**KESÄMASSUT 2009 marraskuussa**(kesäkuussa puhkeaa!)

Tulen ilmoittamaan täältä töistä pahoinvoinnin ja vatsapöpön kourissa, että meillä meni tänään rikki viiko 12!!

Tää taas tuli töihin vaikka aamu menikin pöntöllä istuen ämpäriin yrjöten... Eli ihan sika hyvä fiilis, mut ei jotenkaan kehtaa ottaa saikkua, vaiks olis ihan varmaan aihetta...

L&M 12+0
 
kamalia uutisia taas tääl meidän pinos :/ halaus ja voimia ihan jokaiselle keskenmenon saaneelle :hug: :hug: :hug:

ihan samat mietteet kuin HS:llä... ajattelin, että hieman voi huokaista jo kymmenen viikon paremmalla puolella, nyt kyllä jännittää seuraavat pari viikkoa ennen ku maaginen 12 menee rikki..

Lissuli: koitahan hakea sitä saikkua! lääkäri sanoi mulle, että olo yleensä pahenee mitä tiukemmalla joutuu töissä olemaan joten oisko breikin paikka? kyllä sullakin pitkälle pahoinvointi kestää :hug: vähän sama vika meikäläisellä, vois jo helpottua :D

Jossu 10+4

Onnittelut Lissuli viel rajapyykin ylityksestä :flower:
 
Mulla on vaan ihan hirvee kova paniikki perjantaisesta neuvolakäynnistä ettei dopplerilla kuulu mitään..Kaks päivää sattunut maha ihan mielettömästi..Toivottavasti se tarkoittaa vaan hyvää..

Nyt meneillään 9+6
 
Kewa ja Rakkaimpani :hug:

Yeb:lle myös :hug: , mutta vielä pidän db, että olisi harmitonta.

Ja kun aiheessa ollaan, niin täällä tuli myös viikonloppuna ihan pientä vuotoa, mistä en itsessään ole huolissani, mutta sitä ennen oli semmosta pientä menkkasärkyä ja se huoletti kovasti. Kumminkin kävin lääkärissä ultran toivossa, mutta eipä heillä päivystyksessä ollut ultraa ja tänään lääkäri soittaa, jos jo nyt viikolla pääsisin ultraan, vaikka seuraava olis jo ensviikon to, mutta en kyllä järjissäni sinne asti pysy. Nyt kaikki kumminkin ollu ihan ok, mut en uskalla uskoo mitään ennen ultraa.

Mutta en nyt muuta jaksa. Palaan kertoileen kuulumisia, kuhan pääsisin sinne ultraan.

O ja Möti 10+6
 
Eka neuvola on nyt sitten takana. Vähän hermostutti kun olin juuri sunnuntaina bongannut tuolta "mitäs nyt" puolelta ketjun jossa neuvolatädistäni (ei voi nimikirjainten puolesta olla kukaan muu) oli tehty pitkä valitus. Mutta kai se on kovasti henkilökemioista kiinni kuitenkin. Tultiin juttuun, vähän hömelöltä vaikutti mutta asialliselta ihmiseltä kuitenkin. Parit raksit laittoi lomakkeissa vääriin kohtiin, mutta ei maailma siihen kaatune.

Virtsa, hemoglobiini ja verenpaine oli kaikki ok, mutta sitten kun tuli aika kuunnella sydänääniä niin eipä sieltä mitään kuulunut. Muuta kuin varsin kovaääninen suolistoni. Olin jo itsekseni miettinyt, että tuskin niitä kuuluu, mutta jäihän siitä väistämättä ontto olo kun ei mitään löytynyt. Viime yönä sain nukuttua maksimaaliset kaksi tuntia ja näin unta jossa neuvolassa tehtiin uusi raskaustesti ja kävi ilmi, ettei mitään vauvaa ole tulossakaan. Että olen ihan kaheli pahoinvointini ja arkojen rintojeni kanssa. Mies totesi lähtiessä että hyvinhän se hoitaja kuitenkin perusteli sitä, miksei kuulunut että kun viikkoja on niin vähän ja kohtu voi olla taaksepäin kallistunut jne jne.

Että tällästä. Pää pörrää tuhatta ja sataa. Ultran sain varattua ja se on edessä 3.12. Ehkä sitten saa jotain selvyttää.

Ällötys helpottaa, viime viikon flunssastakin on oikeastaan vaan yskä jäljellä. Huomenna aion taas aloittaa vesijuoksun viikon tauon jälkeen.

Mutta nyt kun sydänäänten kuunteluyrityksestä on vain 2 tuntia aikaa niin rintaa painaa ja vatsa tuntuu palalta lyijyä. Olisi se vain ollut niin ihana kuulla meidän pikkuinen.

Nyt kahlaamaan paperinivaskaa. Voikaa hyvin!

tuokio ja heppu 9+1 (laskettu aika 22.6.)


 
Kävin aamulla Radiel-tutkimuksen merkeissä Jorvissa ja kätilö tiesi kertoa, että nykyisen käypähoitosuosituksen mukaan sokerirasituksessa käytäisiin kahdesti. Muistaakseni viikoilla 15 ja 24 ?? Kunnat ovat ihan hissukseen asiasta, koska sehän tietää vaan rahanmenoa.. Jokaisella on kuitenkin oikeus sitä itselleen vaatia, jos haluaa..
Itse taidan käydä vaan kerran, mulla on nuo ruokailuohjeet ja osaan noudattaa niitä jos vaan haluan :ashamed: Kamala vaiva aina pyytää jotain katsomaan Omppua, kun itse ramppaan jossain kokeissa. Mulla on kyllä ihana isä, joka ajaa 170 kilsaa ihan mielellään kun apua kaivataan, mutta silti avun pyytäminen on niin vaikeaa..

Espoossa sataa rakeita ihan vaakasuoraan :| Autotiet olivat aivan kamalan liukkaat vielä yhdeksän jälkeenkin. Vajaan 10 kilsan matkalla oli 3 ojan pohjalle ajellutta. Miten se liukas pääseekin yllättämään autoilijat joka syksy..

Mulla on ollut kirpparilla myynnissä tavaraa melkein puolitoista kuukautta ja huomenna rahat ovat tilillä :D Otin sellaisen täysihoidon, johon kuuluu kamojen haku, hinnoittelu ja esillelaitto. Pitävät pöydät siisteinä ja lopuks pakkaavat jäljelle jääneet kamat kasseihin ja voin itse hakea pois ellen sitten halua että menevät kierrätyskeskukseen.. No en halunnut, kun uteliaisuus voitti ja tahdon tietää mitä jäi myymättä :whistle: Saldo oli 535 euroa-40 euroa pöydän vuokraa-214( on heidän palkkionsa eli 40% tuotosta) =281 jää mulle. Ihan hyvin kun ajattelee että mitään en ole asian hyväks tehnyt ja kamatkin on kaappien pohjilta eivätkä todellakaan mitään kallista.. Pitäisköhän lähteä huomenna ostamaan joululahjoja :xmas:

Voi kun aika kuluisi nopeasti..odottaminen on niin tylsää B)

-Anu rv.12+4
 
:hug: kaikille jotka ovat saaneet huonoja uutisia tai joutuvat elämään epävarmuudessa.

Täällä odotetaan neuvolaa jo kovasti, jos niitä sydänääniä edes yritettäisi kuunnella. Tosin varmaan sama tilanne kun Tuokiolla, kun viikkoja on sillon 9+3, eli ei varmaan kuulu vielä. Jotenkin vaan pitäs saada joku todiste Pätkiksestä. Hermoilu helpottaa välillä hetkeksi ja ajattelen, että kyllä tämä hyvin menee. Mutta ne on pieniä hetkiä vaan ja sitten taas pelko ja epävarmuus hiipii mieleen. Onko muut näin hermona ja epävarmoja?

Barbapörrö ja Pätkis 8+0 :heart:
 
Täältä tulisi vielä yksi odottaja lisää ketjuun. Viestejä olen täällä käynyt lukemassa ihan sieltä ekasta kesäkuisesta alkaen. :ashamed:

Hieman taustaa: Olen 25-vuotias, ja meneillään on toinen raskaus. LA 1.6.2009 ja TAYS synnytyspaikkana. Ensimmäinen raskaus päättyi raskauden keskeytykseen rv:llä 19 elokuun lopulla, joten tämä uusi pieni ihme ilmoitti tulostaan heti tuon järkyttävän tapauksen jälkeen. Enkelitytöllämme todettiin 18-trisomia ja lukuisia muita rakennepoikkeavuuksia, jotka olivat niin vakavia, että elinennuste oli tytöllä vain muutamia tunteja. Todennäköistä olisi ollut, ettei pieni olisi jaksanut edes raskauden loppuun asti. Tuon ensimmäisen raskauden jäljiltä olen edelleen ihan "rikki" (henkisesti) ja tämän raskauden kanssa olen ollut äärimmäisen varpaillani, mutta kuitenkin onnellinen uudesta mahdollisuudesta. Toivon, että enkelityttömme suojelee tämän uuden matkaa :)

Halloweenina rv:llä 9 verihanat aukesi myös täällä, ja ajattelin että tämäkin raskaus oli sitten siinä. Veri oli kirkasta ja sitä tuli enemmän kuin omissa normaaleissa kuukautisissa, kipuja ei ollut. Tutkimuksissa kaikki oli kuitenkin kunnossa. Verenvuoto on siitä lähtien jatkunut ruskeana niukkana tuhruna lähes päivittäin, mutta silti pikkuinen vaan on pysynyt kyydissä mukana =) Tänään olin taas neuvolassa ja sydän sykki paremmin kuin hyvin, tuli niin onnellinen olo pitkästä aikaa :heart: Eli kuten täälläkin on todettu, verenvuodot ovat melko yleisiä ja usein myös harmittomia, vaikka ne pelästyttävätkin.

Tänään pitäisi myös oman dopplerin pamahtaa postiluukkuun, joten päästään kuulemaan myös kotona sitä niin ihanaa tsukutsuku-ääntä. Ensi lauantaina on np-ultra, jota odotan kauhulla. Päässäni soi edelleen heinäkuisen np-ultran kätilön sanat "tällä lapsella ei valitettavasti ole kaikki hyvin". Kaikki tutkimustilanteet ovat muutenkin karvoja nostattavia ja itku on aina herkässä, mutta toisaalta olen iloinen että tätä raskautta tutkitaan tarkasti. Olemme myös menossa lapsivesipunktioon 9.12., vaikka mitään suurempaa riskiä esim. 18-trisomian uusiutumiseen ei olekaan. Saapahan ainakin itse mielenrauhan, ja se on jo paljon se :)

Mukavaa päivää kaikille!

MM ja P 12+1
 
johanna83: Kiitos :)

MM83: Tervetuloa joukkoon! Koskettava tarina sinulla ja kovia olet joutunut kokemaan :hug: Vaikea edes kuvitella mitä olet joutunut käymään läpi. Mutta niinkuin sanoit, onneksi teille suotiin heti uusi mahdollisuus :heart:
 
Kiitos kaikille :hug: Kyllä tämä odototus on huolia täynnä, mutta toivon että saan tällä kertaa osastolla syliini elävän vauvan =) Tätä samaa toivon meille ihan kaikille!

Nyt olen oman dopplerin onnellinen omistaja, mutta en kyllä sillä saanut pikku-P:n sydänääniä kuuluville. Kuuluville sain ainoastaan istukan "viuhviuh" -äänet ja oman sykkeen (sitten loppu kärsivällisyys), mutta ehkäpä sitten huomenna B) Onneksi tänään kuuli ne sydänäänet jo neuvolassa, niin nyt malttaa oottaa ehkä huomiseen... Hauska vekotin tuo kyllä on. =)

MM + P 12+1
 
:wave:

Neuvolalääkärin luona käyty tänä aamuna. Kaikki ok, painoa on tähän mennessä tullut 2 kg lisää, eli puoli kiloa viikossa :ashamed: ja kun mä en käsitä mistä se tulee??? en syö yhtään sen enempää kuin ennen raskautta, ehkä jopa huonommin kun oksenteluakin esiintyy.... turvotus?

Lääkäri yritti ensin löytää sydänääniä. Kokeili ihan tuosta häpyluun päältä, luuli kohdun olevan alhaalla. Lopulta luovutti ja sanoi tekevänsä välissä sisätutkimuksen, että tuntee missä kohtu on. Ja kohtu löytyi navan korkeudelta :eek: Lääkäri sanoi sen olevan osasyy siihen miksi mun sf-mitta huitelee aina koko raskauden yläkäyrän yläpuolella :D plus että olen lyhyt.
Sydänäänetkin löytyivät heti sen jälkeen tuosta navan toiselta puolelta =) Oikein ihana jyskytys kuului :heart: 166 oli lukemat, vauva ei kauaa siinä viihtynyt kuunneltavana, pyörähti äkkiä pois alta :heart:

Oi, mä olen niin ihastunut rakastunut tällä hetkellä tähän uuteen tulokkaaseen, vihdoin ja viimein on sellainen helpottunut olo että joku oikeasti kasvaa masussa!

Seuraavan neuvola ajan sain joulun ja uudenvuoden väliin =)
Ja jospa nyt en sekoilis noiden päivien kanssa :snotty:

Ls ja 11+1 :heart:
( nyt on viikot ja päivät täysin oikein.. tää mamma kun ekaks opetteli laskemaan oikein... :ashamed: )

Niin, ja voin sanoa varmasti tuntevani jo liikkeitä! Sellaisia kunnon muksailujakin saan aina välillä =)
 
Alkuperäinen kirjoittaja bad virgin:
Levoton strutsi kiva kuulla hyvin menneestä lääkärireissusta :heart:
Kiitos =)

Piti vielä tulla lisäämään, että ilmankos mun masu pullottaa tuosta navan kohdalta :D Kun sitä täälläkin ihmettelin jossain vaiheessa. Eilen illalla miehellekin sanoin että kun se pömpöttää, ja mies tokaisi että sehän on jo ihan selvä vauvamasu :D
 
Monta kertaa on tänne pitänyt taas kirjoittaa, mutten ole väsymykseltä saanut aikaiseksi. Siispä nyt kuulumisia kun on pirteä hetki. :whistle:

Ensinnäkin paljon jaksamista kaikille yksinodottajille ja niille joilla mies vielä suhtautuu nihkeämmin odotukseen. :hug: Toivottavasti hekin pian innostuvat uudesta tulokkaasta. :heart: Täällä mies aivan täysillä mukana odotuksessa samoin kuin edelliselläkin kerralla, ja niin toivoisin että kaikilla muillakin odottajilla olisi sama tilanne! Mutta täältä ainakin vertaistukea saa. :hug:

Täällä kaikki ihan ok, ultrakutsua odotellaan eikä sitä vielä ole kuulunut. Väsymys on vain pahentunut entisestään ja etova olo aamusta iltaan. :x Edelleen en tosin ole oksentanut, mutta vaikea saada syötyä oikein mitään. Nyt juon Fruitya parhaillaan, ja se tuntuu vähän helpottavan oloa. =)

Esikoisella hirveästi energiaa, ja välillä päivät kotona tuntuu pitkiltä kun oma energiataso aivan nollassa. :ashamed: Vähän on helpottanut kun saatiin yösyötöt pois, mutta edelleen poitsu heräilee aamuyöstä enemmän tai vähemmän mikä tietysti lisää väsymystä entisestään. Mutta silti oon tottakai onnellinen esikoisesta ja samaten tästä tulevasta pikkukakkosestakin. :heart:

Iidukka & pikkukakkonen rv 9+5
 
Voi kuinka ikävää lukea surullisia uutisia! Voimia teille, joilla pikkuinen ei pysynyt matkassa. :hug: MM:lle erityisen paljon onnea uuteen odotukseen!

Mua kanssa välillä mietityttää, kuinka tuolla masussa voidaan (tai voidaanko ollenkaan) kun en ole missään ultrissa käynyt. Meillä oli esikoisen jälkeen keskenmeno rv 9 paikkeilla, eli ihan näihin aikoin. Tytön odotus oli alkuun tosi stressaavaa, kun tulkitsin jokaisen maha- ja selkäjuilimisen ja tuhrun alkaneeksi keskenmenoksi. :ashamed: Nyt yritän olla stressaamatta turhia.

Nyt ollaan ihan eri tilanteessakin kuin tyttöä odottaessa. Silloin oltiin keskenmenon jälkeen puolisen vuotta tosissaan yritetty uutta raskautta, ja totta kai kun se plussa tuli, niin sitä toivoi ihan hirveästi, ettei enää keskenmenoa tarvitsisi kestää. Nyt sitten plussa tuli ihan puskista ja mies "järkevänä" toivoo, että kolmonen peruisi tulonsa. Me asutaan rivarikolmiossa, eikä taloudellinen tilanne oikein salli isomman hankkimista. Ja miehellä menee hermot helposti jo noiden kahden sankarin kanssa, ei halua ajatellakaan kolmatta kiukuttelijaa siihen! Itse en kuitenkaan keskenmenoa millään tasolla toivo. Kaikkeen sopeutuu, yllätysvauvaankin =)

Nyt täytyy jatkaa töitä, ettei mene ihan koneella istuskeluksi.. :whistle:

-EttiE
 

Yhteistyössä