kesäloman vietto uusioperheessä

Jos kävisi niin, että lapsen äiti kuolisi ja lapsi tulisi meille, niin siinä vaiheessa ilmoittaisin miehelleni että nyt tilanne on se, että joko sä alat pistää lapsesi kuriin tai sitten mä lähden, koska mä en katsele kun aikuinen ihminen mielistelee lasta ja pomppii sen mielitekojen mukaan, eikä uskalla pahoittaa sen mieltä esim.ilmoittamalla että muita ei tönitä, hakata tai potkita. Tai että omat sotkut siivotaan, eikä oleteta että "äitipuoli" tai isukki siivoaa kouluikäisen lapsen jogurttipurkkeja ympäri asuntoa tai siivoaa sen nurkkiin lojumaan jätettyjä leluja. Tuon ikäisen lapsen tulee ITSE siivota omat sotkunsa, eikä olettaa että muut tekee sen.
Siinä vaiheessa kun on 3v katsonut sitä, että lapselle ei uskalleta sanoa mitään mistä se voisi vahingossakaan pahoittaa mielensä, niin kyllä se pistää näköjään vituttaa ja ihan urakalla. Varsinkin jos julkeaa arvostella tätä toimintaa miehelle, joka ei uskalla määräillä kun pelkää, että lapsi möksähtää siitä.
Kyllä mä viime vuonna vietin lomani ihan hyvillä mielin "perheemme" kesken, suorastaan odotin sitä, mutta nyt kun huomaa että tuolle tapaukselle ei mene oikein mikään jakeluun kerrasta, kahdesta tai kolmannestakaan, niin ei vaan enää jaksa. varsinkin kun isukki tuppaa vetää herneet nessuun, jos julkean huomauttaa hänen "kasvatustavasta".

Ap, miehelläsi on huono omatunto lapsen suhteen sekä avioeron. Tekee karhunpalveluksen kaikille osapuolille mielistelemällä ja nöyristelemällä lasta.

 

Irtopanot parempi vaihtoehto kuin puoliso joka katsoo olevansa tärkeämpi kuin oma lapsi.

Mä en milloinkaan ole olettanut, että olisin tärkeämpi kuin lapsi. Mua risoo se, että lasta ei uskalla komentaa tai pistää kuriin, koska pelätään että se piltti suuttuu siitä eikä halua tulla enää käymään. Ja että multa ei kysytä, haluanko viettää lomani kahdestaan vai kolmisteen, varsinkin kun kyseessä on tilanne että mulla ei ole täyttä lomaa, vaan vain viikko. En mäkään tee mieheni puolesta meidän lomaan liittyviä päätöksiä vaan ne tehdään yhdessä. Mulla ei ole mitään velvollisuutta viettää lomaani lapsen kanssa, joka pistää nykyään lähinnä vain vituttamaan, vietän lomani mielummin yksinäni kuin hirveässä vitutuksessa kärvistellessä. Ylipäätään asioista päätetään aina mun mielestä aikuisten kesken ja vasta sitten asiat otetaan lasten kanssa puheeksi, eikä toisinpäin. Aivan sama onko kyseessä uusio-vai ydinperhe.

 

Ap, miehelläsi on huono omatunto lapsen suhteen sekä avioeron. Tekee karhunpalveluksen kaikille osapuolille mielistelemällä ja nöyristelemällä lasta.

Ei ole mitään avioeroa, kyseessä on tns. yhdenillansuhteen jälkituotoksesta.

 

Mä en milloinkaan ole olettanut, että olisin tärkeämpi kuin lapsi. Mua risoo se, että lasta ei uskalla komentaa tai pistää kuriin, koska pelätään että se piltti suuttuu siitä eikä halua tulla enää käymään. Ja että multa ei kysytä, haluanko viettää lomani kahdestaan vai kolmisteen, varsinkin kun kyseessä on tilanne että mulla ei ole täyttä lomaa, vaan vain viikko. En mäkään tee mieheni puolesta meidän lomaan liittyviä päätöksiä vaan ne tehdään yhdessä. Mulla ei ole mitään velvollisuutta viettää lomaani lapsen kanssa, joka pistää nykyään lähinnä vain vituttamaan, vietän lomani mielummin yksinäni kuin hirveässä vitutuksessa kärvistellessä. Ylipäätään asioista päätetään aina mun mielestä aikuisten kesken ja vasta sitten asiat otetaan lasten kanssa puheeksi, eikä toisinpäin. Aivan sama onko kyseessä uusio-vai ydinperhe.

Minäkin olisin käärmeissäni jos olisin sinä.

Mutta olet teksteissäsi kohdistanut koko ajan ja systemaattisesti enemmän moitetta lapseen kuin mieheesi. Pidit lapsen vikana sitä, että hän änkesi mukaan. Mieheisihän siinäkin mokasi.

Jos olisit selkeästi imaissut, että sinua pännii miehesi nahjusmainen käytös, eikä se kauhea kakara joka ei osaa käyttäytyä, niin olisit saanut ainakin minun sympatiani heti.

Ei ole lapsen vika jos häntä ei opeteta käyttäytymään kunnolla. Se on aikuisten vika.

Lue läpi mitä kaikkea olet negatiivista olet kirjoittanut tuosta lapsesta. Miehesi nahjusteleun kuittaat yhdellä ja samalla (todin tod näk totuudenmukaisella) kommentilla.

 

Jos kävisi niin, että lapsen äiti kuolisi ja lapsi tulisi meille, niin siinä vaiheessa ilmoittaisin miehelleni että nyt tilanne on se, että joko sä alat pistää lapsesi kuriin tai sitten mä lähden, koska mä en katsele kun aikuinen ihminen mielistelee lasta.

Miksi odottaa?

Anna palaa jo nyt hyvä nainen!

(luin tämän vasta kirjoitettuani edellisen kommenttini.)

 

Minäkin olisin käärmeissäni jos olisin sinä.

Mutta olet teksteissäsi kohdistanut koko ajan ja systemaattisesti enemmän moitetta lapseen kuin mieheesi. Pidit lapsen vikana sitä, että hän änkesi mukaan. Mieheisihän siinäkin mokasi.

Jos olisit selkeästi imaissut, että sinua pännii miehesi nahjusmainen käytös, eikä se kauhea kakara joka ei osaa käyttäytyä, niin olisit saanut ainakin minun sympatiani heti.

Ei ole lapsen vika jos häntä ei opeteta käyttäytymään kunnolla. Se on aikuisten vika.

Lue läpi mitä kaikkea olet negatiivista olet kirjoittanut tuosta lapsesta. Miehesi nahjusteleun kuittaat yhdellä ja samalla (todin tod näk totuudenmukaisella) kommentilla.

Täh Lueppa nyt ihan itse mun tekstit uudestaan, jos väität etten ole kirjoittanut siitä että mieheni ei uskalla kasvattaa lasta koska pelkää että se suuttuu jos sille sanoo jostain ja että lapsi ei opi, jos sitä ei opeta/kasvata. Mutta tuon kyseisen tapauksen yhteydessä tuntuu siltä, että sen on annettu toimia mielivaltaisesti niin pitkän aikaa, ettei sillä näytä menevän puheet perille. Mieheni vikahan se on, että se otti lapsen kanssa tuon lomareissun puheeksi. Eihän se lapsi olisi sinne osannut pyytää tulla mukaan edes, jos siitä ei olisi sille sanottu. Jos mieheni olisi kysynyt multa ensin, että onko ok että ottaa asian puheeksi lapsensa kanssa, olisin sanonut että mielellään ei koska sit se haluaa tulla sinne mukaan ja mä en halua viettää ainoita lomapäiviäni sen seurassa. Että jos haluat että lapsi tulee mukaan, niin sit voitte mennä reissulle kahdestaan etten lähde mukaan. Ja mulle on ihan ok, jos lähtevät sinne kahdestaan, mutta mä en sinne mukaan mene miksikään 24/7 palvelijaksi.

 

Täh Lueppa nyt ihan itse mun tekstit uudestaan, jos väität etten ole kirjoittanut siitä että mieheni ei uskalla kasvattaa lasta koska pelkää että se suuttuu jos sille sanoo jostain ja että lapsi ei opi, jos sitä ei opeta/kasvata.

Tjaa.aika helläkätisesti sinä olet miehestäsi kirjoittanut. Jos olisit kirjoittanut hänen olevan saamaton saamaton nahjus ja munaton vätys (kuten hän on), niin olisit suht samalla viivalla kuin mitä olet lapsesta kirjoittanut.

Poislukien se tänään tuotettu teksti, johon vastasin, että luin sen viimeiseksi. Siinä oli jo vähän ytyä.

Lasta olet sen sijaan diagnosoinut mennen tullen ja kirjoittanut kokonaisuudessaan hänestä ikävään sävyyn.

Jos aoit jatkaa suhdetta miehesi kanssa, niin tämä asia on varmaan hyvät käsitellä siellä kotona, eikä täällä palstalla.

 

Tjaa.aika helläkätisesti sinä olet miehestäsi kirjoittanut. Jos olisit kirjoittanut hänen olevan saamaton saamaton nahjus ja munaton vätys (kuten hän on), niin olisit suht samalla viivalla kuin mitä olet lapsesta kirjoittanut.

Poislukien se tänään tuotettu teksti, johon vastasin, että luin sen viimeiseksi. Siinä oli jo vähän ytyä.

Lasta olet sen sijaan diagnosoinut mennen tullen ja kirjoittanut kokonaisuudessaan hänestä ikävään sävyyn.

Jos aoit jatkaa suhdetta miehesi kanssa, niin tämä asia on varmaan hyvät käsitellä siellä kotona, eikä täällä palstalla.

joo, kyllä sitä täälläkin on käsitelty, mutta kun tuo mies ottaa asiat niin itseensä jos yritän vihjailla hiemankin siihen suuntaan, että tuota natiaista pitäisi komennella kovemmalla kädellä. Kunhan puran pahimmat kiukut täällä ulos, kun kyrsii nyt ihan liikaa tilanteen huomioonottaen. Ärsyttää, että reilu vuosi sitten vielä kestin tilanteen eikä tullut tällaista järjetöntä vitutusta joka toinen viikonloppu. Nyt tilanne on ihan päälaellaan, koska lapselle ei aseteta meillä ollessa selkeitä rajoja ja ojenneta vakuuttavasti, jos se käyttäytyy huonosti ja tuo on mun mielestä aivan väärä kasvatusperiaate aivan sama onko etä-vai lähivanhempi ja mua vituttaa koko sen ajankin, kun se ei ole täällä, että kohta se tulee taas tänne leikkii kuningasta ja joudun hammasta purren pitää mutinat vatsassa koska kyseessä ei ole oma lapsi ja jos kehtaan jotain komennella niin ukko vetää siitä herneet.

 

Tjaa.aika helläkätisesti sinä olet miehestäsi kirjoittanut. Jos olisit kirjoittanut hänen olevan saamaton saamaton nahjus ja munaton vätys (kuten hän on), niin olisit suht samalla viivalla kuin mitä olet lapsesta kirjoittanut.

Poislukien se tänään tuotettu teksti, johon vastasin, että luin sen viimeiseksi. Siinä oli jo vähän ytyä.

Lasta olet sen sijaan diagnosoinut mennen tullen ja kirjoittanut kokonaisuudessaan hänestä ikävään sävyyn.

Jos aoit jatkaa suhdetta miehesi kanssa, niin tämä asia on varmaan hyvät käsitellä siellä kotona, eikä täällä palstalla.

Se perustavaa laatua oleva ongelma näissä uusissa suhteissa on aina se,että lapseen ei biologisessa siteessä oleva näkee lapsen sellaisena kuin lapsi on: objektiivisesti. Oman lapsen arvostelu on aina kuin arvostelisi kasvattajaa itseään. Vanhempana on turha vetää herneitä nenään, samalla tavalla ne ammattikasvattajat arvostelevat jälkikasvuanne, ei päin naamaa,mutta purkutilanteissa. Ihan reality check;lapset teeskentelee, manipuloi ja valehtelee. Tunteet estää näkemästä totuutta. Tai ehkä se nähdään, mutta laiskuus estää reagoimatta.

 

...mutta taitaa olla niin että hakkaat vain päätäsi seinään tässä asiassa.
Mies on juuri sellainen -munaton vätys- josta täällä on ollutkin puhetta ja hän tulee varmaan aina jättämään sinut ja sinun tunteesi huomiotta
Kasvattaa lapsestaan pikku hitleriä joka sitten vähän vanhempana joutuu syömään mielialalääkkeitä kun kaikki ihmiset eivät pompikaan hänen tahtonsa mukaisesti.

Sinuna ilmoittaisin miehelle että haluat viettää rentouttavan - sen ainoan yhden - lomaviikon, ja matkustat siis itseksesi tai ystävättären kanssa jonnekin.
Ehkä kannattaisi myös alkaa katselemaan omaa asuntoa pikkuhiljaa (mikäli ette satu asumaan sinun kämpässäsi)...

Ethän sinä mikään taloudenhoitaja tuossa suhteessa halua olla ?

 

Minun mielestäni puolison lapsen valitseminen vihan kohteeksi ei ole mikään tasapainoinen ele.

 

Minun mielestäni puolison lapsen valitseminen vihan kohteeksi ei ole mikään tasapainoinen ele.

Bingo!

 

Bingo!

Niin paljon kuin välillä vihaan no:n ja Mies50:n kirjoituksia, on pakko nyt yhtyä. Jes!

 

Se perustavaa laatua oleva ongelma näissä uusissa suhteissa on aina se,että lapseen ei biologisessa siteessä oleva näkee lapsen sellaisena kuin lapsi on: objektiivisesti.

Enpä usko että puolison lasta nähdään uusioperheissssä läheskään aina objektiivisesti. Uskoisin että näissä tilanteissa lapsi nähdään nimenomaan subjektiisisesti, siitä omasta näkökannasta käsin.

Objektiivisesti voi lapsen nähdä joku täysin ulkopuolinen taho, jolla ei ole tunnesidettä lapsen vanhempaan, eikä lapsi aiheuta voimakkaita tunnereaktioita. Tässä aloittaja purkaa turhautumistaan miehensä vätystelyyn lapseen, mikä ei täyty minkäänlaien objektiivisuuden mittareita.

Jos olisin aloittajan tilanteessa ottaisin etäisyyttä sekä lapseen että mieheen. Kuten joku muukin., suosittelen omaa asuntoa. Koko tilanne kuulostaa aika kestämättömältä.

 

Minun mielestäni puolison lapsen valitseminen vihan kohteeksi ei ole mikään tasapainoinen ele.

Ei tässä ole kyse mistään vihan kohteen valitsemisesta. Kuten olen monesti jo sanonut, niin tässä on taustalla aika paljon kaikkea muuta, mitä en jaksa nyt tänne julki tuoda, mutta kuten jo aiemmin laitoin, niin oman äitini kommentti on aikoinaan ollut, ettei jaksaisi hetkeäkään tuollaista lasta ja hän on sentään kasvattanut useamman lapsen joista kukaan ei ole koskaan lyönyt vanhempia, haukkunut heitä, tai ollut muutenkin epäkunnioittava ja jokaisesta asiasta valittava. Kyllä lapsikin voi olla sellainen, että se käy vaan aivoon siinä missä aikuinenkin voi käydä. Ihan kuin ihminen saa käydä aivoon vasta sen jälkeen, kun se on täysi-ikäinen ja sitä ennen kaikki toiminta voidaan painaa villaisella "no kun se on noin pieni, niin sitä pitää vaan ymmärtää ei se pahalla sitä tarkoittanut kun sua tönäisi niin että horjahdit, tai kun löi sua nyrkillä" Mitä olen kuullut koulussa töissä olevilta kavereiltani, niin kyllä huomaa että lapsia pidetään nykyään jollain jalustalla ja niiden annetaan toimia vanhempiaan vastaan ja niiden pillin mukaan pitää mennä tai muuten on helvetti irti kun vanhemmat tulee huutaa opettajille, kuinka heidän kultamussukkaansa ei saa moittia ja että siinä omassa lapsessa ei ole mitään vikaa.

 

Sinä ap. olet teeskentelijä perhesuhteessasi. Huomaatko sen itse?
Miksi et itse ota sitä roolia että pidät kodissasi rajat ja kunnioitat itseäsi sen verran ettei sinua kohdella huonosti?

Siksi, että teeskentelet miehellesi, että hyväksyt tällaisen käytöksen. jottei miehesi loukkaantuisi, tai mistä syystä tahansa uskottelet niin tekeväsi.

Alapa olemaan aito itsesi, ja sano suoraan mitä ajattelet ja toimi niin kuin tunnet oikeaksi. kohtele lasta niin kuin tunnet että on oikein kohdella ja miten tulisi kunnolla kasvattaa.

Sitten vain otat seuraukset vastaan. Ne on joko hyviä tai huonoja, mutta et sinä noinkaan voi jatkaa. Lapsikin näkee että teeskentelet eikä kunnioita sinua siksi senkään vertaa.

Et voi hävitä. (mikäli osaat olla rehellinen ja aito)

 

Ap.n mies ei komanna lasta ettei lapselle tule paha mieli. Ap. itse ei sano asiasta edes aikuiselle miehelleen, ettei miehelle tule paha mieli.
Vain lapsi sanoo suoraa mitä haluaa, tuli siitä paha mieli tai ei. Ap:lle tulee paha mieli ja siksi lapsi ei saisi sanoa, mutta aiuisen iehen pitäisi saada sanoa, vaikka lapsi pahoittaisi miehensä.

 

Sun mielestä miehesi on munaton vätys joka ei osaa pitää kuria eikä kasvattaa kersaansa.
Aika rankkaa puhetta omasta rakkaasta.

Tunnustaisit vaan suoraan, että sinusta ei ole kasvattajaksi eikä lasten parissa olijaksi. Olet ilmiselvästi mustasukkainen kersalle miehesi ajasta ja siitä, että muksu on miehellesi tärkeä.

Lapsi oireilee kun hänen lähellä olevat aikuiset (sinä, isä, äiti) ovat aina helvetin kärttyisiä ja riidoissa keskenään ja riidan aiheena on... kas kummaa kaiken aikaa tuo 7 vuotias lapsi ja hänen tekemisensä. Vihasi ja ärtymyksesi näkyvät eleissäsi, ilmeissäsi ja puheessasi joka ikinen päivä. Sinä itse näet sanoit, että sua ärsyttää jo tulevat viikonloputkin vaikkei poika edes ole teillä. No tiedoksi, mielialasi heijastuvat miehesi ja lapsen käyttäytymiseen.
He reagoivat kumpikin siihen omalla tavallaan. Mies karttelee ja lusmuilee, lapsi käyttäytyy entistä huonommin.

Tunteesi heijastuvat jopa oman äitisi käytökseen joka asettuu sinun puolellesi, kritisoi, kas kummaa tuota 7 v.lasta. Lapsi on kaiken pahan syy.

Ei yksikään aikuinen jotka lapsen ikävän käytöksen aiheuttavat, mahdollistavat ja vielä vahvistavat tätä negatiivista tilannetta.

Täytyy olla aika kovakalloinen kersa joka ei tuollaisesta sairastu.

Tässä sulle rautalangasta väännettynä..
Lapsen faija, miehesi kärsii ja yrittää hyvittää sinun ja muksun keskinäisiä skismoja pojalleen... jota mitä ilmeisimmin kuitenkin rakastaa.. viis siitä vaikka tämä on yhden illan panon tulos.

Mun mielestä miehesi on tosi vastuuntuntoinen ja yrittää olla hyvä isä lapselleen.. vaikka tämä kersa onkin vain yhden illan panon tulos.
Mietipä sitä, miltä sinusta tuntuisi jos sinua vähäteltäisiin yhden illan panon seuraukseksi?

Huomaatko itse, sun mielestähän kaikki nykylapset on päin persettä kasvatettu ja pompottavat vanempiaan mennen tullen.

Mua ärsyttää suunnattomasti tollaset ihmiset jotka kohdistavat negatiiviset tunteensa ja vihansa porukan pienimpään ja heikoimpaan lenkkiin, eli lapseen joka joutuu pakosta roikkumaan isänsä/äippänsä uusiokumppanikuvioissa mukana viikonlopusta ja lomasta toiseen ei-toivottuna ihmisenä.

Olisko jo aika kasvaa aikuiseksi ihmiseksi ja käyttäytyä pienempiä kohtaan asiallisesti ja vitutuksesta huolimatta hyvin!

Lapsilla pitää olla rajat, se on päivänselvää, mutta ei tolla asenteella mikä sulla on, mitään oikeita rajoja aseteta eikä saada kunnollista kanssakäymistä ja yhteisymmärrystä aikaan.

 

Ei ole mitään avioeroa, kyseessä on tns. yhdenillansuhteen jälkituotoksesta.

Tää on nyt jälkiviisautta mutta ap, onko miehesi noin tyhmä että panee ilman kumia kaikenlaisia pubiruusuja?

 

Ap.n mies ei komanna lasta ettei lapselle tule paha mieli. Ap. itse ei sano asiasta edes aikuiselle miehelleen, ettei miehelle tule paha mieli.
Vain lapsi sanoo suoraa mitä haluaa, tuli siitä paha mieli tai ei. Ap:lle tulee paha mieli ja siksi lapsi ei saisi sanoa, mutta aiuisen iehen pitäisi saada sanoa, vaikka lapsi pahoittaisi miehensä.

Suosittelen Tuomas Kyrön kirjaa "mielensäpahoittaja"

 

Hah... Aina silloin tällöin luen näitä palstoja, mutta tämä viestiketju vetää kyllä taas niin yli, että... Ei jumankauta. Milloin te rakkaat ihmiset oppisitte lukemaan mitä kirjoitetaan, ja toisaalta miettimään sanomaa ja samalla miettimään elämän realiteetteja? Miten olis, jos pikkuisen koitettaisiin ymmärtää toisiamme ja esittää ratkaisuehdotuksia sen sijaan, että huudetaan niin sanottuja moraalisia totuuksia kuorossa? Varsinkin kun tuntuu, että suurin osa näistä moraalihuutelijoista huutelee täysin vailla omakohtaista uusioperhekokemusta.

Ap... Ymmärrän sinua aivan täysin, mitä tulee ajatusmaailmaasi lapsen kasvatuksesta ja teidän tilanteestanne. Ainoa asia mitä en ymmärrä, on miksi ihmeessä sinä haluat rakentaa parisuhdetta saman katon alla, ehkä myös tulevaisuudessa yhteistä jälkikasvua hankkien tuon miehen kanssa? Jos kaksi lapsetonta ihmistä tapaa, seurustelun alkuvaiheessa usein pikkuhiljaa jutellessa tulee esiin myös arvomaailmat sekä lapsiin kohdistuvat ajatukset. Tuskin kovin moni lähtee pykäämään lapsia ihmisen kanssa, jolla on täysin erilainen kasvatusnäkemys kuin itsellään. Joskus näin kuitenkin tapahtuu, sillä eihän niitä asioita täysin koskaan tiedä, ennen kuin lapsi ilmaantuu perheeseen. Ja koska lapsen kasvatus ei ole muutenkaan helppoa, on ihan taatusti edessä parisuhdeongelma, mikäli toinen hokee jatkuvasti "tottakai kulta, saat kaiken kulta, miten vain kulta" ja toinen yrittää vetää tiukempaa linjaa. Kyllä siinä ihan biovanhemmillakin alkaa herne menemään nenään tilanteessa, joskaan silloin se turhautuminen ei kohdistu lapseen, vaan 100% siihen omaan puolisoon.

Uusioperheissä on se hyvä puoli, että sen oman puolison kasvatusperiaatteista näkee ihan 100% varmuudella mitä ne on, jo seurusteluvaiheessa. Jos ei käy yksiin, niin ei käy yksiin. Seurusteluvaiheessa ennen yhteen muuttoa asioista voi toki puhua. Mikäli puoliso on kuvaamasi "itseensä ottaja" ajan kulusta huolimatta (vanhemmalle voi alkuun olla kova pala ottaa kritiikkiä vastaan, mutta rauhallisella juttelulla pitäis porttien jossain vaiheessa aueta), niin ehkä kannattaa kääntyä kannoillaan ja lähteä toiseen suuntaan. Eihän siitä yhteistyöstä mitään muuten tule.

Aivan käsittämättömiä nämä kommentit, että uudella puolisolla ei ole oikeutta siihen ja tähän, pitää hyväksyä sitä ja tätä, otetaan koko paketti. Kyllä uusioperheessä pitää aina ennen yhteenmuuttoa sopia pelisäännöt, joilla UUSIoperhe toimii. Uusi puoliso ei tule vanhaan perheeseen, vaan siinä muodostetaan uusi perhe. Uudet säännöt ja uusi meno. Kaikille huomiota, kaikille aikaa, kaikille rajoja. Ihan kuten ydinperheessäkin, jokainen perheenjäsen ottaa toisensa huomioon ja ymmärtää toistensa tarpeita. Lapset nyt ei tietty ymmärrä aikuisten tarpeita, mutta aikuisten on syytä pitää itsestään ja toisistaan huolta.

Olen siinä ap:n kanssa samaa mieltä, että tuolla miehen kasvatusmetodilla ei kovin kummoisia tuloksia saada. Mutta sen asian paasaaminen täällä, että mikä on oikeanlaista kasvatusta tai ei, ei liity tähän teidän (ap) tapaukseen mitenkään. Jos miehesi on vankkumattomasti sitä mieltä, että hemmottelu ja lellittely, siivoamattomuus ja laiskuus on oikeanlainen tapa elää ja kasvattaa, niin haluatko sinä ihan tosissasi noilla omilla mielipiteilläsi tällaisen miehen kanssa perheessä elää? Olivat ne lapset sitten miehen tai teidän yhteisiä...

Toki sinä voit edelleen asettaa rajoja lapselle, komentaa ja patistaa. Mutta kuten olet jo huomannut, ilman tukea se homma ei pidemmän päälle toimi. Sinä väsyt ja katkeroidut, jolloin valitettavasti tuloksena on negatiiviset tunteet lasta kohtaan. Tämän jälkeen et jaksa enää tehdä niitä kivojakaan juttuja lapsen kanssa, vaan viikonloput ovat pelkkää komentamista ja sättimistä. Lapsikin kehittää negatiivisen asenteen sinuun, ja kierre on valmis. Ja "syypää" istuu sohvalla ja odottelee, että te molemmat käytte välillä häntä halimassa ja pusimassa?

Pikkuisen sairas kuvio... Syypää heittomerkeissä siksi, että toki kaikilla on oikeus omaan näkemykseensä kasvatuksesta kun laillisuuden rajoissa mennään. Tosiasia kuitenkin on, että toiminnallaan hän mahdollistaa pojan huonon käytöksen.

Jos siis tilanne ei keskustelujen kautta mitenkään parane, eikä mies käytöstään muuta, niin miksi sinun pitäisi tuota tilannetta sietää? Pitää muistaa, että vaikka se mies olisi miten ihana kun olette kaksin, niin te ette tule loppuelämäänne olemaan vain kaksin. Lapsi on aina mukana kuvioissa, ja ehkä tosiaan hankitte vielä niitä yhteisiäkin lapsia. On siis kokolailla tärkeää punnita se, miten se teidän arki rullaa kun "koko perhe" on koolla.

Ja ihan vain tiedoksi kaikille parjaajille. Meidän perheessä on 1/3 kuukaudesta minä, mieheni ja tämän lapset. Meillä on ne yhteiset säännöt, jotka eivät ole samat kuin äidin luona. Ja homma pelaa, kun me aikuiset pidämme niistä yhteisistä säännöistä kiinni. Vahempien ero ei millään tavalla poista toisen vanhemman kasvatusvelvollisuutta. Toki eron jälkeen on luonnollista kokea jonkinlainen "hyvittelyvaihe", mutta turvallista arkea ne lapset kuitenkin tarvitsevat myös siellä etäkodissa. Meidän koti ei ole mikään satunnainen huvimaja. Se on lapsille toinen koti, jossa luetaan kokeisiin, tehdään läksyjä, leivotaan, siivotaan, leikitään, ulkoillaan ja välillä riidellään. Minusta tämä on elinehto, mikäli tähän talouteen jossain vaiheessa yhteisiä lapsia tehdään. Mitään "minun lapset" ja "sinun lapset" -sääntöjä on aivan turha kehitellä, joten miksi hemmetissä sen uuden puolison pitäisi vain alistua vanhemman menetelmiin? Ja mitä ihmettä se auttaisi, jos sillä lapsettomalla puolisolla olisi lapsia, mutta kasvatusperiaatteet olisivat kaksi ääripäätä? Sittenhän soppa olisi vain kaksin verroin pahempi, kun lapset olisivat aivan sekaisin jatkuvasta sääntöjen muuttumiseta ja tilanteiden tulkkaamisista.

 

Olisiko lapsi isälleen vielä tärkeämpija rakkaampi jos isä olisi pannut lapsen äitiä vaikka kymmenen kertaa sen yhden sijasta? Käyttäytyisikö lapsi paremmin jos vanhemansa olisivat harrastaneet seksiä enemmän kuin yhden illan verran?

 

Mikä ihmeen hinku on keksiä lapsille sääntöjä? Varsinkin, jos ne säännöt ovat jotakin aikuisten keksimää tapaleikkiä. Ja toisekseen, jos lapsi on isällä joka toisen viikonlopun, niin on kyllä outoa, että isälle mennään lukemaan kokeisiin ja tiskaamaan; varmaan sillä kersalla kannattaisi teettää vielä suursiivo, siis joka toinen viikonloppu koti kiiltäisi ja sinne olisi kiva lapsettoman äitipuolen tulla.

 

Mikä ihmeen hinku on keksiä lapsille sääntöjä? Varsinkin, jos ne säännöt ovat jotakin aikuisten keksimää tapaleikkiä. Ja toisekseen, jos lapsi on isällä joka toisen viikonlopun, niin on kyllä outoa, että isälle mennään lukemaan kokeisiin ja tiskaamaan; varmaan sillä kersalla kannattaisi teettää vielä suursiivo, siis joka toinen viikonloppu koti kiiltäisi ja sinne olisi kiva lapsettoman äitipuolen tulla.

Kyllä taidat olla vähän kovapäinen tyyppi jos et kirjoitettua tekstiäkään ymmärrä ?
Täytyy sanoa että kyllä sinulla on omituiset kasvatusmetodit jos olet sitä mieltä ettei lasta saa kasvattaa siivoamaan OMIA jälkiään ja ottamaan huomioon muittenkin ihmisten tarpeita.

 

Olisiko lapsi isälleen vielä tärkeämpija rakkaampi jos isä olisi pannut lapsen äitiä vaikka kymmenen kertaa sen yhden sijasta? Käyttäytyisikö lapsi paremmin jos vanhemansa olisivat harrastaneet seksiä enemmän kuin yhden illan verran?

Ehkä kumpikaan ei ollut valmistautunut vanhemmuuteen. Tai edes halunnut. Ehkä huono omatunto hyvittää sitä antamalla lapselle periksi. Vanhemmuus hukassa, jos koskaan ollutkaan plakkarissa.