hyvin nopeasti pois alta. ainoa harmillinen juttu on, että mä oon ollu tän parin viikon helleputken sisällä vauvan kanssa, koska itelläkin on sen verta hutera olo ettei viel auringosta osaa nauttia.
nauttikaa loppuodotuksesta varsinkin jos on vanhempia lapsia. meillä on nyt jako et mies hoitaa esikoisen ja mä vauvan, eli en oo kauheasti nähny esikoista pariin viikkoon. ne viilettää tuolla uimassa ja ulkona päivät kun me tuhistaan sisällä (ja näemmä ollaan netissä kun ite ei ihan päiväkausia jaksa vaan nukkua)..
joku oli kokeillu
relax birthiä, mäki oisin halunnu mut olin tutkimuksen verrokkiryhmässä. se vähän harmittaa.