Synnytyskertomusta...
Eli sillon tiistain ja keskiviikon välisenä yönä alko suppailee ja kestiki koko yön, mutta aamupäivällä laantu ja oli puolen tunnin välejäki, eli en päässy sillon vielä HS:n kanssa samana yönä lähtemää! Sit alko illalla taas siinä 8-9 aikaa supistelee säännöllisesti 10 min, välein ja ne tiheni nopeesti siihen viitee minuuttii. Siinä sitte kärvistelin sohvalla ja sängyllä johonki yhtee asti, ku oli niin paha olo, et oli pakko käydä oksulla ja sen jälkee sanoinki miehelle, et nyt lähetää, ku haluun kohta jotain tähän kipuu...
No, en ollu vielä ku yhelle sormelle auki ja kohdunkaula melkee kadonnu, mut ne otti osastolle, onneks |O Ja sit sainki yöllä petidiinipiikin, josta tuliki huono olo, toiveissa ois ollu saada nukkuu hetki, mut ei, edellee supistukset tuntu koko ajan ja olin vaa jossai horrokses. sit sain ventolinea, jonka ois ollu tarkotus pidentää supistusten välejä hetkeks, et oisin saanu levättyy, ku tosiaa univelkaa oli parilta yöltä. Sekää ei oikee toiminu, supistelut jatku. Olin tässä vaiheessa kahelle sormelle auki. Sitte vielä kokeiltii aqua-rakkuloita selkää ja ylläri, ne vähän helpotti sitä selkäkipua, samoten ku kuumat kääreet.
Nyt oliki jo aamu jotain 9 kello ja mut laitettii käyrälle ja siinä makailin ja aloin kattoo, et onks noi vauvan sydänäänet, jotka laskee koko ajan.
Onneks samalla tuli hoitaja sisää, jolta kysyin siitä ja se alkoki toimimaa... Alko lappaamaa porukkaa huoneesee, lääkäri tuli ja käski mut konttausasentoo ja sain lisähappea, olin hieman pyörällä päästä, et mikäs nyt tuli! Siinä otettii verinäytteet samalla ja ne äänet alko kohota onneks!!! Pari minuuttia ne ehti olla aika alhaalla, mutta sitte kohos. Vauvaa ultrattii ja kaikki näytti hyvältä, joten sektiolle ei ollu tarvetta, mutta lääkäri päätti, että puhkastaa kalvot. Tulikin aika nopee lähtö saliin ja mä hätäilin siinä, että mies on kotona nukkumassa, ku ajateltii, et menee vielä jonku aikaa. Onneks asutaa lähellä ja se ehti tulla just ku kalvot oli puhkastu.
Kalvojen puhkasemisen jälkee mulle luvattii epiduraali, jonka sainki melko pian ja se tehos uskomattoman hyvin! Oli taivaallista olla ilman kipuja ja siinä lueskeltii miehen kaa lehtiä. Kätilö oli melkee koko ajan paikalla ja vahti niitä vauvan sydänääniä, mutta ne pysy hyvinä koko synnytyksen ajan. Lapsivettä mulla oli melko vähän ja arvasinki sen, ku vauva tuntu niin selvästi mahan päältä.
Ennen ponnistusta alko kivut palaamaa ja lonkkaa särki jo ihan huolella, vaikka oli vielä puudutus päällä, mies saiki hieroa urakalla
Ponnistusvaihe kesti 42 minuuttia ja alku oli opettelemista, miten ponnistaa, mutta siitä se lähti ja loppujen lopuks ei se niin kauheeta ollu, ku vaa yritti jollain tasolla rentoutua supistusten välissä.
Mies uskals kurkata, ku vauvan pää oli puoliks ulkona :xmas: Se oliki vähän kipeempi vaihe, mut siitäki selvittii!! Mies pyyhki mun kasvoja ja välillä olin kuulemma sen olonen, et jos koskee muhun vielä, ni tulee nyrkistä
Mut oikeesti oli kiva ku välillä huomio keskitty johonki muuhun, ku kipuu. Pari repeemää tuli, toinen oli tosi pieni, mut onneks ei tarvinnu leikata. Poika synty 16.22 ja koko synnytys kesti yhteensä noin 19 tuntia.
Sitä tunnetta, ku vauvan sai rinnalle, ei voi kuvailla. :heart: Jotain niin uskomatonta, et sieltä mahasta oikeesti tuli tommonen pieni ja heti niin rakas muru. Isi pääs kylvettämää ja pitämää vauvaa sylissä, sillä aikaa mä oottelin, että tulis jo ompelee, ku kirveli inhottavasti. |O Ompeluiden jälkee päästiiki jo imettää, mikä lähti sujumaa tosi hyvin
Tänää on meijän poju viikon vanha ja viime yönä veteli ennätyspitkät unet, viis tuntii yhtee mittaa! Alko kyllä kiristää tissejä siihen mallii, et nyt sais poika herätä...
:snotty: ja sama tunne alkaa olla tälläki hetkellä..
Näin jälkeepäin oon tosi tyytyväinen siihen, et sain nukuttua ennen supistusten alkamista muutamia tosi hyviä yöunia, koska nyt ne onki ollu katkonaisempia, mutta sit ku tulee yks pidempi pätkä nukuttua, ni on taas ihan eri fiilis.
Paljon tsemppiä muille koitoksee :hug:
Ja onnea vauvaantuneille, teitä on niin paljon, etten muista kaikkia:ashamed:
Kleo just noita samoja tuntemuksia mulla oli ennen tositoimia :hug:
Soph ja poju 1vk
