kesäkuussa 2010 laskettuaika

Kiva kuulla kuulumisia
Oireet alkavat olla aika samanlaisia kaikilla. Välillä tekee kyllä tosi kipeätä tuohon häpyluuhun ja muutenkin on särkyä. Turvotusta mä en ole vielä päässyt todistamaaan. Saas nähä tuleeko sitä.. Vessareissut vaan tihenee, kun useasti pissattaa. Ja vatsakín on muuttunut toimivammaksi. Ei ole enää onneksi ollut ummetusta. Siitä mä kärsin raskausaikana niin useasti. Kaikenlaista vaivaa No onneksi me ollaan niin loppusuoralla jo, ei meinaa millään uskoa että kohta sen nyytin saa jo syliin.
Odotan myös kovasti sitä kun saa omat vaatteet päälle ja pääsee vaunulenkille. Kyllä tätä vauvaa jo odottaa kovasti,että pääsisi näkemään minkä näköinen ja oloinen vauveli mun masussa on kasvanut <3 Ja onko se tyttö niin kuin veikattiin,mutta ei 100% varmuutta voinut lekuri kuitenkaan sanoa. Niin sitä ylläriä myös odottaa

Mulle ei ole tullut maksaläiskiä, mutta kaulaan on tullut sellaisia varsiluomia nyt raskausaikana. Googlasin netissä ja jollain muullakin oli niitä just raskaana ollessa ilmaantunut. Äh! No pitää käydä poistattamassa ne jos en itse niistä pääse eroon. Pikkuinen juttu, mutta kyllä tämä itseään häiritsee. Ja onhan niihin maksaläiskiin myös olemassa apuja kosmetologeilla ja eikös ne sitä Arbutinia niihin suosittele. Mainoksissa ainakin..

Mulle tehtiin sokerirasitukoe kun vauva on hieman isomman oloinen ultrien mukaan. JA TULOKSET OLIVAT OIKEIN LOISTAVAT!! Olen kyllä niin onnellinen siitä! Vaikkei mulla mitään muuta korkeisiin sokruihin viittavaa ollutkaan, ainoastaan isomman oloinen vauva. No hyvä että tutkittiin, etten sokereilla sitä kasvata.
Eli se on sitten muuten vaan vähän isompi. Johtuiskohan tuosta 190cm miehestä Mut pääasia että kaikki on kunnossa. Ja kuhan ei nyt liian isoksi kasva, et mahtuu tuolta alakerrasta.

Juu, alakertaan ei kyllä oikein enää näe. Ettei pääse sitä edes siistimään. Taitaahan se olla aika viidakko jo. Pitäisköhän laittaa mies ajelemaan!

Loppuviikosta menen taas äitipolille lääkäriin kontrollikäynnille ja tsekkaavat taas tuon kohdunkaulan tilanteen ja kuulen myös vauvan painoarvion. Nyt ei onneksi enää pelota jos vauva jo syntyisi, koska viikot alkaa olemaan niin hyvät jo Kaikesta säikähdyksestä viikot menivät onneksi eteenpäin.

Kukahan meistä alkaa ensimmäisenä sitten poksumaan

Mulla alkoi nyt virallisesti äitiysloma, että nyt en enää sairastele Mukavia vointeja kaikille ja kirjoitellaan. On mukava lukea teidän kuulumisia!

rv 35+0

 

Hei vaan kaikille!

Tänään oli neuvola ja olin kyllä hieman pettynyt tuohon meidän lääkäriin. Kovasti yritin kysellä onko vauva jo kiinnittynyt, mutta eipä lääkäriltä oikein kunnon vastausta herunut. Paikat ovat alkaneet pehmenemään ja kohdunkaula on lyhentynyt nyt 2 cm, kiinni vielä kuitenkin oli. Supistelu on alkanut lisääntymään ja nivusilla taas alkanut kipua tuntumaan. Supistelu pistää vatsan toimimaan ihan kunnolla.. toisaalta ihan hyvä vaan. Itsekin ummetuksesta kärsineenä, toivon, ettei sitä enää tule.
Olis jo niin kiva,kun pystyisi kunnon lenkkejä tekemään, kuten Sanni80 sanoi.. Kyllä tämä massun kantaminen alkaisi jo pikkuhiljaa riittämään. Yöt on katkonaisia ja tuntuu, ettei mahaa saa oikein hyvään asentoon.. Ja olishan se kiva saada se nyytti syliin.. =)

Onko muilla massusta kuulunut sellaisia hassuja, pieniä napsahduksia? liekö vauvan nivelet vai mikä siellä napsuu.

Joo, eikun laitetaan miehet hommiin.. viidakkoveitsen kanssa.. =D
Minä olen kärsinyt maksaläiskistä aiemmin, mutten ole huomannut niiden lisääntyneen raskauden aikana, muutama pikkuluomi on kyllä ilmestynyt.

Nyt olis meneillään rv 35+5 tai ultran mukaan 36+4, kumpaanko nyt sitten luottaa..

Aurinkoista päivänjatkoa!

 

Heippis

Ihana kesäilma ollut tänään. Töitä vielä tämän viikon teen ja sitten lopetan tältä erää

Minulla oli tänään neuvola lääkäri ja hän kirjoitti minulle lähetteen synnärille, josta kätilö soitti ja ensi keskiviikkona pääsen synnytystapa arviointiin. Jippii. Kohdunkaula on pehmentynyt, mutta kiinni ja lääkäri ei ottanut vauvan kokoon mitään kantaa vaan, jättää sen puolen äitipolin lääkärille.

Turvotukset on aika huimia... Mutta muuten olo ok! Muutamia supisteluja tulee sillointällöin, mutta mie luulen, että kuuluu asiaan tässä kohtaa. Ja olen päättänyt että nautin raskausajasta kympillä, koska tämä tulee olemaan 99% viimeinen raskauteni.

Hauskaa helatorstaita kaikille mammoille

 

Heippa kaikille todella pitkästä aikaa!
Mulla oli kontrollikäynti äitipolilla pari päivää sitten ja kylllä pisti vihaksi! Nimittäin se että lääkärinä oli ulkomaalainen ihminen joka ei ymmärtänyt puoliakaan mitä yritin sille selittää ja päinvastoin. Sitten se haki jonkun kokeneemman lääkärin siiihen avuksi kun oli ilmeisesti itse kandi ja ei ihan tiennyt reseptistä jota pyysin. No tämä kokeneempi lääkäri oli myös huonosti suomea puhuva ja eihän siitä kommunikoinnista meinannut tulla yhtään mitään! Olin tosi turhautunut ja vihainen ja lopulta kun pääsin pois sieltä ja vilkaisin reseptiä, niin määrätty lääke oli kaikenlisäksi väärä! Argh!!!

Mulla on kanssa ollut joku noin viikon verran ä-lomaa ja enpä olis kyllä jaksanut olla enää hetkeekään töissä. vähän kun jotain rankempaa tekee niin tulee helposti huono/heikko olo ja pitää mennä makailemaan että olo helpottuisi. Olen kyllä kotona yrittänyt puuhailla kaikenlaista kun tekemistä ois ihan hirveesti. Ja oon sellanen että tykkään puuhailla koko ajan kaikkea niin toi makailu on kyllä tosi turhauttavaa. Voikun aika menisi nyt nopeesti ja vauva jo syntyis ja olo helpottuis!

Eikö kellään muulla ollut raskausdiabetestä? Mulla on viimeaikoina sokerit ollu aamulla aika korkeella ja se kyllä huolestuttaa et miten vauva sit pärjää kun napanuora katkaistaan. Ei auta kun luottaa et kaikki menee niinkun kuuluukin. Mulla on VASTA menossa 33+3

Ihanaa lämmintä päivää kaikille!!

 

Mulla on kans raskausdiabetesdiagnoosi, joka napsahti kun just toi paastosokeri oli rasituksessa koholla, aika vähän eli 5,7 kun 5,3 oli raja. nyt seurannassakin tuo aamun eka on ollut korkein, eli 5,0-5.4, eli alle 5,5 kuitenkin, tunti ruuan jälkeen on ollu alle 5 tai sama kuin aamulla, vaikka vois olla korkeempikin... huipun oon mitannut oksennustaudin jälkeen (koko edellisenä päivänä söin siis puolikkaan muffinssin ja lasin mehua) ja silti oli 7,1 aamun arvo heti herätessä. vähän puuhastellessa se laski kyllä heti normaaliksi.... sitä sitten selvittelin ja löysin sellaisen asian kuin aamunkoittoilmiö. Eli joillain maksa pumppaa aamuyöstä läskistä muunnettua sokeria, kun muuten olis liika alhaalla. Terkka ei tiennyt aiheesta mitään. Mutta ilmeisesti mulla on aktiivinen maksa, joka rupeaa toimimaan heti tarvittaessa. Ja insuliiniakin on siis tarvittaessa ihan riittävästi omasta takaa, kun ruokailujen jälkeiset arvot on hyvät eli ihan normaalit.

Tuo aamuinen sokeriarvo selittänee myös sen etten yleensä koskaan ole pahemmin kaivannut aamupalaa, vaan olen sitten päivällä syönyt ekan kerran. Vaikka noita kaiken maailman raja-arvoja on terveydenhuollossa vaikka kuinka paljon, niin siltikin me ollaan yksilöitä, eikä kaikkien kroppa toimi samalla lailla. Esmes mulla terkka näppituntumalla arvioi ettei mulla edes ole kovin iso vauva tulossa. Mutta oon tosiaan koittanu muuten olla vähähiilihydraattisesti, niin kuin joskus aiemmassakin elämässä. Ja sokerit on siis siten pysynyt ihan ok ilman sen kummempia yrittämisiä. Mutta niitä on ollut ihan kiva mittailla. Kaurapuuron jäljiltä oon ainoostaan saanu yli 6 arvoja.

Mulla on enää huominen töitä ja sit alkaa loma! Vaunut tuli eilen ja muutenkin enää pientä puuttuu. Käsittämättömän nopeasti on menny aika. ja olo on ihan ok muutenkin, tää päivä on mennyt puutarhahommissa oksia silputessa ja kiviä pyöritellessä. Välillä kun on pitänyt vaan tauon niin on ollut ihan hyvä puuhastella rauhassa. Ja nyt on siis rv 34+4.
Ihanaa kun alkaa kunnon kesä nyt näin loman kunniaksi!

 

Lisää jännitystä loppumetreille. Eilen lääkärineuvolassa lääkäri totesi, että kohdunkaula on pehmennyt ja sitä jäljellä n. 2-3 cm. Ultratessa kävi ilmi, että vauva on kääntynyt takaisin pää ylöspäin: "Jaaha, tämä tietääkin lähetettä äitiyspoliklinikalle." Häkellyin tuosta kommentista niin etten oikein osannut kysyä mitään lisätietoa mitä nyt tapahtuu ja mitä tämä tarkoittaa. Tuntui, että lääkäri melkein nakkasi hanskat tiskiin omalta osaltaan, koska "Ne katsoo tämän siellä polilla kuitenkin." Sydäntä ja palleaa hän kyllä katseli hyvän tovin ja totesi niiden näyttävän oikein hyviltä. Vauvalla on siis kaikki hyvin.

Onneksi oma terveydenhoitajani soitti minulle myöhemmin iltapäivällä perään ja jutteli rauhassa asiasta kanssani. Olin kuitenkin edelleen niin järkyttynyt etten osannut kuin ynähdellä hänelle vastaukseksi. Sain häneltä ohjeen soittaa keskussairaalaan ja vaatia aikaa alkuviikkoon jos sieltä ei olla minuun yhteydessä huomiseen iltapäivään mennessä.

Olen nyt googlettanut perätila-synnytystä ja löytänyt näköjään upean kuuman perunan: oletko paha ja huono äiti jos vaarannat vauvasi synnyttämällä alakautta vai paha ja huono äiti jos valitset sektion.

 

Täälä alkoi virallinen äippäloma nyt sit johan tässä saikulla oltiinki mekein 4vk..
Ihanaa kun viikkoja nyt kasassa 35+0 joten ensiviikon jälkeen rupeen taas liikkumaan normaalisti
Johan tänäänkin puistoilin neidin kanssa, eikä tupannut supistelemaan.
Synnärille sain kutsun synnytystapa-arviointiin ihanaa, pääsee taas ultraan käväseen!
Toivon et pikkunen olisi pienehkö ja synnytys tapahtuisi alateitse!

Nyt on niin mahtava keli että taidan siirtyä baadeniin köllimään

Aurinkoista viikonloppua!!!

 

Täällähän rupeaa jo porukka siirtymään äitiyslomalle Kivaa! Ite oon viihtynyt kotona pari viikkoa ja on ollut kyllä aivan ihanaa!!! Kiirettä pitää sen verran ettei mukamas tännekkään kerkeä kirjottelemaan :/

Tänne on kans ilmestynyt niitä pienen pieniä varsiluomia, lähinnä kans kaulaan, ja rintsikoiden alle kainaloihin ja muualle...

Huomenna olis meillä synnytystapa-arviointi, aloin eilen miettimään et onkohan kaveri nyt oikeesti pää alspäin kun tuli sen verran mojovia fuduja alaspäin että oikein sattu pissaelimiin... Kaippa se heiluttelee nyrkkejä vaan siellä...?

Kesä10: Mä olen pelännyt koko ajan jos lääkäri oiskin huonosti suomea puhuva.. Oon ollut pari kertaa terkkarissa sellasella enkä kiitos mene toiste. Varmasti ovat hyvin koulutettuja ja päteviä mutta toi suomen kieli vois olla paremmin hyppysissä jos meinaa lääkärinä toimia.. Ei oo kiva arvailla ymmärtääkö lääkäri varmasti kysymykset ja onko lopputulos sellainen kuin on tarkoittanut.

Mites Ennalle kävi? Ootko jo ollut polilla??

Vaikka on välillä vähän ollut vaikeeta niin oon nauttinut raskaudesta ihan täysin siemauksin nyt kun äitiyslomakin alkoi Aivan loistavaa ja oon viihtyny kotona vähän liiankin hyvin... Synnytyspaniikkeja on tullut vasta yks, kaikenlaista hölmöä sitä siitäkin voi repiä.. Sairaalakassi on puoliks pakattu, vaaville alkaa olemaan aika hyvin kaikki kamat kasassa ja vaatteet, lakanat, kestovaipat sun muut on kohta pesty ja silitetty Parina yönä on ollut sellanen olo et josko kohta ois lähtö.. Jotenkin vaan tullu sellanen fiilis että vedet vois mennä hetkenä minä hyvänsä.. Huomenna taas viisaampi lääkärin jälkeen. Toivon vaan hartaasti ettei menis mitään 2vkoa yli.

Ihanaakin ihanempaa äippälomaa kaikille sen aloittaneelle ja tsemppistä viime metreille töihin, kenen täytyy siellä vielä kituutella

36+4

 

Tänään oli äitipolilla synnytystapa arviointi.. Joopa lääkäri puhu niin huonoa suomea, että mä en ymmärtäny sitä eikä se mua. Enkä viitsiny sitten kovasti edes kysellä. Tää rouva lääkäri kun oli selkeesti sitä miletä, että haluan käynnistyksen nyt, mikä ei todellakaan ole tarkoitus vaan se, että jos näyttää menevän taas sen reilun pari viikkoa ylitse ://

Painoarvio vauvasta oli 3400g ja viikkoja 37+1 Kuulemma keskikäyrillä mennään, notta ei ole iso vauva.

Kohdunsuu oli kahdelle sormelle auki, mutta kaulaa 2 senttiä jälellä ja neitonen ei oo laskeutunu vielä. Supistelee mukavasti aika ajoin, toivottavasti näin jatkossakin

Täytyy sanoa, että turhauttavin lääkärikäynti ikinä, vaikka odotukset ei suuret ollusinne mennessä, mutta olisi varmaankin toivottavaa, että lääkäri ja potilas ymmärtäisi toisiaan. Lääkäri sanoi, että soita, jos vauva ei ole laskettuna päivänä syntynyt. Epäilen, että on ) Mutta ihanaa oli nähdä, että eturepun yksiössä kaikki hyvin

Hauskoja hellepäiviä kaikille

 

Aattelin laittaa tällasen taas tähän väliin, kohtahan päästään jo laittamaan syntyneiden listakin Tää oli viimeisin mitä löysin, onko päivitettävää?

2.6.2010 Catriina, toinen - esikoinen 12/07
4.6.2010 Nimbu,toinen
4.6.2010 Wimpula, toinen - esikoinen 03/04
4.6.2010 EnnaN, esikoinen
8.6.2010 Ekaakertaako?
8.6.2010 Jenkka, kolmas
10.6.2010 Amelia81, ensimmäinen
10.6.2010 Mary
12.6.2010 Kesävauva, ensimmäinen
12.6.2010 Esikko-81, ensimmäinen
13.6.2010 Ensimmäinen
16.6.2010 Sanni80, Ensimmäinen
16.6.2010 Pikinen, kolmas ja neljäs - lapset 01/01 ja 08/02
17.6.2010 Pinja28, ensimmäinen
18.6.2010 Helmiisi, toinen - esikoinen 07/08
18.6.2010 Yammy mommy, ensimmäinen
20.6 2010 Vintti10 ensimmäinen
23.6.2010 barbalala, toinen - esikoinen 11/08
25.6.2010 Barbara69
27.6.2010 S.Sopuli
KiiraLiina
Kesä10
taskulaatikko

 

Äitiyspolilla oltiin siis alkuviikosta perätilan takia.

Normaalien pissakokeen ja verenpaineen lisäksi kätilö otti vauvalta pitkän sydänkäyrän eli n. 20 min. oltiin dopplerissa. Pikku kaveri otti rauhallisesti: syke oli n. 140, kun se neuvolassa on ollut 150-160. Seuraavaksi mentiin lääkärin pakeille. Hän tarkisti kohdunsuun tilanteen: kohdunkaulaa jäljellä 1,5 cm (viikko sitten 2-3 cm) ja pehmennyt, sai sormet kohdun suulle.

Ennen kääntämistä lääkäri kertoi mitä riskejä siihen liittyy: istukka voi irrota tai synnytys voi alkaa, mutta hän ei muista, koska TAYS:ssa olisi viimeksi käynyt niin. Seuraavaksi hän varmisti ultralla vauvan asennon ja peppu oli edelleen tiukasti alimpana. Istukka on turvallisella alueella ylävatsassa. Lääkäri arveli että kääntämisestä ei taida tulla mitään, koska ilmeisesti peppu on kiinnittynyt ja näin olikin, kolmella yrityksellä vauva suostui nousemaan kohdun pohjalta pari senttiä.

Ulkokäännöksen ideana on nostaa vauvaa pepusta ylöspäin niin, että saadakseen lisää tilaa se päättää itse "sulkeltaa" ahtautta karkuun eli kääntyä pää alaspäin. Kipeää se ei tee, mutta jos vauva oikeasti lähtee kääntymään, voin kuvitella sen tuntuvan mielenkiintoiselta.

Kokoarvio oli 3200 g eli keskikokoinen vauva tulossa. Lääkärin puheista ymmärsin, että perätilasynnyksistä tämä pakaratarjonta on parhaasta päästä. Sekä kätilö aiemmin että lääkäri kysyivät olenko itse ajatellut synnytystapaa, kerroin että alatiesynnytyksestä olemme miehen kanssa puhuneet, jos täällä katsotaan, että se onnistuu. Olin netistä lukemani perusteella päässyt siihen käsitykseen, että sektiota ei lääkäri tule suosittelemaan, jos siihen ei ole lääketieteellistä syytä tai äiti sitä välttämättä halua.

Kun tämä äiti ilmoitti heti olevansa halukas menemään suosituksen mukaan, keskustelu synnytystavasta loppui siihen. Minulle vain kerrottiin, että TAYS on parhaita sairaaloita Suomessa synnytyttää perätilavauva. No, toisaalta jos olisin itse lääkäri ja tiedän/tunnen/minua on käsketty suosittelemaan alatiesynnytystä, kun se on lääketieteellisesti perusteltua, niin en kyllä itsekään lähtisi käymään läpi kaikkia kauhuskenaarioita ja riskejä potilaan kanssa. Niitä löytää ihan kiitettävästi internetin ihmeellisestä maailmasta. Toisaalta löysin myös useita kertomuksia hyvin onnistuneista perätilasynnyksistä.

Kysyin lääkäriltä, että tuleeko vauva siis ulos alkuun kaksin kerroin: jep, mutta perätilasynnyksissä ponnistusvaihe on kuulemma keskimäärin lyhyempi kuin oikeinpäin tulevien vauvojen kanssa. Ilmeisesti, koska ensin syntyvä peppu ja jalat ovat pehmeät ja näin ollen tulevat ulos nopeasti. Negatiivisena bonuksena, viimeisenä tulevan pään auttaa synnytyslääkäri ulos. Tunnen suurta epäluuloa sitä kohtaan, että joku tunkee kätensä pimppaani samalla kun siellä on vauvan pää. Varmasti mielenkiintoinen kokemus.

Kysyin myös meneekö tämä raskaus sitten todennäköisemmin yli kuin, että jos vauva olisi oikein päin, koska pehmeä peppu ei aiheuta kohdun sulle samalla lailla painetta kuin pää. Useimmiten perätilavauvat kuulemma syntyvät jostain syystä melko ajallaan.

Sain seuranta-ajan polille lasketuksi päiväksi, jolloin vielä varmistetaan, että alatiesynnytys on mahdollinen. Jos raskaus nyt yleensä kestää sinne asti, paikat ovat sen verran kypsät, että synnytys voi sen puolesta alkaa koska vaan. Seuraavaksi kätilö otti vauvalta vielä uudestaan pitkän sydänkäyrän, jotta varmistuttiin siitä, ettei vauvalle ole tapahtunut kääntämisen yhteydessä mitään.

Sitten minut lähetettiin pelvimetriaan eli lantion magneettikuvaukseen, jossa selvitettiin mahtuuko vauva varmasti ulos. En ole koskaan ollut magneettikuvauksessa ja nyt ymmärrän miksi jotkut kammoavat sitä: siellä putkessä on kieltämättä todella klaustrofobinen olo, vaikka itseäni eivät ahtaat paikat ahdistakaan. Lantion kuvaamista varten sentään pääsee siihen putkeen jalat edellä eli pään takana on vapaata tilaa. Tulokset tulivat seuraavana päivänä ja lantio on riittävän tilava.

Olen ollut yllättynyt siitä kuinka vahvoja mielipiteitä ihmisillä on perätilavauvan alatiesynnytyksestä. Eräs tuttavani käski lähes vihaisena minun ehdottomasti vaatia keisarinleikkausta, koska se on kaikkein turvallisinta. Olenkin ollut asian suhteen suht hissuksiin. Omassa päässä on ihan tarpeeksi kestämistä ilman kaikkien tuttujen ja tuntemattomien "lääketieteellisiä" mielipiteitä.

Jalat ovat edelleen hillittömän turvoksissa, eivät vain jalkaterät vaan molemmat jalat kokonaisuudessaan reidestä lähtien. Aamuisin myös naama on niin pullea, että silmiä on hankala saada auki, samoin sormet ovat jäykät ja kipeät. Polilla oltiin samaan mieltä kuin neuvolassa eli jos turvotukseen ei liity muita oireita, kuten kovaa päänsärkyä, näön sumenemista, verenpaineen kohoamista tai valkuaista virtsassa, niin ei tarvitse huolestua. Pissalla täytyy käydä 3-5 kertaa yössä ja aamulla väsyttää, päivällä väsyttää ja illalla väsyttää.

Minulle on viime viikkoina valjennut miksi tätä sanotaa odottamiseksi...Nyt sitten vaan odotellaan. Rv 37+6.

 

Ensiviikolla olisi synnytystapa arvio..odotan innolla sinne pääsyä,jotta tietää taas missä mennään.
Supistellu päivittäin ja ovat kipeitäkin...ihmettelen jos kiinni vielä ollaan.
Yöllä täälläkin ravataan vessaan useasti 3-6 kertaan. Unetkin muuttuneet huonoiksi,pyörimistä ja ei saa unenpäästä kiinni!
Puukon iskuja tulee pakaraan ja sisäreisiin tai siltä tuntuu..yöllä ollut kivuliasta selkäkipuakin joten eivätköhän nämä valmista tulevaan synnytykseen...ihanaa! ei enään kauaa odotusta jäljellä..vihdoin koittaa tämäkin raskaus loppunsa
Tänään kävin tuplarattaita kattelemassa ja en osannut päätöstä tehdä joten jäivätpä kauppaan
Vauvalle on vielä jotain hankkimatta ja laittamatta,mutta eiköhän tässä kerkeä!

Helmiisi rv 35+6

 

Synnytystapa arvioitu ja ihan normaalilla synnytystavalla lähetään liikkeelle, vauva siis raivotarjonnassa ja lantiossa tilaa hyvin. Tän hetkinen arvio 3,2kg, jos syntyis laskettuna aikana ni 3,8kg. En ite kauheesti luota noihin arvioihin kun parilla tutulla mennyt jopa 1kg arvioinnit hutiin... Noh, jos et veikkaa et voi voittaa Onhan se silti ihan kiva kuulla missä lääkäri katsoo että tällä hetkellä mennään!
Paikat oli vielä kiinni mutta vähän pehmenneet.

Uusia vaivoja jotka on kiusannut nyt n.viikon verran on öisin käden puutuminen ja särky joka säteilee käsivarteen, ja jalkapohjat on ihan helkutin kipeät, varsinkin iltaisin... Ja turvoksissa myös. Muuten kaikki hyvin ja nautin olostani ihan kympillä!

Yleensä rakastan lämpöä ja aurinkoa ihan älyttömästi mutta nyt oon iloinen et ens viikolla viilenee

Heippa taas ja kaikille ihanaa loppurutistusta
​

 

Huomenta kaikille ihanille odottajille! Kuinkas sitä jaksellaan?!

Tänää olisi terkka ja viikot on nyt 36+6. Hieman reilu viikko sitten oli äitipolin lääkäri ja tilanne on melko samanlainen kuin viimeksi. Kohdunkaula oli taas kylllä hieman lyhentynyt ja paikat on hyvin kypsät. No nämä muutokset on olleet viikosta 30 lähtien.. Hyvin sitä on eteenpäin päässyt levolla, kun nyt miettii taaksepäin. Silloin se odottaminen tuntui niin pitkältä ja pelkäsi että vauva tulee liian aikaisin. No vielä se masussa on, vaikka hieman tässä jo kävelen ja teen kotitöitä

Ultralla arvioitiin syntymäpainoksi n. 3,800g ja kuulemma alakautta mahtuu. Ihan mielenkiinnolla odotan että paljonko heittää ultralla tehty painoarvio, kun vauva syntyy ja tietää todellisen painon. Kun 15% virhemarginaali siinä kuulemma on. Vatsan päältä tunnustellen vauva on kuintenkin lääkärin mielestä pienemmän oloinen, kun mitä ultrassa sai sen hetkisen painoarvion.

Viiikon verran on kyllä vatsaa jomotellut ja supistellut aika useasti. Tulee pätkiä että 1-1,5 tunnin ajan saattaa supistella noin 10 min välein ja sitten se vaan rauhoittuu. Eikä ne ole kivuliaita, tosi napakoita vaan. Että ei jää huomaamatta.

Onko muilla tullut limatulppaa?!
Mulla tuli sellainen pitkä limainen, venyvä limajutska viime viikon TO. Ihmettelin että mikäs tämä nyt on, eikä ollut valkkaria. Olisi jojoa voinut leikkiä sillä, oli sen verran outo kapistus. Tulin siihen tulokseen että se oli limatulppa tai osa sitä.

Ennustaakohan nämä jo synnytystä tai että olisi hyvinkin lähellä. Nyt ei enää haittaa vaikka vauva jo tulisi, koska viikot on niin hyvät jo
Ja jännä, mua ei yhtään pelota tuleva synnytys, jotenkin sitä vaan odottaakin jo mielenkiinnolla. Ja kyllä sitä vauvaa jo odotteleekin, että sen näkisi <3

Saas nähä kauan tässä vielä menee..

Rattoisaa odotusta!

 

Rv 37+1

Nyt odottelen jo kovasti milloin lähtö sairaalaan tulee..nyt kun on lupa lapsen syntyä niin nyt vaan odotellaan
Synnytystapa arviossa kävin ja lapsen sen hetkinen paino oli 2850g elikkä n.3,5kg voi hyvinkin olla jos loppuun menee..
Lääkäri oli sitä mieltä että ei ainakaan lasketunajan yli mene...kohdunsuu oli auki 1cm.
Kotona olen siivoillut ja puuhastellut normaalisti ja kyllä pistää heti supistelemaan..
Alkaa olemaan jo aikamoinen kömpelö olo..unta ei tahdo yöllä riittää!
Loppusuoralla tässä mennään , joten eiköhän nämä loppuraskauden vaivat jaksa
Jotenki jännitän tätä synnytystä enempi kuin esikoisesta. Ehkä kun tietää mitä on tulossa..vaikka synnytys kipu ei ollut läheskään niin kivuliasta mitä luulin.

Edellisessä raskaudessa mulla irtoili limatulppaa rv 36 ja lapsi syntyi rv 39+1

Mukavia odotuspäiviä!!!

 

Hyvin tukeva olo myös täällä. Viikkoja kasassa 39+3, laskettu aika häämöttää perjantaina. Vauva istuu edelleen tukevasti pepullaan, ainakin mielestäni pää tuntuu yhä ylävatsassa. Kaveri on tosin joko kasvanut tai kääntynyt niin, että jäljellä olevasta häviävän pienestä navan kuopasta ei ollut enää eilen jäljellä juuri mitään.

Viime viikolla neuvolassa terveydenhoitaja kyseli onko ollut kuukautismaisia kiinnitymiskipuja alavatsassa. Ei ollut, mutta eilen ja toissapäivänä on, lisäksi eilen illalla ja oikeastaan koko viime yön on valunut paksua vaaleaa limaa eli olisko limatulppa irtoilemassa.

Perätilan kontrollikäynti on varattu lasketulle päivälle ja neuvolan terkka oli sitä mieltä, että hoitavat loppuajan seurannan siellä. Sekä hän että lääkäri polilla olivat sitä mieltä että tuskin tulee menemään hirveästi yli lasketun ajan, jos yhtään. Kaksi viikkoa sitten kohdun kanavaa oli puolikiinteänä jäljellä 1,5 cm ja ulkosuu raollaan.

Neuvolan terkka oli sitä mieltä, että saattaisivat jopa perjantaina alkaa varovasti käynnistellä synnytystä ettei vauva kasva liian isoksi alatiesynnykseen. Tämä on kyllä ristiriidassa sen kanssa mitä olen perätilasynnyksistä lukenut. Käsittääkseni niitä ei mielellään käynnistetä, että supistukset varmemmin jatkuisivat koko synnytyksen ajan eivätkä tulisi liian rajuina, jotta vauva saa rauhassa syntyä, koska lääkärin apua tarvitaan sekä jalkojen että pään vapauttamiseen.

Odotellaan. Mainitsin miehelle eilen illalla mahdollisesta limatulpan irtoilemisesta ja kysyin leikilläni onko hänellä tämän päivän ohjelmassa mitään mitä hän ei voi perua, jos lähtö tulee. Yllätyksekseni rauhallinen ja järkevä mieheni alkoikin tosissaan jännittää asiaa: "Pitäiskö mun varoiksi valvoa, ettei sulle tule mitään?" Eiköhän vauva herätä minut, jos hän on tullakseen ja minä herätän kyllä sitten sinut, nuku vaan. Herkkiä kapistuksia nuo miehet, sitä ei vaan aina muista.

 

Siis jännittääkö teitä muita synnytyksen lähestyminen kuinka paljon? Itse lueskelen päivittäin vauva-aiheisia juttuja, en mitään pahoja synnytysjuttuja kylläkään. Ja synnärille lähtö pyörii mielessä ihan koko ajan ja se pelottaa ja ahdistaa! Vaikka tietysti samaan aikaan tuntuu ihanalle ajatella että ihan oikeasti saan kohta olla rakkaan vauvani kanssa. Jotenkin se itse synnytys on alkanu pelottaa mua ihan tosi paljon! nyyh! =(

 

Moi!

Itsekin olen kovasti lueskellut synnytykseen liittyvää materiaalia oikeastaan koko raskauden viimeisen kolmanneksen. Olen kärsinyt aiemmin mm. neulakammosta ja muutenkin kipuherkkä olen, mutta jostain syystä synnytys ei varsinaisesti edes jännitä. Lähinnä ajattelen vauvan kokoa suhteessa omaan kehooni, se on oikeastaan ainoa asia mikä mietityttää. Varsinaista synnytystapa-arviota kun ei ole tehty. Jotenkin ajattelen synnytystä sellaisena positiivisena asiana ja olen melko luottavainen oman kehoni toimintaan synnytyksessä. Toisaalta taas uskon siihen, että mikäli jossain vaiheessa kivut tai muu oleminen alkaa tuntua toivottomalta, niin apua siihen saa.

Mikä sinua "kesä10" synnytyksessä eniten pelottaa? Oletko puhunut pelostasi neuvolassa käydessäsi?

 

Hei, täällä yksi taustalla ollut elli, laskettu aika 1.7., uskon kylläkin että kesäkuun vauva tässä tulee ) Toiveissa toinen, ekaa synnytystä ennen luin kaikein mitä löysin kirjastosta. Hyvin meni, apua tosiaan saa jos tarve on. Ei me "amatöörit" tiedetäkään mitä kikkakolmosia kätiöillä ja lääkäreillä tarjolla on. Ikää nyt on tosin sen verran että aluesairaalan sijaan menen yliopistosairaaalaan, jossa on sitten syntyneille vauvoille parempaa hoitoa saatavilla, jos kaikki ei menekään omalla painollaaan. Sillä ajatuksella pidän itseni rauhallisella mielellä tyyliin "katotan mitä vastaan tulee".

 

Kiitos vastauksista!
Mä en oikein osaa edes eritellä mikä mua siinä niin pelottaa, se kokonaisuus. Ehkä eniten se, että oon aika kipuherkkä ja pelkään jotenkin että en vaan kestä niitä kipuja vaikka saisin mitä kivunlievitystä. Sit pelkään että alan panikoimaan siinä tilanteessa ja mun keho menee ihan lukkoon ja et aiheutan itse jotain vaaraa syntyvälle vauvalle jos en osaa/pysty toimia oikein. Vaikutan varmaan tosi sekopäiseltä =) Mut joo, oon puhunu neuvolassa ja oon kyllä menossa vielä pelkopolille jos vaan ehdin saada sen ajan ennen synnytystä! Yritän kyllä ajatella kanssa et kyllä se menee niinkun on tarkoitus ja ihan varmasti selviän, mutta jotenkin en saa itseäni vakuutetuksi siitä!

 

Kiitos vastauksista!
Mä en oikein osaa edes eritellä mikä mua siinä niin pelottaa, se kokonaisuus. Ehkä eniten se, että oon aika kipuherkkä ja pelkään jotenkin että en vaan kestä niitä kipuja vaikka saisin mitä kivunlievitystä. Sit pelkään että alan panikoimaan siinä tilanteessa ja mun keho menee ihan lukkoon ja et aiheutan itse jotain vaaraa syntyvälle vauvalle jos en osaa/pysty toimia oikein. Vaikutan varmaan tosi sekopäiseltä =) Mut joo, oon puhunu neuvolassa ja oon kyllä menossa vielä pelkopolille jos vaan ehdin saada sen ajan ennen synnytystä! Yritän kyllä ajatella kanssa et kyllä se menee niinkun on tarkoitus ja ihan varmasti selviän, mutta jotenkin en saa itseäni vakuutetuksi siitä!

Pakko kommentoida, kun satuin lukemaan…
Kesä10: ajatuksesi ja pelkosi kuulostavat niin tutuilta! Kuin suoraan omasta päästäni muutaman kuukauden takaa. Nyt oma vauva tuhisee jo vaunuissa ja toivoisin kovasti osaavani jotenkin rauhoittaa. En kuitenkaan tiedä, mitkä olisivat ne oikeat sanat, jotka olisivat itseäni auttaneet aikoinaan. Olen kuitenkin varma, että sinä selviät synnytyksestä hyvin! Selvisinhän minäkin, vaikka en yhtään siihen uskonut. Itse synnytyksessä olin ihmeen rauhallinen vaikka etukäteen pelkäsin ja panikoin kovasti. Jollain tapaa synnytys oli kuin hyökyaalto, jota tempasi mukaansa, mutta kaikesta huolimatta pääni pysyi hyvin pinnalla Kokemus ei todellakaan ollut ollenkaan niiin kauhea kuin etukäteen pelkääsin. Hurjasti tsemppiä sullekin! Koita olla murehtimatta etukäteen (tiedän, että se on vaikeaa!!)!

 

Jännät päivät / viikot menossa! Joka kerta kun käyn vessassa, on sellanen olo et josko limatulppaa tms. ois näkyvissä... Nyt menossa 38+4 ja olen kyllä tietoinen myös siitä että pahimmassa tapauksessa saadaan osotella vielä 3,5 viikkoa! Toivon tosissani ettei näin olis!! Pelkästään se että vauva on sillon arvioiden mukaan yli 4kg, ei kauheesti houkuta :/ Supistelut loppui kun seinään n. 4 viikkoa sitten kun jäin töistä pois. Pari hassua tullut lähipäivinä. Väsymys on taas tullut takaisin ja oikee käsi on tosi herkkä puutumaan ja kipuilemaan. Menkkamaisia kipuja on kans ollut, oisko sitte niitä kiinnityskipuja joista Ennan neuvolan täti oli kysellyt?

Kesä10, kyllähän se synnytys jännittää, ja ihan kauheimmat jutut kuolemiseen asti pyörii välillä mielessä mutta yritän ajatella sen niin että en pysty siihen itse juurikaan vaikuttamaan, teen parhaani ja yritän pysyä rentona ja rauhallisena. Olen hirveesti yrittänyt miettiä myös mikä on suhteeni kipuun.. Sitä en tiedä koska ikinä ei ole vielä sattunut mitenkään aivan järjettömästi. Menkat on ollut muutaman kerran vuodessa niin kivuliaat ettei pysty tekemään muuta kun makaamaan lattialla sikiöasennossa tai muuten mykkyrässä. Kai sitä voisi jotenkin verrata noihin synnytyskipuihin? Kätilö vaan sanoi että supistukset on 1000 x pahemmat kun menkkakivut... Toisaalta mistä se voi sen tietää kun menkkakipujakin on niin erilaisia!? Jos se on 1000 x pahempaa niin epiduraalit ja kaikki mahdolliset ovat tervetulleita Vaikkakin pelkään tällä hetkellä enemmän epiduraalin piikkiä kuin itse synnytystä..

Huhtitypyn äiti ja joanna13 kirjoittivat hyvin ja olenkin miettinyt sitä että kätilöt käyvät kuitenkin monta vuotta koulua ja osaavat varmasti asiansa. Ajattelin luottaa itseni heidän ohjailtavakseen ja pitää peukut pystyssä että kaikki menisi hyvin Ja yrittää luottaa omaan kroppaani ja sen kykyyn hoitaa synnytys, tavoitteena meinaan ensialkuun ainakin selvitä ilman vahvempaa kivunlievitystä..

Viimeisen viikon aikana on mieliala heitellyt varmaan enemmän kuin koko raskauden aikana... Hirveitä itkukohtauksia ja yksin jäämisen pelkoa ilmassa, ahdistaa jotenkin vähän kaikki ja mukavasti uusimmassa kaksplus lehdessä juttu kohtukuolemista... Onhan se hyvä että siitäkin puhutaan mutta näin viimeisillä viikoilla en olisi taas moista kaivannut.

Tsemppistä taas kaikille tasapuolisesti

 

Meidän ihana ja suloinen poikavauveli syntyi 3.6. klo 2.11 lähes kivuttoman ja helpon synnytyksen jälkeen. Paino 3940 g ja pituus 52 cm. Koko tuli kyllä yllätyksenä kun viisi päivää ennen syntymää ultran mukaan painoa piti olla noin 3100 g. Pikkumies on todella jäntevä ja viihtyy hyvin rinnalla. Eilen illalla kotiuduttiin. Kirjoitan synnytyskertomusta hiukan myöhemmin. Paljon onnea kaikille vauvautuneille ja tsemppiä vielä pikkuista odottaville! ))

Catriina ja tummasilmä 3 vrk

 

Paljon Onnea Catriina poikavauvan johdosta!

Omaa vauvaa vielä odotellaan!

 

Paljon onnea vauvasta ja ihana lukea et oli lähes kivuton synnytys kun itseä jännittää niin pirusti tuleva koetus ihania vauva hetkiä koko perheelle!

Helmiisi rv38+2