Voi hel.vetti noita miehiä! Ois mukava, jos sitäki sen tuleva lapsi edes vähän kiinnostais! Tai ees minä ja mun olo... Ketuttaa. Oon yrittäny sanoo sille, et mun mahaan sattuu, varsinki rasittuessa, mut ei mee jakeluun. Valittaa vaa ku en o imuroinu (mitä teen päivät pitkät töissäki ja mikä just aina laukasee sen alamahakivun) ja et kuinka sotkusta meillä on.
Nyt sitte kyselin, et kai se tulee sinne varhaisultraan, vaik sil silloin ois koulupäivä (kuuluu sen työhön, mut ei o mikää kovin tähdellinen). Sano vaa, et ei voi mitään. Mä tietysti luulin, et se tarkottii, et ei voi mitään, et koulu jää, mut se selvenski et olin väärässä. Se tarkotti, et ei voi mitään, et jää ultra näkemättä. Mä oon kyllä tehny selväks, kunka paljon mua pelottaa, et kaikki ei ookkaa kunnossa ja kuinka tärkee se ultra mulle on, mut ei sitä näköjään vaan kiinnosta. Kommentit oli "Onhan niitä ultria myöhemminki", "ei mua nyt mikää sammakonkudun näkönen toukka niin kiinnosta, eihän siinä varmaan mitään edes näy" ja paras "tuun sitte, ku se on jo vauva"! Voi hitto.. Ku otin itteeni, mies päätti vielä vähän parantaa tilanetta sanomalla "mä en jaksa tota sun mökötystä, lopeta". Muutaman kyyneleen ku valutin, se lupas et "katotaa jos pääsisin". Mikä ritari! HAH!