kesäloman vietto uusioperheessä

Minäkin lisään vielä, että ei sitä lasta kannata alkaa kahdeksi päiväksi kasvattamaan; siitä kasvattamisesta on enemmän vahinkoa lapselle kuin hyötyä. Jos viikonlopun saa kulumaan mahdollisimman pienillä vaurioilla, niin asia on ok. Vierailu isän luona pitää olla kiva kokemus, eikä mikään kurinpalautus. Tässä tapauksessa kasvatuksen päävastuu on äidillä.

 

Minäkin lisään vielä, että ei sitä lasta kannata alkaa kahdeksi päiväksi kasvattamaan; siitä kasvattamisesta on enemmän vahinkoa lapselle kuin hyötyä. Jos viikonlopun saa kulumaan mahdollisimman pienillä vaurioilla, niin asia on ok. Vierailu isän luona pitää olla kiva kokemus, eikä mikään kurinpalautus. Tässä tapauksessa kasvatuksen päävastuu on äidillä.

Onko sitten parempi että lapsi elää joka toinen viikonloppu kuin pellossa kun nössö isä ei vaadi tapoja eikä aseta normaaleja rajoja kodissaan jonka jakaa toisenkin ihmisen kanssa. Lapsen olisi syytä harjoitella toisten huomioonottamista ja joustoa sielläkin, niitä elämäntaitoja vanhempien kai oletetaan lapsilleen opettavan. Ei normaalien käytöstapojen edellyttäminen ole mikään kurinpalautus, ja isä on lapselle se toinen vanhempi eikä mikään loputtoman viikonloppukivan järjestäjä ja hupilaivan purseri.

 

Onko sitten parempi että lapsi elää joka toinen viikonloppu kuin pellossa kun nössö isä ei vaadi tapoja eikä aseta normaaleja rajoja kodissaan jonka jakaa toisenkin ihmisen kanssa. Lapsen olisi syytä harjoitella toisten huomioonottamista ja joustoa sielläkin, niitä elämäntaitoja vanhempien kai oletetaan lapsilleen opettavan. Ei normaalien käytöstapojen edellyttäminen ole mikään kurinpalautus, ja isä on lapselle se toinen vanhempi eikä mikään loputtoman viikonloppukivan järjestäjä ja hupilaivan purseri.

Aivan, entä millaisiin äärirajoihin tulee venyä tämän vkl-isän nykyinen naisystävä tai vaimo tai avovaimo tällaisessa hulabaloossa?

Jos isä ei ota kapteenin roolia, sen ottaa se lapsi.

 

Aivan, entä millaisiin äärirajoihin tulee venyä tämän vkl-isän nykyinen naisystävä tai vaimo tai avovaimo tällaisessa hulabaloossa?

Jos isä ei ota kapteenin roolia, sen ottaa se lapsi.

Naisystävä se tässä ongelma onkin; hänelle ne rajat pitäisi Ensimmäiseksi laittaa. Hän on sentään aikuinen.

 

Naisystävä se tässä ongelma onkin; hänelle ne rajat pitäisi Ensimmäiseksi laittaa. Hän on sentään aikuinen.

Nimimerkki no taitaa olla katkera exä =))))
- ei pahal sorry

 

Naisystävä se tässä ongelma onkin; hänelle ne rajat pitäisi Ensimmäiseksi laittaa. Hän on sentään aikuinen.

Täytyy sanoa että onneksi en ole uusioperhesotkussa itse millään lailla osallisena, tuntuu olevan uusiovaimo tai mies ihan kynnysmaton asemassa jos kerran pikkulapset määräävät mitä perheessä tehdään.

 

Täytyy sanoa että onneksi en ole uusioperhesotkussa itse millään lailla osallisena, tuntuu olevan uusiovaimo tai mies ihan kynnysmaton asemassa jos kerran pikkulapset määräävät mitä perheessä tehdään.

Kun eron jälkeen aloitin seurustelun lapseni toki olivat jo teini-iässä mutta hyvin kasvatettuja ja kohtelivat kunnioittavasti uutta miesystävää. Miesystävän lapsi oli pikkuruinen kun tapasimme ja hyvin herttainen ja sisäsiisti. Emme asuneet koskaan yhdessä joten ei tarvinnut kummankaan oikeastaan mihinkään kasvatusasioihin puuttua, mutta miehen exä oli tosi rasittava ja teki aina kärpäsestä härkäsen jos se vain jotenkin liittyi minun tekemisiini lapsen suhteen, joten en tiedä mitä elämästä olisi tullut jos olisimme asuneet tuolloin yhdessä. Exä olisi tehnyt luultavasti elämästämme /ni helvetin.

 

Täytyy sanoa että onneksi en ole uusioperhesotkussa itse millään lailla osallisena, tuntuu olevan uusiovaimo tai mies ihan kynnysmaton asemassa jos kerran pikkulapset määräävät mitä perheessä tehdään.

Nostan hattua uusioperheille. Ja nostan myös hattua yksinhuoltajille, jotka kasvattavat lapsensa niin, että he eivät ole ongelmalapsia.

Mutta jos etävanhemman luokse tulee ongelmalapsi viikonlopuksi, niin aikuisten on osattava ensimmäiseksi suhtautua lapseen oikein. En kuulu siihen koulukuntaan, joka kannattaa tuossa tilanteessa jyrkkiä rajoja, jos lapsi on häiriöinen. Tietysti lapsella säännöt pitää olla, että hän ei jää esim. yksin kotiin. Mutta ymmärtämystä minä kaipaan.

Mutta toisaalta, onko lapsi edes ongelmainen, vai onko hänestä tehty ongelma; epäilen jälkimmäistä vaihtoehtoa.

 

Lisään vielä, että jos lapsi oireilee vanhempien eroa, niin hiukan myötätuntoa voisit hänellekin osoittaa. Lapsi on kuitenkin tässä myös olosuhteiden uhri.

Sen kuinka paljon sitten jaksat lapen oireilua katsella on toki sinun valittavissasi. Lapsi taas ei voi valita, häntä heitellään sinne tänne häneltä itseltään kysymättä.. Tuskinpa hänkään on niin kovin innostunut isänsä uudesta kumppanista. Tai siitä että joutuu joka toinen viikonloppu tätä katselemaan.

Lapsella ei kuitenkaan ole vaihtoehtoja. Sinulla sen sijaan on.

Mun ei olis tullut mieleenkään vaatia miestä viettämään koko lomaansa mun kanssa. Ekana kesälomana miehellä oli lapsensa 3 viikkoa. Pidin ensin viikon lomaa yksin. Sitten mies aloitti lomansa. Eka viikolla oltiin vähän kotona ja käytiin 4 pv ulkomailla. Sitten tuli lapset meille. Mies lähti heidän kanssa kiertämään Suomea. Pojalla oli jalkapalojuttuja paljon olivat niissäkin. Sukulaisisakin kävivät ja siinä jotain puuhailivat. Minä tein mitä lomilla yleensä, tapasin kavereita, perhettä, laittelin kämppää, urheilin, kävin kavereiden kanssa Tallinnassa jne. Lasten viimeisellä viikolla käytiin koko porukka Tukholmassa. Ei ollut ongelmia. Ja joka kesä niin kauan kun lapset oli huollettavia mies teki jotain vain heidän kanssa ilman minua ja minun kanssa, mutta olenhan läsnä siinä koko ajan. Paitsi jos ei lomat ihan olleet samaan aikaan. Lapsilla ja mulla on ollut alusta hyvät välit. Ehkä äiti ja isä on heille eron eslvittänyt ja heitä tukenut. Ei ole ollut vanhemmilla riitoja ja lapsia laitettu siihen keppihevosiksi. Nyt kun lapset on jo omillaan olen tytön kanssa käynyt kahdestaan Pariisissa ja Roomassa. Ihmettelen miksi jotkut saa uusioperheet epätoimiviksi. Sen täytyy lähteä aikuisten keskinäisistä suhteista ja arvomaailmoista. Lapset ja nyxät ei ole toistensa vihollisia eikä toisiaan vastakkain. Paitsi jo niin halutaan. Kaikki riippuu lasten vanhemmista. Äiti on lasten äiti, nyxä on isän mikä sitten onkaan. Naisystävä, vaimo? Aikuinen lasten elämässä. Huoltaa lapsia kun ovat isällä, siinä missä isäkin. Muuta en osaa sanoa.

 

Lainaus:
Jos se tekee musta kiukuttelevan teinin niin ihmettelen vain miten kukaan täysi-ikäinen ihminen jaksaisi katsoa hiljaa vierestä, kun jotain lasta (jota joudut katselee joka toinen viikonloppu) kasvatetaan täysin oman ajatusmaailman vastaisesti ja jos koitat puuttua tilanteeseen niin saat lapsen kuullen vähättelyä ja lähes pilkkaamista mieheltäsi.

Ehkäpä sinun on parempi lähteä omille teillesi, kun et tunnu lasta hyväksyvän, etkä ymmärtävän.
Parisuhde pitää lapsen sisällään, vaikka ei oma olisikaan. Aina.

 

Ehkäpä sinun on parempi lähteä omille teillesi, kun et tunnu lasta hyväksyvän, etkä ymmärtävän.
Parisuhde pitää lapsen sisällään, vaikka ei oma olisikaan. Aina.

Samaa mieltä, lapsi ei ole mikään inhottava otus, joka tulee joka toinen viikonloppu pilaamaan ap:n elämän. Asiaa kannattaisi lähestyä niin, että mietitään miksi lapsi oireilee. hakeeko hän huomiota? Onko hänellä jokin synnynnäinen tarkkaavaisuushäiriö. Tunteeko hän olevansa ei-toivottu. Vai onko hän vain ihan tavallinen lapsi?

 

En kylläkään ymmärrä miksei 7-vuotias voi jäädä kotiin siksi aikaa kun toiset käy kaupassa. Onhan monet tuon ikäiset koko iltapäivän yksin kotona kun vanhemmat on töissä.

 

Tuli vielä mieleen, että ei se mikään ihme ole jos 7-vuotias marisee ettei ole tekemistä kun siellä ole kavereita eikä omaa huonetta eikä järjestetä mitään "ohjelmaa". Kotona voi yhdessä tehdä vaikka mitä. Teistä nyt ei kumpikaan ole tottunut olemaan lapsen kanssa. Ja eikö niitä kauppa-asioita voi hoitaa ennen sitä viikonloppua ettei sitä yhteistä aikaa tarvi tuhlata kotihommiin.

Sisarellani on 7-vuotias pojantytär usein viikonloppuna ja talvisin he käyvät luistemassa ja usein uimahallissa, elokuvissa ja puistossa. Lapsen kanssa myös piirrellään, askarrellaan ja luetaan. Luulisi, että 2 päivää jaksaa vähän touhuta kun 12 päivää on taas ilman lasta.

Voi vaikka pakata nyt keväällä reppuun eväät, makkaraa ja mehua ja mennä jonnekin rantaan nuotiopaikalle retkelle pyöräillen tai kävellen.

Lapsi vaatii kyllä huomiota.

 

Samaa mieltä, lapsi ei ole mikään inhottava otus, joka tulee joka toinen viikonloppu pilaamaan ap:n elämän. Asiaa kannattaisi lähestyä niin, että mietitään miksi lapsi oireilee. hakeeko hän huomiota? Onko hänellä jokin synnynnäinen tarkkaavaisuushäiriö. Tunteeko hän olevansa ei-toivottu. Vai onko hän vain ihan tavallinen lapsi?

Ai miksi lapsi oireilee ? Miksi lapset ylipäätänsä nykypäivänä oireilevat ?
Siksi että hölmöt vanhemmat antavat lapsen päättää joka asiasta ja lapsen pää ei tätä vastuuta kestä KUN SE ON VASTA LAPSI!
Aikuiset päättävät ja lapset menevät sen mukaan !!!

Ja huom! se ei tarkoita samaa kuin että lapselle ollaan inhottavia tai että lasta kohdellaan väärin.

 

Nimimerkki "eräsperäs" ja muutama muukin on jo analysoinut selkeästi, mikä kaikki tässä on mennyt pieleen.

Sinulta AP kysyisin, onko sinne Lappiin kutsu voimassa vain sillä nimenomaisella viikolla, jolloin sinulla on lomaa? Vai olisiko mahdollista, että mies menisi sinne lapsen kanssa kahdestaan jollain toisella viikolla ja viettäisi sinun lomaviikkosi kahdestaan sinun kanssasi? Kuulostaa kyllä todellakin siltä, että sinun ei kannata lähteä Lappiin heidän kanssaan, pääsi ja parisuhteenne ei kestäisi sitä.

Lapsen käytös kuulostaa aivan sietämättömältä mutta vika ei ole lapsessa vaan kasvattajissa - ei siis sinussa (sinun toimintasi lapsen kanssa kuulostaa järkevältä) vaan miehessä ja lapsen äidissä. Teidän voisi olla hyvä joskus kokoontua ja keskustella yhdessä säännöistä. Lapsella täytyy olla samat säännöt kaikissa kodeissaan. On täysin epäreilua sinua kohtaan ja lapsen edun vastaista, ettei hänen isänsä pidä kuria. Tietenkin myös lapsen toiveita täytyy kuunnella, esim. jos hän usein valittaa ettei teidän luonanne ole tekemistä, niin miettikää, voisiko hän ottaa enemmän leluja mukaan tullessaan teille tms.

Joku sanoi, että kauppareissut pitäisi hoitaa ennen lapsen vierailua. Minä olen eri mieltä. Lapsen ollessa viikonloppuna isänsä luona, tulee elää aivan normaalia arkea, johon kuuluu myös kaupassakäynti. Ei pidä ajatella, että silloin pitäisi tehdä vain kivoja juttuja.

Ja vielä siitä, ettei mies lapsen lähdettyä siivoa lapsen jättämiä sotkuja: sinun on AP tehtävä miehelle hyvin selväksi, ettet siedä sitä ja vaatia häntä siivoamaan. (Tietenkin lapsenkin voisi opettaa siivoamaan itse...).

Oikeasti, älä suostu lähtemään sinne Lappiin lapsen kanssa. Älä tuhlaa ainoata lomaviikkoasi sellaiseen, joka selvästi raastaa hermojasi. Pidä mieluummin lepoloma, jolloin rentoudut, teet ihan omia juttujasi ja tapaat ystäviäsi.

 

Ai miksi lapsi oireilee ? Miksi lapset ylipäätänsä nykypäivänä oireilevat ?
Siksi että hölmöt vanhemmat antavat lapsen päättää joka asiasta ja lapsen pää ei tätä vastuuta kestä KUN SE ON VASTA LAPSI!
Aikuiset päättävät ja lapset menevät sen mukaan !!!

Ja huom! se ei tarkoita samaa kuin että lapselle ollaan inhottavia tai että lasta kohdellaan väärin.

En ole varma tuosta, omassa nuoruudessani eivät vanhemmat päättäneet asioista lasten puolesta. Meidän perään katsottiin, että emme tapelleet, olimme kotona ruoka-aikaan, valot huoneesta sammutettiin kello kymmenen, aamulla herätettiin aina viimeistään kahdeksalta, myös viikonloppuina.

Nyt kun katsoo miten lapsia "kasvatetaan", niin minun lapsuuteni asiat eivät toteudu nykyaikana. Nyt vanhemmat ovatkin etevämpiä kasvattajia ja he tietävät mitä lapsen tulee tehdä ja tietää, mutta perusasiat eivät toteudu, edes fiksuimmissa perheissä; lapset istuu illat tietokoneella, valvoo yöt ja nukkuu päivät , syövät jääkaapista eineksiä ja aukovat päätään kavereilleen ja vanhemmilleen.

Aika hauska, että meidän leikkejä ei seurattu, ajelimme pitkin kyliä ja kävimme uimassa, illat istuimme kavereiden luona tai raitilla, mutta kotona oli oltava ajoissa ja aamulla oli herätys. Meidän elämässä oli rytmi ja vapaus.

 

Minäkin lisään vielä, että ei sitä lasta kannata alkaa kahdeksi päiväksi kasvattamaan; siitä kasvattamisesta on enemmän vahinkoa lapselle kuin hyötyä. Jos viikonlopun saa kulumaan mahdollisimman pienillä vaurioilla, niin asia on ok. Vierailu isän luona pitää olla kiva kokemus, eikä mikään kurinpalautus. Tässä tapauksessa kasvatuksen päävastuu on äidillä.

Uskomatonta potaskaa.

 

Uskomatonta potaskaa.

Eikö se ole uskomatonta, että lapsi on äidillään 6/7 elämästään ja ei osaa käyttäytyä.
Isä on mahdottoman tehtävän edessä, jos hänen pitää kasvattaa lapsi ja hänellä on siihen mahdollisuudet 1/7. En minä ainakaan pystyisi saamaan lapseen otetta tuossa ajassa ja jos saisin, niin se olisi väkivaltaa. Minä ottaisin lapsen mukaan kalaan , retkille, lomalle, mutta en todellakaan pystyisi häntä kasvattamaan tuossa ajassa.

Usein eroperheissä isät jätetään kasvatustehtävän ulkopuolelle ja se on karhunpalvelus lapsille.

 

Eikö se ole uskomatonta, että lapsi on äidillään 6/7 elämästään ja ei osaa käyttäytyä.
Isä on mahdottoman tehtävän edessä, jos hänen pitää kasvattaa lapsi ja hänellä on siihen mahdollisuudet 1/7. En minä ainakaan pystyisi saamaan lapseen otetta tuossa ajassa ja jos saisin, niin se olisi väkivaltaa. Minä ottaisin lapsen mukaan kalaan , retkille, lomalle, mutta en todellakaan pystyisi häntä kasvattamaan tuossa ajassa.

Usein eroperheissä isät jätetään kasvatustehtävän ulkopuolelle ja se on karhunpalvelus lapsille.

Jos etävanhempi kokee tärkeämmäksi lapsen miellyttämisen ja hyvittelyn selkeiden rajojen asettamisen sijaan, hän jättäytyy itse kasvatustehtävän ulkopuolelle.

Rajat ja säännöt luovat lapselle turvallisuuden tuntua. On parempi että niitä asettaa edes isä, jos äiti ei osaa tai kykene. Ideaalitilantessa pelisäännöistä sovitaan yhdessä.

.. ja kuka ihme tässä mistään väkivallasta on puhunut? Otteella tässä kai tarkoitetaan kontaktia, sitä että lapsi kuuntelee, tottelee ja luottaa aikuisten turvaavan hänen elämäsä.

Lapsen kanssa puuhaaminrn (vaikkapa kalaan vienti) onkin oiva tapa kasvataa siinä sivussa. Mietin samaa kuin moni muukin, että onkohan aloittajan tapauksessa lapsen kanssa viitsitty edes tehdä mitään ja kuinka ponnekkaasti.

 

En ymmärrä tuota asennetta, että jos en pysty lasta kasvattamaan kahdessa päivässä, niin annetaan sen lapsen sitten tehdä ihan mitä vaan, kun on turha edes yrittääkään.

Huh, mahtaisi olla kauheaa jos vaikka lapsen opettaja ajattelisi samalla logiigalla. "sehän on minulla vain 4 tuntia päivässä, antaa sen maata huutamassa lattialla..Kun se siitä tokenee, niin tehdään jotain hauskaa yhdessä".

 

En ymmärrä tuota asennetta, että jos en pysty lasta kasvattamaan kahdessa päivässä, niin annetaan sen lapsen sitten tehdä ihan mitä vaan, kun on turha edes yrittääkään.

Huh, mahtaisi olla kauheaa jos vaikka lapsen opettaja ajattelisi samalla logiigalla. "sehän on minulla vain 4 tuntia päivässä, antaa sen maata huutamassa lattialla..Kun se siitä tokenee, niin tehdään jotain hauskaa yhdessä".

Kyllä opettajat ovat siinä samassa tilanteessa, että kodit jättävät kasvatusvastuuta koululle. Ei kasvatus kuulu koululle, ja se on aina pois oppimisesta, kun yksinkertaisiakin asioita joudutaan tahkoamaan. Ennen lapset kunnioittivat vanhempiaan ja opettajia, enää ei niin ole.

vastuu kasvatuksesta on edelleen sillä aikuisella, joka lapsen kanssa elää valtaosan elämästä. Etävanhempi voi kyllä vaatia tapoja, mutta jos niitä ei alkuunkaan lapsella ole, niin vaikea tehtävä on asiaan puuttua, siksi menisinkin kalaan ja kiinnittäisin lapsen huomion muualle, enkä alkaisi tappelemaan.

 

Mieheni ja hänen exä eivät ole olleet perheenä hetkeäkään, joten en usko että lapsi kärsii heidän erostaan enää, tällä naisella on uusi mies jonka kanssa lapsi on myös hyvää pataa (aivan kuten on munkin kanssa ollut). Jopa lapsen äitinkin asenne on muuttunut mieheeni sen jälkeen kun tulin kuvioihin ja olen hänenkin kanssa ihan hyvissä väleissä. Kyllä se suurin ongelma on se, että tuolle on annettu ihan pienestä pitäen liikaa valtaa vaikuttaa omiin touhuihin ja tuo alkaa näkymään lapsen komenteluna ja inttämisenä. Täytyy toivoa, että tilanne helpottaa jossain vaiheessa. Onneksi lapsen äiti oli nyt sentään puuttunut tuohon lapsen inttämiseen ja pistänyt sille arestin siitä hyvästä, että en mä nyt sentään ihan yksin tämän asiani kanssa ole kun tuolla äitilläkin on pinna palanut, joten ihmekkö tuo on jos mullakin pinna menee kun kyseessä ei ole edes oma lapsi.

 

lapsella on kyllä leluja millä leikkiä, mutta kun se kyllästyy aina leluihinsa minuutissa ja sit ne jää pölyttymään nurkkaan ja sit ostetaan uusia ja niihinkin kyllästytään. En ikinä lapsena mennyt valittaa vanhemmilleni että mulla on tylsää tai ettei ole mitään tekemistä. Ei vanhemmat ole mitään hemmetin 24/7 viihdytyskoneita, vaan lapsen pitää itsekin keksiä sitä tekemistä. Katsoin tovi sitten hauskan ohjelman jossa oli juttua lastenohjelmista, lapset jotka tuijottaa niitä vauvasta asti, tulee juuri tuollaisia jotka ei osaa vain olla ja jotka kyllästyvät hetkessä kaikkeen uuteen. Mä en ole katsonut telkkaria kuin vasta tarhaikäisenä, eikä todellakaan ole ollut ikinä ongelmia sen suhteen, että en olisi osannut vain olla. Täällä on kyllä vaikka mitä tekemistä, mutta kun toinen ei jaksa keskittyä mihinkään kuin hetken aikaa. En sit tiiä onko tuolla joku adhd tai joku muu ongelma, mutta turpa käy kokoajan jos ei puheen niin jonkun muun äänen siivittämänä ja tosiaan kaikkeen kyllästytään hetkessä.

Kyllä tuo lapsi viime vuonna oli meillä mun lomasta kaksi viikkoa, ei siinä mitään jos olisikin täydet lomat, mutta kun ei ole.

 

Kyllä opettajat ovat siinä samassa tilanteessa, että kodit jättävät kasvatusvastuuta koululle. Ei kasvatus kuulu koululle, ja se on aina pois oppimisesta, kun yksinkertaisiakin asioita joudutaan tahkoamaan. Ennen lapset kunnioittivat vanhempiaan ja opettajia, enää ei niin ole.

vastuu kasvatuksesta on edelleen sillä aikuisella, joka lapsen kanssa elää valtaosan elämästä. Etävanhempi voi kyllä vaatia tapoja, mutta jos niitä ei alkuunkaan lapsella ole, niin vaikea tehtävä on asiaan puuttua, siksi menisinkin kalaan ja kiinnittäisin lapsen huomion muualle, enkä alkaisi tappelemaan.

Päävastuu kasvattamisesta ja se kuka lasta kulloinkin kasvattaa ovat kaksi eri asiaa. Se on hyvä selventää itselleeen.

Konkreettisena esimerkkinä: päävastuu lapsen kasvattumisesta on aina vanhemmilla. Koulun tehtäviin kuuluu opetuksen ohella myös kasvattaminen, vaikka päävastuu onkin aina vanhemmilla.

Vaikeaa voi toki olla vaatia tapoja tavattomalta. Sitä en kiellä. Mutta ei vanhemmuuden kuulukaan olla aina helppoa ja mukavaa. Vanhemmuus on varsin kovaa ja rankkaa työtä. Kuten huomattu, kaikki eivät siitä suoriudu ja menevät siletä mistä aita on matalin. Viime kädessä kärsijä on lapsi.

 

lEn sit tiiä onko tuolla joku adhd tai joku muu ongelma, mutta turpa käy kokoajan jos ei puheen niin jonkun muun äänen siivittämänä ja tosiaan kaikkeen kyllästytään hetkessä.
.

TYurha on heitellä mitään diagnooseja, kun ei taida kuitenkaan rahkeet ihan siihen riittää.

Lapsi ei osaa vierassa paikassa olla kuin kotonaan. Harvapa aikuinekaaan osaa.

Mitäpä jos kehittelisitte jotain yhteistä liikunnallista puuhaa? Kävisitte uimassa, retkailisitte metsässä yms..

Tiedä, että vaikeita lapsia on olemassa, mutta aika paljon ovat sellaisia joita tavalla tai toisella lyödään laimin.

Minusta sinä kirjoitata lapsesta ikävään ja alentuvaaan sävyyn. Jos hän ja hänen turpansa sinua niin ahdistavat, niin suosittelen lapsettoman puolison etsintää. Saisit ne kallisarvoiset lomasikin viettää ilman tälläisiä karseita häiriötekijöitä elämässäsi.