Lupasin palata kertomaan synnytyksestä ja teen sen nyt pikaisesti!
Laskettuna päivänä aamusta asti alkoi tulla veristä limaa ja pikkuisia supistuksia jota voimistui hiljalleen iltaa kohti mutta olivat suurimmaksi osin epäsäännöllisiä. Sitä paitsi sain viimeiset 2 kk säännöllisiä supistuksia usein, yleensä 5 min välein, joten en ottanut niitä kovinkaan tosissaan. Saunassa illalla supparit laantuivat melkein kokonaan pois, kunnes puolilta öin voimistuivat ja suunnilleen klo 2 olivat jo niin voimakkaita että alkoi tulla selväksi että tänä yönä lähdetään!
Kolmelta mies heräsi minun supistusten aikaisiin karjumisiin ja huuteli minut viereensä siliteltäväksi. Ei hän minua kauaa kattellut kun jo alkoi vaatia että joko lähettäis - olihan kuitenkin melkeen tunnin ajomatka sairaalaan edessä. Halusin vielä hetken kärvistellä kotona kuitenkin. Ennen neljää lähdettiin ajamaan. Autossa ei muuten ollut kiva kärvistellä...... Mutta penkinlämmitin tuntui mukavalta!
Puoli viiden tienoilla perillä, ja 4 cm auki. Sain akupunktioneuloja selkään ja aquarakkuloita mahaan. Neulat auttoi, rakkulat ei niinkään. Nopeasti aukesin 6 cm ja vielä nopeammin 8cm, kunnes homma hidastui. Supparit tuli harvemmin ja avautuminen loppui.
Vauvan pään havaittiin olevan jotenkin vinossa ja siksi ei painanut kunnolla kohdunsuuta. Menin sitten kontalleni oottelemaan josko vauva kääntäisi päätänsä. Olin tässä vaiheessa jo tosi kipeä, pikkuhiljaa alkoi ponnistuttaakin ja se oli ihan kamalaa kun ei saanut!!! Kohdunkaulan puuutteen sain 2 kertaa, ekalla kerralla helpotti tunniksi mutta toisella kerralla ei ollut enää kummoistakaan apua sillä se ponnistuttaminen tuntui jo supparikipuja kamalammalta eikä puudutus auttanut siihen. Lopulta minulle laitettiin oksitosiinitippa jolla aukesinkin 10 senttiin ripeästi.
Lopuksi vielä 15 minuutin ponnistus jonka aikana muutuin ihmisenä täysin!! Karjuin kuin jokin eläin ja hoin vaan etten pysty, sattuu likaa, ihan kamalaa, aaaaaaaaaaaaaaargh!!!! Miestä välillä nauratti, välillä kauhistutti! Enkä suostunut pysymään aloillani saatikka ponnistamaan kunnolla. Mies ja 2 kätilöä piteli mua kiinni ja minä koetin huitoa jaloilla kätilöitä... Kamalan noloa!!
Lopulta tajusin sumunu keskellä ettei mies ja kätilöt anna mun lähteä karkuun, että pakko vaan oli alkaa ponnistamaan kunnolla. Ja tämän jälkeen vauva tulikin ulos ihan nopeasti.
Toivoin ettei epparia leikattaisi kun esikoisesta oli huonoja kokemuksia, eikä leikattukaan. Pieni nirhauma tuli, johon 2 tikkiä. Nyt jo istun ja käyn vessassa niin kuin en olisi ikinä synnyttänytkään - esikon epparihaavan paranemiseen kun meni vuosi!!!
Niin, sitten saatiin vauva syliin. Ja se olikin tyttö!! Ihana yllätys! Me olimme miehen kanssa aivan varmoja pojasta!
Semmoinen tarina! NYt on boobsit pään kokoiset ja niitä pakottaa! Puuh! Minä kyllä pidän imettämisestä, mutta tämä maidonnousuvaihe on hurja. Tsemppiä kaikille joilla imetys ei ole yhtä helppoa!!!!!!!!!!
Synnytyksestä jäi hyvä maku suuhun, paitsi omasta käytöksestä. Hävettää ihan hirveästi!!!!!!! Esikoisesta ei ollut mitään tollasta. Minuun meni joku mörkö! Huh!
Onnea ja tsemppiä kaikille
Möhis ja Fantti-neiti 4 vrk