Kesäkuun lapsettomuushoitojen plussaajat, PART III

Mukavaa loppiasista kaikille!
Onneksi on tämä palsta missä voikin purnata ja purkautua.. Siitäkin on monesti apua kun saa murheensa kirjoitettua niin johan helpottaa.
Kuu-ukolta piti kysymäni miten sinun labrat tajuttiin alunperin kontrolloida ja minkälaisia oireita oli. Minusta kun tuntuu, ettei paljon labraa katsota. Hyvä kuitenkin että tilanne on nyt parempi.
Minullakin on alkanut rr nousta. Alapaine on nyt 95-98 luokkaa. Käskivät tiheämmin surata sitä nyt jatkossa. Soitinkin aamulla polille ja
kysyin minkälaiset rajat on. 100 on kuulemma rajana. Jos yli sen niin uudelleen yhteys.
Olen miettinyt sitä A vauvan kasvua ja jotenkin jäi auki mistä se johtuu. Pojillahan on omat istukat. Toisaalta onhan noissa aina pientä virhemarginaaliakin ja A-vauva on tosiaan ihan hassusti ja huonosti mitattavissa. Toivon kuitenkin että olisi yli 2000g ensi kerralla. En koskaan ymmärrä kysyä mitään kun lääkärissä olen..
Mieliala on ollut hiukan alamaissa ja itkettää tosi helposti. Mies sanoi minun olevan töykeä ja pahantuulinen :/
Siitäkin loukkaannuin. En ole pahantuulinen vaan jotenkin lievästi masentunut...mutta miksi en tiedä. Sosiaaliset suhteet olleet vähän vähänlaiset tämän joulukuun pakkolevon vuoksi. Välillä on ollut hiukan yksinäistä. :'(
No, tälläistä omaa napaa täällä. Voikaa kaikki hyvin ja nauttikaa masuistanne!!
Ai niin, pitääkö sairaalakassiin ottaa imetyspaita mukaan? Aiotteko ylipäätään sellaista hankkia?
Ja Kamillalle, meillä tärppäsi 1. ivf:n tuoresiirrosta. Tsemppiä ja plussatuulia täältäkin!!!

Roosa ja pojat 34+1

 

sunnuntai iltoja!

Laiskottaa, laiskottaa..... |O veto on ihan pois ja tänään en ole muuta jaksanu tehdä kuin pestä koneellisen vauvan lakanoita ja pyyhkeitä...mikä saavutus. Sitten iski kauhea kiinalaisen ruuan himo, ja eiköhän sitä ollut pakko marmattaa sen verran että tuo herrakin innostui kiikuttamaan meidät kiinalaiseen buffet pöytään... Taisi nykeröllekin maittaa kun muutaman suupalan jälkeen alko semmonen rummutus ja potkusarja että meinas tulla kanat ja soosit ruokatorvesta ylös

Huonosti olen edelleen nukkunut kaiken tämän viikkoisen jälkeen, ja heräilen keskellä yötä miettimään miten vakuuttaa kätilö ja lääkäri että minähän en heidän pillin mukaan tanssi :snotty: Kiitos vaan kaikille tsempeistä, täällä todellakin saa pitää puolens joka asiassa. Ei vaan mene krekkalaisille kaaliin että minunkin mielipiteitä ja toiveita pitää kunnioittaa, ja emme ei voi olla samaa mieltä kaikesta. Vaikka 10 vuotta täällä onkin vierähtänyt, tuntuu edelleenkin saa olla joka asiassa taistelemassa! ottaa niin päähän!

Onnea Kamillalle tulevaan ICSI:iin!
Meidän taustalla on melkein 5 vuotta lapsettomuutta(osittain selittämätöntä) 6kk klomikuureja, yli pari vuotta tutkimuksia, 4 epäonnistunutta inssiä ja lopulta tuli se uskomaton plussa ekalla ICSI:llä :heart: Mulla loppupeleissä huomattiin munasoluissa jonkun verran häikkää, eli 12 follikkelia kerättiin+ hedelmöitettiin, mutta vain 3 selvisi ja siirtopäivänä enää kaksi oli siirtokelpoista jotka molemmat siirrettiin - yksi ''Nykerömme'' sinnitteli jatkoon ja odottelee maailmaan tuloa =)

Kitty +Nykerö 33+6

 

Kiitos vastauksista, käyn aina välillä kurkkimassa jos muutkin pinolaiset vastaa. WAU, noin monella teistä tärpänny ekalla IVF/ICSI:llä!!! =) =)
*toivo nostaa päätään*
Meillä syy lähinnä simpoissa, simppoja kyllä löytyy mut pesun jälkeen jää vain 400 000-2 milj. jäljelle. Myös minulla pientä ovulointihäikkää, mutta vaste lääkkeille on ollut tosi hyvä.
Huomenna ICSI:n suunnittelukäynnille Väestöliittoon,
jännittää....

 

Tsemppiä Kamilla! Elät todella jännittäviä aikoja! Itse koin viime keväänä ''rankempien'' hoitojen aloittamisen helpotuksena. Niin monien epäonnistumisien ja katkerien itkujen jälkeen tuntui että raskauden mahdollisuus oli lähempänä kuin koskaan, kun valmiit ''vauvan alut'' siirrettiin kohdun lämpöön! Koskaan en ollut ainuttakaan plussaa saanut yli 5 vuoden yrityksistä huolimatta!

Mahdollisuudet on siis AINA olemassa! ICSI:llä on lääkärini mukaan vielä korkeammat onnistumis prosentit. Minua hoitavalla klinikalla hoitomuotona on lähinnä aina ICSI, vaikka syy ei olisikaan simpossa. Kuulemma heikompi laatuisiin munasoluihinkin ICSI on ollut parempi metodi ja tietenkin simpoista valitaan juuri ne priima yksilöt :heart:

Toivon sinulle sydämeni pohjasta onnea tälle taipaleelle, ja palkinnoksi saisitte sen lahjoista arvokkaimman syliinne hyvin pian :heart:

Kitty

 

Kamilla
Tsempitykset minultakin! Meillä kävi niin, että viime tipassa päätettiin käyttää ICSI-menetelmää. Sekin oli silleen, että ensin puhuttiin IVF:stä ja sitten ICSIstä ja taas IVF:stä. Menin itsekin ihan sekaisin siinä vaiheessa.
Kuitenkin, ensimmäisen hoidon ensimmäinen siirto tuotti plussan ja meillä jäi vielä 3 alkiota mahdollista myöhempää käyttöä varten. =)
Meillä vika löytyi miehen spermasta, jossa ihan älyttömät määrät siittiövasta-ainetta. Ja siittiöitäkin oli hälyyttävän vähän.

 

roosa70 kyselit labrakontrolleista. Niitä alettiin seurata edellisen raskauden perusteella, jossa arvot olivat koholla ja pienokainen menehtyi kohtuuni ilman oireita. Ei mulla nytkään kutise jalkapohjia ja kämmeniä. Mutta parempi kontrolloida turhaan, jos hiukankin epäilyttää. Labrakoe on pieni juttu.

KAMILLA tsemppiä ja plussatuulia täältäkin :saint:
Omasta hoitokokemuksista olen tippunut kärryltä. Tämä onnistui kuitenkin IVF-tuoresiirrosta ja pakkasukoiksi jäi kaksi alkiota. On tehty monia IVF-hoitoja ja pakatesiirtoja.
Tuloksena yksi aivan hellyyttävä poika, :saint: tyttö ja kaksi alkuraskauden keskenmenoa. Suurin syypää ilmeisesti endometrioosi

 

Heissan kaikille!

Kamilla: Päivitin alun listaan oman tietoni: plussa tuli ekassa IVF:ssä. Saaliiksi saaiin vain kaksi munasolua, joista toinen hedelmöittyi. Melkoinen flaksi kävi!! Eli toivoa todella on aina!!

HH: Hyvä kun tuuletat täällä, sitähän varten me täällä kaikki ollaan että on paikka jossa voi näistä kaikista tunteista puhua. :hug:

Ja sitten omaa napaa: Aamulla heräsin inhottavaan selkäsärkyyn, lapaluiden välissä ja yläselässä kamala särky ollut koko päivän. Kaiken lisäksi huimaus sen kun lisääntyy, koko ajan pyörryttää joko enemmän tai vähemmän. Yritin syödä lakritsia ja salmiakkia, jos paineet kohoaisi, mutta ei... alkoi vaan närästää. :x

Pelottaa vähän tämä loppuraskaus, jos on koko ajan näin hutera olo... Olen ihan varma että jossakin välissä todella menee taju. Toivottavasti en putoa korkealta enkä ole missään yksin silloin. Tiistaina on onneksi neuvola joten voi puhua tästä siellä. Onko vinkkejä miten verenpainetta saisi nostettua? Aika harvinainen ongelma...

Ostin eilen itelleni ihanan aamutakin ja vaaville pienen toppapuvun ja silkkikypärämyssyn ja fleeceväliasun. Rahaa paloi mutta olen tyytyväinen ostoksiin.

Hyvää alkavaa viikkoa kaikille!!

Jiksu 31+4

 

Tsemppiä ja voimia Kamilla hoitoihin!

Minusta löytyi vika, toimintakyvyttömät munanjohtimet jotka sitten leikattiin pois.
Eka IVF-tuoresiirrosta plussasin joka päättyi viikolla 10+4 keskenmenoon.
Toisesta IVF-tuoresiirrosta plussasin myös ja nyt ollaan tässä onnellisessa tilassa :heart:

 

Paljon kiitoksia kaikille tsempityksistä!!! :heart: :heart:

Toivoa on, yksi (luomu)tuulimunaraskaus on ollut v.2003. Näin jälkikäteen tietäen miehen simppatilanteen se tuntuu ihmeeltä, silloin ei edes yritetty lasta vielä. Kiinnittyminen on siis tapahtunut mutta alkio ei vaan jatkanut kehittymistä :ashamed:
Toivotaan että raskaus saataisiin alkuun 1.ICSI:llä/PAS:lla, meille tulis sit marras- tai jouluvauva :heart: =)

 

Jäi kyllä siitä riidasta paha maku suuhun mutta minähän en ole se joka soittelee ensiksi...
Kamilla tiedän sun ajatukset: toiveet on aina tosi korkealla ekassa ivf/icsi- hoidoissa. Niin oli minullakin aikanaan ja 14 munasolusta ei yksikään hedelmöittynyt (ivf) ja siirtoon ei päästy. 1 icsistä sitten tuoresiirto negaa, 2 icsistä tuoresiirto negaa mutta sitten onnisti 1alkion pakkashilulla =) Eli siirtoja yhteensä 3kpl. Aika jännä muuten Kitty että suomessa ivf:llä saadaan edemmän raskauksia aikaiseksi kun icsi:llä. Meillä vähän häikkää simpoissa ja kait nuo mun munasolut on kova kuorisia kun ei päästä siittiöitä sisäänsä, selittämätön lapsettomuus kuitenkin.

Alkuunsa yritän ainakin pärjätä ilman imetyspaitaa, jos joku haluaa tuijotella mun tisuja niin kattokoot (heko)

Neuvolassa tänään
pissa puhdas (huh)
hemppa 125
sf laskenut 1cm ja nyt siis 30 ja keskikäyrällä
paino laskenut -400 =)
Kaikki on ok ja vauva on vähän laskeutunut
Ihmettelin että kuin se neukka täti sanoo että mun pitäs kattoo mitä syön vaikka nyt painoa kertynyt yht 7.2kg, taitaa olla pienimmästä päästä meidän porukassakin. Outoa :headwall: ja en välitä! Mulla on muuten turvotukset vähentyneet kun en ole syönyt suklaata kun pari palaa päivässä, voi hengittääkin jo paremmin. Menen huomena labraan fluori kokeisiin sen kuumeilun takia (ilman pesua, kääk)

Päästään kuin päästäänkin synnytys valmennukseen ja sain jo huomiseksi ajan =)

Hormonihirviö 32+2

 

Terveiset neuvolasta!
Verenpaine oli ehkä hivenen koholla. |O
Painoa tullut järkyttävät +600grammaa/viikko. Olenkin tällä hetkellä sellaisen turvonneen valaan näköinen. :ashamed:
Vaavi oli laskeutunut ja on jo kohta lähtökuopissa. Ja hemoglobiini on sinnikkäästi n. 110.

Kotona odotti iloinen yllätys, kun Postin saapumisilmoitus äitiyspakkauksesta oli tullut!!! =)
Kunhan mies kotiutuu, niin lähdemme hakemaan pakkausta ja ilta meneekin tarvikkeita ihastellessa. Meinasin jo itse lähteä sitä hakemaan, mutta kun en saisi nostella ja se pakkaus painaa tuon lapun mukaan yli 8 kg.

Kun vauva oli jo alhaalla, me sovittiin loppuraskauden tarkastus jo ensi viikolle.

Haalistunut ja vaavi 33+5

 

Huih! Vai että on Haalistuneen vaavi jo kohta lähtökuopissa! Huisaa! :heart: Mutta toivotaan että pysyy siellä nyt vielä hetken ennen kuin päättää ponkaista maailmaan.

Juu, kyllä minusta HH:n neuvolan täti taitaa hieman ylireagoida. Koska mulle on ainaski painoa tullut kohta jo se 10 kg! Viikon päästä olisi neuvola, joten selviää siis sekin.

Nyt siis takana eka työpäivä taas loman jälkeen. Olo on kyllä nyt sen mukainen. Eli väsynyt ja yököttävä. Minulla kun tämä väsymys tuo aina mukanaan tämän pahanolon. Joten nyt siis yöks olo... :ashamed: Muuten jaksoin yllättävän hyvin, iltapäivästä tosin alkoi sitten kävely muuttua taaperrukseksi ja lyllerrykseksi. Mutta katsotaan nyt sitten vointia ja sen mukaan mennään. Palkanlaskijallekin soittelin ja oli kuulemma jo reilusti ennen joulua laittanut kelaan vaadittavat jutut. Joten nyt vaan sitten päätöksiä odottelemaan. Ihanaa että sekin asia siis kunnossa.

Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille, nyt sohva kutsuu!


Nampula 30+3

 

Roosa: Täällä on toinen hiukan masentunut. En tiedä miksi, mutta mieli vain on välillä maassa. Selkää särkee ja närästää ja huolettaa kaikki... ilmoitin miehelle iltapäivällä, että mulle ei nyt kannata puhua. Olisin vaan alkanut raivota jostakin kun kaikki ärsytti... :x Menin nukkumaan ja vedin parin tunnin päikkärit. Silti taas väsyttää.

Mulla aamulla neuvola, mielenkiintoista nähdä paljonko verenpaineet on ja paljonko on tullut painoa. Paljon, veikkaan ma... Onneksi on uusi neuvolantäti, toivottavasti entistä mukavampi. :/ Huomenna alkaa myös perhevalmennus, jota meidän perhe ei kyllä kovin isolla innolla odota. Toivottavasti tulee jotakin hyödyllistä tietoa eikä mitään höpinää. Olenpa mä skeptinen... :kieh: Soittelin tänään Kelaan äippäpakkauksesta, kun kuukausi sitten tuli lappu että kahden viikon päästä tulee... kuulemma lähettävät ihan justiinsa. Toivottavasti!

Taidan mennä maate mahan viereen... Huomeniin!

Jiksu 31+5

 

Minä olen pysytellyt täällä taustailemassa mutta käyn kyllä lähes päivittäin lukemassa teidän kuulumisianne. Joulun aikaan kirjoitin pitkät pätkät ja kaikki hävis bittiavaruuteen. Argh!

Täälläkin matalapainetta havaittavissa mielialassa - johtunee jatkuvasta parisuhdepaskasta mitä elämässäni on. Isännän kanssa on pitkiä mykkäkouluja ja välillä tuntuu että laitan koko kaverin kävelemään! Mutta yritän nyt jaksaa kuitenkin. Stressi johtuu osittain myös taloprojektistamme - sekään ei valmistu ennen vauvan syntymää joten olen joutunut asennoitumaan siihen että elämme uuden perheenjäsenen kanssa pienessä vuokraluukussamme ainakin eka kuukauden! Vuokrasin vaavi-sängyn jotta veisi tilaa vähemmän - se tulee viikolla 7.

Luen aina kateellisena miten teidän miehet tekee sitä tätä ja tuota kun itsellä ei ole muuta mahdollisuutta kuin pysyä vahvana ja pitää hommat hanskassa. Ei ole varaa olla heikko - etenkin kun on valinnut kumppanikseen yksilön jolta puuttuu täysin empatiakyky. No eipä auta valittaa - onhan sitä tähänkin asti pärjätty. Olisihan sitä toivonut elämän olevan onnellisempaa raskausaikana - eikä pelkkää selviytymistä ja yksin vastuunkantoa.

Raskaus etenee silti. Parin viikon päästä synnytystapa-arviointi. Neiti tällä hetkellä vielä perätilassa - täytyy toivoa että siitä vielä kääntyisi. Välillä supistelee ja selkä on kipeä, yöt katsellaan painajaisia ja hikoillaan. Joitakin reilun tunnin kestäneitä rytmihäiriöitä ollut - stressi lisää niitä entisestään. Töitä vielä tämä ja ensi viikko - sitten mammalomalle - onneksi.

Viipukka ja typy 33+3 :/

 

Synnytystapa arvioinnin tekee meillä ainakin lääkäri sairaalassa jossa katotaan onko vauva perätilassa ja mahtuuko syntymään normisti.
Tota perhevalmennusta ihmettelen mitä pirua se nyt sitten on? Ei mulle ole sellasta ehdotettu, enkä tiedä oisko mies valmis mihinkään omia asioitaan juttelemaankaan. Puhutaan kuitenkin aika paljon keskenään vaikka tuo ukko onkin tuollanen jörrikkä luonteeltaan.

Mietittäkö miltä vauva näyttää? Mulla pyörii päivittäin tummat pörröset hiukset ja siniset silmät (mulla on itellä ) vaikka voihan ne muuttua ruskeiksi kun miehelläkin on. Tietty sieltä sitten 'pulahtaa' punatukkainen (mun pappa) prinsessa Pisamia mullakin on kesäaikaan.

Kävin tänään siellä labrassa 'haisulina' ja pe saan tiedot, illalla sinne synnytysvalmennukseen joka on samalainen kai kun Ammodininkin käynti eli puhutaan kivunlievityksestä ja katotaan synnytys sali yms.

Muistakaa että vaikka kuin on kiukku korkealla niin ette ukkoja laita mäkeen kun eihän me kuitenkaan olla normissa tunnetilassa tällä hetkellä. Ja talonrakentaja mies tekee omaa työtään vauvan eteen siis yrittää saada kodin valmiiksi vauvalle (miehille tulee kuulemma joku kodinperustamis vietti raskaus aikana, meillä tekee punahongasta rappusia vinttiin). Kyllä mullakin tuo masennus kolkuttelee ja siihen auttaa vaan kodin ulkopuolinen puuha esim. menen anopin kans huomena leipomaan pakkasen täyteen pullaa =) että on jotain sitten tarjota kun vauva syntyy (jos en ite sitten intoudu syömään niitä näitten 7 viikon aikana).

Hormonihirviö 32+3

 

Kiitos Amodini lohduttavasta tekstistä - se sai mut hyvälle tuulelle

 

Moi kaikille

Olipas täällä paljon kaikenlaisia kuulumisia. Meni aivan aikaa kun luki kaikki viestit kunnolla läpi.

Tänään on supistusten suhteen rauhallista, kun olen saanut nukuttua pari hyvää yötä (ja pitää heti koputta puuta molemmille asioille). Toissapäivänä olin jo melkein paniikissa, kun tulppaa tuli taas lisää ja se oli veristä :| Viimeksi verilimaa tuli 3-4 pv ennen synnytystä. Mutta kaksi viikkoa pysyn kasassa vaikka väkisin, ja jos viisi viikkoa niin kaikki on loistavasti.

Menee kuitenkin lopulta yliaikaiseksi tämä vauva :kieh:

Nyt kun muistan, niin kirjoitan minäkin osuuteni sairaalakassi-keskusteluun. Viimeksi hyödylliseksi havaittuja asioita:

-isoja yösiteitä (sairaalan "vaipat" on hirveitä eivätkä pysy paikoillaan)
-Venus tai joku muu väline karvojen siivoamiseen (alapäässä verta, mustelmia, turvotusta, karvoja ja tikkejä, joku pois että on edes vähän siisti olo! |O )
-käsipeili, jos sitä tarvitsee avuksi ajeluun (varoitus: harkitse 2 kertaa ennen kuin peilaat alapäätäsi. Jos peilaat, muista että kaikki on taas hyvin muutaman viikon päästä!)
-MP3-soitin (hyvä musiikki autta avautumisvaihessa)
-korvatulpat
-liivinsuojia imetysliiveihin
-tukisukkahousut (turvotus ei laske heti, ja synnytyksessä voi turvota lisää jos saa nesteytystä esim. puudutuksen vuoksi. Lisäksi tuntu hyvältä "rullata" roikkuva maha housujen sisän)

Lisäilen jos tule vielä muuta mielen.

Roosa, sairaalassa ei tarvitse imetyspaitaa. Yöpaidoissa on napit ja imettäminen käy näppärästi. Ensimmäisinä päivinä tulee niin paljon kaikenlaiset eritteet (veri, maito, HIKI), ettei omia vaatteita kannata käyttää. Kaikki kulke muutenkin tukka pystyssä ja viis veisa muusta kuin omasta vauvasta, ei siellä ehdi huomata onko jollakin rinta näkyvissä vai ei. Onnea muuten matkaan sinulle jo nyt, koska taidat olla eka kun meistä synnyttää =)

Ja Haalistuneelle myös jo onnenpotku takapuolen varmuuden vuoksi!

Kuu-Ukko, jännitän puolestasi ja toivottavasti kaikki menee maksa-arvojen suhten (ja muutenkin) hyvin!

Kitty, aika hurjaa touhua teillä siellä Pitääkö sectio lisäksi maksaa täysin itse? Vaikka sitä ei edes halua?

Kamilla, meillä hoitona ovulaation induktio (Gonal-F + Pregnyl) ja tukilääkkenä metut (Diformin). Mulla ongelmana geeneistä johtuva insuliiniresistenssi, joka teke munasarjat PCO-tyyppiseksi ja munasolut on vähän huonolaatuiset. Miehessä ei vikaa, ja hänelle tämä on nyt viides lapsi.

Viipukka, otan osaa jos kotona on kireä. :hug: Kuulosta aivan mun opiskeluaikojen poikaystävältä (tai avopuolisolta), joten uskon tietäväni aika hyvin miletä sinusta tuntuu. Toivotaan kuitenkin, että kaikki käy parhain päin. Ja aina kannattaa muistaa parisuhdekirjat ja -terapeutit ennen kuin tekee radikaalija päätöksiä. Joskus kirjoistakin voi saada yllättävä apua, kun vaikka esittä jonkun riidanaiheen eri tavalla kuin ennen. JOka tapauksessa muista, että sinun tärkein tehtäväsi on nyt jaksa hoita itsesi ja vauva ja antaa muun maailman olla. Helppo sanoa, vaikea toteutta Mutta niitä ei kukaan muu voi sinun puolesta tehdä.

Kaikille masentuneille: olin ekan raskuaden aikana varma, että masennun. Olo oli kurja ja mieli herkässä. On se nytkin, mutta tunteet on helpompi hyväksyä ja laitta omaan mittakaavaan. Katkonaiset yöt, väsymys ja vauvalle herkistävät hormonit tekee odottavasta äidistä tosi herkän. Tunteet tuntuu vahvemmalta ja toisten tunteet "tarttuu" herkästi ja niihin menee mukaan. Se on kai välttämätöntä, että äiti pystyy tajuamaan vastasyntyneen tarpeet ja tunnetilat. Vauva on kovin avuton ja tarvitse äidin paitsi hoitamaan ja täyttämään tarpeet myös jäsentämään omaa maailmaansa ja tekemän sen siedettäväksi.

Tulipas kirjoitettua paljon. Asiat kasaantuu kun ei käy palstalla niin usein

Lampukka-jolla-kipeät-kyljet ja potkiva-poju 31+6

 

Hei kaikki aktiiviset!

Käväisin töissä muutaman tunnin ja sitten alkoikin taas pyörryttää. Aamun neuvolakäynti oli hyvä, tyypillä on kaikki hyvin mutta mun paineettomuus huolestuttaa neuvolatätiä (uusi täti on muuten paljon parempi kuin vanha!).

Sain kotiintuomiseksi verenpainemittarin ja käskyn mitata usein. Jos menee liian alas, tulee reissu äitipolille ja pahimmillaan vuodelepoon. Ei paljon naurata. :|

Aamulla sain miehelle totaalisen pXXXXraivarin ja olin todella ilkeä, itkua vääntäen lyttäsin sen ihan maanrakoon ja sain asiat kuulostamaan siltä että se ei koskaan tee mitään, siitä ei ole mihinkään ja sitä ei kiinnosta lapsi yhtään. Mies käski mun painua helvettiin. Eli tällaista onnea ja auvoa täällä... No, eikö tämä tästä, pyysin anteeksi ja taisin jo saadakin.

Mä vaan niin toivoisin että miestäkin kiinnostaisi pyykinpesu ja vessanpesu ja siivoaminen ja vauvanvaatteet ja tavarat... mutta kun ei se tajua tehdä mitään oma-aloitteisesti. Tuntuu että kaikki jää mun vastuulle. Tajuaisipa se olla vähän enemmän asialla... Mutta ei se varmaan tajua, koska se on mies. :kieh:

Jiksu 31+6

 

Lampukka Kiitos potkusta!
Aika hurjalta kuulostaa, että nyt jo limatulppa sulta irtoamassa/irronnut. Mutta toisaalta se ei vielä kuitenkaan välttämättä tarkoita synnytykseen lähtöä lähiaikoina.

Tänään on muuten supistuksia! Tunnen ne tuolla alaselässä jomotuksena ja vieläpä kipeinä sellaisina. Tuntuu siltä, että kohta mennään! :$
Vauva kuitenkin liikkuu tosi paljon, tai lähinnä tönii jaloilla niin, että ulos päin näkyy terävinä töykkäsyinä. Onneksi on oikein päin. Pää painaa tuonne alas aika ilkeästi ja tunnen kun vauva liikuttaa päätä.
Nukkua en ole kovin hyvin pystynyt, joten teksti saattaa vaikuttaa hieman sekavalta. |O

Haalistunut ja vilkas vaavi 33+6

P.S. Se äippäpakkaus on tosi soma, pesin jo makuupussin ja ne ulkoiluvarusteet. Mutta mitäs niillä ehkäisyvälineillä tehdään?

 

Tervehdys!

Olipas taas tullut paljon asiaa päivän aikana!

En nyt kyllä osaa kommentoida oikeastaan millään tavoin kotitilanteita, mutta toivotan silti voimia ja jaksuja kaikille jotka painivat kotona kurjien asioiden tai miesten kanssa! :hug: Meillä mies on luonteeltaan erittäin haastavaa tyyppiä ja sitten kun minäkin aina sitä mieltä että olen oikeassa, niin välillä täytyy törmäillä. Mutta nyt on mies jotenkin ollut paljon positiivisempi tämän raskauden aikana ja huomioinut minua erityisen paljon. Pitäis vaan minun nyt sitten muistaa, etten pidä asioita itsestään selvyytenä tämän jälkeen. Se kun on paha tapani.

Kiitos Lampukalle lisäyksistä tuohon sairaalakassi listaan. Hyviä huomioita!

HH kyseli mietitäänkö vauvan ulkonäköä, minä en ole oikeastaan lainkaan sitä miettinyt, jännä kyllä. Kai minä olen itselleni muodostanut tietyn kuvan vaavista, mutta en sitten sen enempää ole sitä pähkinyt.

Omaa napaa hieman... Tänään aamulla särki selkää ja massua. Mietin jo lähteäkö töihin. Aamupäivä meni sitten ihan hyvin töissä. Mutta iltapäivästä alkoi olo olemaan kurja. Pahaolo taas kiusasi ja massu tuntui raskaalta jne. Taapersin taas ankan lailla... Mietin jo että kuinkahan tässä jaksaa töitä vielä tehdä. Jaloilla kun tuli tänään taas oltua lähes koko päivä. Tuntuu vaan niin oudolta miettiä, että joko sitä voisi hakea saikkua. Pitäisi kuitenkin vielä 4 viikkoa jaksaa. Huh hui!

Mulla on nyt sormet kutisseet aina toisinaan. Joka päivä aina pienen hetken. Onneksi ei vielä sen enempää, mutta meinaan sitten mainita asiasta maanantaina neuvolassa. Mutta muualta kun ei sitten kutise ja tuokin menee ohi aina muutaman minuutin kutinan jälkeen.

Nyt kyllä sitten sohva kutsuu ja luulen että sieltä en hetkeen itseäni ylös kampea.

Jaksuja kaikille ja pitäkäähän itsestänne ja massuista huolta! :hug:

Nampula 30+4

 

Täällä on kyllä jännittävä tunnelma. Onkohan se synnytystapa-arvio se neuvolalääkärin tekemä vai ihan joku synnärilääkärin tekemä? Mulla on se viimeinen kolmesta neuvolalääkäristä kahden viikon päästä. Tosin terkka totesi jälleen, että raivotarjonnassa poika on. On ollut melkein koko aika. Mutta vielä ei ole laskeutunut, ja niinpä tuntuukin, että palleaa ja keuhkoja painaa. Varsinkin kenkien laittaminen ja muu kurkottelu on todella hankalaa.

Haalistunut: tuolla helmikuun listalla oli juuri samanlaisia tuntemuksia vauvan pään liikuskelusta ja "porautumisesta" alaspäin. Arvelivat, että on laskeutumassa alas lähtöporteille!

Parisuhdeongelmista: Itsellä mies on onneksi ollut ihan lääpällään tähän raskauteen ja vauvaan. Kovempi luottamus sillä on tähän ollut kuin mulla. Ei malta odottaa, että poika syntyis ja kasvais edes vähäsen, ennenkuin voi ostaa sille sen pikkuenduron. Mutta kannattaa sille tuppisuumiehellekin puhua omista tunteistaan tässä vaiheessa. Ja suunnitella yhdessä miten tästä mennään eteenpäin. Ettei jäädä junnaamaan paikoilleen. Meillä kun oli suurempi kriisi tuossa jonnin aikaa sitten, auttoi juuri se, kun kerrottiin molemmat, mitä ja missä halutaan olla esim. parin vuoden päässä. Todettiin sitten yhdessätuumin, että yhdessähän tätä elämää halutaan viedä eteenpäin.

Maanantaina oli sitten viimeinen työpäivä!!!! Tuntui vain ettei millään saa huonetta järjestykseen, ja pitkälle iltaan se venyikin. Mun sijaista ei ehditty valitsemaan, joten perehdytys jäi sitten muutaman kirjoittamani kappaleen varaan. Eka lomapäivänä sitten nukuin pitkään ja sen jälkeen päivä menikin kaupungilla shoppailessa siskon kanssa. Nyt vain pitäis laittaa kaikille sukulaisille ja tuttaville viestiä, että niitä 50-60 senttisiä vaatteita ei enää kannate ostaa, vaan ostaisivat isompia. Alkaa olla sellainen pino, vaikka en ole itse hankkinut kuin pari pukua! Jotenkin niitä vain tulee ovista ja ikkuinoista... Äippäpakkausta ei ole vielä tullut. Ajattelin odottaa vielä tämän viikon, ja soittaa ensi viikolla, jos ei kuulu.

Oletteko muuten muut ajatelleet vuokrata/vuokranneet sitä vaavisänkyä? Me asumme kahdessa kerroksessa, ja yläkerrassa on makkarit ja siellä pinnis, mietin, josko alkukuukausiksi vuokrais sen vaavisängyn alakertaan. Kun eihän sitä varmaan raaski jättää yksin ylös nukkumaan eka kuukausina!

Jeps, mutta tänä iltana synnytysvalmennus ja huomenna synnärille tutustumaan. Gulp...

Nupsu ja poika 34+3

 

Eilen oltiin ultrassa... vauvalla oli kaikki hyvin. pirteä kaveri, tuumas lääkäri. Vauvalla oli painoa nyt 2032g =) . Syntymäpainoarvioksi arvioi 3500g ellei vauva sit ota jotain loppuspurttia kasvuun.
Perätilassa vauva vielä on. Viikoilla 35-36 jos ei ole kääntynyt vielä niin sit yrittävät kääntää. Mut toivottavasti ite kääntyisi. Ai niin, Ei se lääkäri kuulema sieltä kuvasta pippeliä löytänyt eli saattaapi olla että sielä olis sittenkin tyttö tulossa. Mulla kyllä on poikatunne edelleen. No jännitys säilyy loppuun saakka.

Mulla on vaivana tää atooppinen ihottuma. Raavin ja revin aivan hullun lailla. Sain eilen reseptin kortisoonirasvaan, lääkäri sanoi että sitä voi huoletta käyttää ettei tarvii pelätä että aiheuttas vauvaan jotain. No haettiin se apteekista sitten niin siellä täti sanoi että sä kyllä olet raskaana että sitä ei suositella sinä aikana käytettäväks ja jos käyttää niin tosi varovaisesti |O Ketä tässä taas uskaltaa uskoa??? yks puhuu yhtä toinen toista!! No päätin luottaa lääkäriin ja olen nyt rasvaillu sillä itteäni, kauhukuvat kyllä silmissä että jos se aiheuttaakin jotain...

Meille tuli kutsu perhevalmennukseen, mutta ei menty sinne. Ei nähty sitä nii tärkeäksi mennä.
Synnytystapa-arviosta en ole täällä vielä ainakaan kuullut, luulen että sellaista ei ole.

Kyllä me ollaan kovasti mietitty että minkälainen veitikka sieltä syntyy =) Taitaa tulla isäänsä tumma tukkainen ja ruskea silmäinen, kiharatukkainen =)

Mukavaa päivää kaikille!

Mai 32+2

 

Tänään sitten olikin tuskainen työpäivä. Aamusta särki taas hetken selkää ja massua. Lisäksi veti virrat pois ja oli ihan puhki olo. Tuntui että jalat eivät kanna ja kädet toimi. Lisäksi sitten iski päänsärky (mulla ollut viimeksi silloin pahoinvoinnin aikaan). Kävin sitten meidän terkalla (koulusta kun sellainen onneksi löytyy) mittauttamassa verenpaineet ja jutustelemassa. Paineet ihan ok, eka mittauksella 140/80 ja tokalla 138/78. Samanlaista kuin aiemminkin. Sanoi sitten vaan että jos jatkuu tuo olo, niin ei muuta kuin neuvolaan yhteys ja lääkäriltä saikkua loppuajaksi. Olo oli niin heikko että meinasin sitten lähteä kesken päivän pois. Jäin kuitenkin ja hieman parani päivän mittaan. Päätin kuitenkin, että jos huomenna aamusta sama olo, soitan neuvolaan. Katsotaan sitten mitä sieltä sanovat. Ihan vielä en pois haluaisi jäädä, tuntuu niin hassulta. Mutta sitten taas jos se tuollaiseksi menee, en sitäkään jaksa.

Meillähän nuo valmennukset olivat jo. Ekaksi synnytys- ja sitten perhevalmennus. Mutta me kävimme vain sen yhden kerran synnytysvalmennuksen. Tunnelma oli niin outo ja tuntui että sellaisia jopa minulle itsestään selvyyksiä tankattiin ja tankattiin. Mutta sitten taas ehkä osa tärkeistä asioista ohitettiin vauhdilla. Koimme jotenkin oudoksi valmennukset,joten päätimme sitten että perhevalmennuksiin emme enää mene. Itse kuitenkin tärkeimpänä pidin tuota synnytysvalmennusta. Mies oli samaa mieltä.

:wave:

Nampula 30+5

 

Hupsista, olipas tänne ilmestynyt juttua kun en ole ehtinyt pariin päivään koneelle. Nyt vaan pikaiset kuulumiset tulin katsomaan kun täytyy lähteä miehen työpaikan illanistujaisiin, tarjolla siis hyvää ruokaa ainakin, seurasta en niinkään tiedä, ja noh juomapuolelta jos puoli lasillista punkkua uskaltaisin ottaa (lääkärin mielestä on ihan ok lasillinen silloin tällöin ja tekee hb arvoille hyvää...hmmm... huomaa että eletään viininkulutuksen maassa !)

parisuhdekriiseistä on ollu juttua: toivottelen kaikille tasapuolisesti jaksamista vielä näille viimeisille viikoille, ja ehkä tässä vaiheessa ei kannata tosiaan miestä pihalle heivata kun omat fiiliksetkin on sellasta vuoristorataa ja tulee sanottua puolin ja toisin aika kitkeriäkin kommentteja.
Meidän suhde ei oikeastaan ole raskauden aikana muuttunut mitenkään, mitä nyt itse olen huomannut äksyileväni aikaisempaa enemmän, ja yleensä hikeennyn nimenomaan anopin kommenteista tai tunkeiluista. Yhdessä ollaan oltu ukon kanssa jo 13 v joten näihin vuosiin mahtuu vaikka mitä. Mies kun ei osaa edes riidellä, ja ottaa kaikki asiat turhankin lungisti, ja jos mulla on paha olo tai haluan purkaa sydäntä niin myötätuntoa ei kauheesti kyllä heru. Ei se ymmärrä että sen oma äitikulta ajaa vaan omia etujaan, ja tällä vauhdilla vielä jyrää meidät! Pahoin pelkään että mä sairastun johonkin synnytyksen jälkeiseen masennukseen, ellei mies rupea vetämään rajoja-ME olemme sitten vauvan syntymän jälkeen OMA pieni perhe, anoppi ei siihen yhtälöön mahdu!
Mutta kuten olen täällä aikaisemminkin tilittänyt, mikään ei varmaan muutu, sillä etäisyyttä en saa kirveelläkään, kun asuu 20m päässä |O

Kiitos Lampukalle sairaalakassiin lisättävistä asioista. Tuo mp3-soitin oli hyvä muistutus. Korvatulpat olin jo hankkinutkin kun tiedän etten saa unta kuitenkaan jos vähänkään kuuluu ääniä ja kolinoita siellä sairaalassa. Karvahöyliinkin olin varautunut, mutta kolleega sanoi että täällä alapää ''trimmataan'' aina kun tullaan synnärille..voi yök (Pitäisköhän sheivata kuiteskin jo itte?) Suomessa ei ilmeisesti kätilöt puutu karvojen ajeluun?

niin ja Lampukka kyselit että pitääkö sectiosta maksaakin vielä vaikkei halua- tottahan toki, ja vielä enemmän kuin normaali alatiesynnytyksestä. Siihen kun tulee anestesialääkärin palkkiot, 1 sairaalassa olo päivä lisää+ lääkitykset ja muut,sekä oma lääkäri kuittaa siitä ''palkintona'' jotain 400 euroa enemmän taskuunsa, en yhtään ihmettele miksi niitä täällä tehtaillaan. Yksistyisellä synnärillä synnytän, joten myös alatie synnytys maksaa, mutta vähemmän kaikenkaikkiaan :|

Liikkeistä mun piti vielä kysyä : mites te muut rv32+ ohittaneet oletteko huomanneet että liikkeet on vähenemään päin? Itsellä nyt rv34+2 ja huolestuttaa kun nykerö vaan silloin tällöin jaksaa töytäistä tai vähän muljautella itseään.Yleensä kun olen syönyt. Yöllä on toooosi hiljaista ja aamullakin saan yleensä jo vähän töniä ja jutella että herää. Onkohan nyt ihan normaalia. Tila varmaan on vähenemään päin, ja poika on viikon edellä kasvussa, joten en tiedä pitäiskö tuon vaikuttaa? Miten muilla? Onko koko päivän menoa ja tunnetteko liikkeitä kuinka paljon?

Maha on aikalailla laskeutunut, ja hengittäminen on nyt helpompaa. Raivotarjonnassa pitäisi olla.Potkut tuntuu selvästi aiempaa alempana.

Jes, mammaloma häämöttää tiistaista alkaen (olen tehnyt vähän lisäpäiviä sisään, että saan olla kotona pidempään syntymän jälkeen)

Sitten mä roikun varmaan täällä palstalla kokoajan

Kitty 34+2

 

Hei kaikille, samanlaisten ongelmien kanssa moni täällä painii. Viipukalle tsemppiä. Tuo on kai se pahin mahdollinen yhtälö, talonrakennus ja vaavin odotus :/ Pelkkä rakennusprojektikin kuulemma syö monella parisuhdetta.
Mai, oletko koittanut jotain öljyä kutinaan. Suomessa ainakin on ceridal nimistä tuoksutonta öljyä apteekista saatavana. Auttaa hyvin atooppiseen ihottumaan. Sitä voisi esim. ennen suihkua levittää ja sitten suihkussa vain pesaista kunnolla kainalot jne.. öljy jää iholle muttei tunnu niin tahmealta. Pyyhkeellä vain taputtelet kuivaksi. Silloin ainakin tietää, ettei ole vauvalle vaaraksi.
Namupalalle myös tsemppiä! oisikohan jo aika jäädä saikulle.. Nim. merkillä: kokemusta on saikulla viikosta 21 alkaen Lääkäri sanoi jossain vaiheessa minulle, että oma jaksaminen on paras mittari. Ei niinkään viikot!!
Vaavisängystä: Meille tuli sänky jo pari viikkoa sitten ja söpöltä ja käytännöllisesltä näytti. Laitan pojat siihen aluksi yhdessä nukkumaan. Kovin pienen oloinen oli, mutta kun nukkuvat yhdessä kuulemma äippäpakkauksen laatikossakin, niin miksei siinä. Minulle se on hyvä kun voin rullata poikia huoneesta toiseen sen kanssa. Pyörät on kätevät. Kun pääsen paremmin liikkumaan niin mennään sitten katselemaan omia pinnasänkyjä.
Potkuja tulee molemmilta pojilta kovasti ja nyt on olo sellainen, että jotenkin tuntuu tämä synnytys odottavan vielä muutaman viikon.. =)
Neuvolassa kaikki hyvin. Painoa tullut 22kg ja sf mitta 41!
Ultra on jo tulevana tiistaina. Synnytys näillänäkymin norm. alatiesynnytys.
Tälläistä täällä. Kaikille tasapuolisesti voimia ja tsemppiä. Uskomattoman vähiin on nämä raskausviikot käyneet jokaisella :heart:

Roosa ja pojat 34+4