**KESÄMASSUT 2009** (kesäkuussa puhkeaa) vol 1.

maaliskuu: :hug: :hug: Toivon että vuoto on ihan harmitonta!! En tahdo pelotella, mutta ei aina km ala kivuilla vaan voi alkaa pikkuhiljaakin... Siksi sinun kannattaa tunkea itsesi sinne terveysasemalla ja pistää ne ultraaman sut!! Tosin niinhän ne teki mullekin, ja kaikki vaikutti olevan ok, kunnes sitten seuraavana päivänä tuli sit se lopullinen km kipujen kanssa. VOIMIA!!

Itse en tahdo vielä ajatellakkaan niitä synnytyskipuja tai repeämiä. Jos tän vaavin haluaa niin sit on varmaan vaan kestettävä mitä sen saaminen antaa... Tottakai ne asiat pelottaa, mut mun mielestä on tässä vaiheessa vielä aikaista miettiä tuommoisia

(.) Hajut yököttää, mm. koiran hengen haju sai tänään oksereaktion aikaan. Mies oli jo tuomassa ämpäriä alle Ei ole vieläkään oksennus tullut (pari kertaa vaan hampaidenpesun yhteydessä). Mut ihan hyvätkin hajut tekee reaktion aikaan, kuten ruoan haju varsinkin aamuisin. Iltapäivisin on ihan ok fiilis ja sit huono-olo alkaa taas illalla ja on myös öisin.
Me lähdetään kohta Macciin syömään, jihuu!! Toivottasti tuo jihuu fiilis pysyy myös siellä ettei tarvii juosta vessaan naama kalpeena.... Ihana vapaa päivä, saa rentoutua.

ainiin... Lissu&Toukopouko 6+5

 

Heipsan kaikille =) Onpas täällä jo iso joukko kesämasuja. Ajattelin tulla tänne kurkkaan kun haluaisin jo kertoa kaikille meidän perheen lottovoitosta. Mutta miehen kanssa ollaan tultu siihen tulokseen, että odotetaan vielä jonkun aikaa ennen kun kerrotaan suvulle ja ystäville.

Eli taustoista voisin sen verran kertoa, että ole 21-vuotias kuten miehenikin ja esikoistamme odotamme:heart: . Avoliitossa eletään. Ja tällä hetkellä molemmat ovat seota onnesta. Ehkäisy jätettiin pois alku kesästä ja silloin yritettiin oikein tekemällä tehdä lasta. Koska sitä ei heti kuulunut päätettiin laittaa "hanke" hetkeksi telakalle, kun molemmilla alkoi tänä syksynä opiskelut. Oltiin puhuttu niin, että aloitan pillereiden syönnin kunhan kuukautiset alkavat. No eihän niitä sitten kuulunut ja viikko sitten tehtiin testi, joka näytti todella vahvaa plussaa. Taisi käänteispsykologiasta olla apua =)

Jotenkin en vieläkään tajua, että olen raskaana. Mulla ei ole ollut juuri mitään raskausoireita ainoastaan turvotusta viime päivinä sen verran, että mielummin pidän vähän löysempiä housuja. Omien laskujen mukaan raskausviikkoja olisi nyt takana 5+5 ja laskettuaika 8.6., mutta sehän voi vielä muuttua.

Onnea kaikille odottajille =)

 

Hei kaikille, olen seurannut tätä palstaa pari päivää plussaamisen jälkeen ja ajattelin liittyä seuraan. Keskiviikkona sain ekan haamun ja nyt se on parina päivänä näyttänyt ihan oikeeta plussaa, joten uskaltaudun joukkoon. Ensinnäkin maaliskuulle voimia ja toivon todella, ettei kyseessä ole keskenmeno. Itse koin KM:n 07/08, raskausviikkoja oli silloin n. viisi, joten nyt ollaan aikaisemmassa vaiheessa kuin silloin... Tällä hetkellä siis rv 4+2 vasta. Mutta toivotaan tällä kertaa parempaa onnea, että vauva pysyisi matkassa ihan loppuun saakka. Toivon siis parasta myös sinulle, maaliskuu! Ja muiden kanssa samaa mieltä, sodassa ja rakkaudessa kaikki keinot sallittuja, iso valitus päälle vaan! Itse pääsin silloin TYKS:n naistenpoliklinikan päivystykseen, eikä niillä ollut MITÄÄN TEKEMISTÄ siellä ja ottivat mut heti tutkittavaksi. Satuin varmaan rauhalliseen aikaan sopivasti.

Eli mun tiedot:
LA 18.6., esikoinen, TYKS
Olen 27-vuotias ja mies 35-vuotias. Kovasti on toivottu ja odotettu perheenlisäystä, nyt vaan sitten jännitetään näitä alkuraskauden vaaroja

RV nyt 4+2 eli viikon päästä tähän aikaan olen todennäköisesti aivan paniikissa edellisen KM:n takia. Yrittäkää kestää...

 

Jep, sain siis ajan lekurille...klo.16.30, tunne on et saan kuulla viimisen tuomioni :'( Äskön taas lorahti pytty huikeen punaseks, joten pikku hiljaa alkaa toivo hiipua....Mutta eikös se ole parempi ettei liikoja odottele?!

 

Tsemppiä maaliskuu!!
täällä ollaan hengessä mukana! :hug:

 

kiitos rohkaisevista sanoista anu

Puhuin neuvolatädille jo asiasta ja hän lähetti mut mielenterveystoimistoon..? pyysin kyl päästä pelkopolille, mutta hänen mukaansa mielenterveystoimistossa on joku asiantuntija joka hoitaa perheasioita ja synnytyksen jälkeisiä masennuksia.. Meillä ei kyl parisuhteessa oo mitään vialla ja yhteisiä vuosia on jo kertynyt 10. En myöskään koe kärsiväni niinkään masennuksesta - vaan lähinnä fobiasta/pelkotilasta.. Joten en oikein tiedä miksi joudun mielenterveystoimistoon, mutta kai neuvolatädit osaa asiansa ja tietävät mihin ohjata..

Mieheni ottaa onneksi pelkoni ihan tosissaan, ja tiedän että hän tukee minua 100% kävi miten kävi, mikä kyllä ainakin on hieno juttu.. Olen myös läheisten kanssa puhunut peloistani ja he ottavat minut myös tosissaan.. Koen silti tarvitsevani ihan ammattiapua, päästäkseni asian kanssa eteenpäin..

 

Kamala ku kulkee kylmät väreet ja tulee tippa linssiin ku maaliskuun tekstiä lukee..siis ihan kauhea tilanne ku verta vaan tulee eikä lääkäriin pääse! :S Mut onneks sait sen ajan ja toivottavasti kaikki on kuitenkin hyvin! :flower:

Itellä edelleen oireettomuutta, paitsi että maha on ilmeisesti turvonnu ku tuskin lihominen siitä sellaista palloa tekis vaan jakautuis tasaisemmin ja välillä ku liikkuu reippaasti niin pieni tunne tulee mahaan..

Pitää lähteä kavereiden luo alottelemaan, kova selittely oli taas et miksen tuu baariin asti enkä juo niitä 1-2 kaljaa vaikka autolla oonkin.. :/

 

Niin joo, saattaa mulla sittenkin olla oireita kun eräs haju on jota en voi siteää, nimittäis työpaikkaohjaajani hengitys. En kyllä tiedä johtuuko se siitä että hän on vanhempi jo ja on ollut juuri kipeänä ja yskiessä tulee aina oksennus kurkkuun, mutta muutaman viikon tätä on jo jatkunut ja yhdessä töitä on lähes mahdoton tehdä kun meinaan oksentaa ja tulen julmetun kiukkuiseksi siinä hajussa..eikä asiaa kyllä auta sekään että ohjaajani yksii koko ajan eikä laita kättään suun eteen koska se ei muka taivu siihen..ällöttää ja hävettää kun joka päivä olen huomauttanut asiasta ja kuitenkin jos tuo haju johtuukin vain nyt terävöityneestä nenästäni..?

 

Maaliskuu,tsemppiä ja haleja sulle,toivottavasti kaikki on vaan ihan harmitonta !
Sisu:Itsekkin olen alunperin kainuusta.mutta jo pikkulikkana muuttanut pois tänne meren äärelle.isä asuu vielä kainuussa,joten silloin tällöin tulee käytyä kainuun maisemia katselemassa =)
Täällä maha kipu hellittänyt,ei mitään oireita mistään.melkein pitäs testi tehdä...

 

Maaliskuulle paljon haleja ja toivottavasti kaikki kuitenkin järjestyy

 

Voi itku maaliskuu tuota sun tilannetta! Toivotaan että ei olis mitään vakavaa. :/

Ite pelkään myös aivan hirvittävästi sitä keskenmenemistä, vaikka mitää kokemuksia ei olekkaan. Mulla on vaan huonoa vauvaonnea suvussa, molemmin puolin itseasiassa.

 

maaliskuulle tosi isot tsempit täältä :hug:

 

lingon1 Mielenterveystoimisto.. Kuulostaa aika hurjalta tässä yhteydessä. Mutta jospa terkka on asiansa tunteva ja siellä on todellakin just se henkilö jota hän uskoo sinun tarvitsevan. Sama kait se on millä nimikkeellä työskentelee, kunhan asia saadaan etenemään :hug:
Olen itse jutellut kahden eri psykologin kanssa näistä elämän kummallisuuksista.. Tai minä puhuin ja he kuuntelivat, kysyivät aina väliin jotain "omituista" ja yritin vastata. Molemmilla kerroilla haukuin eukon pystyyn kun pääsin oven ulkopuolelle ja kännykkään kiinni |O Vaan niinhän siinä vaan kävi, että asiat jäivät mieleen kytemään ja alkoivat pikkuhiljaa selviämään kuin itsestään. Nyt olen ihan varma, että molemmat olivat todella ammattitaitoisia ja asiansa osaavia.. Kysyivät juuri ne oikeat kysymykset, että saivat minut itse ratkaisemaan ongelmat.

Yksi tuttu terkka sanoi kerran, että toiset masentuvat raskauden aikana ja toiset synnytyksen jälkeen.. Kapinoin kyllä vieläkin sitä ajatusta vastaan että olis pakko masentua jommalla kummalla puolella lapsen saantia.. Ehkä myös teidän terkalla on vähän saman suuntaisia ajatuksia ja hänellä on kokemusta tuosta ihmisestä. Synnytyksen jälkeisessä tai ennen synnytystä puhjenneessa masennuksessa voi hyvinkin olla samanlaisia piirteitä ja ajatuksia kuin nuo sinun pelkosi. En nyt tarkoita että olisit masentunut vaan että se mielenterveys-ihminen on kokenut avaamaan tuon suuntaisia solmuja.. Ei siinä mitään menetä jos käy katsomassa saako tuolta suunnalta apua.. Itse varmasti menisin, vaikka vain uteliaisuudesta

Eikö ole aika "rentouttavaa" että on tuntenut sen oman ukko-kullan jo kauan, me ollaan oltu yhdessä reilut 7 vuotta. Voi ihan vapaasti olla oma raadollinen itsensä ja sanoa kiertelemättä tuolle tutulle ihmiselle syvimmät ajatukset.. Enään ei tarvitse aamulla ampaista äkkiä pimeässä pois sängystä ja vessaan. Voi ihan rauhassa vilautella selluliittista ja albiinoa takapuolta ja kulkea tukka pystyssä ja jotkut unikuolat poskella Tai minä ainakin voin :saint:
Ihanaa että sinulla on tuollainen mies, joka pystyy eläytymään tunteisiisi. Minun on ikävä kyllä pikkusen jörö, jos sattuu tunteiden puolesta pelottava paikka :| Hällä on 2 lasta aikaisemmasta liitosta, nuorempi näistä on down-lapsi. Kun meidän yhteisen np-ultra aika tuli, ei ukko millään päässyt lähtemään töistä mukaan. .. E i siis uskaltanut lähteä, jos vaikka asiat olisivat taas huonosti. En pakottanut, koska näkihän sen että ylitsepääsemätön juttu oli. Soitin hälle kun olin käynyt ultrassa ja pistin kännyllä parit kuvat menemään.. Seuraavaan ultraan sitten saikin oikein hyvin järjestettyä aikaa Ja esitteli niin ylpeästi saatuja kuvia ja kertoili mittoja että mietin jo että olinko itse mukana ollenkaan ja häntäkö tässä olikin ultrattu Samaten kun oltiin synnyttämässä..Olin valmis ottamaan eron puolessa välissä Varmasti otti pannuun kun akka oli valittanut jo yli vuorokauden eikä suostunut jäämään yksin huoneeseen, mutta.. kun pahimman supistuksen aikaan katsoin taakseni istuu hän aivan veenä, lukee iltistä ja popsii suklaata..mulla ei tahtoneet jalat enään kantaa ja mistään ei saanut kiinni että olis käsillä yrittänyt itseä kannatella..Taas nähtiin miten hermot eivät pitäneet kriisitilanteessa..Häntä jännitti varmasti enemmän kuin minua.. Me ollaan kyllä niin vastakohtainen pari että todellakin täydennetään toisemme

maaliskuu Onneksi sait ajan.. Peukut on pystyssä.. Toivottavasti kaikki on hyvin :hug:

-Anu-

 

maaliskuun puolesta jännätään.... :| tulehan kertomaan mitä siellä sanottiin :hug: :hug: :hug:

 

maaliskuulle :hug: :hug: :hug: surullista että vuotaa :/

Päivä meni töissä, nyt illalla tehtiin tortilloja ja minä lappasin santa marian tulista kastiketta koko ajan vaan enemmän ja enemmän. Piti saada paljon lopulta söin ja kyyneleet valui silmistä ja hiki otsalta

Mitään mainittavia oireita ei edelleenkään ole, paitsi tuo suolaisen ja tulisen himo

Levoton Strutsi 6+5

 

Anuaanua

Voi ihan rauhassa vilautella selluliittista ja albiinoa takapuolta ja kulkea tukka pystyssä ja jotkut unikuolat poskella

on kyllä niin osuvasti sanottu että huhhuh
vähänkö sait mut nauraan!!

Joo kyl kai se neuvolatäti tietää mihin on mua lähettämässä, ja jos se ei tunnu oikealta paikalta niin kai ne sieltä sitten lähettää mut eteenpäin - ehkä huutoniemeen ( Vaasan mielisairaalaan) sitten se kai olis mun seuraava pysäkki..

Tuntuu ihan naurettavalta musta itsestänikin, mutta oon potenu tätä synnytyspelkoa jo useamman vuoden (AINA).. Kauhistelin jo n.10 vuotta sitten siskoni repeämiä ja synnytyskertomuksia ja niin edelleen ystävieni, serkkujeni, kumminkaimojeni ja tuntemattomien naisten synnytyksiä ja peräpukamia yms.. Voitte kuvitella miten olen istunut kippurassa sohvalla kädet silmillä ja tupot korvissa kun on tullut synnytysdokumentteja - sitten vaan todennut et en ikinä halua tota.. Onhan se lopputulos kieltämättä kyllä sen arvoinen!!

Sen takia ei olla aikasemmin yritetty lasta kun oon naivisti ajatellu että tähän synnytykseen keksitään joku kolmas tapa :attn: (huom! jos joku haluaa kehittää tän vaihtoehtoisen tavan niin siihen olis vielä n.8 kk aikaa... ) tai että tää menee ehkä ohi kunhan vähän aikuistun - oon nyt 27 enkä koe asioiden muuttuneen tippaakaan.. Nyt oon tullut siihen pisteeseen et tuntuu, että aika alkaa loppuun ja se on vaan nyt pakko jotenkin tää asia käsitellä jos meinaa niitä omia tenavia joskus haluta, ja kyllähän me niitä halutaan molemmat..

 

"OLI ONNI LIIAN AIKAISTA, EI PIKKUINEN JAKSANUT MATKASSA"
Kiitos kaikille, haikein mielin jätän teidät, oisin niin mielelläni jatkanut kanssanne loppuun asti....Onnea kaikille raskauteenne, pidän teille peukkuja!!!
Ehkäpä, jonakin päivänä käyn kertomassa teille uudesta onnesta!? Nyt :'( :'( :'(

 

maaliskuu Voi ei :hug: :hug: :hug: Itku tuli, kun luin viestisi :'( Toivottavasti teillä on parempi onni matkassa ensi kerralla :hug:

 

:hug: maaliskuulle :'(

Todella pahoillani olen!

 

maaliskuu :'( sillä pienellä ei nyt vaan ollu kaikki kunnossa :'( Voimia ja jaksamista :hug:

 

maaliskuulle :hug: :hug: :hug: :hug: todella harmi että kävi näin :| :ashamed:

 

Voi ei maaliskuu :'(
Meinasin juttua vähän kirjoittaa,mutta jätetään se sitten huomiselle :/
Toivon maaliskuulle kaikkea hyvää jatkossa :hug:

 

maaliskuu: Olen niiin pahoillani... :hug: Ei sitä tahtoisi tapahtuvan edes vihamiehelleen... Maailman kauhein tunne on menettää se pikkuinen... Ota aikasi ja toivottavasti se uusi onni sieltä tulee vielä piankin :hug: :hug: :'(

 

Voi maaliskuu :'( Todella kurjaa! Yritä jaksaa ja tule ihmeessä kertomaan meille sitten uudesta onnesta! :hug:

 

maaliskuulle iso :hug:
Minä en voi sanoa, että tiedän miltä susta tuntuu, mutta toivoisin että voisin kantaa osan surustasi, joka on varmasti valtava :'( :'(