* Kesäkuun kullannuput joulukuussa *

Onpas täällä vain koira ihmisiä! mikä on aina kiva, minullakin on ennen ollut kaksi saksanpaimenkoiraa. Nykyisin meillä ei ole mitään lemmikkejä kun mies on hyvin allerginen ja itse tulin koirille allergisiksi aikuisiällä Meillä onneksi miehen veljellä on koira ja äitini kissat saavat hoitaa sitten sen vauvan totuttamisen lemmikeihin ja eläinkarvoihin, yms. ja toivomus olisi todella suuri, että allergia ei seuraisi häntä ja hän vois joskus aikuisena ottaa itselleen lemmikkejä jos tahtoo meille kun ei voi muuta ajatella ku akvaariota!

Täällä pitäisi jaksaa rakenneultraa odotella tammikuun loppuun asti ja kovan mietinnän jälkeen meinaan odotella sitä, enkä muihin ultriin ole menossa, koska me emme halua tietää sukupuolta ennakkoon.

pitäs vissin vaan alkaa miettimään nimiä ja kummeja!?! mites muut joko nämä asiat on hoidossa? =)

 

..Ja vielä sukupuolesta: Minulla on yksi ystävä, joka väittää niin kovasti, että jos haluaa tytön, pitää laittaa tavara talteen paria päivää ennen ovulaatiota. Silloin tulee varmasti tyttö. Noh, mun molemmat siskot on saanu inseminaatioilla pelkästään tyttöjä ja sen täsmempää toimintaa ei taida ollakaan.

rockstone mistä päättelin vauvan tytöksi? Minä en ota mitään tolkkua noista kuvista, vaikka ovatkin tosi hyviä..! Olin itsekin ihan yllättynyt. Meille on tullut uudet laitteet tonne sairaalaan varmaan aika äskettäin.

Koirista oli puhe: mulla oli koira silloin kun mun pojat oli pieniä ja siinä se meni missä lapsetkin. Lisäksi oli kolme kissaa vielä. Nyt on koirakuume, mutta tiedostan hyvin, että ei ole aikaa. Ja tykkän matkustella perheen kanssa ja koiraa en saisi mihinkään hoitoon. Tyydyn siis rapsuttelemaan muiden karvaturreja. Ja omia kissoja, joita muutama vielä löytyy.

 

Kummeista: Meillä on tosi iso kasa vaihtoehtoja. MIes haluaisi varmasti oman veljensä
tai muun sukulaisen, mutta he eivät oikein muutenkaan pidä yhteyttä, ni en näe
järkevänä ottaa sellaisia kummeja. Mun poikien parhaimmat kummit ovat mun
sydänystäviä.

 

Ompa täällä tosiaan koirallisia ja tosi paljon kahden koiran omistajia. Viime raskaudessa kun roikuin täällä, niin en saanut kyllä yhtään "tukea" tätä kautta tuohon koira-asiaan Mä oon sitä mieltä, että jos koira on oikeasti terve henkisesti, niin se kyllä pärjää kun perheeseen syntyy vauva. Meidän 9 vuotias labukkauros ei välitä lapsista yhtään edelleenkään, mutta tulevat tuon pojan kanssa sillain toimeen että arki sujuu. Mitään ylinystäviä ne ei ole, mutta kertaakaan ei ole koira murissut tms. Koirulimme on todella kiltti luonteeltaan mutta ei vaan välitä lapsista ja se siitä, näillä mennään. Koiraa ja lastahan ei saa jättää kaksin hetkeksikään ja tätä ollaan pystytty nouduttamaan myös. Ja jos poitsu menee vähänkin ottamaan koiraa hännästä kiinni tai jotain, niin kiellän kyllä todella jyrkästi. Koiraa ei saa retuuttaa ja piste. Mä oon myös sitä mieltä että elukat kotona ehkäsee allergioiden syntyä ja siksikin on kiva että meillä on koira. Toivottavasti toi koiruus eläisi vielä monta vuotta koska ollaan päätetty että uusi otetaan sitten vasta kun lapset pystyvät niitä käyttämään pienellä päiväpissalla, eli kouluiässä. Syy tähän on edelleen noi miehen reissut.

Terese ja rv 13+3

 

Pakko laittaa tänne lyhyt videopätkä pikkupojasta ulkoiluttamassa koiraansa. Mulle ainakin sai kivasti työpaikalla ripsarit leviämään toivottavasti kukaan ei nähnyt. :heart:

Boy Stops Walking his Dog to Play in a Puddle - YouTube

 

Työmotivaation puute muuntui ripuliksi ja pääsinpä saikulle. Tosin vähän huono omatunto, kun pystyisin varmaan töissäkin olemaan. Meillä siis lapsilla ollut vatsatautia ja nyt se iski muhun lievänä. Aamulla vaan oli kaikenkaikkiaan taas niin kurja olo, että aamupalan jälkeen päätin mennä takaisin nukkumaan.
Mä inhoan julkisia vessoja, myös työpaikan, joten senkin puolesta halusin jäädä kotiin, ettei tarvi töissä käydä vähän väliä saastuttamassa. Olihan eilinen kotimatka aika tuskainen...

Kummeista. Meille se tulee olemaan todellinen ongelma. Meidän sosiaalinen verkosto on tosi pieni (sekä sukulais-että ystävä) ja lapsirakkaat ihmiset on jo valjastettu kahden aikaisemman lapsen kummeiksi. Mun lähimmät ystävät ei kuulu kirkkoon tai sitten heillä on runsaasti kummilapsia? Varmaan pyydän yhtä äitikaveria, jonka olen tuntenut jo yli 5- vuotta. Aikaisemmin meillä on ollut yksi kummi/pariskunta kummankin puolelta kummallekin lapselle.

Onko täällä muita rh-negatiivisia odottajia? Mä olen, en ole kahdessa aikaisemmassa raskaudessa asiaa edes pohtinut. Esikoinen oli rh-positiivinen, joten sain synnytyksen jälkeen piikin. Nyt olen vain lukenut, että mita useanpi raskaus sitä enemmän siitä on haittaa. Pitää ensi kerralla kysyä neuvolasta, kun en oikein ymmärtänyt netistä lukemani suhdetta mun kohdalla.

Onnea ihanista ultra-kuulumisista!

Jatkan sairastamista ja huonovointisuuttani netflixin parissa.
Olen muuten tsempannut itseäni kestämään pahoinvointia vielä ensi viikon loppuun. Joulusiivous on pakko saada tehtyä ja jouluruuista ja -suklaista voida nauttia, muuten tämän naisen psyyke pragaa ja se ei ole kivaa kenellekään

Elselli 13+3

 

tuulentyttö ei mulla mitään oikeita perusteita sille veikkaukselle ole, tuli vaan sellanen tunne että tyttö on, katsotaan kesällä olinko oikeassa

kummit Blaah... :headwall: olen stressannut tätä asiaa jo todella pitkään... kun niitä kummeja ei vaan kertakaikkiaan ole. Kaikilla joko on kummilapsia niin paljon (ja on tehnyt selväksi että niitä on riittävästi...) tai sitten ei kuuluta kirkkoon..

 

Kummit tulevat tuottamaan tuskaa täälläkin. Hyvät vaihtoehdot ovat niin moninkertaisia kummeja, ettei mitään määrää. Ja sitten jäljelle jää vain huonoja vaihtoehtoja. Esikoisen kummeihin olen ollut pettynyt, toisen kummeilta en sitten odottanut enää juurikaan, niin ei ole sitten tarvinnut pettyäkään

Pojalle olisi nimi - tai ainakin toinen ja kolmas nimi - valmiina, tyttöparka olisi aivan nimetön. Minulla on poikaolo (tai haave), mutta unessa pieni kävi kertomassa olevansa tyttö ja tähän saakka se ainakin on pitänyt kutinsa. Tytön nimessä haastetta tekee se, että toisen ja kolmannen nimen tulisi alkaa samalla kirjaimella ja toisen nimen tulisi olla luontosana, kolmannen kukka, joka loppuu -kki ja kumpikaan nimistä ei silti saisi olla mitenkään erikoinen. Jos joku teistä sattuu olemaan joku botanisti, niin löytäkäähän äkkiä uusi kukkalaji ja nimetkää se suomeksi päivikiksi Pilvi Päivikki olisi jotenkin kiva, mutta kun päivikki-kukkaa ei ole (soilikki ja talvikki on siis jo meillä käytössä)

Olen kuullut myös tuon tuulentytön mainitseman väitteen tyttösiittiöiden pitkäikäisyydestä. Meillä tytöt ovat saaneet alkunsa joka-päivä -taktiikalla ja sama taktiikka oli nytkin käytössä. Kaipa tuolla taktiikalla on mahdollisuudet aika 50-50. Mutta koska suurin osa (8/11) raskauksistani on mennyt kesken ja syntyneet ovat tyttöjä, olen alkanut epäillä, että kohtuni hylkisi poika-alkioita.

 

Täällä nyt nimi asia selvä, on kaksi vaihtoehtoa tytölle ja kaksi pojalle.Edellisillä lapsilla kolme nimeä mutta näillä nyt sitten vain kaksi. Kummit sitten teettää kyllä tuskaa ja kun niitäki pitää se tupla määrä keksiä . Kaksi olisi mutta se ei riitä.

Sukupuolesta Minust ois kiva jos tulis yks tyttö ja yks poika . Mutta tuskimpa siinä niin käy

Koirista vielä että, meillä nämä siis molemmat poikia.

13+3

 

Oliko täällä muodostettu jo fb-ryhmä? Itse oon vähän hiljaiseloa palstalla elänyt, koska raskaus tuntunut niin oudolta ilman oireita ja pelko siitä, onko kaikki hyvin, on ollut viimeiseen asti. Tänään onneksi selvisi, että siellä masussa on pikkuinen, joten jos nyt uskaltautuisin jo hengähtämään ja osallistumaan keskusteluihinkin enemmän

 

Meillä on suunnilleen kummit päätetty, yhdellä vain on ripari viel käymättä iän puolesta, mutta pääsee oikeaksi kummiksi sitten myöhemmin, yksi ei kirkkoon kuulu muutenkaan. Ei kai kummeista tarvitse kuin yhden vai kaksi kuulua kirkkoon? Esikoisella on yksi kirkkoon kuulumaton kummi, samoin itselläni.

Nimiä on pyöritelty ja niitä on pitkä lista, joista edelleen aika moni tökkii. Ei ole viel tullut sellaista "JESS" -fiilistä, kuten esikoisen kohdalla. Luotan sen kuitenkin tulevan viimeistään kun pieni on pihalla. Ei hän nimettömäks jää, Pekka Einari tai Ritva Irmeli ovat nimiä nekin. Mä tykkään vähän erikoisista nimistä itse, mut kyllä ärsyttää sellaiset väkisin väännetyt muunnelmat perusnimistä tai sit sellaiset, jotka musta on enemmän naapurin sesselle sopivia. Tiedän paljon ihmisiä, jotka ovat nimenneet lapsensa entisen lemmikkinsä mukaan. Minusta se on hassua, mutta junia on monia ja hyvä niin. Mun mielestä suurin osa nimistä on rumia tai tylsiä. Mä inhosin omaakin nimeäni niin paljon, et avioiduttuani otin samalla toisen nimen käyttööni, johon muutenkin kaikkien käyttämä lempinimeni perustuu. Inhosin etunimeäni lapsesta saakka ja ala-asteella päätin, et mua ei tommoseks enää haukuta. Melkein kaikki muut taas ovat sitä mieltä, että ihana nimi ja paljon kauniimpi kuin toinen nimeni. Yäk, en kannata. Inhoon etenki sitä, miten monet lausuu sen nimen puolhuolimattomasti tosi rumasti venyttäen ja särähtäen, kuulostaa ihan kamalalta sanaoksennukselta.

 

Kummeiksi meidän pienelle tulee ainakin mun paras kaveri, joka itse vihaa lapsia ja meidän molempien lapsuuden kaveri Me ei kumpikaan kuuluta kirkkoon, joten kummejahan ei sillon vissiin virallisesti ole? mutta ei se meitä haittaa Aiotaan neljä kaveri/sukulaista pyytää kummeiksi eli kaks vielä puuttuu.

Meillä nimi on ollu selvä alusta alkaen, pojalle. Jos siellä tyttö on nii menee kyllä kaikki suunnitelmat ihan uusiks ja saan alkaa miettimään nimeä (Me ollaan sovittu että jos on poika niin mies päättää ja jos tyttö nii minä saan päättää). Toinen ja kolmas nimi on vielä vähän hakusessa mutta jos tulee poika niin haluaisin ehkä toiseksi nimeksi oman isäni nimen ja kolmanneksi tulisi sitten ****n poika En tiiä tajuuko tosta, mutta en viitti julkasta miehen nimeä

Lindacandy ja Hemmo 14+2 :heart:

 

Tervetuloa wilma79

olen vasta hetken itsekin tänne kuulunut, mutta olen huomannut, ettei täällä tarvitse aristella. rohkeita ja urheita nämä kaikki mammat täällä ja osaavat olla hyvinkin piristäviä

 

Aiheitahan täältä keskustelusta löytyy jo vaikka kuinka otetaanpa yksi lisää, matkustelu. Ollaan aika maailma- ihmisiä kumpikin.
haluaisin niin lähteä nyt talvella taas johonkin lämpöiseen ja erityisesti johonkin erikoiseen tai eksoottiseen kohteeseen.
Mies on nyt sitä mieltä, että ei todellakaan olla lentämässä minnekään ja mitä sitten, jos saan vaikka malariahyttyseltä pistoksen tms. Toisaalta ymmärrän häntä erittäin hyvin.
Mutta mitä mieltä ollaan lentämisestä muualle kuin Euroopan maihin? Tai onko jollain kokemusta matkustelusta raskauden aikana?
Olen jonkun verran etsiskellyt tietoa aiheesta. Lentoyhtiöt ainakin vaatii joitain todistuksia, jotta saa matkustaa tiettyinä viikkoina vielä.
Kaipa se sitten olisi vaan järkevintä olla täällä kotimaassa ja tehdä kaikki kuten käsketään- kaikki kiva ja hyvä kielletään!
Niin ja tuonne ketjun alkuun, on näemmä ikä jäänyt ilmoittamatta, 27v.

 

Nimistä: Ei olla vielä edes alotettu pohdintoja. Tosin viime raskaudesta jäi tytön nimi, kun tulikin poika. Joten sen varmaan ottaisimme käyttöön, jos tulokas olisikin tyttö. Meilläkin on nimen suhteen melkoiset kriteerit, kun sukunimemme on suht eksoottinen. Ei siihen mikään Matti tai Maija oikein sovi, eikä siis halutakaan. Mutta ei myöskään mitään uusia väännöksiä. Joten pitää alkaa makustelemaan vaihtoehtoja hyvissä ajoin. Ja voihan käydä niinkin, että tulokas ei sitten näytäkään yhtään siltä nimeltä, jota oltiin kaavailtu. Viimeinen veto-oikeus käytetään siis vasta syntymän jälkeen

Kummeista: Periaatteessa meillä ei tule ongelmaa, kun emme aio kastaa lasta. Mutta käytännössä haluamme henkiset kummit lapselle kuitenkin. Ja eiköhän me sellaiset jostain löydetä. Tulisivat varmaan mun puolelta tällä kertaa, kun esikoisella on miehen puolelta. Minkäköhänlainen osuuus palstalaisista meinaa kastaa / ei meinaa kastaa?

Ummetuksesta on myös puhuttu. Täällä yksi, jolla melkeen vuoropäivinä on ripuli ja ummetus. Miten se on ees mahdollista Mutta mitään yltiöpäistä ummetusta ei ainakaan vielä oo ollut. Viime raskaudessa kärsin ummetuksesta jonnekin 20 viikoille ja sen jälkeen olikin ripuli koko loppuajan. Paitsi että kerran jouduin turvautumaan peräruiskeeseen. Koska jouduin käymään pukamien hirtossa, jonka jälkeen pelkäsin sitten vessassakäymistä niin, että tuli melkein viikon tauko... Anteeksi, tämä ei ole nyt sitä mukavinta luettavaa! Ajattelin vain tuoda vertaistukea myös muille kärsiville

 

Fatu - täällä toinen matkustelijapahis. Me lähdetään kolmeksi kuukaudeksi Israeliin miehen koulujuttujen takia ja kai ne sitä sitten kauhistelee jossain neuvolassakin mutta voi voi. Laskeskelin että paluulennot on viikkoa ennen kun olisi lentoyhtiön mukaan viimeinen mahdollinen päivä.. Ja jos ei sitten sitä lupaa lentämiseen heru niin ei kai auta, mennään sitten jollain laivalla + junalla tmv. tai sitten jäädään sinne synnyttämään. Mitäs sitä nyt pienistä jos viisumit vähän umpeutuu tai muuta... Porukoille ei vielä olla kerrottu vauvasta, mutta takuulla on niilläkin jotain sanottavaa! Mutta nepä ei voikaan enää valittaa koska kaikki lennot ja majotukset on jo ja kaikkea.. Ja luulisi tosissaan että sielläkin sitten, että siellä esim. sota ja kaiken maailman taudit yms. voisi olla ongelma, mutta noh.. Ehkäpä mulla sitten vaan ei järki pakota päätä liikaa kun ei pelota yhtään. Kai ne normaalitkin ihmiset siellä voi jotenkin olla raskaana...

Ompa hämmentävää, nyt on parina aamuna tennyt föönaaminen tosi oksettavan olon. Ihan siis 30 sekuntia kun on föönannut niin ei enää meinaisi pystyssä pysyä. Ehkä se ääni jotenkin..? mene ja tiedä.

Nyt tenttiin. taas iski laiskamato, ei valmistautuminen taas ole ollut mitään ihan parasta. "Ei se lukemalla parane"-periaatteella siis! Eipä sitä tiedä vaikka menisikin läpi, nyt en kehtaa olla tollasten parin pinnan tenttien takia niin kauhean ahkerana. Kädet ristiin siis.

Edit// edelliselle: me aiotaan kastaa, itse kuulutaan kirkkoon ja ei ole tarkoituksena erota mistään ihan hepposesta syystä. Samaa halutaan välittää lapsellekin, kirkon sanomaa ja arvoja jne.

 

Meillä meinataan ihan kastaa tulevat muksut niinkuin edellisetkin. Mun mielestä se tais olla niin että kummeista kahden täytyy kuulua kirkkoon. Mulla myös paljon tuttuja jotka ei kirkkoon kuulu ja olen muutaman kummi vaikka ei olekkaan kastettu vaan ihan vaan nimenantojuhlat ollu

Ja juu, saattahan siinä vielä niin käydä, että kun vauvelit syntyy ni nimi ei jotenkaa sovikkaan siihen naamaan . Eli veto-oikeus käytössä täällä kans

Mulla tekee oksettavan olon aamusin teempä sitten mitä vaan Ja toisinaan se johtaa edellee oksentamaan... En sitte tiiä miten pitäs aamut hoitaa ettei tule paha olo. Plus että alkaa pyörryttämään myös.

13+3

 

Itse olen evankelisluterilaisella kirkolla hengellisessä työssä että aika selvää on se, että lapsi kastetaan. Kummeja olisi vaikka millä mitoilla, mut pitää arpoa sitten jotenkin ne sopivat. Toisaalta parempi ottaa niin monta kun kehtaa, koska osa niistä katoaa matkan varrella. Mun vanhimmalla pojalla oli 5 kummia, joista 2-3 on yhteydessä aktiivisesti.

En ole minä muuten töissä kertonut vieläkään.. Mikähän siitä tekee niin vaikeaa? Lisäksi väsymys on jotenkin hurja, näinköhän hemoglobiinit laskussa tms. Lapset kysyi muuten heti aamulla, että miten maha voi? Ja sitten ku vauva tulee me opetetaan sille NINJALIIKKEITÄ! (sitä iloa odotellessa)

Tuulentyttö poksuu tänään neuvolan ja ultran mukaan, vaikka ei ihan vielä oviksen mukaan, mutta joo. 12!!!! Jei!!!

 

Naene ihana video!

Kummeista tai lähinnä toisesta tulee ongelma. Toinen meille oli itsestään selvyys ja lupautukin jo mutta toisesta ei hajuakaan. Itse haluaisin naisen ja miehen ja tämä naispuoli tuottaa ongelmia. Itsellä niin vähän naiskavereita ettei ole oikein sopivaa ihmistä. Toisilla todella monia kummilapsia jo ja toiset vaan ei tunnu oikeilta valinnoilta. No saas nähdä sitten jos valitaankin kaksi miestä kun minullakin enemmän mieskavereita joista osa ollut läheisiä ihan lapsesta asti.

Nimistä tulee varmaan vääntöä kun sukunimestäkään ei ole päästy yhteisymmärrykseen Itsellä niin harvinainen ja suojattu sukunimi ettei meitä ole kuin kymmenisen ihmistä. Meidän sukuun pääsee vain naimalla ja syntymällä Poikaystävän sukunimi on suht yleinen suomalainen sukunimi mutta siitä on tullut tärkeä hänelle kun hänen ukkinsa kuoli eikä muilla hänen lähisuvussaan ole kyseistä sukunimeä. Kihlatun mielipide on myös että lapsella pitää olla isän nimi... itse olen erimieltä

Minulla on A- veri ja nyt kuulemma olen jossain vasta-aine tarkkailussa raskauden ajan. Miehen veriryhmä on A+ joten voi ollakin että lapsen veri on positiivinen. Toivotaan ettei ongelmia tule.

Toinen koirista oli tänään pienimuotoisessa leikkauksessa ja on ihan pihalla ollut koko päivän. Pidetty nyt koiria erillään ettei tule tappeluja kun toinen ihan "kännissä". Täytyy kohta antaa ruoka niille ja lähteä vuoronperään viemään niitä ulos. Meillä siis 3,5 vuotiaat veljekset talossa. Lisäksi kissa, muutama käärme ja lisko

 

fb ryhmästä kiinnostuneet laittakaa yksäriä emiliaiselle itsekin ehkä rohkaistun. Kai

 

Moikka :wave:
Mulla oli eka lääkäri/neuvola eilen..Paino mulla tippunu melki pari kiloo mut onneks on varaa vähän tippuakkin Muuten oli kaikki ihan ok kohtu lähteny kasvaan ja sydän äänetkin lääkäri löysi eli ekaa kertaa mualla kuunnellu ääniä kun kotona =) Mies oli ihme kyl mukana nyt siel =) tuskin tulee tapahtuun toisten ultraan vaan tulee..Tuskin muuten tulee sit..

Kummeista mä päätin jo 3kummia ennen kun olin edes raskaan Ne tiesi koko ajan kun yritettiin vauvaa ja olivat tukena..Mies sit päättää yhden tai kaks..Edellisillä mun lapsilla on 4kummia..

Nimistä Miettinyt oon mut siit saattaa tulla viel kova tappelu tuon miehekkeen kanssa :| mun tytöillä kun on sellaiset nimet ettei niitä nyt kauheen montaa ole mut kuitenkin jo viime vuosina kalenteriin tullu niin haluaisin myös nytkin olevan..En vaan halua et samal luokal koulussa on 10en saman nimistä tyttöö/poikaa Miehen nimi kun on taas niin yleinen..

 

föönaamisesta, voisko olla se kun käsiä täytyy pitää pitkään koholla? Mul tuli viimeks ilmakihartimen kans eka huimaus ja silmissä sumeni, sit alkoi oksettaa ja heikottaa niin paljon, et piti mennä maate ja sain änkytettyä matkalla miehelle, et tois jotain helkkarin kylmää juotavaa asap.

Mul iskee kans välil edelleen heikotus ja pahoinvointi. Huomen poksuu 14+ Väsymys on niinikään päivittäinen riesa, piristyn nykyään kyl iltaa kohden, mut aamupäivästä alkuiltaan on vetämätön olo.

Meillä on koira ja kaksi kissaa. Koira pelkää ja stressaa lapsia, mut pikkuhiljaa on tottunut meidän ipanaan ja nyt antaa leikkiä lähellään, päästää rauhassa ihan viereen paijaamaan ja halimaan, eikä saa paskahalvausta jos lapsi kompastuu päälle. Lähtötilanne oli murinaa ja kauhunsekaista pakenemista.

Kissat ovat alkaneet oireilla muksun lähdettyä kävelemään. Ilmeisesti molemmat sontivat muuallekin kuin omaan pottaan. Ehkäpä nekin tuosta rauhoittuvat.

Meidän koira on maailman kiltein lenkitettävä, siitä ei ollut huolta. Sohvalle ja sänkyyn ei ole asiaa yhdelläkään karvaisella, kissat tosin eivät sääntöjä pahemmin kunnioita. Meillä oli vauvalle aina oma leikkimatto tai muu alusta sekä sitteri, joten en ainakaan karvoja kokenut ongelmaksi. Alkuun mua ällötti, kun kissat talsivat leikkimaton poikki, niiden vessa on siistinäkin sellainen bakteeripesä. Ennen raskautta suukottelin niitä nassusta varpaisiin, mutta plussan jälkeen paijasin lähinnä selästä, mistä kissat tais olla lähinnä mielissään.

Nyt kun muksu on isompi, olen taas relannu noiden elukoiden kanssa, mut vessa on musta edelleen ällöttävä paikka, vaikka sitä pesis monta kertaa viikossa.

 

Kyllä oli niin paljon helpompaa käydä kummankin koiran kanssa erikseen ulkona! Ei menny hihnat solmuun eikä ollut sellasta vouhkaamista jos toisia koiria tuli vastaan. Toinen jäljesti koko matkan toisen jälkeä, hyvä että malttoi itse tarpeitaan hoitaa No illalla sitten taas yhdessä ulos kun tuo potilas tuosta vähän piristyy. Huusi täällä kurkkusuorana kun tultiin toisen kanssa kotiin, naapurit taas kiittää :ashamed: On nyt niin tokkurassa että hakee huomiota ja vinkuu koko ajan.

Itsekin luulen että kissan kanssa saa olla kaikkein tarkin kun vauva tulee. Painaa melkein 8kg tuo meidän kolli ja tykkää maata aina mahan päällä. Aika villi luonne myöskin, nykyään ei enää minun jalkaan ole tarrannut vaan hyökkäilee koirien päälle loputonta kissa hiiri leikkiä meillä, jos koirat ei jahtaa kissaa niin kissa ärsyttää koiria niin kauan että ne alkaa jahdata sitä.

Tästä eläinaiheesta poistuakseni voisin vielä kysyä onko kenelläkään tietoa kun luin netistä että rh- verisille täytyy myös keskenmenon tai raskaudenkeskeytyksen jälkeenkin antaa vasta-ainetta, niin mites ihmiset kenen veriryhmää ei ole tutkittu ja todetaankin myöhemmin negatiiviseksi? Voiko myöhemmin tulla ongelmia raskauksien kanssa?

 

Piti oikeen testata nyt tota käsien kohottamista. kyllähän siitä tosissaan tuli vähän inha olo vaikka olikin istualtaan ja syönytkin kunnolla jne. Ehkä pitää kuitekin koittaa kärsiä aamusin, jos se vaikka lähtiskin joskus pois.

Vähänpä inhottavaa muuten, mulle ilmesty korvanlehdelle joku sellanen epämääränen möllyrä. Sellanen vähän finnin olonen, mutta ei kuitenkaan finni... Hyi. Äiti epäili, että olisi jotenkin korvikset aiheuttanut ton, mutta ei kai nyt oikeesti? On se kuitenkin jotain yli 5 vuotta ollut siinä eikä ole ikinä miyään tulehdusta ollut tai muuta.

 

Heips!

Ultrassa käyty ja pikkuruisin nähty! Kaikki oli oikein hyvin, istukka takaseinämässä, pikkuisen sydän pamppaili 169 kertaa minuutissa, niskaturvotus oli 1,37 mm ja pääperämitta oli 5,5cm. Hän vain taisi nukkua koko toimenpiteen ajan, ihan alussa potkaisi kerran, mutta muuten köllötteli aivan paikoillaan eikä ollut moksiskaan ultrauksesta :heart:
Sukupuolta ei täällä suostuttu näin aikaisessa vaiheessa veikkaamaan.
Mutta voi että, minä olen nyt leijaillut ihan pilvissä ja kyllä toi mieskin aika onnelliselta näytti ultrassa!

Sukupuolesta mulla ei ollut hirveästi pahoinvointia ekassa raskaudessa ja tyttö sieltä tuli. Joten se ainakin kumoaa sen toisen keskustelun väitteen, että tytöt aiheuttaisivat pahoinvointia!
Itsellä ei ole väliä kumpi sieltä nyt tulee, mutta olisi se silti ollut kiva joku arvaus saada tänään.

Niin.. Minäkin olisin pitänyt sen mäykkyni, jos en olisi ollut esikoisen kanssa niin kovin yksin. Jos olisi ollut lapsen isä siinä tai jos joku olisi edes joskus voinut auttaa sen koiran kanssa, ottanut esim. hoitoon hetkeksi tai edes jotain. Eikä sekään auttanut asiaa, kun ulkopuolelta painostettiin luopumaan koirasta, "et sinä pärjää yksin vauvan ja aggressiivisen koiran kanssa". Kyllä minä niin monet itkut itkin, kun stressasin koiran kanssa ja toivoin, että sen aggressiivisuus helpottaisi vauvan kasvaessa. Yritin huomioida sitä myös ja antaa sen rauhassa nuuskia vauvaa minun sylissäni. Mutta aggressiivisuus tuntui vain lisääntyvän. Ja sitten kun tyttö oli 4kk ja koira yritti purra minua, en vain jaksanut enää. Kyllä se luopuminen on ollut yksi elämäni raskaimmista asioista. Mutta kuten sanottu, onneksi tapaan koiraa vielä usein!

Täällä ollaan myös sairaslomalla, ääni edelleen kateissa enkä saa yskän takia nukuttua öisin. Olipa muuten kurjaa käydä ultrassa ja labrassa kun ei pihaustakaan saanut suustaan ja yritin sitten kuiskia kaikki vastaukset kysymyksiin jne.

Minä voisin olla kiinnostunut facebook-ryhmästä. Joko sellainen siis on ja kuinka moni siihen kuuluu jo?

Linneat ja pikkuruisin 12+3